Helluntaiseurakuntien lempeä rakkaudettomuus

Subjektiivinen väittämäni?
Liian yleistävä?
Kylmää sisään päin lämpiävyyttä?
Omiin tekoihin perustautuvaa omavanhurskasta uskonnollisuutta?
Kastetaan uudestisyntymättömiä käännynnäisiä, joista monet pysyvät käännynnäisinä upotuskasteensa jälkeenkin.
Kokoukset levottomia.
Mennään ja tullaan...
Raamatun tuntemus seurakuntalaisten parissa ohutta.
Ahdas, kapea ja ulkokohtainen käsitys synnin olemuksesta.
Kielletään perisynti.
Kielillä melskaaminen pahimmillaan varsinaista älämölöötä.
Synnintunto ja katumus vähäistä.
Jopa synnittömyyden harhaa voi esiintyä...
No niin, tässä joitakin perin subjektiivisia, omiin kokemuksiin, lyhytaikaisen, kehnon helluntailaisuuteni ajoilta kymmenkunnan vuoden takaa, perustuvia väittämiä.
Uudesti kastettavaksi olisin eittämättä mennyt, vaan kasteallas paikallisseurakunnasaa oli ollut silloin kuivillaan jo, ymmärtääkseni jonkun tovinkin.
Asia lykkääntyi ja lykkääntyi. Forssaan olisi pitänyt silloin mennä upotettavaksi.
Ei minua mitenkään siihen painostettukaan.
Niin se sitten jäi ja jäi aika pian lyhytaikainen visiittini ( n. 2 vuotta) koko helluntailaisuuden piirissä.
Niin, mainittakoon, että helluntailaisuuden mukaisen henkikasteen sain jo ihan alkuaskelillani liikkeen parissa.
Näin ainakin sain silloin ymmärtää.
Sen verran vielä tuosta toteutumattomasta uudestikastettavaksi lankeamisen mahdollisuudesta kohdallani, että vaikka se olisi toteutunutkin, ei vaellukseni liikkeen parissa olisi varmaan sen kauempaa kestänyt.
Näin ainakin uskon.
On kuitenkin mieluisaa kertoa, että joitakin silloisia, Loimaan vanhan helluntaiseurakunnan jäseniä lyhyesti tapaillessa - vaikka kadunkulmassa, toivottelemme toisillemme pikku jutustelun päätteeksi hyvää jatkoa ja siunausta.