Tuli eräässä keskustelussa mieleen pieni pulma.
Raamatun mukaan rakkaus, jonka ilmenemismuotoja kaikki hyvät teot ovat, on lahja Jumalalta. Siksi kaikki kunnia kaikesta hyvästä kuluu Jumalalle. Mutta, mikä on silloin ihmisen tahdon osa? Ihminen ei itsessään voi hallita tunteitaan, vaan voima siihen tulee Jumalalta. Miksi ihminen kuitenkin laitetaan tunteistaan vastuuseen? Tätä ne ole täysin ymmärtänyt Jumalani aivoituksissa.
Vai onko näin, että Jumala asettaa vastuun osittain itselleen ja osittain ihmiselle.
Ikään kuin olisi kaksi tasoa. Ihmisen valinnan taso ja Jumalan suunnitelman taso.
Ihmisen valinnan tasolla paha saa palkkansa. Hyvälle seuraa hyvää ja pahalle pahaa. Kuitenkin toisella tasolla kaikki on suunniteltua. Raamatussa puhutaan nimittäin ruukuista, jotka on tehty alusta asti rikottaviksi ja ruukuista, jotka on tehty säilytettäviksi. Kaikki teemme Jumalan suunnitelman mukaan.
Mitä olette te ajatelleet asiasta?
Raamatun mukaan rakkaus, jonka ilmenemismuotoja kaikki hyvät teot ovat, on lahja Jumalalta. Siksi kaikki kunnia kaikesta hyvästä kuluu Jumalalle. Mutta, mikä on silloin ihmisen tahdon osa? Ihminen ei itsessään voi hallita tunteitaan, vaan voima siihen tulee Jumalalta. Miksi ihminen kuitenkin laitetaan tunteistaan vastuuseen? Tätä ne ole täysin ymmärtänyt Jumalani aivoituksissa.
Vai onko näin, että Jumala asettaa vastuun osittain itselleen ja osittain ihmiselle.
Ikään kuin olisi kaksi tasoa. Ihmisen valinnan taso ja Jumalan suunnitelman taso.
Ihmisen valinnan tasolla paha saa palkkansa. Hyvälle seuraa hyvää ja pahalle pahaa. Kuitenkin toisella tasolla kaikki on suunniteltua. Raamatussa puhutaan nimittäin ruukuista, jotka on tehty alusta asti rikottaviksi ja ruukuista, jotka on tehty säilytettäviksi. Kaikki teemme Jumalan suunnitelman mukaan.
Mitä olette te ajatelleet asiasta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Me itse olemme Rakkaudesta,,me olemme Valosta,,me Itse taistelemme Egoamme "eläintä" vastaan täällä helvetissä,,kysymys ei ole kunnian tavoittelusta,,koska se jo sinänsä on väärää ajatusta,,vaan koetuksesta--> siitä että löydämmekö takaisin Alkukallioomme Korkeimman luokse kaiken tämän "sumuverhon" lävitse jota maailmaksi kutsutaan.
Opas tuolla matkalla on Kristuken antama ja opettama tapa olla,eli Rakkauden Tie.
On käsitettävä se vihdoinkin että emme ole tahdottomia olentoja vaan melkein enkeleitä niin kuin sanassa lukee,,meissä on jumalinen kipinä/siru Korkeimmasta joka hakee tietä takaisin Korkeimman luokse ja "elukka" meissä panee hanttiin minkä kerkiää.
Ennalta määrätty on vain se että Rakkaus voittaa koska se on luonnollisin ja ainut perusta lopulta kaikelle,,hyvä ei tarvitse lopulta pahaa (paha on osaltaan kyllä "opettajamme") mutta paha tarvitsee hyvää saadakseen siitä voimansa.
Me olemme siis vastuussa ja ilman tuota todellista vastuun kantoa emme heti miten pääse eroon epä-olennaisesta ja alhaisemmasta-->eli maailmasta ja sen mahdottomuudesta.
olla täällä mistä tahansa. Vaan kuka on vastuussa meidän heittämisestämme tänne. Tähän kilpajuoksuun josta harva selviää.
Vastuu on tässäkin asiassa osaksi meidän,nimittäin "koulutuksemme" jatkuu tarpeen mukaan(tällä pallolla) ja paluuseemme (uskon jälleensyntymään) tänne vaikutamme myös itse,,sekä onnistumisillamme elämässämme(karma) että päätöksissä "sielujen suunnitelma kokouksissa" muiden ikuisten olentojen(sielujen) kanssa.
Maailman on luonnut alempi luoja-jumala joka esiinty vanhan testamentin julmana,mustasukkaisena ja kostavana jumalana,,Korkeampi Kaikkivaltias ei ole vastuussa näistä olosuhteista eikä viitekehyksestä jossa joudumme taistelumme/juoksumme käymään vaan-->Hän on Jeesus Nasarettilaisen Isä ja Rakkaus jonne sisäinen "sirumme Korkeimmasta" lopulta palajaa.
Lopulta kaikki halukkaat selviävät--> toisilla menee enemmän vain aikaa ja "tupakkaa", mutta oikeus tapahtuu lopulta kaikille.