Muinaiset heprealaiset eivät tunteneet kuolemattoman sielun käsitettä, jossa sielu eläisi ihmisen kuoleman jälkeen. He eivät myöskään tienneet mitään mistään kaikkia uskovia koskevasta uskovien ylösnousemuksesta. Jumala oli ottanut joitakin yksilöitä luokseen, kuten Eenokin mutta vain muutaman ja heidätkin yleensä kuolemaa maistamatta. Heprealaiset uskoivat, että ihminen on tehty maan tomusta, ja kuollessaan se muuttuisi jälleen tomuksi.
“Sitten Herra Jumala muovasi ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen. Näin ihmisestä tuli elävä sielu.” (1. Mooseksen kirja 2:7, FinRK)
“Otsasi hiessä sinä syöt leipäsi, kunnes tulet jälleen maaksi, sillä siitä sinut on otettu. Tomua sinä olet, ja tomuun sinun on palattava...” (1. Mooseksen kirja 3:19, FinRK)
Hepreankielen sana nephesh, jonka traditio kääntää "eläväksi sieluksi" mutta joka oikeammin ymmärrettynä tarkoittaa "elävää olentoa", on sama sana kaikille eläville olennoille, kuten eläimille, eikä se sisällä merkitystä mistään kuolemattomasta. Eläimissä on tradition mukaan käännettynä "elävä sielu".
“Kaikille villieläimille, taivaan linnuille ja maassa liikkuville pikkueläimille, joissa on elävä sielu, minä annan ravinnoksi kaikenlaiset vihreät kasvit.” Näin myös tapahtui.” (1. Mooseksen kirja 1:30, FinRK)
Sama koskee "elämän henkeä", jonka Jumala puhalsi sekä ihmisiin että eläimiin. Se on eliöiden elämä, joka päättyy kuolemaan. Aivan kuten luomisessa mutta käänteisesti:
“3. Älkää luottako ruhtinaisiin, älkää ihmiseen – ei hänestä ole pelastajaksi. 4. Hänen henkensä lähtee, ja hän tulee jälleen maaksi; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.” (Psalmit 146:3-4, FinRK)
Niin ihmiset kuin eläimetkin päätyvät kuollessaan samaan paikkaan:
“19. Ihmisten käy niin kuin eläinten. Sama on molempien kohtalo. Niin kuin nämä kuolevat niin nuokin, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etusijaa eläimiin nähden, sillä kaikki on turhuutta. 20. Kaikki menevät samaan paikkaan. Kaikki ovat tulleet tomusta, ja kaikki palaavat tomuun.” (Saarnaaja 3:19-20, FinRK)
Kuolema on kuin yksisuuntainen katu, josta ei ole paluuta. Job kuvaa hyvin kuoleman tilaa, paikkaa, jota Raamattu kutsuu Sheoliksi:
“11. ”Miksi en kuollut heti äitini helmaan, menehtynyt kohdusta tullessani? 12. Miksi olivat polvet minua vastaanottamassa, minkä vuoksi rinnat imeäkseni? 13. Makaisinhan nyt rauhassa, nukkuisin ja saisin levätä 14. kuninkaiden ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat jälleenrakentaneet raunioita, 15. tai päämiesten kanssa, joilla oli kultaa, jotka täyttivät talonsa hopealla. 16. Tai olisin olematon kuin maahan kätketty keskonen, kuin lapset, jotka eivät ole nähneet päivänvaloa. 17. Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä. 18. Kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule piiskurin ääntä. 19. Samanlaisia ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastaan.”” (Job 3:11-19, FinRK)
Niin, yksisuuntainen katu mutta joitakin harvoja poikkeuksiakin on, kuten "Samuel", joka tietää tulevaisuudesta. Seuraavaa tekstiä edeltävät jakeet kertovat kuitenkin, että kyseessä ei ole Samuel vaan tietäjähenki:
“13. Kuningas sanoi hänelle: ”Älä pelkää vaan sano, mitä näet.” Nainen vastasi Saulille: ”Minä näen jumalolennon nousevan maasta.” 14. Saul kysyi naiselta: ”Minkä näköinen hän on?” Nainen vastasi: ”Vanha mies nousee ylös viittaan verhoutuneena.” Silloin Saul tiesi, että se oli Samuel, ja kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta.” (1. Samuelin kirja 28:13-14, FinRK)
Sheoliin siis menevät kaikki, niin hyvät kuin pahat, rikkaat kuin köyhät, niin keskosena kuolleet kuin vanhoinakin kuolleet. Sitä kutsutaan kuopaksi, haudaksi, syvyydeksi, jossa olijaa Jumalakaan ei enää muista.
“Minut on jätetty kuolleitten joukkoon kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat. Heitä sinä et enää muista, ja heidät on erotettu sinun kädestäsi.” (Psalmit 88:6, FinRK)
Toisaalta Jumala on kaikkialla:
“7. Minne voisin mennä sinun Henkesi ulottuvilta, minne paeta kasvojesi edestä? 8. Jos nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, jos tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.” (Psalmit 139:7-8, FinRK)
Kuolemassa olijat on kuitenkin unohdettu ainaisiksi ajoiksi. He eivät tiedä mitään mistään kitumisista helvetin liekeissä. He eivät tiedä mitään tuomiosta, palkkiosta eivätkä rangaistuksesta. Sheolissa Jobkin saisi levätä koettelemuksistaan. Siellä juuri ja juuri oltaisiin olemassa olemattomuudessa, ikään kuin vain varjona itsestä. Edes Jumalaakaan siellä ei pystytä palvelemaan:
“16. Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisille. 17. Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen laskeutuneista. 18. Mutta me, me siunaamme Herraa, nyt ja ikuisesti. Halleluja!” (Psalmit 115:16-18, FinRK)
...jatkuu...
“Sitten Herra Jumala muovasi ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen. Näin ihmisestä tuli elävä sielu.” (1. Mooseksen kirja 2:7, FinRK)
“Otsasi hiessä sinä syöt leipäsi, kunnes tulet jälleen maaksi, sillä siitä sinut on otettu. Tomua sinä olet, ja tomuun sinun on palattava...” (1. Mooseksen kirja 3:19, FinRK)
Hepreankielen sana nephesh, jonka traditio kääntää "eläväksi sieluksi" mutta joka oikeammin ymmärrettynä tarkoittaa "elävää olentoa", on sama sana kaikille eläville olennoille, kuten eläimille, eikä se sisällä merkitystä mistään kuolemattomasta. Eläimissä on tradition mukaan käännettynä "elävä sielu".
“Kaikille villieläimille, taivaan linnuille ja maassa liikkuville pikkueläimille, joissa on elävä sielu, minä annan ravinnoksi kaikenlaiset vihreät kasvit.” Näin myös tapahtui.” (1. Mooseksen kirja 1:30, FinRK)
Sama koskee "elämän henkeä", jonka Jumala puhalsi sekä ihmisiin että eläimiin. Se on eliöiden elämä, joka päättyy kuolemaan. Aivan kuten luomisessa mutta käänteisesti:
“3. Älkää luottako ruhtinaisiin, älkää ihmiseen – ei hänestä ole pelastajaksi. 4. Hänen henkensä lähtee, ja hän tulee jälleen maaksi; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.” (Psalmit 146:3-4, FinRK)
Niin ihmiset kuin eläimetkin päätyvät kuollessaan samaan paikkaan:
“19. Ihmisten käy niin kuin eläinten. Sama on molempien kohtalo. Niin kuin nämä kuolevat niin nuokin, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etusijaa eläimiin nähden, sillä kaikki on turhuutta. 20. Kaikki menevät samaan paikkaan. Kaikki ovat tulleet tomusta, ja kaikki palaavat tomuun.” (Saarnaaja 3:19-20, FinRK)
Kuolema on kuin yksisuuntainen katu, josta ei ole paluuta. Job kuvaa hyvin kuoleman tilaa, paikkaa, jota Raamattu kutsuu Sheoliksi:
“11. ”Miksi en kuollut heti äitini helmaan, menehtynyt kohdusta tullessani? 12. Miksi olivat polvet minua vastaanottamassa, minkä vuoksi rinnat imeäkseni? 13. Makaisinhan nyt rauhassa, nukkuisin ja saisin levätä 14. kuninkaiden ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat jälleenrakentaneet raunioita, 15. tai päämiesten kanssa, joilla oli kultaa, jotka täyttivät talonsa hopealla. 16. Tai olisin olematon kuin maahan kätketty keskonen, kuin lapset, jotka eivät ole nähneet päivänvaloa. 17. Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä. 18. Kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule piiskurin ääntä. 19. Samanlaisia ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastaan.”” (Job 3:11-19, FinRK)
Niin, yksisuuntainen katu mutta joitakin harvoja poikkeuksiakin on, kuten "Samuel", joka tietää tulevaisuudesta. Seuraavaa tekstiä edeltävät jakeet kertovat kuitenkin, että kyseessä ei ole Samuel vaan tietäjähenki:
“13. Kuningas sanoi hänelle: ”Älä pelkää vaan sano, mitä näet.” Nainen vastasi Saulille: ”Minä näen jumalolennon nousevan maasta.” 14. Saul kysyi naiselta: ”Minkä näköinen hän on?” Nainen vastasi: ”Vanha mies nousee ylös viittaan verhoutuneena.” Silloin Saul tiesi, että se oli Samuel, ja kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta.” (1. Samuelin kirja 28:13-14, FinRK)
Sheoliin siis menevät kaikki, niin hyvät kuin pahat, rikkaat kuin köyhät, niin keskosena kuolleet kuin vanhoinakin kuolleet. Sitä kutsutaan kuopaksi, haudaksi, syvyydeksi, jossa olijaa Jumalakaan ei enää muista.
“Minut on jätetty kuolleitten joukkoon kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat. Heitä sinä et enää muista, ja heidät on erotettu sinun kädestäsi.” (Psalmit 88:6, FinRK)
Toisaalta Jumala on kaikkialla:
“7. Minne voisin mennä sinun Henkesi ulottuvilta, minne paeta kasvojesi edestä? 8. Jos nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, jos tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.” (Psalmit 139:7-8, FinRK)
Kuolemassa olijat on kuitenkin unohdettu ainaisiksi ajoiksi. He eivät tiedä mitään mistään kitumisista helvetin liekeissä. He eivät tiedä mitään tuomiosta, palkkiosta eivätkä rangaistuksesta. Sheolissa Jobkin saisi levätä koettelemuksistaan. Siellä juuri ja juuri oltaisiin olemassa olemattomuudessa, ikään kuin vain varjona itsestä. Edes Jumalaakaan siellä ei pystytä palvelemaan:
“16. Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisille. 17. Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen laskeutuneista. 18. Mutta me, me siunaamme Herraa, nyt ja ikuisesti. Halleluja!” (Psalmit 115:16-18, FinRK)
...jatkuu...
Vastaukset 30
Vanhimmat
...jatkuu...
Joistakin psalmeista voi saada sellaisen kuvan, että Sheolissa olisi jonkinlaista elämää. Psalmeja ennen kirjoitetut raamatunkirjat eivät kerro tällaisesta. Uskontoon on siis tulossa muutosta.
Tässä seuraavassa psalmissa mainitaan Jumala, joka lunastaa sielun tuonelasta. Tämä maailmankuva ei ole lähelläkään nykykristinuskon traditiota. Eivätkä psalmitkaan koskaan puhu tuomiosta, rangaistuksesta, palkkiosta, eivätkä ylösnousemuksesta
“15. Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee. Aamun koittaessa oikeamieliset hallitsevat heitä. Heidän hahmonsa katoaa, tuonela on heidän asuntonsa. 16. Mutta Jumala lunastaa minun sieluni tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.” (Psalmit 49:15-16, FinRK)
Kun päästään profeettojen aikaan, heprealaisten maailmankuva rupeaa pikkuhiljaa muuttumaan. Sitä ennen, Israelin kansan vaellus oli jatkuvaa syntiin lankeamista ja katumista, vaellusta Jumalan silmien alla vailla parempaa toivoa tulevaisuudesta. Mutta Jesajasta Malakiaan aikavälillä tapahtuu muutos. Israelin kansalle annetaan toivoa paremmasta. Toivoa siitä, että vielä joskus Israelin heimot kootaan uudelle omalle maalleen ja kansasta tulee jälkeen hyvin voiva yhteisö. Daavidin kuninkuus palautetaan ja kansa on jälkeen uskollinen Jumalalle. Kaikkien kansojen välillä vallitsee rauha. Tämä maailmankuva rupeaa myöhemmin heijastumaan heidän kuvaansa maailmanlopusta.
Jesajan 11:6-9 kertoo hienolla tavalla tuosta uudesta maallisesta valtakunnasta.
Sitten ruvetaan puhumaan jo tuomiosta. Mutta vieläkään ei puhuta ylösnousemuksesta eikä taivaaseen tai helvetin menemisistä:
“21. Sinä päivänä Herra vaatii tilille korkeuden sotajoukon korkeudessa ja maan kuninkaat maan päällä. 22. Heidät kootaan yhteen, vangeiksi vankikuoppaan. Heidät pannaan telkien taakse, mutta pitkän ajan kuluttua heidät asetetaan tutkittavaksi. 23. Kuu punastuu, ja aurinko häpeää, sillä Herra Sebaot on kuningas Siionin vuorella ja Jerusalemissa, ja hänen vanhintensa edessä loistaa kirkkaus.” (Jesaja 24:21-23, FinRK)
Ollaan tulossa uudenlaiseen eskatologiaan mutta ei kuitenkaan vielä Uuden testamentin maailmankuvan mukaiseen. Apokalyptiikka rupeaa astumaan kuvioihin mukaan pikkuhiljaa. Mutta Sheol on edelleenkin kuoppa, hauta, jonne ihmiset joutuvat kuoltuaan, eikä sieltä nousta kuolleista.
...jatkuu...
...jatkuu...
Kun lähestytään uusimpia Vanhan testamentin kirjoituksia, maailmanlopun teemat rupeavat nostamaan päätään. Erityisesti niitä löytyy Hesekielin kirjassa ja varsinkin VT nuorimmassa kirjassa, Danielin kirjassa (kirjoitettu 160-200-luvulla eKr). Ruvetaan puhumaan valituista, jotka vain voivat ymmärtää lopun aikoja ja niiden aikojen merkkejä, ja jotka johdattavat kansat kohti Jumalallista väliintuloa.
Aikansa muustakin kirjallisuudesta löytyy samoja elementtejä. Ja aina kun varteenotettava uusi hallitsija tai tapahtuma nousi esiin, yritettiin sitä sovittaa lopun ajan tapahtumiin. Esimerkkeinä vaikkapa Antiokhos Epifanes (Syyrian hallitsijana 175-164eKr.), Rooman kenraali Pompey (63eKr.), Keisari Kaligula, joka pystytti patsaansa temppeliin (41jKr.) ja temppelin tuho 70jKr. Kun Rooman kenraali Tiitus joukkoineen tuhosi temppelin. Mikään ei siis ole muuttunut.
Raamatun ulkopuolelta 2.Esran kirja jatkaa Danielin kirjan tapahtumia. Danielin 12:2-3 on Vanhan testamentin ensimmäinen kohta, jossa selkeästi ja absoluuttisesti mainitaan niin hyvien kuin pahojen ylösnousemus mutta tämäkin raamatunkohta antaa selkeästi ymmärtää, että kuolleet nukkuvat untaan, eivätkä mistään mitään tiedä. He ovat edelleen vain pelkkää tomua vailla kuolemattomia sielujaan:
“Monet MAAN TOMUSSA nukkuvista heräävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhuun.” (Daniel 12:2, FinRK)
2. Makkabilaiskirjassa (kirj. n.100eKr-100jKr välillä) kirjoitetaan vanhurskaiden marttyyrien ylösnousemuksesta ja rukoillaan ja uhrataan kuolleitten puolesta. Siinä kerrotaan myöskin, että kuolleet voivat olla yhteydessä eläviin.
2. Esran kirjassa kuolleet ovat täysin tietoisia olentoja, jotka kärsivät taivaallisen ulottuvuuden eri tasoilla, tai osastoissa odottaessaan lopullista tuomionpäivää. Tässä kirjassa näkemys kuolemattomasta sielusta, joka irtaantuu ruumiista ihmisen kuollessa, kytketään tulevaan lopulliseen kuolleitten ylösnousemukseen.
Nämä pakanalliset kirjat rupeavat jo muistuttamaan Uuden testamentin kristinuskon vastaavia opetuksia. Muutkin aikansa Raamatun ulkopuoliset kirjoitukset rupeavat puhumaan samanlaisesta kuolleiden tilasta ja maailmanlopusta. Esim. Etiopialainen Eenokin kirja (kirj. 200-luvulla eKr.-100jKr) kertoo näistä samanlaisista näkökannoista useiden sen ajan juutalaisten ja kristittyjen ryhmien mielikuvissa. Salomon kirja eli Viisauden kirja (kirj. välillä 30eKr-50eKr) kertoo luvussa 2, mitä antiikin heprealainen uskoi kuolemasta.
"Lyhyt ja surullinen on meidän elämämme. Ihminen lähestyy loppuaan eikä sitä asiaa voi muuttaa miksikään, eikä kenenkään tiedetä palanneen Hadeksesta (Hades on kreikkaa ja merkitsee samaa kuin hepreankielen Sheol). Koska synnyimme puhtaasti sattumalta ja sen jälkeen kuolemme ja olemme niin kuin emme olisi koskaan olleetkaan; sillä sieraintemme hengitys on kuin savua ja syntymisemme syy on kuin kipinä, jonka sydämemme lyönnit sai aikaan. Kun häviämme, ruumiimme muuttuu tuhkaksi ja henkemme haihtuu kuin tyhjänä ilmaan. Aika unohtaa nimemme, eikä kukaan muista tekojamme."
Tähän asti kuva on tarkalleen sama, kuin minkä Saarnaajan kirja antaa. Mutta luvun 2 jakeet 21-24 antaa päinvastaisen kuvan kuolleiden tilasta ja ylösnousemuksesta, kun kirjoittaja sanoo, että vanhurskaiden sielut ovat Jumalan käsissä, jossa he saavat rauhan ja ovat turvassa kärsimyksiltä. He "loistavat esiin" ja päätyvät hallitsemaan Jumalan valtakunnan kansoja.
Uuden testamentin maailmankuva rakentuu tämän kaltaisille uudemmille näkemyksille, jolloin vanha heprealainen maailmankuva joko sivuutetaan taikka tulkitaan uudella tavalla. Kuva Sheolista muuttui siis vasta melko myöhään, vain noin 600-200 vuotta ennen Jeesuksen syntymää mutta se muuttui myöskin Uuden testamentin tapahtumien ja ylöskirjoittamisen välisenä aikana, toisin vain sävyiltään, kirjoittajasta riippuen. Vanhat testamentin muinaiset heprealaiset eivät tienneet yhtään mitään mistään ylösnousemuksesta eivätkä taivaaseen pääsemisestä tai helvettiin joutumisesta. Nämä teemat keksittiin vasta lähempänä Jeesuksen syntymää.
Miksi Jumala ei kertonut valitulle kansalleen ylösnousemuksesta ja ikuisesta elämästä? Miksi uskonto muuttui? Osaatko sinä vastata näihin kysymyksiin?
Totta. Tuo iankaikkinen elämä ja ylösnosemus ovat uuden nousukasuskomuksen markkinakikka. Aika ovelaa, suorastaan ketkuilua kaiken lisäksi kun kukaan ei tule takaisin reklamoimaan että minua on huijattu ylösnousemuksesta.
Niinpä!
Mutta toisaalta Jeesuksen ja Paavalinkin oli pakko opettaa tätä uutta maailmankuvaa, ettei heitä olisi pidetty vääräuskoisina.
No, tuo oli muinais- ja nykyheprealaisten ongelma.
En ole uskossa heprealaisiin.
Uskon Jumalan Poikaan, Jeesukseen Kristukseen.
Hänen luonaan, Paratiisissa, ovat Häneen uskovat kuolleet jo samana päivänä.
"Hänen luonaan, Paratiisissa, ovat Häneen uskovat kuolleet jo samana päivänä."
Voihan sen niinkin kääntää oman agendansa ajamiseen eli korvasyyhyynsä. Mutta kreikankielessä ei ollut alunperin erikseen isoja ja pieniä kirjaimia, ei pilkkuja, pisteitä eikä muitakaan välimerkkejä. Siksi jakeen voi kääntää myös näin:
“Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä: sinä olet minun kanssani paratiisissa.””
Enää ei ollakaan samana päivänä Paratiisissa. Kuka mihinkin valitsee uskoa.
>> Voihan sen niinkin kääntää oman agendansa ajamiseen eli korvasyyhyynsä. Mutta kreikankielessä ei ollut alunperin erikseen isoja ja pieniä kirjaimia, ei pilkkuja, pisteitä eikä muitakaan välimerkkejä. Siksi jakeen voi kääntää myös näin: “Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä: sinä olet minun kanssani paratiisissa.”” <<
Tämä väite ei pidä paikkaansa, koska välimerkkejä on hepreassakin. Minun heprean raamatussani on.
Toisekseen, ryöväri puhui Jeesuksen valtakunnasta, jossa Jeesus kohta olisi.
"Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi".
Jossa Jeesus sitten vastasi ryövärinkin vielä samana päivänä olevan hänen kanssaan.
Jos siis viittasit siihen, että pelastus ja oleminen Jeesuksen kanssa olisi sama asia kuin paratiisissa oleminen, niin se ei ole totta, koska sananvaihdossa ilmenee, että puhe oli valtakunnasta, johon myös Jeesus itse oli menossa takaisin. Kysymys ei siis ollut jostain paratiisimaisesta olotilasta.
Sori, puhuitkin kreikankielisestä. Joka tapauksessa. Ei sellaista kirjoituskieltä ole, jossa ei mitään välimerkkejä olisi. Ne ilmaistaan aina jotenkin.
<< Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä: sinä olet minun kanssani paratiisissa.” <<
Itse asiassa, tässä lausejaossa ei olisi päätä eikä häntää.
Ryöväri ja Jeesushan olivat kuoleman edessä. Missä se "paratiisimainen olotila" siis olisi edes jatkunut, ellei paratiisi ja valtakunta tarkoittaisi kuoleman jälkeistä paikkaa...?
Olet selvästikin erilaisten agendojen ja korvasyyhyjen erikoisasiantuntija.
Minä en tunnusta mitään omia korvasyyhyjäni vaan kristinoppia.
"Tämä väite ei pidä paikkaansa, koska välimerkkejä on hepreassakin. Minun heprean raamatussani on."
Ihan varmasti on, koska ne on sinne Samuel Ben Jaakob keksinyt parhaan arvauksensa mukaan.
Leningradin käännös on noin vuodelta 1008 ja sillä oli vain yksi kirjuri, Samuel ben Jaakob, joka kirjoitti konsonantit, vokaalimerkinnät sekä masoreettiset kommentit. Merkintöjen mukaan kirjuri käytti lähteenään käsikirjoitusta, jonka oli kirjoittanut Aaron ben Asher. Erityisesti vokaalimerkkejä on korjailtu kirjoittamisen jälkeen huomattavan paljon, koska niissä on ollut virheitä. Jaakob arvaili väärin.
Alkuperäisessä hepreankielisessä Raamatussa ei ollut välimerkkejä.
Mutta Lainattu Raamatunkohta on Uuden testamentin puolelta, jonka tekstit ovat kreikkaa. Edelleen, kreikankielisessä alkutekstissä ei ole ollut välimerkkejä, eikä ole edelleenkään.
"Ei sellaista kirjoituskieltä ole, jossa ei mitään välimerkkejä olisi. Ne ilmaistaan aina jotenkin."
Metsään menee ja pahasti!
Sä et todellakaan ole mikään Raamatun kielien osaaja kun et edes tuota tiedä.
Nyt vaan on niin, että oli ihan yleinen tapa aloittaa lause tuohon aikaan sanoilla: tänä päivänä minä sanon sinulle. Sillä ei ole merkitystä miltä se sinusta suomenkielellä kuulostaa. Sillä on merkitystä, että kreikaksi se on ihan luonteva tapa ilmaista asia. Kyllä suomenkielikin kuulostaa typerältä vaikkapa ranskalaisesta.
Ilmiselvästi haluat, että kyseinen kohta olisi käännetty sinun uskosi agendan mukaisesti.
Ei kannata opettaa hepreaa, jos ei tajua siitä mitään. Aloituksessa ei ole mitään järkeä, eivätkä väitteet pidä paikkaansa.
Aloituksessa ei puhuta hepreaa eikä siinä käännetään hepreaa. Siinä mainitaan vain kaksi hepreankielen sanaa, joiden merkitys löytyy kaikkien silmien edestä interlineaareista ja hepreankielen sanakirjoista.
Aloituksen merkitys ei muutu, vaikka ne kaksi sanaa jätettäisiin pois. Kaikki lainaukset kun perustuvat suomalaisiin virallisiin käännöksiin yhtä lukuunottamatta, joka sekin on koulutetun henkilön käännös englanninkielestä.
Osaamattomuutesi ei muuta sitä faktaa, että ennen Danielin kirjan kirjoittamista toisella vuosisadalta eKr. kukaan ei ollut kuullutkaan taivaasta, helvetistä eikä ylösnousemuksesta. Tämän voi jokainen lukija helposti tarkastaa Raamatusta ihan vain internet raamatuiden taikka android-sovelluksen (Andbible) sanahaulla. Vanhasta testamentista ei löydy ainuttakaan kertaa helvetti-sanaa, eikä ylösnousemusta ennen Danielin kirjaa. Niihin ei yksinkertaisesti uskottu siihen aikaan.
"...eivätkä väitteet pidä paikkaansa."
Millä koulutuksella ja työkokemuksella toteat tuon?
Mitähän väliä sillä on, mitä muinaiset heprealaiset jostain asiasta uskoivat?
Se ratkaisee, mitä Raamattu sanoo asioista. Ja tarkemmin ottaen, mitä UT sanoo asioista, koska siellä asiat on tarkemmin sanottu ja se on liitto, mikä on nyt voimassa.
"Se ratkaisee, mitä Raamattu sanoo asioista. "
Eikö pidä Vanhaa testamenttia Raamatun sanana?
"...koska siellä asiat on tarkemmin sanottu..."
Mikään ei ole niin tarkasti Raamatussa sanottu kuin se, mihin Vanhan testamentin ajan ihmiset uskoivat. Uusi testmentti ei pahemmin tarkentele sitä, mihin VT ajan ihmiset uskoivat ennen Danielin kirjaa.
"...se on liitto, mikä on nyt voimassa."
Ilman muuta on mutta se ei kumoa JUMALAN SANAA Vanhan testamentin opetuksista. Ilman Vanhan testamentin ymmärrystä Uutta testamenttia ei voi ymmärtää oikein. Siksi on todella tärkeää tajuta se, mitä VT todella opettaa. Sinä et taida edes lukea Vanhasta testamentista muuta kuin luomiskertomusta ja Nooan arkkia...
>> Mikään ei ole niin tarkasti Raamatussa sanottu kuin se, mihin Vanhan testamentin ajan ihmiset uskoivat. Uusi testmentti ei pahemmin tarkentele sitä, mihin VT ajan ihmiset uskoivat ennen Danielin kirjaa. <<
Kuten jo sanoin, UT tarkentaa asioita ja on lisäksi nyt voimassa oleva liitto, ja UTn valossa on VT nyt tutkittava.
UT monesti tarkentaa asioita, esim. kuolemanjälkeisestä elämästä.
>> Sinä et taida edes lukea Vanhasta testamentista muuta kuin luomiskertomusta ja Nooan arkkia... <<
Sinä voisit lopettaa typerät olettamukset muista. Ei se ainakaan asiantuntevuuuttasi mitenkään lisää.
Olen paitsi lukenut, niin myös käyttänyt ja opettanutkin Raamattua erittäin runsaasti, myös VT:ia.
Ei jonkun teologian opettaminen tee sinusta Raamatun kielien ammattilaista.
1Kor.4:18-21 Muutamat teistä ovat paisuneet pöykeiksi, aivan niinkuin minä en tulisikaan reidän tykönne. Mutta minä tulen pian teidän tykönne, jos Herra tahtoo, ja silloin minä otan selon, en noiden pöykeihkeiden sanoista vaan voimasta. Sillä Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa. Kummanko tahdotte? Tulenko luoksenne vitsa kädessä vaiko rakkaudessa ja sävyisyyden hengessä. 2Kor.10:1-4.
“Varusteissasi sinulla tulee olla pieni lapio, ja kun menet ulos tarpeellesi, kaiva sillä kuoppa ja peitä sitten ulosteesi.” (5. Mooseksen kirja 23:14, FinRK)
Herra opetti muinaisille ihmisille hygieniaoppia ennen vessan keksimistä.
Ja Jeesus sanoi että käsiä ei tarvitse pestä.
😄😄😄😄😄
Hän puhui rituaalipesuista. Mutta ethän sinä tiedä mitä ne ovat.
>>Kuolemassa olijat on kuitenkin unohdettu ainaisiksi ajoiksi. He eivät tiedä mitään mistään kitumisista helvetin liekeissä. >>
Jeesus puhui paskaa ja sai ansionsa mukaan.
😄😄😄😄😄
>>Mikään ei ole niin tarkasti Raamatussa sanottu kuin se, mihin Vanhan testamentin ajan ihmiset uskoivat.>>
Maa pysyy liikkumatta ijankaikkisesti.
😄😄😄😄😄
Saarn.1:4 Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee mutta maa pysyy iäti. Ps.104:5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti. Ps.119:90-91 Sinun uskollisuutesi kestää polvesta polveen, sinä perustit maan, ja se pysyy. Sinun järjestyksesi mukaan ne pysyvät vielä tänä päivänä, sillä ne kaikki ovat sinun palvelijoitasi.