Olen nuori nainen joka uskoo Jeesukseen, uskoo täysin Raamatun sanaan ym. Olen myös TODELLA eläinrakas. Välitän tosi paljon eläinten hyvinvoinnista ja luonnosta. Onko muita samanlaisia vai olenko ainoa? =)
Eläimet ja usko
kerppuli
15682
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ryhdy muslimiksi. Heillä in status:
1. mies
2. kameli
3. nainen
Totta, noin se vanhan mallin mukaan menee! :D
Miksei kristitty ihminen voisi olla eläinrakas ja luonnon ystävä? Raamattuhan kehottaa ihmistä varjelemaan luontoa ja pitävän huolta luomakunnasta. Kristitty voi toki syödä lihaa( itse olen peskovege) mutta ei ole kristillistä rääkätä eläimiä. Jumalan luotuja ovat eläimetkin ja eikö Jumala rakasta kaikkia luotujaan? Miksei siis ihminenkin?
"ei ole kristillistä rääkätä eläimiä."
Hah. Eikö siun oma järkikin jo sano, että eläintenkin hyvinvointi on tärkeää? Tarvitsetko todella uskontosi määräämään ajatusmaailmaasi?
Minä syytän kristinuskoa siitä, että luonto, ympäristömme ja eläinkunta on niin kovasti joutunut kärsimään sinunlaistesi ihmisten vuoksi. Jumalanne on nostanut ihmisen kaiken muun yläpuolelle ja se on tehnyt Ihmisestä niin hävyttömän itsekeskeisen, että itse Elämä on jäänyt ihan toisarvoiseksi. Elämä tulee luonnosta; kasveista, eläimistä, kivistä.. Sen kaiken rinnalla ihminen ei ole mitään. Arvomaailma maassamme meni nurin heti silloin kun kristinusko rantautui tänne.
Opetelkaa ajattelemaan itse, kuunnelkaa sydäntänne, älkää opiskelko ajatuksianne kirjoista!
Kyllä järkenikin sen jo sanoo; eläinten hyvinvointi on erittäin tärkeää, näin sanoo myös sydämeni.En tarvitse uskontoa määräämään ajatusmaailmaani, vaikka uskovainen olenkin. Miksi syytät minua luonnon ja eläinkunnan kärsimyksistä? Haluni suojella eläimiä ja luontoa on suuri, luonto ja eläimet ovat lähellä sydäntäni sanoi uskonto siitä mitä tahansa.En ole fundamentalisti, minulla on paljon ajatuksia jotka eivät ole raamatunmukaisia, en muutenkaan ajattele ensin raamattua kun pitää tuoda julki mielipiteitään. Hyväksyn muutkin uskonnot kristinuskon lisäksi. Halusin vain hieman perustella keskustelun aloittaneelle, että miksei kristitty ihminen voisi olla luonto-ja eläinrakas. Ja miksei raamatusta tai muiden uskontojen ns. pyhistä kirjoituksista voisi hakea periaatteita jotka ovat kaikille hyväksi, eivät vahingoita ketään vaan edistävät kaikkea hyvää, siis esim. rakkauden kaksoiskäsky ja kultainen sääntö, vaikka ovatkin raamatusta. Siunausta sinulle, toivottavasti ymmärsit nyt asiani paremmin.
"minulla on paljon ajatuksia jotka eivät ole raamatunmukaisia, en muutenkaan ajattele ensin raamattua kun pitää tuoda julki mielipiteitään."
Edellisestä kirjoituksestasi sain vallan vääristyneen kuvan sinusta. Kerroit siinä kunnioituksesta eläimiä kohtaan kristittynä, et omana persoonanasi. Olen iloinen siitä, että olet todella ottanut asioita huomioon raamatun ulkopuoleltakin.
"Ja miksei raamatusta tai muiden uskontojen ns. pyhistä kirjoituksista voisi hakea periaatteita jotka ovat kaikille hyväksi."
Nimenomaan tämä tutkiskelu kannattaa, mutta eihän kaiken tarvi olla kytköksissä uskontoon, vaikka toki hienoja ajatuksia niistä löytyykin.
Eihän kukaan tarvitse ajatusmaailman ohjausta. Kukin ottaa ohjauksen milloin mistäkin, jos haluaa. Voi myös ajatella itse ilman rajoitteita jos haluaa, niin kuin minä. (oikeasti olen kristitty, mutta tarkastelen asiaa nyt ilman Jumalaa)
Eläimet kärsii. Entä sitten?
Ihmisistä tulee itsekkäämpiä. Entä sitten?
Tämä tai tuo arvomaailma, entä sitten?
Miksi pitäisi kuunnella sydäntä? Siksikö, että kaikilla olisi hyvä olla?
Miksi kaikilla pitäisi olla hyvä olla? Siksikö, että sydän sanoo niin?
Niin juuri. Ajatelkaa ilman rajoittavia uskontoja tai omatuntoja. Maailmassa ei ole oikeita arvoja. On vain minä minä minä minä minä.
Ainoat asiat joilla on merkitystä tällaiset: 1. Mistä nautin. 2. Mistä en nauti.
Elämä on paljon yksinkertaisempaa ilman tyhmiä rajoitteita.
Sitten vuorossa oikea kristillinen mielipiteeni.
Minä tarvitsen uskoni antamaan suunnan. En näe sitä kuitenkaan pahana asiana, sillä uskon sen olevan oikea suunta.
Kristinusko on niin monimuotoinen, että sitä on turha syyttää oikein mistään. Varmaan jokaisella kristityllä on omanlainen etiikkansa. Joku kristitty saattaa ajatella niinkuin sanot, mutta eivät kaikki. Ainakin osa kristinuskon kannattajista vastustaa luonnon väärinkäyttöä.
Minun Jumalani tuomitsee saastutukset sun muut siinä missä sinäkin. Jumala ei ole nostanut ihmistä kasvien ja eläinten yläpuolelle, vaan asettanut sen sinne alusta alkaen. Se ei anna ihmiselle kuitenkaan vapautta raiskata luontoa.
Voi olla, että arvomaailmamme on mennyt nurinniskoin, mutta se ei johdu kristinuskosta vaan sen väärintulkitsemisesta.
Voisit siis sanoa, että syytät sellaista kristinuskoa, joka sallii luonnon raiskaamisen. Et koko kristinuskoa, sillä sellainen syytös on aiheeton.
"Eihän kukaan tarvitse ajatusmaailman ohjausta"
ja sen jälkeen sanot
"Kukin ottaa ohjauksen milloin mistäkin"
Mikä oli siis se mielipiteesi?
"Eläimet kärsii. Entä sitten?
Ihmisistä tulee itsekkäämpiä. Entä sitten?
Tämä tai tuo arvomaailma, entä sitten?"
Onneki harva ihminen ajattelee tavallasi, onneksi on paljon niitä, jotka ottavat asioihin kantaa ja yrittävät todella tehdä asioiden eteen jotain, niin järjestöissä kuin yksityishenkilöinäkin.
"Miksi pitäisi kuunnella sydäntä? Siksikö, että kaikilla olisi hyvä olla?"
Mahdotontahan se on pitää kaikki tyytyväisinä, mutta eikö sitä ohjetta voisi soveltaa ainakin läheisiinsä ja heidän hyvinvointiinsa?
"Niin juuri. Ajatelkaa ilman rajoittavia uskontoja tai omatuntoja. Maailmassa ei ole oikeita arvoja. On vain minä minä minä minä minä."
Uskonto ei aina rajoita, vaan myös ohjaa sinua. Ja maailmassa on hirveästi erilaisia arvoja, toiset mielestäni vääriä, toiset ihan varteenotettavia. Niistä vain pitäisi osata valita ne omansa. Jokainen toki hakee sitä omaa parastaan, mutta liiallinen itsekeskeisyys ei voi johtaa mihinkään. Ei edes omaan mielihyvään.
"Elämä on paljon yksinkertaisempaa ilman tyhmiä rajoitteita."
Mielestäni se tekee elämisestä vallan monitmutkaista. Jos ei olisi lakeja, sääntöjä ja muita auktoriteettäjä ohjaamassa elämäämme, mitä siitä silloin tulisi? Yhtä kaaosta.
Niin, tässä oli hieman vastauksia kannastani ja toivottavasti sait niistä osan myös mietintämyssyysikin.
Syytän kristinuskon perusarvoja, jotka eivät kaikki tietysti ole huonoja, mutta kritisoin niitä jotka saavat niskakarvani pystyyn.
En siis syytä itse kristittyjä, joista onneksi monet ovat ottaneet ohjat omiin käsiinsä.
..mahtavat olla nämä kritisoimasi perusarvot? Ja millä perusteella niitä kritisoit?
"Mikä oli siis se mielipiteesi? "
Tarkoitan, että ihmiset pärjäisivät ilmankin, mutta he kokevat ohjauksen olevan hyvempi eli parempi.
Mehän emme voi tietää varmuudella mitään jumalien olemassaolosta. Kaikki on siis loppujen lopuksi sokean luottamuksen eli uskon varassa. Suuntaan tai toiseen. Tai kolmanteen. Kristitty esimerkiksi uskoo, että hänen uskonsa pelastaa hänet. Siksi hän haluaa myös uskonsa säilyttää. Eivät he sitä oikeasti tarvitsisi, mutta he kokevat sen olevan parempi.
***
"Onneksi harva ihminen ajattelee tavallasi, onneksi on paljon niitä, jotka ottavat asioihin kantaa ja yrittävät todella tehdä asioiden eteen jotain, niin järjestöissä kuin yksityishenkilöinäkin. "
Niin. Onneksi harva ajattelee. Selitän tuonnempana miksi.
Äläkä sotke minua tähän. Nimimerkillä Nikke Nihilisti koitan vain ajatella asioita ateistin näkökulmasta vapaasti ilman uskonnollisia rajoitteita. Omat mielipiteeni ilmaisin tuossa alempana nimimerkillä Christian de Gothia.
***
"Mahdotontahan se on pitää kaikki tyytyväisinä, mutta eikö sitä ohjetta voisi soveltaa ainakin läheisiinsä ja heidän hyvinvointiinsa?"
Ok, milläs perusteella läheisten hyvinvointia pitäisi vaalia?
***
"Uskonto ei aina rajoita, vaan myös ohjaa sinua. Ja maailmassa on hirveästi erilaisia arvoja, toiset mielestäni vääriä, toiset ihan varteenotettavia. Niistä vain pitäisi osata valita ne omansa."
Niin ohjaa. Ja millähän perusteella ne arvot tulisi valita? Mikä tekee toisesta oikeamman ja toisesta vääremmän? Jos joku valitsee vaikka äärimmäisen itsekkyyden, onko se väärin?
***
"Jokainen toki hakee sitä omaa parastaan, mutta liiallinen itsekeskeisyys ei voi johtaa mihinkään. Ei edes omaan mielihyvään. "
Siis tuohan on ihan uskomuskysymys. Uskaltaisin jopa väittää, että maailmassa on ollut monen monta kirkonmiestä, hallitsijaa tai muuta mahtavaa tyyppiä, jotka ovat saaneet valtaa juuri sillä itsekkyydellä. Keinoina keinottelu ja pakottaminen. Kannattaa siis ottaa mallia heistä.
***
"Mielestäni se tekee elämisestä vallan monimutkaista. Jos ei olisi lakeja, sääntöjä ja muita auktoriteettäjä ohjaamassa elämäämme, mitä siitä silloin tulisi? Yhtä kaaosta. "
Ei kyse ole kaikkien itsekkyydestä, vaan sen ihmisen, jonka kannalta asiaa ajatellaan. Hänen kannaltaanhan olisi kaikista parasta, jos muut olisivat mahdollisimman hyväntahtoisia ja anteeksiantavia. Manipulointi on hyvä keino. Täällä maailmassa on kuitenkin niin monta ihmistä, joissa jotain hyväntahtoisuutta on, että vaikka joku tässä olisi kuinka itsekäs tahansa, ei hän saisi tätä maailmaa kaaokseen.
Sitäpaitsi ainahan täällä on auktoriteetteja, vetosivatpa ne oikeudenmukaisuuteen tai viidakon lakeihin. Ne eivät vaan ole kaiken näkeviä. Rikos kannattaa aina, kun siitä ei jää kiinni. Enemmänkin viidakon lait, kuin kaaos. Tai ehkä ne ovat sama asia. No joka tapauksessa, nopeat elävät. Omatuntohan se siinä mutkistaa.
Tässä voisi olla vähän esimakua?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000008166378#22000000008166378
..nyt väärään asiaan. Näissä perusarvona oli Jumalan lain noudattaminen, eikä huvin vuoksi rankaiseminen.
Nuo annetut esimerkit olivat vanhan liiton ajalta, ja silloin rankaiseminen oli annettu osittain myös ihmisen tehtäväksi. Jeesuksen myötä Jumala itse otti koko vastuun ihmisen rankaisemisesta. Enää ei siis ole kenelläkään oikeutta tuomita muita heidän synneistään. Kristittyjen pahat teot ovat peräisin Raamatun sanan vääristelystä tai ihan jostain muualta.
Jumalan antamat perusarvo on lähimmäisen rakkaus ja rakkaus Jumalaan. Niiden tulisi olla myös kristittyjen perusarvoja.
Matteuksen evankeliumissa esimerkiksi on aika hyvin kerrottu tuomitsemisesta uuden liiton aikana.
En muista sanatarkalleen, mutta pääpiirteittäin kerron esimerkin:
Jeesuksen eteen tuotiin nainen, joka oli yllätetty haureudesta. Papit sanoivat Jeesukselle, että laki käskee kivittämään naisen. Jeesus sanoi: "Heittäköön se ensimmäisen kiven, joka on itse synnitön." Toisin sanoen kenelläkään ei olisi ollut oikeutta heittää ensimmäistäkään kiveä. Vuorisaarnassa (matt 7-9) on sanottu toisten tuomitsemisesta enemmän.
Minua itseäni kiusattiin pienenä poikana, ja mainitsin eräälle seurakuntatyöntekijälle, etten kunnioita kiusaajiani. Tämä kuitenkin vastasi minulle, ”Kunnioita heitä itseään, älä heidän tekoaan.” Sellaista vastausta en silloin osannut odottaa, sillä kaikkialla muualla olen kuullut päinvastaista. Se pani myös miettimään.
Perusarvoihini ei siis kuulu toisten rankaiseminen tai vihaaminen vaan rakkaus. Se mitä vihaan, on rakkaudettomuus ja pahat teot.