Ellei olisi noinkin suuresta ja vakavasta asiasta kysymys, voisi moiselle väitteelle suorastaan nauraa. Ja eräät jopa aivan pokkana väittävät ettei kaupunkia piiritetty suomalaisten taholta lainkaan. Vähintään uskomatonta tietämättömyyttä.
Muistemissaan hän on itsekin asiasta samaa mieltä:
"oli alusta pitäen selvästi ilmoittanut presidentille ja hallitykselle, etten missään vaiheessa tule johtamaan nevan kaupunkia vastaan tehtävää hyökkäystä".
Oliskohan kirjoittajan korkea ikä ollut esteenä totuuden muistamiselle?
Suomalaiset joukot saavuttuaan rajajoelle ja hiukan ylikin huomasivat kauhukseen tulevan hyökkäysmaaston. Siellä ei kuitenkaan kauaa oltu kun venäläiset työsivät suomalaisjoukot takaisin omalle puolelle ja joukot komennettiin puolustusryhmitykseen.
Miksi ei sitten menty vaikka intoa oli`?
Pelkkä into ei pitkälle auta, tarvitaan järeitä tykkejä ja järeitä syöksypommittajia. Niitä ei ollut ja vastassa odottava mahtava bunkkerialue
ei muista paukuista juuri varissut.
Muilla neuvoilla aloitettu toiminta alkaisi pikaisesti tuottaa niin suurta mieshukkaa että täydennyksiä pitäisi repiä muilta lohkoilta ja samalla heikentää tilannetta siellä.
Jopa tyhminkin rintamakomenta totesi hyökkäyksen tulevan epäonnistumaan jo alkumatkasta ja koviin tappioihin.
Suomalaisiin koneisiin ei saanut riittävän painavia pommeja bunkkerien tuhoamiseen ja rannikkopuolustuksen kiinteiden tykkien lisäksi oli kolme Hangon motista saatua 12 tuumaista rautatiekanuunaa vielä pitkään korjaamolla. Niitä olisi tarvittu.
Sakemannilla niitä kyllä oli, muttei vientiin asti,
Suomalainen tykistö oli lähimmillään kaupunkiä 28-30 ki päässä, eli sen aikaisilla putkilla ei lentänyt kuin esikaupunkialueelle.
Mitä tehdä? Ei siinä voinnut tehdä mitään pikkupartiointia kummempaa.
Sodan käynnille tarvittavat eväät oli pienet tai väärät.
Kun tällä tavalla ei onnistuttu, otettiin toinen suunnitelma käyttöön. Laitetaan jumalauta laatokka mottiin niin kyllä huuto kohta hiljenee.
Suomalaiset hyökkäsivät laatokan rantakaistaa sovitulle paikalle ja ylittivät myös syvärin jääden sinne odottelemaan saksalaisten kädenojennusta. Lähellä se kävi, muttei onnistunut.
Saksalaisten vallattua laatokan rannan nevan kkohdalta riudutti elämänlangan entistäkin ohuemmaksi.
Aseveljet saivat melkein saarrostuksen onnistumaan, mutta vain melkein.
Lisänä rokassa on laatokalle tuodut italialaiset ja saksalaiset pienikokoiset alukset joilla pyrittiin häiritsemään elämänlangan kulkijoita.
Käytänössä homma meni pipariksi.
Suomalainen tykistö ei osallistunut kaupungin pommituksiin vaikka haluja olikin. Kantamaa ei ollut tarpeeksi. Ilmavoimat teki muutaman pommituslennon ei niinkään kaupunkiin, vaan kaupungi lentokentille, mutta homma ryytyi voimakkaaseen ilmapuolustukseen.
Voidaankin todeta, että Mannerhein halusi repiä kaupungin alas kuten oli pari vuosikymmentä aikaisemminkin.
Huomasi kuitenkin että ukkoa kaatuu kymmenin tuhansin, eikä sittenkään olla vielä kaupungissa.
Kun saarrostustoimet ehtyivät myös laatokan rannoilla alkoikin näyttää todennäköiseltä, että kaupunki säilyy.
SItten Mannerheim saa ajatuksen ja puhelee vaikka hevoselleen "Niin...kun nimulla ei ollut riittävästi raskasta kalustuo en siten päässyt kaupungin kimppuun pohjoisesta kuten tarve oli...ja toisaalta emme tehnee sakujen kanssa kädenpuristusta syvärillä..niin alkaa tässä hahmottua ajatukseni siitä, että itseasiassa minähän pelastin tuon kaupungin. Tämä tieto täytyy saada kiireesti jakeluun ja alimittaisesta kalustosts en maini mitän.
Eli legenda Manerheimin sankaruudesta asian suhteen
on hyvin levinnyttä ja sitkeässä istuvaa mallia.
Jopa eräät lehdet venäjällä vahvistaa ja ylläpitää myyttiä jalomielisestä marsalkasta yllä.
Muistemissaan hän on itsekin asiasta samaa mieltä:
"oli alusta pitäen selvästi ilmoittanut presidentille ja hallitykselle, etten missään vaiheessa tule johtamaan nevan kaupunkia vastaan tehtävää hyökkäystä".
Oliskohan kirjoittajan korkea ikä ollut esteenä totuuden muistamiselle?
Suomalaiset joukot saavuttuaan rajajoelle ja hiukan ylikin huomasivat kauhukseen tulevan hyökkäysmaaston. Siellä ei kuitenkaan kauaa oltu kun venäläiset työsivät suomalaisjoukot takaisin omalle puolelle ja joukot komennettiin puolustusryhmitykseen.
Miksi ei sitten menty vaikka intoa oli`?
Pelkkä into ei pitkälle auta, tarvitaan järeitä tykkejä ja järeitä syöksypommittajia. Niitä ei ollut ja vastassa odottava mahtava bunkkerialue
ei muista paukuista juuri varissut.
Muilla neuvoilla aloitettu toiminta alkaisi pikaisesti tuottaa niin suurta mieshukkaa että täydennyksiä pitäisi repiä muilta lohkoilta ja samalla heikentää tilannetta siellä.
Jopa tyhminkin rintamakomenta totesi hyökkäyksen tulevan epäonnistumaan jo alkumatkasta ja koviin tappioihin.
Suomalaisiin koneisiin ei saanut riittävän painavia pommeja bunkkerien tuhoamiseen ja rannikkopuolustuksen kiinteiden tykkien lisäksi oli kolme Hangon motista saatua 12 tuumaista rautatiekanuunaa vielä pitkään korjaamolla. Niitä olisi tarvittu.
Sakemannilla niitä kyllä oli, muttei vientiin asti,
Suomalainen tykistö oli lähimmillään kaupunkiä 28-30 ki päässä, eli sen aikaisilla putkilla ei lentänyt kuin esikaupunkialueelle.
Mitä tehdä? Ei siinä voinnut tehdä mitään pikkupartiointia kummempaa.
Sodan käynnille tarvittavat eväät oli pienet tai väärät.
Kun tällä tavalla ei onnistuttu, otettiin toinen suunnitelma käyttöön. Laitetaan jumalauta laatokka mottiin niin kyllä huuto kohta hiljenee.
Suomalaiset hyökkäsivät laatokan rantakaistaa sovitulle paikalle ja ylittivät myös syvärin jääden sinne odottelemaan saksalaisten kädenojennusta. Lähellä se kävi, muttei onnistunut.
Saksalaisten vallattua laatokan rannan nevan kkohdalta riudutti elämänlangan entistäkin ohuemmaksi.
Aseveljet saivat melkein saarrostuksen onnistumaan, mutta vain melkein.
Lisänä rokassa on laatokalle tuodut italialaiset ja saksalaiset pienikokoiset alukset joilla pyrittiin häiritsemään elämänlangan kulkijoita.
Käytänössä homma meni pipariksi.
Suomalainen tykistö ei osallistunut kaupungin pommituksiin vaikka haluja olikin. Kantamaa ei ollut tarpeeksi. Ilmavoimat teki muutaman pommituslennon ei niinkään kaupunkiin, vaan kaupungi lentokentille, mutta homma ryytyi voimakkaaseen ilmapuolustukseen.
Voidaankin todeta, että Mannerhein halusi repiä kaupungin alas kuten oli pari vuosikymmentä aikaisemminkin.
Huomasi kuitenkin että ukkoa kaatuu kymmenin tuhansin, eikä sittenkään olla vielä kaupungissa.
Kun saarrostustoimet ehtyivät myös laatokan rannoilla alkoikin näyttää todennäköiseltä, että kaupunki säilyy.
SItten Mannerheim saa ajatuksen ja puhelee vaikka hevoselleen "Niin...kun nimulla ei ollut riittävästi raskasta kalustuo en siten päässyt kaupungin kimppuun pohjoisesta kuten tarve oli...ja toisaalta emme tehnee sakujen kanssa kädenpuristusta syvärillä..niin alkaa tässä hahmottua ajatukseni siitä, että itseasiassa minähän pelastin tuon kaupungin. Tämä tieto täytyy saada kiireesti jakeluun ja alimittaisesta kalustosts en maini mitän.
Eli legenda Manerheimin sankaruudesta asian suhteen
on hyvin levinnyttä ja sitkeässä istuvaa mallia.
Jopa eräät lehdet venäjällä vahvistaa ja ylläpitää myyttiä jalomielisestä marsalkasta yllä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
voi pitää hyvinkin paikkansa
Olen kuullut nämä sotajutut ties kuinka monta kertaa elämäni varrella. Tämä Leningradin saarto on tuttu keskustelunaihe 50 vuoden takaa, eikä se ole siitä miksikään muuttunut. Kukin julistaa omaa totuuttaan, joten valinnan varaa on, jos ketä kiinnostaa. Luulenpa että Kalevia Tampereelta miellyttäisi Paavo Rintalan ikivanha teos Leningradin piirityksestä, jos se vielä on kirjastoista saatavissa. Siinä asenne oli vähän samanlainen kuin Kalevilla.
Mielestäni näistä sodan aikaisista asioista voivat nuoretkin jaaritella, eivätkä vain vanhat vaarit. Myös meikäläisellä on oikeus esittää mielipiteensä: get a life!
Leningradin? Samaa logiikkaa käyttäen: Hitler olisi todellisuudessa voinut antaa armeijalleen hyökkäyskäskyn vallata kaupunki, mutta muutti ratkaisevalla hetkellä painopistettä etelämmäksi ja halusi kaupungin vain nääntyvän piiritykseen. Mannerheimin oli viisasta tässä tilanteessa vain seurata sodan kehittymistä ja pysäyttää hyökkäys asteittain (halusin sanoa puolustuksellisesti ihanteellisiin asemiin, mutta sitä ei ollut Valkeasaari).
Kalevi-raukalla on levy pompannu pahemman kerran raiteiltaa ja toistaa samaa sontaa kerrasta toiseen. Tavoitteena oman punasaastansa levitys.
'Faktoja' tulee liukuhihnalta, mutta vailla lähteitä.
Oletko pettynyt Suomeen ( tai Suomen armeijaan ) jollain tavalla, kuin noin kiivasta ristiretkeä käyt koko ajan? Eikö isoisäsi saanutkaan omistaa maata, jota viljeli? Oliko kätilölläsi liukkaat kädet, kun synnyit? Missä vika?
"Kalevi-raukalla on levy pompannu pahemman kerran raiteiltaa ja toistaa samaa sontaa kerrasta toiseen. Tavoitteena oman punasaastansa levitys. "
- Onkos tämä nyt asiallista? Tällä palstalla moni tunnustaa valkoista väriä, mutta Kalevin lailla keskustelee asiallisesti ja perustelee mielipiteensä. Tässäkin keskustelussa nimim. Liekki vastasi Kaleville asiallisesti ja kriittisesti - enkä nyt analysoi Liekin puoluekirjan kannen väriä. Sellaista lisää, solvaamisen sijaan.
Kalevi tampereelta vastasi minulle ja eräälle toiselle nimimerkille kohden alatyylillä aiemmin kevällä. Ehdotteli liittymistä tamperelaiseen r...kerhoon.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000007145565
Nyt onkin ympyrä sulkeutunut kun näkyy itse kalevi tampereeltakin olevan mainitun sivun listoilla....hahah..ja hyvässä seurassa...hahah.
Kyllähän tietyski kommarillakin on oikeus vittuilla ja myös nauttia työnsä hedelmistä.
http://www.geocities.com/sudeettimanse/hylatyt.htm
Suomalaisten kesän 1941 hyökkäys suomalaisten vastuualueella suunniteltiin alun perin kolmiporatiseksi. Ensin hyökkäys Laatokan pohjoispuolitse, sitten hyökkäys Kannakselle ja lopuksi hyökkäys kohti Syväriä. Näistä kaikista oli sovittu ennakkoon saksalaisten kanssa, vaikkakin totetutus ei sitten aikataulullisesti vastannutkaan saksalaisten odotuksia. Päämaja yritti ilmeisesti pienentää omia tappioita saksalaisten kustannuksella (Armeijaryhmä Nord) tai sitten haluttiin saada lisävarmuutta saksalaisten menestykseen.
Se, että Kannaksen hyökkäyksen tavoite ei alun alkaenkaan ollut Leningradin valtaus näkyy kaikkein selvimmin siinä, että Karjalan armeijan hyökkäystä yli Tuulosjoen valmisteltiin koko ajan Kannaksen hyökkäyksen edistyessä. Jos tavoite olisi alusta alkaen ollut Leningradin valloitus, niin kaikki voimavarat olisi suunnattu sinne ja Tuuloksen ylitys olisi hoideltu jos siihen olisi vielä ollut mahdollisuuksia.
Mannerheimin ja Rydin tekemä päätös ei varmasti suorastaan pelastanut Leningradia, mutta antoi kuitenkin mahdollisuuden pitää henkireikä auki kaupunkiin. Päätöksen takana ei ollut filantropia vaan kylmä niin sotilaallinen kuin poliittinenkin laskelmopinti.
Sotilaalliselta kannalta Leningradin valloittaminen oli aivan liian suuri riski. Jos kaupunki ei olisi antautunut suosiolla, käytännössä koko Suomen armeija olisi sitoutunut katutaisteluihin. Mannerheimilla oli ihmisenä puutteensä, mutta yltiöpäisys ei kuulunut niihin.
Suomalaiset poliitikot, nekin joille sodan päämäärä oli kommunistisen Neuvostoliiton tuho, odottivat Venäjän kuitenkin nousevan tappion jälkeen parin sukupolven kuluessa. Sitten tulisi laskun maksun aika, jos suomalaiset hyökkäisivät Leningradia vastaan.
Taustalla oli aivan varmasti myös se, että Leningrad oli niin suuri kaupunki, että jos se olisi saatu vallattua, niin sen huoltamiseen ei ollut edes teoreettisia mahdollisuuksia. Siksi toisekseen, Leningradin onnistunut valtaus olisi tehnyt Suomesta yhtäkkiä maan, jonka alueen väestöstä 50 % olisi puhunut venäjää. Varsin mainio lopputulos sodalle, jonka tarkoitus oli pitää Suomi suomalaisena.
Yksi tärkeä tai ehkä tärkein lisä rokassa on vielä, että hyvin moni uskoi saksalaisten hoitavan homman joka tapauksessa. Kuten Veijo Meri Mannerheimista toteaa, "Sepällä on pihdit juuri siksi, että käsi ei pala". Miksi sotkeutua likaiseen työhön, kun sille oli jo vapaaehtoinen tekijä?
Oletetaanpa, että Suomen raja olisi vuonna 1941 ollut edelleen Taron rauhan raja eli Talvisotaa ei olisi käyty. Miten Leningradin tilanne poikkesi tässä suhteessa huonompaan suuntaa Kannaksella vuonna 1941? Kukaan ei ole myöskään vielä selittänyt, miten Leningrad olisi kyetty huoltamaan Kannaksen kautta? Mitään valmisteluja tällaisen varalle venäläiset eivät olleet tehneet sinä aikana, kun Kannas oli heidän hallussaan. Ratoja ei ollut vahvistettu tai parannettu, rataverkkoa ei ollut liitetty Murmanskin rataan jne. Outoa käyttäytymistä, jos Kannas oli huollon kannalta niin tärkeä. Tällä perusteella se, että suomalaiset eivät aktiivisesti häirinneet kaupunkia, on jo sama kuin että sitä ei piiritetty.
Mannerheimin henkilöstä kannattaa myös muistaa, että hänelle Pietari oli se kaupunki, jossa hän eli parhaat vuotensa. Ei hän sitä ollut tuhoamassa vuonna 1919 vaan pelastamassa. Bolsevismin hän kyllä oli valmis tuhoamaan mutta kuten hän itse totesi vuonna 1919, sotilas ei voi toimia jos hänellä ei ole poliittista katetta.
Hitler luopui kaupungin valtauksesta jo -41, kun etelästä kaupunkia lähestyvä armeijakunta Nord (eri, kuin armeijäryhmä Nord) koki vaikeuksia etenemisessään.
Hitlerin uuden määräyksen mukaan kaupunki oli saarrettava, ammuttava ja pommitettava täysin hajalle. Kaupungin puolustajat tuli näännyttää. Saartoa itäpuolelta (Kannakseltahan tie kaupunkiin oli jo tukossa) ei kuitenkaan pystytty toteuttamaan, koska saksalainen armeijakunta Nord ei pystynyt etenemään uusienkaan tavoitteiden mukaisesti kohden Syvärillä olevia suomalaisia. Tästä syystä koordinoidusti saksalaisten suunnitelmien mukaan etenevien suomalaistenkin piti pysäyttää etenemisensä Aunuksessa, koska yksin suomalaisten eteneminen olisi vaatinut liian suurta mieshukkaa.
Aunuksen hyökkäys pysäytettiin saksalaisten kanssa sovitulle tasalle. Suomalaisten tehtävä oli luoda sillanpää Syvärin yli, josta saksalaisen 163. jalkaväkidivisioonan piti jatkaa hyökkäystä ja kohdata Laatokan rantaa itään etenevät saksalaiset joukot -ne, jotka sitten jäivät tulematta.
Mutta se pääkysymys on edelleen vastaamatta. Miten Leningrad olisi huollettu Kannaksen kautta, jos Suomi ei olisi osallistunut sotaan?
Eli tehtiin välttämättömyydestä hyve.
Niin juuri uskon asiassa käyneen.
Olen kiitollinen Mannerheimille siitä, että hän ymmärsi sen, että pään puskeminen Leningradin muureihin ja kaupunkisotaan ryhtyminen olisi ollut suomalaisten sotilaiden turhaa tapattamista.
Sellaisiin miehistötappioihin ei pienellä Suomella ollut resursseja. Mannerheim oli kuitenkin realisti.
tarkemmin ajattelee niin puhe tosta "raskaasta" kalustosta on hiukan epäselvä. Sanot, että saksalaisilla niitä oli mutta niitä ei riittänyt vientiin. Minkä ihmeen takia Suomen niitä olisi pitänyt ostaa? Kyllä se "aseveli" muutakin tavaraa lainasi kuten lento-osasto Kuhlmeyn ja rynnäkkötykit.
Sitä paitsi Ju-88 pystyi kantamaan 1000kg lentopomiin ja näitähän Suomella oli. Konetta voitiin käyttää myös syöksypommittamiseen.
Fiksuina suomalaiset onnistuivat pommittamaan varsin hyvin Leningradin lentokettiä vuoonna 1944 Helsingin suurpommitusten aikaan. Kannattaa lukea, erittäin hienoa taktikointia.
Ja kuten eräs täällä aikaisemmin esittikin niin Mannerheim rakasti Pietaria ei halunnut repiä sitä alas. Vuonna 1919 hän olisi halunnut vallata LÄNSIVALTOJEN tukemana Pietarin ja näin kaataa bolsevismin. Yksi syy miksi tämä ei koskaan toteutunut oli brittien eväämä tuki sekä valkoisten kenraalien nihkeys Suomen itsenäisyyttä vastaan.
Tarkoitin raskaalla kalustolla, vai onko sotilasterminä vallan järeä, en tiedä, samoja kalibereja kuitenkin joilla natsit viimein musersivat sevastopolin sankarillisen linnoituksen.
Ottaen huomioon Leningradin ilmatorjunnan aiheuttamat raskaat tappiot hyökkääjille olisivat
Suomen vähät Ju-88 koneet vähine koulutettuineen miehistöineen kadonneet siihen myrskyyn nopeasti. Pitää edelleen muistaa että Leningrad oli SUUURI kaupunki.
"iksuina suomalaiset onnistuivat pommittamaan varsin hyvin Leningradin lentokettiä vuoonna 1944 Helsingin suurpommitusten aikaan. Kannattaa lukea, erittäin hienoa taktikointia. "
Jos tarkoitat sitä tapausta jossa suomalaiset koneet ikään kuin liittyivät n-liiton ilmavoimiin ja pommittivat lopulta jonkinlaiseen remonttiin mm. tukikohtia ja lentokenttiä, niin olen lukenut siitä jo kauan sitten. Jos jostakin muusta, niin laitatko viitteen. Kiitos.
Tämä mainittu tapaus oli kieltämättä rohkea työ ja sellaisena se pysyköön. Kukaan ei voi ottaa pois kunniaa noilta lentäjiltä jotka mukana olivat.
Kukaan ei myöskään tosissaan voi väittää, että tällä pommituksella olisi ollut jotakin merkitystä
edes runsaasti kinatun erillissodan tuleviin tapahtumiin suursodasta puhumattakaan. Hienoa taktitointia se oli kyllä.
Mannerhein tosiaan oli hyökkäämässä Pietariin jo heti luokkasodan jälkeen eikä pelkästään vapaaehtoisten avulla.
Mannerhein, tämä suuri peluri ja kieroilija hallitsi myös kiristyksen niksit. Kiristämällä venäjän valkoisilta kenraaleilta itsenäisyystunnustusta Suomelle hyökkäystään Pietaria vastaan hän yritti läpinäkyvää bluffia. Ei rikkirevitystä maasta edes suojeluskunnan hurmahengelläkään sentään olisi Pietaria vallattua .
Mitä hän sitten sai? Helvetin hyvän rauhan kestämättömillä rajoilla.
Sen setviminen vaatii kuitenkin uuden viestiketjun avaamisen.
Kun keskustelu Mannerheimista Leningradin pelastajan on saatu tähän vaiheeseen, lienee paikalla tilannearvio.
Aloitukseeni on tullut erilaisia näkemyksiä asiasta ja kaikki asiaan littyvä ei merkittävästi poikkea siitä.
Mitä tulee erääseen heittoon koskien vanhoja keskusteluja totean nimimerkkille Ukkomäki:
Jos eläisimme sinun edustamassa aatesuunnassa, vietäisiin jo Ukkoa mäkeen (perinteitä kunniottaen). Onneksi näin ei ole.
Mannerheimin suunnitelmat Pietarin valloittamiseksi vuonna 1918 eivät olleet haihattelua. Tuolloin bolsevikit eivät vielä olleet ehtineet vakiinnuttaa valtaansa ja hyökkäys Pietaria vastaan olisi hyvinkin voinut johtaa Leninin hallinnon kukistumiseen. Jo vuotta myöhemmin hyökkäys olisi ollut huomattaavasti vaikeampi toteuttaa.
Sotimiseen liittyy aina suuria riskejä ja tämä koskee myös hyökkäystä Pietariin. Vuonna 1918 Pietari oli kuitenkin vielä hyvin sekasortoinen kaupunki, jonka väestö ei ollut millään tavalla yksimielisesti sitoutunut bolsevikkien ajatuksiin. Bolsevikeilla ei myöskään ollut käytössään koko venäjän voimavaroja, ei ruokaa eikä raaka-aineita sodan käyntiä varten. Lisäksi he kävivät sotaa monella rintamalla ja suomalaiset olivat vain 30 km päässä kaupungista. Vaikka ei ollutkaan sotilas, Lenin tajusi nämä tosiasiat erittäin hyvin.
Mannerheim ei bluffannut vaatiessaan Venäjän valkoisilta tunnustusta Suomen itsenäisyydelle. Mannerheim näki tilanteen tuolloin siten, että bolsevistinen Venäjä merkitsi Suomen itsenäisyydelle jatkuvaa uhkaa ja siten suomalaisten kannattaisi ottaa riski ja tuhota se, kun se oli vielä mahdollista. Mannerheim tajusi kuitenkin hyvin, että suomalaiset eivät moiseen yritykseen lähtisi jos voitto siinä tietäisi juuri saavutetun itsenäisyyden menetystä. Mannerheimin toimia enemmän kannattaisi ihmetellä, miksi Venäjän valkoiset kenraalit eivät bluffanneet ja tunnustaneet Suomen itsenäisyyttä?
Niin jokuhan voisi nyt sitten vaikka kertoa millaisia pommeja Sevastopolissa käytettiin ja miten ne saatiin maaliin, sillä käsittääkseni saksalaisilla ei ollut ainakaan raskaitapommikoneita.
Ei koneieta tarvita paljoa jos niitä osaa käyttää ja lentäjät on päteviä. Kyllähän toi kannas oli vuonna 1944 varsin sakeana neukkujen tavaraa ja siltisiellä porukka selvis hengissä ja vielä varsin pienin tappioin. Sotilaallisesti ei ole järkevää tuhota jonkun taistelulinjan kaikkia bunkkereita vaan jopa pieni läpimurto riittää aiheuttamaan sortuman linjassa. Eihän saksalaisetkaan tuhenneet Maginot linjaa vaan vetivät ranskalaisia nenästä.
Kyllä tarkoitin kyseisiä lentoja. Täytyy kuitenkin muistaa, että tällaisilla iskuilla oli jo moraalinen merkitys. Lisäksi kyseiset kentät olivat täynnä lennolta palaavia koneita täysin vailla suojaa. Eihän sillä loppupeleissä suurta merkitystä itse sodalle ollut mutta kyllä se hidastutti toimia ainakin hetkellisesti mikä taas oli helpotus suomalaisille.
Ja eihän Mannerheim sitä Pietaria yksin olisi vallannut. Jos hyökkäys olisi esim. toteutettu vuonna 1919 Judenitsin kanssa se olisi voinut vielä onnistua. Jälkimmäinen kun jopa kävi koputtamassa kaupungin ovia. Judenits muuten olisi hyväksynyt Suomen itsenäisyyden ihan näin ohimennen.
Kiristämisestä sen verran, että ei olisi ollut mitään järkeä auttaa valkoisia jos he voitettuaan olisivat hyäkänneet Suomeen liittääkseen sen jälleen Venäjän yhteyteen. Reaalipolitiikkaa sanon minä.
"Judenits muuten olisi hyväksynyt Suomen itsenäisyyden ihan näin ohimennen. "
- Judenits ja Denikin? Kumpi oli esimies? Nimittiäin alempi lupasi Suomelle itsenäisyyden, jos auttaa, mutta ylempi ei ollut antanut lupaa. Virallisestihan ylin oli Koltsak, joka ei olisi suonut Suomen itsenäisyyttä.
Taisi olla niin, että Judenitsin päämaja oli 1919 Helsingissä, mutta Denikin oli lännessä ylipäällikkö (Koltsak Siperiassa).
hengaili kyl Helsingis totta. Yritti värvätä ulkovenäläisiä armeijaansa sekä saada Suomen herrat suostumaan sotaretkeen. Hän yritti juurisaada muut esim. Koltsak hyväksymään itsenäisyys jotta Suomi olisi hyökännyt Pietariin.
"Suomalaiset joukot saavuttuaan rajajoelle ja hiukan ylikin huomasivat kauhukseen tulevan hyökkäysmaaston. Siellä ei kuitenkaan kauaa oltu kun venäläiset työsivät suomalaisjoukot takaisin omalle puolelle ja joukot komennettiin puolustusryhmitykseen."
Kyllä se rintamalinja oli "oikaistuna" lähes kauttaaltaan Rajajokilinjan kaakkoispuolella, joten koetahan pysyä asiassa ja faktoissa.
Kyllä niin voidaan sanoa.
Suomi pidättäytyi kyseisestä taistelusta koska mm. Suomi ei taistellut samoista syistä kuin Saksa, piti säilyttää tietynlainen "puolustavanmaan" maine ja piti näyttää mailmalle että me olemme Itsenäinen Suomenmaa joka taistelee vain Itsenäisyytensä ja maittensa tähden.
Puolustusvoimien arkistot todistavat että se oli tahdosta kiini että mennäänkö mukaan hyökkäykseen. Joku puhui jostain Saksalaisten omista käsityksistä, mutta he eivät pahemmin Suomalaisten "puuhista" tienneet koska Ylinjohto (varsinkin Mannerheim) välttelivät Saksalaisten upseerein tapaamisia (useimiten heitä pidettiin vastenmielisinä fasisteina).
Eli voidaan sanoa että Suomi säästi Leningradin omasta tahdostaan, suomihan olisi voinut katkaista Leningradin "elämänlangan".
En jaksa lukea pitkiä kirjoituksia (laiskuus tekee tyhmäksi) mutta ilmeisesti kirjoittaja kiistää että Suomi ei olisi omasta tahdostaan jättänyt hyökkäämättä? Suomihan sen juuri teki, lueppa Puolustusvoimien Arkistoja vuosilta 1937-1947 siälttä ilmenee että Suomi ei halunnut Leningradiin ja haluttiin ola puolueettomia, oltiinpa sitä oikeasti tai ei.
Suomi taisteli omaa erillissotaa, omista syistä, puolustautuen viholliselta ja turvatakseen maa-alueensa.
Leningradilaisia oli tuolloin noin 3 000 000. Lähes saman verran kuin koko Suomessa oli asukkaita. Suomi ei hyökännyt kaupunkiin, koska silloin olisi pitänyt elättää koko väestö. Siihen ei ollut sodassa olevalla maalla mahdollisuuksia, joten Mannerheim pysäytti hyökkäyksen. Raakaa realismia.
Aikalailla niin totta kuin "nykyään historia on".
Tosin Suomi ei olisi Leningradin asukkaita ruokkinut ja tämä tuskin oli syy että halusimme jättäytyä pois.
Me halusimme jättäytyi pois monista syistä, kerroin osan syistä aikaisemmissa viesteissä.