Mitä ne ovat?
Hyvän keskustelun tunnusmerkit
jorojukka-kukka
431810
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
kyllä oikeutettu sitä kysymään. Mutta ota neuvoista vaarin. Olen katsonut että et osaa alkeellisimpiakaan hyviä tapoja keskustellessa. Huonoksi keskustelu menee alle ajan, kun ilmestyt paikalle.
Kysyn ma vaan
Katsos voisin vaikkapa oppia, jos antaisit vähän vinkkiä. ;)
Entä sinä? Löytyiskö pientä vinkkiä ahdingossa olevalle Jorolle?
;))
No missäs vaiheessa se J-k ahdingossa on väittänyt olevansa?
Se vai ei?
Hyvä nettikeskustelu voi jäädä vuosikausiksi mieleen! Tiukkuutta, yllätyksellisyyttä, liikojen henkilökohtaisuuksien välttämistä, äärimmäisten mauttomuuksien välttämistä, keskustelun "etenemistä" ainakin jossakin määrin (ei jäädä junnaamaan yhtä samaa tuntikausiksi). Hyvä nettikeskustelu saa keskustelijan hakemaan taustatietoja, ehkä ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta (vaikkei sitä "ääneen" tunnustaisikaan). Hyvä keskustelu muistetaan, ja sen aihepiiristä voidaan kokoontua keskustelua jatkamaan uudestaankin, ilman että jauhettaisiin kaikki aivan alusta. Hyvän keskustelun jälkeen keskustelija on taas vähän viisaampi.
Näillä palstoilla hyvä keskustelu syntyy näköjään siitä, kun joku uskaltaa esittää alkuun riittävän ärsyttävän mielipiteen, jonka ei välttämättä tarvitse edes perustua mihinkään faktaan. Varsin usein näyttääkin siltä, että eräät todella yrittävät vain saada ennätyksellisen pitkän keskustelun aikaiseksi, välittämättä sen laadusta paljon mitään.
Näkökulmasi hyvästä keskustelusta on kuitenkin varsin lähellä omaani.
Keskustelun pituudella ei ole mitään merkitystä. Lyhytkin keskustelu voi olla hyvä, jopa kahden repliikin kaskunomainen välähdys voi olla tuore ja toimiva.
Provosoivat otsikot ja keskustelunaloitukset eivät aina ota "tulta", ja toisaalta joskus väritön, maltillinen ja hillitty aloitus saa aikaan pitkät ja hartaat pulinat. Hyvässä keskustelussa ollaan sydämestään mukana, ja pyritään uudistamaan sitä ja viemään eteenpäin.
... puhujaan ;D (tarkennus: Henkisellä tasolla)
No jotain kuitenkin.
Mielestäni henkilökohtaisuuksiin ei tarvitse mennä ollenkaan, ellei se sitten ole joko positiivista tai kyseisen keskustelun kannalta olennaista, eli voi sanoa jos kokee että vastakeskustelijalla on tapana esim. juuttuu marginaaleihin (onko se edes henkilökohtaisuuksiin menoa?). Samoista aiheista voidaan keskustella loputtomiin. Mikään ei estä sitä. Näkökulmia kyllä löytyy. Hyvässä väittelyssä ei tyrmätä vastapuolen mielipiteitä lonkalta, vaan haetaan niitä perusteita joihin mielipiteet tai ns. tiedot perustuvat.
...monet feministien myyttiavauksetkin, kuten "naisen tuplatyötaakka", "naisen euro 80 senttiä", "lasikatto", "montakytäprosenttia naisista saa turpaan parisuhteessa" jne. ovat olleet hyödyllisiä, koska minä olen ainakin oppinut niistä esim. median kritiikittömyyden ja yksipuolisen uutisoinnin/kirjoittelun suhteessa itse faktoihin.
Se on ollut oikein valaisevaa... Esim. minä olen tämän palstan kirvoittamien lähdetietojen tarkistelujen pohjalta havainnut tämän asian... Olin ennen palstalle tuloani feminismin suhteen huomattavasti myönteisempi. (Aivan aidosti).
Joskus myös hyvä huumori on ihan jees... Silloin, kuin se, joka aloittaa kestää itse vastaavaa. Mauttomaksi homma menee silloin, kun "huumorialoittaja" ei itse kestä sitten vastaavaa omalle kohdalleen.
Se, mikä on "mautonta" voi toisaalta olla myös niin, että "mauttomuuden määrittelijät" haluaisivat osaltaan sensuroida aiheita, "joista voi keskustella" - mikäli jotkut aiheet katsottaisiin sinänsä mauttomiksi. Henkilökohtaiset solvaukset sitten kysymysmerkin kanssa tai ilman ovat mielestäni mauttomia - vievät yleensä halun kommentoida (tai edes lukea) ko. keskustelijan kirjoituksia juurikaan...
Mutta näiden määreittesi mukaan tällä palstalla on ollut monta mielenkiintoista keskustelua - ja monta mielenkiintoista feministikeskustelijaa.
Suosittelisin, että naisia yleensä naisina halveeraavien vässyköiden provoihin ei kukaan vastailisi... se nostaisi palstan tasoa. Tosin näistä esim. Mies Vain on alkanut saada jo jonkinlaista "hovihyväksyntää" feministien parissa... onhan hänellä sentäs vakinikki ja sinänsä looginen linja. (Kyllä - minusta naista naisena sukupuolensa takia halveeraava ihminen on vässykkä - ihan samoin kuin miestä miehenä sukupuolensa takia halveeraava... ehkä siinä mielessä ymmärrän toisaalta mies vain;inkin retoriikkaa ikään kuin "vastaiskuna" vässykkä-feministeille, jotka harrastavat vastaavanlaista tekstiä).
Mutta ei kai tällä palstalla viihtyisi, ellei kuvailemanlaisiasi keskusteluja olisi... Eli mielestäni osuit oikeaan näkökulmasi suhteen tässä asiassa.
Ymmärsinkö oikein; oletko siis mielestäsi kehittynyt näiden keskustelujen myötä?
...näkemykseni feminismistä on syventynyt, ja sen propagandanomainen luonne esim. Suomen kontekstissa on tullut selkeästi ilmi tutkittuani feministien toistamien mantrojen takana olevia faktoja.
Aiemmin ajattelin, että feminismi olisi jotenkin positiivisempi, konstruktiivisempi liike - nykyisin näen aika selvästi sen yleislinjan aika destruktiivisen (ja esim. vasemmistososialismia myötäilevän) luonteen, josta en ole useinkaan samaa mieltä.
...esim. silmäiltyäni kirjan "feministisiä ajattelijoita" nopeasti läpi huomasin selkeästi, että feminististen teoreetikoiden kanssa ei juurikaan ole yhtymäkohtia...
Esim. feminististen teorioiden antikristillinen ja vaikkapa ydinperheen tueksi suunnatun politiikan torpedoimiseen pyrkivä luonne on tullut selvääkin selvemmäksi.
"...vasemmistososialismia myötäilevän) luonteen, josta en ole useinkaan samaa mieltä."
Useammat feministit eivät ole sinun kanssasi samaa mieltä oikeistolaisista näkemyksistä ja kristillisestä iedeologiastasi. En ainakaan minä. Pidän niistä taantumuksellisina näkemyksinä joiden kestävän luonteen voi perustelemalla kumota.
...kestävät perustelut, jotka eivät sisältäisi kaksinaismoraalia, ovat antaneet kovastikin odottaa itseään...
...aloittelisit joskus aloituksia joistakin asioista, esim. näihin liittyen. Niistä olisi pitkästä aikaa mielenkiintoista keskustella.
Ihan asialinjalta.
Minusta sinulla on nimittäin teräviä kommentteja - ja käsittääkseni myös kykyä lähteä perustelemaan asioita.
Kokeillaanko? (esim. se, jos nyt alkaisimme kiistelemään yleisellä tasolla tässä, mikä kestää ja mikä ei on sitten jo turhempaa... ainakin mun mielestä, koska se voi mennä juupas-eipäs linjalle herkästi. Tietystä kohdennetusta asiasta voisi sitten lähteä argumentoimaan).
...tuolla alempana alkaa tavoitella semmoisia ulottuvuuksia, että se itselleni jääpi mieleen.
Se on ollut myös hyväksi sydämelle :-)
Olisiko hyvä keskustelu semmoinen jossa kaikki ovat Jöriksen kanssa samaa mieltä.
...minä olen nauttinut aika monesta keskustelusta, jossa on joku sattunut olemaan jöriksen kanssa eri mieltä :-)
Semmoista sujuvaa ja viihdearvoltaan mainiota.
Samaten esim. tuosta viskoosi-luonnonkuitu-keskustelusta opin itsekin jotakin uutta ihan näistä kuiduistakin - sitten lopulta :-)... eli kaikki hyvän keskustelun tunnusmerkit täyttyivät.
Onhan se kiva, että elämässä jotakin nautintoa löytyy - ja ihan perheen sisälläkin, jos ei muuta niin suomi24:n fem.palstalla.
mikä ei silti tarkoita, että pitäisi olla vähimmässäkään määrin samaa mieltä.
perustelut; ei aina niin helppoa mutta jos siihen ei kykene niin silloin mies myöntää olevansa väärässä.
kärsivällisyys; raamatussakin opetetaan jotain siihen suuntaan, että vaikka tiedät muiden olevan väärässä, hymyile, ole kärsivällinen ja anna naisen itse huomata erheensä.
lopuksi; nimimerkkini on räätälöity kommunisteille. kirjoitinpa vaan tällä kertaa naistenpalstalle samalla mutta tämä "herra" ei ole feministejä vastaan suunnattu.
Tunnusmerkkejä hyvälle keskustelulle:
- keskustelun joustava eteneminen
- keskusteluyhteyden mutkattomuus
- luovuus
- keskustelukumppanien avoimmuus
- huumorin sisältyminen sopivassa määrin
Mielestäni yksi tärkeimpiä asioita on se, että molemmat keskustelijat uskaltautuvat heittäytyä keskusteluun ja antaa itsestään. Turha epäilevyys sotkee montaa keskustelua. Suoria kysymyksiä pitää esittää, eikä olettaa toisesta asioita, jotka eivät ehkä olekaan paikkansapitäviä. Ilkeilyt eivät kuuluu keskustelemiseen. Myöskään provo ei ole hyvä keskustelunaloitus, koska se yleensä johtaa ylilyönteihin. Provokeskustelu on tavallaan haastavin ja siinä täytyy keskustelijat pysyä samantasoisina, eikä ilkeilyä saa esiintyä, sillä ilkeily ryöstäytyy helposti älyttömyyksiin.
Joitakin ihan hyviä prokeskusteluja olen käynyt ja niissä on ollut vahva huumorin vire. Eniten palstalla minua kiusaa epäluuloisuus ja varovaisuus.
Luovista ja mutkattomista kommenteista, joita ei ole tarkoitettu provoiksi, kun keskusteluun "liitytään" sivusta...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000008347271
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000008343661
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000008343967
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000008347925
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=22000000008346275
...nämä olivat nyt vain yhdestä keskusteluketjusta...
Näitäpä voipi tykönänsä miettiä, ken osaapi.
Muutoin olen näistä tunnusmerkeistä samaa mieltä ;-)
Lisäisin tosin hyvän keskustelIJAN tunnusmerkiksi semmoisen, että sitten marisematta kestää suht samaa sävyä, mitä alkaa itse viljellä... eikö totta?
Hyvänä keskustelijana olisit vetänyt esiin myös muiden, ehkäpä miesnimimerkkienkin mielestäsi arvostelua herättäviä kirjoituksia. Vai eivätkö kenenkään mieskirjoittajan tekstit herätä arvostelua?
Sinä, joka mukamas provoilusta tehnyt tutkimusta..että hoh ja että lupaa narista laadukkaamman..että hoh vaan.
...olen joskus kritisoinut Mies Vain:ia, koska hän puhuu naisista ihan sukupuolena halveeraavasti.
Itsekin lupasin, että en enää puhu feminismistä yleensä "reikäpäisenä", vaan yksilöin ne ajatukset, jotka mielestäni ovat reikäpäisiä.
Mi-es -nimimerkkiä pidin monesti solvaavana, josta sanoin...
Mies Vainia taisi joku feministi minulle kerran puolustaakin, kun kritisoin :-)
...tässä eräitä.
Tuossa iltauutisten aikaan lähettämäsi Sananlaskujen kirjan ystävällinen kirjanmerkki oli reikäpäiseksi sanomisen korvike. En kai minä niin tollo ole, etten olisi tajunnut.
...viitannut sinuun, vaan tyyliini joskus kommentoida tyyliin "Mustanaamio on kova koville".
Ts. sillekin on perusteensa... jopa Isossa Kirjassa.
Sinun kanssasi asiassa ei ole ollut ongelmia - keskinäinen roimimisemme on ollut reilua, enkä minä narise sinusta, etkä sinä minusta, vaikka nokittelisimmekin. Youknowaat varmaan.
...miesnikit ovat avoimesti misogyynisia... kun taas esim. eräiltä feministisiltä kirjoittajilta todella löytyy tuota "double standard" -asiaa...
Ts. vaaditaan toisilta eri standardia kommunikointiin, mitä itse harrastetaan. Semmoinen kommunikointi herättää itsessäni pienen halunpoikasen nostaa tuommoiset tuplastandardit päivänvaloon...
(Tietysti toinen vaihtoehto olisi jättää hurskastelut sikseen - mutta esim. minä opin siitä, että esim. oma "tuplastandardini" siitä, miten puhuin feminismistä, ja miten toisaalta aikoinani vaadin muita puhumaan eksaktimmin kristinuskosta, nostettiin täällä esiin - olikohan cisman tai jonkun toimesta... Huomasin siinä, että harrastin vastaavaa asiaa, ja vaikka onkin hankala niellä joskus havainto siitä, että tekee itse eri tavalla kuin muille saarnaa, niin se, että toinen osoittaa sen, on tilaisuus kehittyä... Toinen vaihtoehto on sitten vain kiistää asia.
Eli minulle saa toisaalta osoittaa minun kaksinaismoralismini myös. Tällä osoittamisella tarkoitan nyt sitä, että toinen perustelee sen myös minulle [se nyt ei paljon lämmitä, ja on aika helppoakin, sanoa kaksinaismoralistiksi sinänsä - se auttaa jo taas eteenpäin, kun esim. toiselle osoittaa hänen omista sanoistaan tuon kaksinaismoralismin]. Eli siinä mielessä ihan Sokrateen harjoittama dialektiikka on minusta myös kiintoisaa keskustelussa. Ja olen itsekin "joutunut kehittymään" tällä palstalla asiassa, mistä olen iloinen.
Se taas ei paljon ketään kehitä, jos toisen kommenteista osoittaa ne tuplastandardit - ja taustakuoro ulvoo/hyssyttelee takana, että "kylläpäs oli epäreilua osoittaa nyt tuosta keskustelusta ne tuplastandardit, hyi hyi". Se on mielestäni jopa vallan epäintellektuellia.
Tuo keskusteluketju oli mielestäni pohjanoteeraus naisten syyllistämisessä liittyen miesten harjoittamaan väkivaltaan naisia kohtaan. Siitä nuo kommenttini. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Väitätkö ettet ole itse vastuussa miten asioista tänne kirjoitat? Väitätkö että feministien pitäisi täällä nyökytellä sinulle? En usko että niin tulee koskaan käymään.
...puhuvat ihan sinällään itse - minun ei ole tarvis edes arvostella niitä - kunhan siteerailen ;-)
Annetaan keskustelujen todellakin puhua puolestaan ja jätetään tuo ilkkuminen vähemmälle.
...mitäs mieltä olit siitä, kun ehdotin noiden ihan hyvien ehdottamiesi kohtien lisäksi sitä, että hyvä keskustelija kestää itse vastaavanlaisen keskustelusävyn, mitä itse aloittaa viljellä?
Eikös semmoinen ole aika loogista?
Vaikka kukaan ei osaa tällä palstalla tuolla tyylillä vittuilla päivästä toiseen, viestistä toiseen aina joku piikki. Ajattele oikeasti, jos sinua kohtaan joku käyttäytyisi samoin.
Mutta ei käyttäydy. Feministit ovat fiksuja.
...sinnuun on pistänyt?
A esittää puheenvuoron, jossa on mielipide tai ehdotus perusteluineen. A saa käyttää puheenvuoronsa häiriöttä, mutta A osaa myös lopettaa ennen kuin kuulijat käyvät kärsimättömiksi.
B kommentoi puheenvuoroa yhtenevillä tai eriävillä mielipiteillä, perustellen. Myös B ymmärtää ytimekkyyden merkityksen, jolloin muut malttavat kuunnella.
A, C, D (tai joku muu) kommentoi puolestaan edellä kuulemaansa, mutta ei kuitenkaan halua olla puuttumassa jokaisen keskustelijan jokaiseen ajatukseen, koska sellainen "ruuhkauttaa" keskustelun.
Vaikka keskustelu olisi avattu luomivärin laadusta, juttu saa kaikin mokomin rönsyillä vaikkapa huulipunan väriin ilman, että keskustelijat tuomitsevat toisensa puheenaiheen vaihtamisesta. Keskustelun on siis voitava edetä!
Keskusteluun ei saa liittää ilmeisiä asiattomuuksia, kuten loukkaavia viittauksia keskustelukumppanin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai vaikkapa uskonnolliseen tai poliittiseen vakaumukseen.
Oli ketjun paras vastaus kyskymykseesi, joten aion taas jättää sen itse tähän kirjoittamatta. Kysele sitten taas perään, miksi en vastaa...
Mutta kaiken kaikkiaan, tämä aloitus oli ainoastaan mollausyrityksesi, mutta taisi osua nyt omaan nilkaasi.
Hyvässä keskustelussa esitetään väitteitä perusteluineen, joita sitten tietävämmät kumoavat omilla perustelluilla vastamielipiteillään.
Esimerkiksi henk A esittää, että viskoosi kuuluu luonnonkuituihin, johon henk B rientää esittämään, että viskoosipa kuuluukin tekokuituihin, tarkennettuna vieläpä muuntokuituihin, senkin torvelo. Tähän henk A vastaa, että kyllä minä sen tiesin, halusin vain testata, kuinka tyhmä olet. Tähän henk B vastaa, että haista paska senkin idiootti. Ja tähän henk A sitten pyytää tarkennusta, että onko nyt kyseessä ihmisen vai eläimen uloste jne...
Näin keskustelu etenee luontevasti kotvan aikaa, kunnes saavutetaan loppukliimaksi elikkä joku keskustelijoista pyytää ylläpitoa poistamaan koko viestiketjun, ja sama ruljanssi voidaan taas aloittaa alusta ikäänkuinpuhtaalta pöydältä. :))
hihih, ja niin todellinen!
Hyvä keskustelu on varmaan sellainen kun ei keskustele lainkaan, ei välitä mistään mitä toinen sanoo ja ei kerro mitään.
Nainen feministiä vastaan on kuin itseään vastaan tappelisi.
Olen nyt todella pahalla päällä.
Ongelma on se, että netissä on perinteisesti suosittu ja arvostettu flametusta ja kiihkeitä provokaatioita ja trollausta sekä tarkoituksellista ärsyttämistä sivistyneen ja asiallisen rauhallisen keskustelun sijaan.
Minkä takia internetissä ja mediassa pidetään suotavana ja tavoiteltavana "ärsyttävyyttä" ja sitä, että mielipiteiden pitää olla tarkoituksellisen äärimmäisiä.
Ensin otetaan joku klassinen tabuaihe; homot, abortit, eutanasia, eläinten syöminen ja turkit, nykytaide. Sen jälkeen kerätään studioon kiihkokristittyjä asian vastustajia ja kiihkomielisen suvaitsevaisia erikoisaktivisteja; tai "tapetaan kaikki eläimet" -ihmisiä ja superfreeganivegaaniluomugreenpeacelaisia ja sen jälkeen toimittaja heittää kerosiinia liekkeihin ja pätee itsetyytyväisenä kun saa ihmiset huutamaan toistensa päälle ja purskumaan hikeä ja sylkeä ja yleisölinjat tukkoon kiihtyneistä kommenteista ja ärsytettyä ihmisten moraalista tajua.
Ja sitten on keskusteltu. Taistelutanner on täynnä ruumiita, ja kukahan voitti: se joka jäi viimeisenä pystyyn. Mikä on toimittaja. "Päätämme keskusteluohjelmamme tähän, hyvää loppuillan jatkoa elokuvamme parissa."
Niin, sitä että saadaan hermostuneita reaktioita aikaan pidetään keskusteluna. Reaktioita on helppo saada. Menee vaikka ruuhkabussiin tökkimään ihmisiä neuloilla. Se ei silti tee siitä järin sivistynyttä.
että hyvään keskusteluun tarvitaan väh. kaksi sivístynyttä toistaan kunnioittavaa keskustelijaa.joista molemmat tietävät mistä keskustellaan.on turhauttavaa lukea tekstiä aiheesta,josta kumpikaan ei tiedä tarpeeksi.välillä voi tietenkin olla hauskaa seurata keskustelua,jossa toinen tietää mistä puhutaan,mutta toinen taas ei.ohipuhuminen on tyhmää ja kertoo yleensä vajaasta tiedonmäärästä.
tyhmyyttään/erehtymistään on aina vaikea myöntää,mutta selustan turvaaminen voisi joskus kannattaa,kun lähtee väittelyyn.väittelemisessä on a ja o sekin, että ei mennä henkilökohtaisuuksiin.