Puheenjohtaja Matti Vanhanen
Keskustan Uudenmaan piirin vuosikokouksessa Keravalla 16.4.2005
Hyvät ystävät,
Ensi vuoden alussa maassamme käydään presidentinvaalit. Ne tarjoavat kansakunnalle tilaisuuden keskustella Suomen asemasta. Ja juuri siitä myös vaaleissa on kysymys: miten meidän pitää toimia, että tämä pieni ikääntyvä kansakunta menestyisi muuttuvassa maailmassa. Tekee mieli sanoa ”uudessa maailmassa”. 20 vuoden päästä maailma ja sen sisäiset menestymisen voimasuhteet ovat toiset kuin nyt. Mikä on meidän roolimme tulevaisuudessa, sen mahdollisuudet ratkaistaan näinä vuosina.
Heti alkuun on syytä tehdä myös selväksi se, mistä näissä vaaleissa ei ole kyse. Nyt ei rakennella hallituksia eikä jaella ministerisalkkuja. Niihin ratkaisuihin kansa antaa ohjeet eduskuntavaaleissa, jotka järjestetään maaliskuussa 2007.
Tasavallan presidentti on valtion päämies, yksi valtiollisista instituutioista. Vaikka presidentti toimii yhteistyössä hallituksen kanssa, kysymyksessä ovat eri instituutiot. Myös hallituspuolueilla on oikeus ja mahdollisuus kilpailla keskenään presidentin tehtävästä, aivan kuten kilpaillaan eurovaaleissa, kunnallisvaaleissa ja eduskuntavaaleissa.
Suurena puolueena meillä on oltava oma ehdokkaamme valtion päämiehen paikalle. Politiikassa kilpaillaan kansalaisten luottamuksesta. Kansanvalta ja demokratia perustuvat siihen.
Presidentinvaalien ensimmäinen tärkeä kierros käytiin jo. Kyse oli presidentin valtaoikeuksista. Keskusta piti linjansa. Meillä oli syytä odottaa, että erityisesti sosialidemokraatit kokoavat myös rivinsä. Ehdokkaita asetettaessa pitää tietää, mihin tehtävään ehdokas pyrkii. Suurimpien puolueiden kesken syntyikin yksimielisyys siitä, että seuraava presidentti toimii nykyisillä valtuuksilla. Keskustelun jatkuminen kuitenkin osoittaa, että erityisesti Kokoomuksen, mutta jonkin verran myös sosialidemokraattien sisällä on selviä pyrkimyksiä muuttaa presidentin asema muodolliseksi. Valta halutaan keskittää pääministerille.
Pääministerinä en ole jäävi käsittelemään tätä teemaa. Tämänkaltaisessa monipuoluemaassa en sinällään kaipaa lisää valtaa pääministerille. Sen sijaan kaipaan lisää vastuunottajia ja vastuunkantajia.
Presidentin tärkeimmät tehtävät - ulkopolitiikan johtaminen yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, nimitysvalta ja puolustusvoimien ylipäällikkyys – edellyttävät viran hoidossa pitkäjänteisyyttä ja puolue-etujen sivuuttamista. On hyvä, että hallituksen ja hallitusohjelman rinnalla on olemassa presidentti, joka päätösvaltaansa kuuluvissa asioissa edustaa omasta koko kansaa edustavasta tehtävästään lähtevää harkintaa.
Presidentti voi olla myös vahva mielipidevaikuttaja ja mielipidejohtaja. Monipuoluemaassa presidentin pitää ollakin sellainen. Hänen pitää näyttää kauaskantoisissa Suomen asemaan vaikuttavissa kysymyksissä suuntaa, joka vähitellen heijastuu mielipiteiden muutoksina eduskunta- ja kunnallisvaalien kautta myös käytännön päätöksentekoon.
Hyvät ystävät,
Juuri nyt Suomi on asemassa, jossa me haemme paikkaamme monella ulottuvuudella. Globalisaation merkitystä ei voi lakaista maton alle. Markkinoiden avautumisen tuoma kilpailu on todellisuutta – se ei häviä unohtamalla. Sekä Suomessa että laajemminkin Euroopassa aihetta pyritään välttelemään vannomalla vanhan nimeen. Tämä tuli hyvin ilmi EU:n viimeisen huippukokouksen valmisteluissa. Siinä missä eurooppalaisen tuotannon kilpailukyky ja yritystemme asema globaalissa kilpailussa piti asettaa etusijalle koko Euroopan tasolla, haluttiin tämäkin sanoma pumpuloida korostamalla eurooppalaista sosiaalista mallia. Tätä korostetaan poliittisista syistä – ei uskalleta kertoa ihmisille, että juuri eurooppalaisen hyvinvointivaltion turvaamiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan myös uudistuksia. Unionin ja jäsenmaiden päätöksentekovaikeuksien vuoksi EU menettää asemaansa maailmanlaajuisesti.
Eurooppalaisten ja suomalaisten kannattaisi olla kiinnostuneita siitä, miten hyvinvointimme pohja turvataan. Sen voi nähdä seuraamalla eräitä tärkeitä mittareita: millaisia ovat vientiluvut ja tuotannon määrät, kuinka paljon meillä saadaan maailmanlaajuisia patentteja, paljonko käytetään voimavaroja innovaatiotoimintaan ja mikä on hintakilpailukykymme. Nämä mittarit ennustavat lahjomattomasti, millainen on tulevaisuudessa sosiaalinen mallimme. Sosiaalinen malli voi rakentua vain vahvan maaperän päälle.
Minä olen politiikassa mukana hyvinvoinnin, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden parantamiseksi. Hyvinvointimme ja sosiaalinen mallimme riippuvat ratkaisevasti siitä, mikä on kilpailukykymme. Riippuvuus kulkee toki toiseenkin suuntaan, kuten tiedämme. Oikein mitoitettu ja kannustava hyvinvointiyhteiskunta tukee kilpailukykyä tarjotessaan esimerkiksi kaikille nuorille oikeuden koulutukseen aina korkeimpia oppiarvoja myöten riippumatta vanhempien varallisuudesta ja asuinpaikasta. Tukiessamme hyvinvointimalliamme meidän on opittava ruokkimaan myös menestyksen nälkää. Se vie elämää eteenpäin.
Globalisaatio on meille mahdollisuus, kun vain otamme sen haasteet vakavasti. Muutoin siitä tulee uhka, jonka edessä järjestelmämme eivät kestä. Globalisaatio on nostanut jo satoja miljoonia ihmisiä köyhyydestä, nopeammin kuin perinteinen kehitysapu, ja se voi tarjota myös suomalaisille yrityksille ja niiden työntekijöille suuria mahdollisuuksia. Näiden mahdollisuuksien vuoksi meidän on tehtävä yhdessä työtä. Olen varma, että yhteisin ponnistuksin voimme turvata ja kehittää koko kansan ja koko maan hyvinvointia myös tämän vuosisadan globalisoituvassa maailmassa.
Globalisaatio ei ole tähän mennessä jakanut tuloksiaan tasaisesti, kuten ei mikään taloushistorian aikaisempikaan vaihe. Mutta se on tuottanut nopeasti monia myönteisiä tuloksia maailman kehityksessä. Sen rinnalla tarvitaan edelleen kehitysyhteistyötä, mutta apu on suunnattava entistä täsmällisemmin ja keskitettävä laadukkaisiin ohjelmiin harvemmissa maissa. Näin saamme parempia tuloksia ja edistämme tehokkaammin tervettä kehitystä. Pienen maan on kannettava huolta avun vaikuttavuudesta. Apua antavien maiden on sovittava keskinäisestä työnjaosta.
Oikean suhtautumisen löytäminen globalisaatioon ja maailman kehitykseen vaatii myös vaikuttamista suomalaiseen mielipideilmastoon. Presidentinvaalit antavat tähän mahdollisuuden, kun keskitymme pohtimaan Suomen asemoitumista suhteessa maailmaan ja sen talouteen.
Kun luin muutama viikko sitten keskeisten etujärjestöjen johtohenkilöiden vastauksia kysymykseen, millä eväillä työllisyyttä parannetaan, oli osalla vastauksissa tyhjä viiva. Toisteltiin vain jo tehtyjä päätöksiä. Syy tähän on se, että ei uskalleta ravistella sitä mihin on totuttu, luullaan, että ihmiset eivät hyväksyisi muutoksia. Kyllä ihmiset ovat valmiita muutoksiinkin. Mutta muutos pitää kokea turvallisena, suomalaisen hyvinvointijärjestelmän vahvistamisena
Hyvät ystävät,
Uudelleen asemoitumista kaivataan myös turvallisuuspoliittisessa ajattelussamme. Suomi on historiansa käänteissä oppinut huolehtimaan omasta turvallisuudestaan ja hyvinvoinnistaan tarvittaessa yksinkin. Kokemukset ovat jättäneet jälkensä asenteisiin. Vaikka olemme suoriutuneet kunnialla historiamme eri vaiheista, meidän on syytä muistaa, että erillinen asema Euroopassa ei ole ollut Suomen oma valinta eikä se aikanaan ollut meille pelkästään eduksi. Nytkin on perusteltua panostaa sellaiseen kansainväliseen yhteistyöhön, joka vahvistaa Suomen asemaa Euroopassa ja EU:n keskinäistä solidaarisuutta. Tähän kuuluu erottamattomasti vastuun kantaminen EU:n täysivaltaisena jäsenenä EU:n ulkopuolisista kriiseistä.
Jos hallitus noudattaisi gallupeja, emme luultavasti olisi nyt mukana kehittämässä eurooppalaista kriisinhallintakykyä. Muutama vuosi sitten kansan selvä enemmistö olisi kysyttäessä todennäköisesti vastustanut gallupeissa kriisinhallintaa ilman YK:n nimenomaista hyväksyntää. Nyt kun uudistuksen tarve on julkisesti perusteltu, kansalaismielipiteessäkin näkyy jo ratkaiseva muutos – merkittävä osa hyväksyy tämän muutoksen. Olosuhteiden vaatiessa EU:n pitää voida yksimielisellä päätöksellä toimia kansanmurhien estämiseksi siinäkin tapauksessa, että YK:n turvaneuvoston viisi suurta eivät kykene sopimaan asiasta. Kansalaiset luottavat johtajuuteen näissä kysymyksissä kun uudistukset oikein perustellaan. Suomalaisia on aina johdettu joukkojen edestä, hyvin perustellen ja luottaen siihen että suomalaiset ajattelevat itse jalat maassa.
Kehitämme unionissa yhteistyötä sotilaallisella alalla, kriisinhallinnassa ja puolustusmateriaalin tuotannossa sekä meille läheistä siviilikriisinhallintaa. Uskomme EU:n mahdollisuuksiin kansainvälisten kriisien auttajana. Sillä on monipuolinen keinovalikoima, se toimii kehitysavulla kriisien ennaltaehkäisemiseksi, se kykenee tulevaisuudessa sotilaalliseen kriisinhallintaan, se pystyy antamaan teknistä apua ja se on osaava siviilikriisinhallinnassa. EU-yhteistyön rinnalla kehitämme yhteistyötämme Naton kanssa rauhankumppanuudessa. EU:n ja Naton välillä on ns. Berlin järjestely, joka antaa unionille tarvittaessa kriisinhallintaan Naton voimia.
Eduskunta antoi joulun alla laajalla yksimielisyydellä tukensa Suomen puolustusratkaisulle, jonka mukaan emme ole hakemassa Naton jäsenyyttä. Kukaan ei sitä eduskunnassa edes esittänyt. Liittokunnan jäsenyyden hakeminen säilyy Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan mahdollisuutena jatkossakin. Joulun alla tehdyt ratkaisut olivat perusteellisesti pohjustettuja ja Suomen turvallisuuspoliittisten etujen mukaisia.
On luonnollista, että presidentinvaaleissa käydään näiltäkin osin perusteellista keskustelua Suomen paikasta maailmassa. Olen siihen keskusteluun omalta osaltani valmis ja perustelemaan hallituksen omaksumaa linjaa. Olen korostanut, että Suomen turvallisuuspoliittisia ratkaisuja pitää aina arvioida viileällä harkinnalla ja aikansa tarpeiden mukaan. Kansamme turvallisuus ei saa jäädä vanhojen ennakkoluulojen tai jäykkien opinkappaleiden vangiksi.
Myös EU:n osalta meidän on elettävä ajassa mukana. Kun tulin tähän virkaan kerroin huoleni EU-alueen taloudesta, puhuin talouden apatiasta. Nyt olen yhä vahvemmin tällä kannalla. Kärsimme siitä, että tärkein vientimarkkinamme nukkuu, kun muualla maailmassa vallitsee 20 vuoteen nopein talouskasvu. Luotan lujasti Suomen kykyyn tunnistaa ja kohdata avoimesti globalisaation haasteet. Euroopasta en valitettavasti voi sanoa samaa. Suomi muuten ei ole se, joka nyt elää siellä kuuluisassa Impivaarassa.
Euroopan unioni on meille tärkein kansainvälinen toimintakenttämme. EU:n sisällä vaikutamme Euroopan ja omaksi eduksemme. Sen lisäksi EU on ulkopolitiikkamme tärkeä väline. Toimimme EU:ssa vaikuttaaksemme sen avulla yhteisvoimin maailmaan. Tämän tärkeän poliittisen roolin lisäksi EU:n pitää myös hoitaa leiviskänsä leipälajissaan taloudessa. Sen osalta EU elää nyt takatalvea.
Ketään ei nyt hyödytä kaunistelu. EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen käsittely ja tapa, jolla palveludirektiivistä keskustellaan, kertovat siitä, että Euroopan idea on kateissa. Nyt tarvitaan Suomen kaltaisen maan aktiivisuutta, integraatioprosessin tarkoitushan oli tukea kansallisvaltioita kohtaamaan paremmin maailman haasteet. Tämän toteaminen merkitsee vain sitä, että Suomen on oltava entistä aktiivisempi unionissa. Unionia on vietävä pala palalta eteenpäin, vaikka sen vanha moottori yskii. Vanha ydin on nyt väsynyt. Aikanaan se toipuu, mutta juuri nyt tuoreempien voimien on oltava aktiivisia. Suomi onkin ollut hallitukseni aikana erityisen aktiivinen juuri EU:n kilpailukyvyn ja EU:n rahoitusuudistuksen aloilla. Vastaus ei siis ole vähemmän Eurooppaa, vaan enemmän rohkeutta katsoa tosiasioita silmiin. Näin toimiessamme meidän on kuitenkin samalla etenkin talouden ja bisneksen alalla katsottava voimakkaasti Aasiaan, Amerikkaan ja Venäjälle. Hyvinvointimme kasvu on haettava sieltä odotellessamme Euroopan pääsyä uudestaan käyntiin. Tähän tähtää hallitukseni globalisaatiohanke.
Suomen on asemoiduttava selkeästi myös suhteessaan Venäjään ja muihin naapurimaihimme sekä Yhdysvaltoihin. Venäjä on Suomelle tärkeä kumppani, jonka merkitys erityisesti taloudellemme kasvaa koko ajan. Venäjä on erilainen maa. Siellä vallitsee järjestelmä – halusimme sitä tai emme – jossa vahva isäntä määrää tahdin. Venäjän kohdalla pitää muistaa aina se, että se on meille tärkeä maa ja sen kanssa on osattava toimia aktiivisesti.
Venäjä on tärkeä myös EU:lle, jossa Suomen Venäjän tuntemukselle on kysyntää. Suomen tulee huolehtia siitä, että EU:n Venäjä-politiikka huomioi meidän etumme. Pohjoinen ulottuvuus liittyy tulevaisuudessa yhä enemmän nimenomaan EU:n Venäjä-politiikkaan.
Ruotsi, muut pohjoismaat ja yhä enemmän myös Baltian maat ovat meitä lähimpänä. Itämeren alueen turvallisuus ja hyvinvointi ovat Suomelle elinehtoja. Me emme katso naapuriemme ohitse, kun etsimme yhteistyökumppaneita. Yhteistyösuhteen erityisesti Ruotsiin pitää olla kunnossa ja maaotteluhengestä vapaa.
Yhdysvalloilla on oltava suomalaisessa ulkopolitiikassa jatkuvasti oma erityissijansa. Se on tätä nykyä ainoa globaali vaikuttaja. Sen perussuhtautuminen vapauteen ja demokratiaan on kunnioitusta ansaitsevaa, vaikkemme aina ole olleet kaikissa sen yksittäistoimissa innolla mukana. Demokratian juurruttamisessa maailmaan USA:n merkitys voi olla suuri ja meillä on pysyvä tarve harjoittaa sen kanssa tiivistä kumppanuutta. Hyvät transatlanttiset suhteet ovat tärkeät niin Suomelle kuin koko EU:llekin.
Presidentin pitää Suomessa puhua myös työperäisen maahanmuuton puolesta. Oma väestörakenteemme muuttuu tavalla, jonka seurauksena tulemme lähivuosikymmeninä tarvitsemaan tänne myös muualta muuttavia työntekijöitä hyvin erilaisiin tehtäviin. Se ei tule olemaan helppoa, koska emme ole houkutteleva maa työhön tulevalle. Suomalaisia on kannustettava hyväksymään työperäisen maahanmuuton idea ja työskentelemään siten, että otamme tulijat hyvin ja ystävällisesti vastaan. Meidän tulee jatkossakin kantaa vastuumme perinteisestä pakolais- ja ihmisoikeuspolitiikasta, mutta maahanmuuttopolitiikassa tarvitsemme uutta otetta.
Presidentinvaaleissa on puhuttava näistä kysymyksistä. Siitä miten maamme asemoituu muuttuvissa oloissa. Hakiessamme asemaamme se on tehtävä tavalla, joka tuo hyvinvointia myös meille. Varsinkin kun se on tapa, jolla myös maailman kehitystä voidaan viedä nopeimmin eteenpäin sekä köyhyyden vähentämisen että ympäristön kestävyyden näkökulmasta. Näiden molempien haasteiden ratkaiseminen vaatii maailmanlaajuista sitoutumista. Ympäristöongelmien osalta myös teknologisen tason nostaminen on avainasemassa.
Hyvät ystävät,
Pääministerin tehtävä on äärimmäisen mielenkiintoinen ja haastava. Tasavallan presidentin tehtävä on kuitenkin valtion päämiehen tehtävä, tehtävä, jota korkeampaa poliittisessa järjestelmässämme ei ole. Siksi myös kynnys tuon tehtävän tavoittelemiseen on korkealla.
Viimeiset puolitoista viikkoa ovat olleet minulle yksityisasioissani raskaat. Itse ero on aina raskas. Muut ovat ehkä kauhistelleet kirjoittelun määrää, mutta minulle se on sittenkin ollut vain paperia verrattuna siihen mikä oikeasti on minua viime päivinä mietityttänyt. Välillä on tullut mieleen hirtehinen mutta äärimmäisen vakava kysymys: tämäkö se on tapa, jolla Suomessa tuetaan vaikeassa elämäntilanteessa olevia.
Jos henkilökohtaiseen elämääni kohdistuneesta kiinnostuksesta etsii edes yhden myönteisen asian, se on tämä: olen jo nyt saanut päälleni sitä, mitä myös edellisissä presidentinvaaleissa kaadettiin vuorotellen johtavien ehdokkaiden niskaan.
Omalla kohdallani kokemus on vain vahvistanut sekä päätöstä lähteä mukaan että taistelutahtoa itse kisassa.
Hyvät ystävät,
Vastaan nyt moniin kysymyksiin ja pyyntöihin. Pyydän keskustalaisten tukea keskustan presidenttiehdokkaaksi ja kaikkien kansalaisten tukea tasavallan presidentin tehtävään. Haluan olla koko kansan presidentti. Vaalista tulee todellinen riippumatta siitä, ketä muut ehdokkaat ovat. En ole ehdokkaana jalka jarrulla vaan kädet ratissa. Tunnette työskentelytapani ja voitte luottaa siihen, että kykenen virkani edellyttämään hyvään yhteistyöhön istuvan presidentin kanssa riippumatta siitä onko hän ehdokkaana vai ei. Tavoite ehdokkuudellani on korkealla, niin korkealla etten muutama vuosi sitten saattanut edes ajatella tätä mahdollisuutta. Tavoite on voittaa vaalit.
Olen ehdokas, jonka toimintaa äänestäjät voivat seurata päivittäin. Johdan hallitusta täysipainoisesti koko kampanjan ajan. Minun osallani voitte seurata miten johdan, miten kestän paineita ja miten eri tilanteissa käyttäydyn. Suuri joukko tiedostusvälineiden edustajia ja varsinkin opposition edustajat voivat lähes päätyökseen seurata toimintaani, etsiä mitä hyvänsä mikä voisi vaikuttaa äänestäjien arvioon kuinka toimisin ja menettelisin presidentin tehtävässä. Tehtävään valitaan ihminen joukostamme, mutta teidän pitää valitsijoina olla vakuuttuneita, että hän täyttää tehtävän ajan uusien vaatimusten mukaan.
Presidentin on toimittava siltana vanhasta tutusta, vähän suojatustakin yhteiskunnastamme, avoimen muuttuvan maailman oloihin. Uudistuminen vaatii symboleja, puolestapuhujaa, joka rohkaisee suomalaisia uudistuksiin koko maan ja koko kansan hyväksi. Siksi haen presidenttiyttä.
http://www.mattivanhanen.net/?sivu=ehdokkuus&
Keskustan Uudenmaan piirin vuosikokouksessa Keravalla 16.4.2005
Hyvät ystävät,
Ensi vuoden alussa maassamme käydään presidentinvaalit. Ne tarjoavat kansakunnalle tilaisuuden keskustella Suomen asemasta. Ja juuri siitä myös vaaleissa on kysymys: miten meidän pitää toimia, että tämä pieni ikääntyvä kansakunta menestyisi muuttuvassa maailmassa. Tekee mieli sanoa ”uudessa maailmassa”. 20 vuoden päästä maailma ja sen sisäiset menestymisen voimasuhteet ovat toiset kuin nyt. Mikä on meidän roolimme tulevaisuudessa, sen mahdollisuudet ratkaistaan näinä vuosina.
Heti alkuun on syytä tehdä myös selväksi se, mistä näissä vaaleissa ei ole kyse. Nyt ei rakennella hallituksia eikä jaella ministerisalkkuja. Niihin ratkaisuihin kansa antaa ohjeet eduskuntavaaleissa, jotka järjestetään maaliskuussa 2007.
Tasavallan presidentti on valtion päämies, yksi valtiollisista instituutioista. Vaikka presidentti toimii yhteistyössä hallituksen kanssa, kysymyksessä ovat eri instituutiot. Myös hallituspuolueilla on oikeus ja mahdollisuus kilpailla keskenään presidentin tehtävästä, aivan kuten kilpaillaan eurovaaleissa, kunnallisvaaleissa ja eduskuntavaaleissa.
Suurena puolueena meillä on oltava oma ehdokkaamme valtion päämiehen paikalle. Politiikassa kilpaillaan kansalaisten luottamuksesta. Kansanvalta ja demokratia perustuvat siihen.
Presidentinvaalien ensimmäinen tärkeä kierros käytiin jo. Kyse oli presidentin valtaoikeuksista. Keskusta piti linjansa. Meillä oli syytä odottaa, että erityisesti sosialidemokraatit kokoavat myös rivinsä. Ehdokkaita asetettaessa pitää tietää, mihin tehtävään ehdokas pyrkii. Suurimpien puolueiden kesken syntyikin yksimielisyys siitä, että seuraava presidentti toimii nykyisillä valtuuksilla. Keskustelun jatkuminen kuitenkin osoittaa, että erityisesti Kokoomuksen, mutta jonkin verran myös sosialidemokraattien sisällä on selviä pyrkimyksiä muuttaa presidentin asema muodolliseksi. Valta halutaan keskittää pääministerille.
Pääministerinä en ole jäävi käsittelemään tätä teemaa. Tämänkaltaisessa monipuoluemaassa en sinällään kaipaa lisää valtaa pääministerille. Sen sijaan kaipaan lisää vastuunottajia ja vastuunkantajia.
Presidentin tärkeimmät tehtävät - ulkopolitiikan johtaminen yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, nimitysvalta ja puolustusvoimien ylipäällikkyys – edellyttävät viran hoidossa pitkäjänteisyyttä ja puolue-etujen sivuuttamista. On hyvä, että hallituksen ja hallitusohjelman rinnalla on olemassa presidentti, joka päätösvaltaansa kuuluvissa asioissa edustaa omasta koko kansaa edustavasta tehtävästään lähtevää harkintaa.
Presidentti voi olla myös vahva mielipidevaikuttaja ja mielipidejohtaja. Monipuoluemaassa presidentin pitää ollakin sellainen. Hänen pitää näyttää kauaskantoisissa Suomen asemaan vaikuttavissa kysymyksissä suuntaa, joka vähitellen heijastuu mielipiteiden muutoksina eduskunta- ja kunnallisvaalien kautta myös käytännön päätöksentekoon.
Hyvät ystävät,
Juuri nyt Suomi on asemassa, jossa me haemme paikkaamme monella ulottuvuudella. Globalisaation merkitystä ei voi lakaista maton alle. Markkinoiden avautumisen tuoma kilpailu on todellisuutta – se ei häviä unohtamalla. Sekä Suomessa että laajemminkin Euroopassa aihetta pyritään välttelemään vannomalla vanhan nimeen. Tämä tuli hyvin ilmi EU:n viimeisen huippukokouksen valmisteluissa. Siinä missä eurooppalaisen tuotannon kilpailukyky ja yritystemme asema globaalissa kilpailussa piti asettaa etusijalle koko Euroopan tasolla, haluttiin tämäkin sanoma pumpuloida korostamalla eurooppalaista sosiaalista mallia. Tätä korostetaan poliittisista syistä – ei uskalleta kertoa ihmisille, että juuri eurooppalaisen hyvinvointivaltion turvaamiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan myös uudistuksia. Unionin ja jäsenmaiden päätöksentekovaikeuksien vuoksi EU menettää asemaansa maailmanlaajuisesti.
Eurooppalaisten ja suomalaisten kannattaisi olla kiinnostuneita siitä, miten hyvinvointimme pohja turvataan. Sen voi nähdä seuraamalla eräitä tärkeitä mittareita: millaisia ovat vientiluvut ja tuotannon määrät, kuinka paljon meillä saadaan maailmanlaajuisia patentteja, paljonko käytetään voimavaroja innovaatiotoimintaan ja mikä on hintakilpailukykymme. Nämä mittarit ennustavat lahjomattomasti, millainen on tulevaisuudessa sosiaalinen mallimme. Sosiaalinen malli voi rakentua vain vahvan maaperän päälle.
Minä olen politiikassa mukana hyvinvoinnin, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden parantamiseksi. Hyvinvointimme ja sosiaalinen mallimme riippuvat ratkaisevasti siitä, mikä on kilpailukykymme. Riippuvuus kulkee toki toiseenkin suuntaan, kuten tiedämme. Oikein mitoitettu ja kannustava hyvinvointiyhteiskunta tukee kilpailukykyä tarjotessaan esimerkiksi kaikille nuorille oikeuden koulutukseen aina korkeimpia oppiarvoja myöten riippumatta vanhempien varallisuudesta ja asuinpaikasta. Tukiessamme hyvinvointimalliamme meidän on opittava ruokkimaan myös menestyksen nälkää. Se vie elämää eteenpäin.
Globalisaatio on meille mahdollisuus, kun vain otamme sen haasteet vakavasti. Muutoin siitä tulee uhka, jonka edessä järjestelmämme eivät kestä. Globalisaatio on nostanut jo satoja miljoonia ihmisiä köyhyydestä, nopeammin kuin perinteinen kehitysapu, ja se voi tarjota myös suomalaisille yrityksille ja niiden työntekijöille suuria mahdollisuuksia. Näiden mahdollisuuksien vuoksi meidän on tehtävä yhdessä työtä. Olen varma, että yhteisin ponnistuksin voimme turvata ja kehittää koko kansan ja koko maan hyvinvointia myös tämän vuosisadan globalisoituvassa maailmassa.
Globalisaatio ei ole tähän mennessä jakanut tuloksiaan tasaisesti, kuten ei mikään taloushistorian aikaisempikaan vaihe. Mutta se on tuottanut nopeasti monia myönteisiä tuloksia maailman kehityksessä. Sen rinnalla tarvitaan edelleen kehitysyhteistyötä, mutta apu on suunnattava entistä täsmällisemmin ja keskitettävä laadukkaisiin ohjelmiin harvemmissa maissa. Näin saamme parempia tuloksia ja edistämme tehokkaammin tervettä kehitystä. Pienen maan on kannettava huolta avun vaikuttavuudesta. Apua antavien maiden on sovittava keskinäisestä työnjaosta.
Oikean suhtautumisen löytäminen globalisaatioon ja maailman kehitykseen vaatii myös vaikuttamista suomalaiseen mielipideilmastoon. Presidentinvaalit antavat tähän mahdollisuuden, kun keskitymme pohtimaan Suomen asemoitumista suhteessa maailmaan ja sen talouteen.
Kun luin muutama viikko sitten keskeisten etujärjestöjen johtohenkilöiden vastauksia kysymykseen, millä eväillä työllisyyttä parannetaan, oli osalla vastauksissa tyhjä viiva. Toisteltiin vain jo tehtyjä päätöksiä. Syy tähän on se, että ei uskalleta ravistella sitä mihin on totuttu, luullaan, että ihmiset eivät hyväksyisi muutoksia. Kyllä ihmiset ovat valmiita muutoksiinkin. Mutta muutos pitää kokea turvallisena, suomalaisen hyvinvointijärjestelmän vahvistamisena
Hyvät ystävät,
Uudelleen asemoitumista kaivataan myös turvallisuuspoliittisessa ajattelussamme. Suomi on historiansa käänteissä oppinut huolehtimaan omasta turvallisuudestaan ja hyvinvoinnistaan tarvittaessa yksinkin. Kokemukset ovat jättäneet jälkensä asenteisiin. Vaikka olemme suoriutuneet kunnialla historiamme eri vaiheista, meidän on syytä muistaa, että erillinen asema Euroopassa ei ole ollut Suomen oma valinta eikä se aikanaan ollut meille pelkästään eduksi. Nytkin on perusteltua panostaa sellaiseen kansainväliseen yhteistyöhön, joka vahvistaa Suomen asemaa Euroopassa ja EU:n keskinäistä solidaarisuutta. Tähän kuuluu erottamattomasti vastuun kantaminen EU:n täysivaltaisena jäsenenä EU:n ulkopuolisista kriiseistä.
Jos hallitus noudattaisi gallupeja, emme luultavasti olisi nyt mukana kehittämässä eurooppalaista kriisinhallintakykyä. Muutama vuosi sitten kansan selvä enemmistö olisi kysyttäessä todennäköisesti vastustanut gallupeissa kriisinhallintaa ilman YK:n nimenomaista hyväksyntää. Nyt kun uudistuksen tarve on julkisesti perusteltu, kansalaismielipiteessäkin näkyy jo ratkaiseva muutos – merkittävä osa hyväksyy tämän muutoksen. Olosuhteiden vaatiessa EU:n pitää voida yksimielisellä päätöksellä toimia kansanmurhien estämiseksi siinäkin tapauksessa, että YK:n turvaneuvoston viisi suurta eivät kykene sopimaan asiasta. Kansalaiset luottavat johtajuuteen näissä kysymyksissä kun uudistukset oikein perustellaan. Suomalaisia on aina johdettu joukkojen edestä, hyvin perustellen ja luottaen siihen että suomalaiset ajattelevat itse jalat maassa.
Kehitämme unionissa yhteistyötä sotilaallisella alalla, kriisinhallinnassa ja puolustusmateriaalin tuotannossa sekä meille läheistä siviilikriisinhallintaa. Uskomme EU:n mahdollisuuksiin kansainvälisten kriisien auttajana. Sillä on monipuolinen keinovalikoima, se toimii kehitysavulla kriisien ennaltaehkäisemiseksi, se kykenee tulevaisuudessa sotilaalliseen kriisinhallintaan, se pystyy antamaan teknistä apua ja se on osaava siviilikriisinhallinnassa. EU-yhteistyön rinnalla kehitämme yhteistyötämme Naton kanssa rauhankumppanuudessa. EU:n ja Naton välillä on ns. Berlin järjestely, joka antaa unionille tarvittaessa kriisinhallintaan Naton voimia.
Eduskunta antoi joulun alla laajalla yksimielisyydellä tukensa Suomen puolustusratkaisulle, jonka mukaan emme ole hakemassa Naton jäsenyyttä. Kukaan ei sitä eduskunnassa edes esittänyt. Liittokunnan jäsenyyden hakeminen säilyy Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan mahdollisuutena jatkossakin. Joulun alla tehdyt ratkaisut olivat perusteellisesti pohjustettuja ja Suomen turvallisuuspoliittisten etujen mukaisia.
On luonnollista, että presidentinvaaleissa käydään näiltäkin osin perusteellista keskustelua Suomen paikasta maailmassa. Olen siihen keskusteluun omalta osaltani valmis ja perustelemaan hallituksen omaksumaa linjaa. Olen korostanut, että Suomen turvallisuuspoliittisia ratkaisuja pitää aina arvioida viileällä harkinnalla ja aikansa tarpeiden mukaan. Kansamme turvallisuus ei saa jäädä vanhojen ennakkoluulojen tai jäykkien opinkappaleiden vangiksi.
Myös EU:n osalta meidän on elettävä ajassa mukana. Kun tulin tähän virkaan kerroin huoleni EU-alueen taloudesta, puhuin talouden apatiasta. Nyt olen yhä vahvemmin tällä kannalla. Kärsimme siitä, että tärkein vientimarkkinamme nukkuu, kun muualla maailmassa vallitsee 20 vuoteen nopein talouskasvu. Luotan lujasti Suomen kykyyn tunnistaa ja kohdata avoimesti globalisaation haasteet. Euroopasta en valitettavasti voi sanoa samaa. Suomi muuten ei ole se, joka nyt elää siellä kuuluisassa Impivaarassa.
Euroopan unioni on meille tärkein kansainvälinen toimintakenttämme. EU:n sisällä vaikutamme Euroopan ja omaksi eduksemme. Sen lisäksi EU on ulkopolitiikkamme tärkeä väline. Toimimme EU:ssa vaikuttaaksemme sen avulla yhteisvoimin maailmaan. Tämän tärkeän poliittisen roolin lisäksi EU:n pitää myös hoitaa leiviskänsä leipälajissaan taloudessa. Sen osalta EU elää nyt takatalvea.
Ketään ei nyt hyödytä kaunistelu. EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen käsittely ja tapa, jolla palveludirektiivistä keskustellaan, kertovat siitä, että Euroopan idea on kateissa. Nyt tarvitaan Suomen kaltaisen maan aktiivisuutta, integraatioprosessin tarkoitushan oli tukea kansallisvaltioita kohtaamaan paremmin maailman haasteet. Tämän toteaminen merkitsee vain sitä, että Suomen on oltava entistä aktiivisempi unionissa. Unionia on vietävä pala palalta eteenpäin, vaikka sen vanha moottori yskii. Vanha ydin on nyt väsynyt. Aikanaan se toipuu, mutta juuri nyt tuoreempien voimien on oltava aktiivisia. Suomi onkin ollut hallitukseni aikana erityisen aktiivinen juuri EU:n kilpailukyvyn ja EU:n rahoitusuudistuksen aloilla. Vastaus ei siis ole vähemmän Eurooppaa, vaan enemmän rohkeutta katsoa tosiasioita silmiin. Näin toimiessamme meidän on kuitenkin samalla etenkin talouden ja bisneksen alalla katsottava voimakkaasti Aasiaan, Amerikkaan ja Venäjälle. Hyvinvointimme kasvu on haettava sieltä odotellessamme Euroopan pääsyä uudestaan käyntiin. Tähän tähtää hallitukseni globalisaatiohanke.
Suomen on asemoiduttava selkeästi myös suhteessaan Venäjään ja muihin naapurimaihimme sekä Yhdysvaltoihin. Venäjä on Suomelle tärkeä kumppani, jonka merkitys erityisesti taloudellemme kasvaa koko ajan. Venäjä on erilainen maa. Siellä vallitsee järjestelmä – halusimme sitä tai emme – jossa vahva isäntä määrää tahdin. Venäjän kohdalla pitää muistaa aina se, että se on meille tärkeä maa ja sen kanssa on osattava toimia aktiivisesti.
Venäjä on tärkeä myös EU:lle, jossa Suomen Venäjän tuntemukselle on kysyntää. Suomen tulee huolehtia siitä, että EU:n Venäjä-politiikka huomioi meidän etumme. Pohjoinen ulottuvuus liittyy tulevaisuudessa yhä enemmän nimenomaan EU:n Venäjä-politiikkaan.
Ruotsi, muut pohjoismaat ja yhä enemmän myös Baltian maat ovat meitä lähimpänä. Itämeren alueen turvallisuus ja hyvinvointi ovat Suomelle elinehtoja. Me emme katso naapuriemme ohitse, kun etsimme yhteistyökumppaneita. Yhteistyösuhteen erityisesti Ruotsiin pitää olla kunnossa ja maaotteluhengestä vapaa.
Yhdysvalloilla on oltava suomalaisessa ulkopolitiikassa jatkuvasti oma erityissijansa. Se on tätä nykyä ainoa globaali vaikuttaja. Sen perussuhtautuminen vapauteen ja demokratiaan on kunnioitusta ansaitsevaa, vaikkemme aina ole olleet kaikissa sen yksittäistoimissa innolla mukana. Demokratian juurruttamisessa maailmaan USA:n merkitys voi olla suuri ja meillä on pysyvä tarve harjoittaa sen kanssa tiivistä kumppanuutta. Hyvät transatlanttiset suhteet ovat tärkeät niin Suomelle kuin koko EU:llekin.
Presidentin pitää Suomessa puhua myös työperäisen maahanmuuton puolesta. Oma väestörakenteemme muuttuu tavalla, jonka seurauksena tulemme lähivuosikymmeninä tarvitsemaan tänne myös muualta muuttavia työntekijöitä hyvin erilaisiin tehtäviin. Se ei tule olemaan helppoa, koska emme ole houkutteleva maa työhön tulevalle. Suomalaisia on kannustettava hyväksymään työperäisen maahanmuuton idea ja työskentelemään siten, että otamme tulijat hyvin ja ystävällisesti vastaan. Meidän tulee jatkossakin kantaa vastuumme perinteisestä pakolais- ja ihmisoikeuspolitiikasta, mutta maahanmuuttopolitiikassa tarvitsemme uutta otetta.
Presidentinvaaleissa on puhuttava näistä kysymyksistä. Siitä miten maamme asemoituu muuttuvissa oloissa. Hakiessamme asemaamme se on tehtävä tavalla, joka tuo hyvinvointia myös meille. Varsinkin kun se on tapa, jolla myös maailman kehitystä voidaan viedä nopeimmin eteenpäin sekä köyhyyden vähentämisen että ympäristön kestävyyden näkökulmasta. Näiden molempien haasteiden ratkaiseminen vaatii maailmanlaajuista sitoutumista. Ympäristöongelmien osalta myös teknologisen tason nostaminen on avainasemassa.
Hyvät ystävät,
Pääministerin tehtävä on äärimmäisen mielenkiintoinen ja haastava. Tasavallan presidentin tehtävä on kuitenkin valtion päämiehen tehtävä, tehtävä, jota korkeampaa poliittisessa järjestelmässämme ei ole. Siksi myös kynnys tuon tehtävän tavoittelemiseen on korkealla.
Viimeiset puolitoista viikkoa ovat olleet minulle yksityisasioissani raskaat. Itse ero on aina raskas. Muut ovat ehkä kauhistelleet kirjoittelun määrää, mutta minulle se on sittenkin ollut vain paperia verrattuna siihen mikä oikeasti on minua viime päivinä mietityttänyt. Välillä on tullut mieleen hirtehinen mutta äärimmäisen vakava kysymys: tämäkö se on tapa, jolla Suomessa tuetaan vaikeassa elämäntilanteessa olevia.
Jos henkilökohtaiseen elämääni kohdistuneesta kiinnostuksesta etsii edes yhden myönteisen asian, se on tämä: olen jo nyt saanut päälleni sitä, mitä myös edellisissä presidentinvaaleissa kaadettiin vuorotellen johtavien ehdokkaiden niskaan.
Omalla kohdallani kokemus on vain vahvistanut sekä päätöstä lähteä mukaan että taistelutahtoa itse kisassa.
Hyvät ystävät,
Vastaan nyt moniin kysymyksiin ja pyyntöihin. Pyydän keskustalaisten tukea keskustan presidenttiehdokkaaksi ja kaikkien kansalaisten tukea tasavallan presidentin tehtävään. Haluan olla koko kansan presidentti. Vaalista tulee todellinen riippumatta siitä, ketä muut ehdokkaat ovat. En ole ehdokkaana jalka jarrulla vaan kädet ratissa. Tunnette työskentelytapani ja voitte luottaa siihen, että kykenen virkani edellyttämään hyvään yhteistyöhön istuvan presidentin kanssa riippumatta siitä onko hän ehdokkaana vai ei. Tavoite ehdokkuudellani on korkealla, niin korkealla etten muutama vuosi sitten saattanut edes ajatella tätä mahdollisuutta. Tavoite on voittaa vaalit.
Olen ehdokas, jonka toimintaa äänestäjät voivat seurata päivittäin. Johdan hallitusta täysipainoisesti koko kampanjan ajan. Minun osallani voitte seurata miten johdan, miten kestän paineita ja miten eri tilanteissa käyttäydyn. Suuri joukko tiedostusvälineiden edustajia ja varsinkin opposition edustajat voivat lähes päätyökseen seurata toimintaani, etsiä mitä hyvänsä mikä voisi vaikuttaa äänestäjien arvioon kuinka toimisin ja menettelisin presidentin tehtävässä. Tehtävään valitaan ihminen joukostamme, mutta teidän pitää valitsijoina olla vakuuttuneita, että hän täyttää tehtävän ajan uusien vaatimusten mukaan.
Presidentin on toimittava siltana vanhasta tutusta, vähän suojatustakin yhteiskunnastamme, avoimen muuttuvan maailman oloihin. Uudistuminen vaatii symboleja, puolestapuhujaa, joka rohkaisee suomalaisia uudistuksiin koko maan ja koko kansan hyväksi. Siksi haen presidenttiyttä.
http://www.mattivanhanen.net/?sivu=ehdokkuus&
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei ollut mitään siinä puheessa siitä hotellihuoneesta ja avioerosta.
Vanhanen:"...tämäkö se on tapa, jolla Suomessa tuetaan vaikeassa elämäntilanteessa olevia..."
Sosialisteilla on taipumus polkea joukon heikoin tai sellainen, joka omin avuin menestyy ja luo hyvinvointia ympärilleen.
Tällä he ovat vahvistaneet sosialistista yhteenkuuluvuutta ja tasapäisyyttä.
Tästä kurjuuden agitaattoreiden joukosta pistää silmään Halosen kannattajajoukkojen ydinryhmä - hyvin toimeentulevien feministinaisten ja näiden oman elämänsä katkeruus, joka yhdistää nämä sosialisteiksi kaikkea kansalaisten onnea vastaan. Kaikenmaailman anjakauraset, päivi-istalat, tommitaapermannet saavat voimansa toisten kurjaksi painamisesta.
Maan tapa on sosialistien luomus.