Pääministeri ei aio puuttua Paperin alkaneeseen lakkoon painostamalla työnantajaa. Tupsuperseisen pääministerin tärisevä hanuri kuitenkin näkyy, kun puskaa katsoo oikeasta kulmasta.
Työmarkkinarauha taisi olla aika rikkumaton Lipposen hallitusten aikana, vai muistanko väärin?
Työmarkkinarauha taisi olla aika rikkumaton Lipposen hallitusten aikana, vai muistanko väärin?
Vastaukset 14
Vanhimmat
olisi käyttää arvovaltaansa kerrankin johonkin hyödylliseen. Samalla todistaisi olevansa koko kansan presidentti eikä SAK:n presidentti.
Halonen ei ymmärrä, missä mennään. Varmaan hän mielellään liihoittelisi käsi kädessä Ahosen kanssa ja vaatisi työnantajia perääntymään.
Valtiovallan ei pidä sekaantua työmarkkinoille kuuluvaan asiaan. Eikä sillä ole juuri laillisia keinojakaan.
Eikä työmarkkinaosapuolten tule sekaan tu valtioelimille kuuluvaan päätöksentekoon. Valtiovallalle kuuluu lainsäädäntö ja finanssipolitiikka. Näin vastuut pysyvät niiden käsissä, joille ne kuuluvat.
Lipposen aikana nämä valta- ja vastuukysymykset menivät sekaisin, kun Lipponen antoi ihalaisille veto-oikeuden ainakin työ- ja sosiaalilainsäädäntöön ja neuvotteli jopa valtion budjettiasisoista heidän kanssaan.
Kaiken pahan alku on ns. kolmikantaneuvottelut, joissa nämä asiat menevät sekaisin, jos niissä esim. lainsäädännössä työmarkkinajärjestöjä pidetään samanarvoisina valtioelinten kanssa, joille lainsäädäntö suvereenisti kuuluu. Työehtosospimusasiat kuuluvat suvereenisti työmarkkinajärjestöille. Rahapolitiikka kuuluu taas keskuspankille (EKP/SP. Tämä on vallan kolmijako ja siitä on viisainta pitää kiinni.
Vaikka Vanhanenkin harrastaa noita kolmikantaneuvotteluja, olen huomannut, että hän kuitenkin kunnioittaa noita vallan ja vastuun rajoja. Ainahan pitääkin mielipiteitä vaihtaa, mutta lainsäädännössä ja finanssipolitiikassa Vanhanen pitää päätöksenteon tiukasti hallituksen ja eduskunnan käsissä. Ei hän myöskään sekaannu työmarkkinaosapuolten tontille. Keskuspankin itsenäistä roolia olemme tottuneet jo kunnioittamaan ajat sitten.
Oivan kanssa siitä, että Vanhasen ei pidä puuttua. Paperiliitolle tekee hyvää havaita, että maailma on muuttunut. Se tietysti maksaa, mutta muuten ei asia näytä selviävän. Tähän Oivan obligatoriseen Lipposen haukkumiseen en yhdy. Lipposen ollessa pääministerinä asia olisi ollut myös järjellä ratakaistavissa.
Silloin, kun joku ay-liitto aikoo määrätä, että yrityksen on huollettava koneensa sellaisina aikoina, kun liiton jäsenet haluavat lomailla, kuuluu hallituksen sanoa, että se on väärä vaatimus.
Silloin, kun joku ay-liitto aikoo määrätä, ettei yritys saa ostaa mitään palveluja tai työsuorituksia niihin erikoistuneilta yrityksiltä, vaan kaikessa yrityksen seinien sisällä tehtävässä työssä on noudatettava tämän ay-mafian kiristämiä työehtoja, kuuluu hallituksen sanoa, että tällainen peli heikentää vientiteollisuuden kilpailukykyä ja pohjoismaisen sopimusyhteiskunnan palvelujen rahoituspohjaa.
Silloin ,un yksi ay-mafia pyyhkii perseensä muiden demareiden vappupuheilla palkkasolidaarisuudesta ja palkkaerojen kaventamisesta, pitäisi jopa hallituksen demarisiiven sanoa asiasta jotain, mieluummin aika painavaa, mutta heivät hekään sano, koska SAK maksaa Tarja Halosen vaalikampanjan.
Sinunkin jutustasi huomaa, että hallituksella ei ole muuta neuvoa kun sanoa. Turha tehdä sitäkään.
Kun pääministeri uuden perustuslain mukaan johtaa maan asioiden hoitoa, on äänestäjillä minun mielestäni lupa odottaa, että pääministeri myös lausuu mielipiteitään asioista eikä pane suutaan kiinni, jos sanominen ei demareita satu miellyttämään.
Se, että mielipide tuodaan julki ei ole sama kuin hallituksen puuttuminen itse työriidan ratkaisuun. Se kuuluu valtakunnansovittelijalle niin kuin oikein onkin.
Jos nykyinen poliittinen systeemi Suomessa elää pitkäänkin, ammattiyhdistysliike on voimissaan. Eli Suomea ei (mahdollisesti) tuhoa ammattiyhdistysliike, vaan poliittinen "liikakansoitus". Länsimaisessa demokratiassa ei kuulu olla kommunistista puoluetta suurempaa keskustaa, koska silloin ei enää tiedetä mitä äänestetään. Keskusta on pelin paikka.
Nykyisessä poliittisessa tilanteessa, jossa "päätöksenteko" on hajautettu muodolliselle johtajalle ja todelliselle johtajuudelle, kaikki lakot kärjistyvät nyt ja tulevaisuudessa. Ainoa mahdollisuus punamultahallitusten jatkaessa (kriisiytyneissä tilanteissa), olisi valtiollinen puuttuminen lakkotilanteisiin avainalalakoissa, eräänlaista siirtymistä "Uralia" kohti. Lipponen pystyi aikoinaan ottamaan puhdin pois potentiaalisilta lakkoilijoilta. Myöskään työnantajan turhaa pullistelua ei voinut havaita.
Kolmikantaneuvotteluiden arvo on siinä, neuvotellaanko tosissaan, vai muodon vuoksi. Mielestäni haikailet jotain ylempää auktoriteettia perälaudaksi.
SAK/SDP on käskenyt Vanhasen olla hiljaa, jolloin Vanhanen on hiljaa.
On todella anteeksiantamatonta, ettei maan hallituksen sallita ottaa kantaa siihen, että yksi vastuuton ay-mafia yrittää konservatiivisesti määrätä, että paperikoneet on huollettava silloin, kun työntekijät haluavat olla lomalla, ja samalla akikoo estää, ettei peperiteollisuus saa ostaa ja kilpailuttaa palveluja muilta yrityksiltä, ellei niissä noudateta ay-mafian sanelemia sopimusehtoja.
Keskustajohtoinen hallitus on nyt todella osoittanut sen, että sillä ei ole mitään otetta koko yhteiskuntaan, kun bkt:n kannalta keskeisin toimiala pääsetetään täysin takalukkoon vain siksi, etteivät demari-kusipäät halua, että kissa nostetaan pöydälle.
Todella pöyristettäväksi Vanhasen nöyristelyn tekee se, että keskustan kannatus lisääntyisi heti useilla prosenttiyksiköillä, jos Vanhanen uskaltaisi avata suunsa ja sanoa asiat niin kuin ne oikeasti ovat:
Itsekäs ja ahne paperiliitto pyyhkii jälleen persettään demareiden vappupuheiden palkkasolidaarisuudella ja estää paperiteollisuuden tuotannon kilpailukykyisen organisoinnin jatkuvan tuotannon ja erikoistuneiden alihankkijayritysten avulla.
Paperiliiton työehtosopimuskartelli ei kestä minkäänlaista puolueetonta tarkastelua, jos joku uskaltaisi nosta asian avoimesti jukisuuteen, mutta kukaan ei uskalla, sillä demareita pelätään niin perkeleesti, mistä nynny-Vanhanen nyt antaa todella elävän todisteet,
Onko noin nynnystä miehestä presidentiksi, minä vaan kysyn.
... sekaantua poikien kamppailuun. Sinäkin et pysty antamaan muuta neuvoa kuin hänen pitäisi sanoa jotakin ja tuomita pukarit ja varsinkin toinen niistä.
Työmarkkinat kuuluvat niiden osapuolille. Niitä ei pidä edes opettaa siihen, että voivat ajaa asiansa umpikujaan, tuleehan hallitus pelastamaan heidät suosta.
Minä henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että alan työantajalla oli korkea aika ryhdistäytyä. Paperiliitto on näihin saakka saanut aina vaatimuksensa läpi. Se on johtunut paperin suhteellisesta tärkeydestä teollisuudessamme ja siitä, että palkkojen osuus alallan kustannuksista on pieni. Niinpä vuorineuvokset ovat aina antaneet periksi, ettei vain tuotanto kärsisi seisokeista. Nyt teollisuudella on jo 60 % tuotannosta ulkomailla, eikä Suomen tuotanto ole enää niin tärkeä.
Tuossa takavuosikymmenten menossa paperin työläisistä on tullut tämän maan eliittiä. Keskipalkka alalla on 41000 €/v. Lisäksi on muistettava, että paperissa kaikki avustavatkin työt tehdään paperin sopimuksen mukaan ja ovat mukana keskiarvossa.
...itse lakon aiheesta.
Työnantajapuolen olisi nyt aika panna paperiliitto sen tosiasian eteen, että vaatimukset selísokeista jouluna ja juhannuksena sekä tehtaissa tehtävän työn vaatiminen paperiliiton tessin mukaan tehtäväksi eivät ole tätä päivää, vaan menneisyyttä.
Eihän siinä ole mitään järkeä, että joku ay-kartelli määrää milloin yritys saa huollattaa koneensa, eikä siinäkään, että ay-kartelli määrää, ettei yritys voi käyttää hyväkseen markkinoilla tarjolla olevia erikoispalveluja silloin, kun näitä palveluja on saatavissa ja ne itse toteutettuna olisivat sekä kalliimpia että laadullisesti heikompia.
Millään muulla toimialalla ei ole enää olemassa sellaisia historiallisia jäänteitä, mistä paperiliitto nyt yrittää konservatiivisesti pitää kiinni.
Tämä juuri on asia, johon minun mielestäni hallituksen pitäisi ottaa kantaa - tai siis Vanhasen pitäisi, koska eiväthän SAK:n rahoilla vaalikampanjoivat demarit voi ottaa rehellistä kantaa mihinkään asiaan, jonka toisena osapuolena on SAK:lainen ammattiliitto.
Keskustalta voisi kysyä tuon kysymyksen. Keskustan "moni-ilmeisyys" heijastuu monissa asioissa. Kun Keskusta on hallituspuolue kumppanin vaihduttua, se on selkeä ja ylimielinen isäntä. Kun se tulee hallitukseen oppositiosta, se on (punamulta)demareiden sylikoira. Myös kristilliset, perussuomalaiset ja osa vihreistä tukeutuvat mielellään keskustaan, sen harrastamaan poliittiseen kulttuuriin? Eikö pienpuolueissa tehdä mitään kriitistä arviointia keskustan ailahtelevaisuudesta, vai onko se hyvä asia?
Se on tietysti surullisin asia, ettei keskustalla ole mitään muuta tulevaisuudenkuvaa kuin äänten kalastelu täkyillä ja taktiset kuviot päivänpoliittisilla asioilla?
Vielä Paperiliitosta. Paperiliiton kuuluu olla itsekäs, ahne ja kusipäinen. Sen kuuluu ajaa itsekkäästi, ahneesti ja mahdollisimman pitkälle jäsenistönsä etuja. Mikä muu sen funtio voisi olla? Voin olla väärässä, mutta nyt kait taistellaan oikeudesta olla tasavertaisena "pöydässä", centit eivät ole ratkaisevassa asemassa (toki joulut ja juhannukset johonkin hintaan irtoavat). Paperiliiton jäsenistä Ahosen mukaan kolmas osa tekee muuta kuin paperinvalmistusta, joten tuon kannattajakunnan menettäminen heikentäisi Paperiliittoa ratkaisevasti. Ymmärrän toki, että näin haluaisit tapahtuvankin. Täydellinen irrallistuminen ei vielä ole saavuttanut huipennustaan.
Poliittisesti olisin sitä mieltä, että jos kaksipuoluejärjestelmä etenisi Suomessa, ammattiliittojen ja keskusjärjestöjen vaikutus vähenisi luonnollisesti. Kulloinkin vallassaoleva ryhmittyvä edustaisi selkeästi jotain talous-, arvo- ja ulkopoliittista suuntausta. Ammattiliittojen vaikutus vähenisi, koska kansankerroksia olisi poliittisesti sekoittuneina molemmilla puolilla.
Vanhasten aika olisi teoriassakin ohi.
>>Paperiliiton jäsenistä Ahosen mukaan kolmas osa tekee muuta kuin paperinvalmistusta, joten tuon kannattajakunnan menettäminen heikentäisi Paperiliittoa ratkaisevasti. Ymmärrän toki, että näin haluaisit tapahtuvankin.
Ymmärrän hyvin kyllä tarkoittamasi näkökohdat: Yrityksillä pitäisi olla vapaat kädet järjestää toimintansa miten haluavat ja työntekijöillä pitäisi olla halu tehdä töitä "vapaan käden" mukaan.
Ongelmana on se, että työnantaja on aiemmin, hiljattain (viimeisin sopimus) sitoutunut tekemään työehtosopimuksen työntekijöiden kanssa. Nyt haluttaisiin rymäyttää tämä periaate alas sillä verukkeella, että koska sopimusta ei tule sanelun mukaan, ei ole velvollisuutta muuttaa linjaa toista osapuolta kunnioittavasti. Metsäteollisuus haluaa olla kapitalismin tähti, joka polkee alleen kaikki entiset perinteet: Kansallisuuden, isänmaallisuuden, työntekijät ja sopimusyhteiskunnan.
Miksei Työnantaja neuvotellut rakentavasti viime kuukausina uudesta työehtosopimuksesta, vaan antoi tilanteen ajautua kriisin asteelle? (tiedetään, tiedetään. Yksi syy on uppiniskainen paperiliitto ja toinen syy on paperipula Suomessa). On myös sanottava se, että jos jokin liitto ei pyri huolehtimaan jäsenistönsä eduista, se viestittää halusta hylätä jäsenensä.
Panen tähän loppuun vielä erään yleisen tarkastelukannan: Kun kaikki yritykset kilpailevat verissäpäin, kun kaikki valtiot kamppailevat verissäpäin, ja kun kaikki yksilöt kamppailelevat itsensä uuvuksiin, niin nehän vyöryttää meidät. Ahneuden oravanpyörässä kannattaisi pitää hieman järkeä mukana.