Tehdään businestä, tässä moni menee väärille teille. Tai näin olen ymmärtänyt, siksi itse teen jotain joskus vaan sivutyönä tai jossakin niin että hyöty tulee siinä tekiessä. Useimmat puhuvat että niin se vaan menee jos jotakin tulee niin se menee, ei jää katetta. Elämän ylläpitämistä, jos tuntuu olevan muuallakin vähän samaa. Itse tunnustelen omaa olotilaa, tuntuuko se tasaiselta, tunnenko milläistä olotilaa, maskuliinista tai feminiinistä, sain myös ohjeen, että voi kysyä kenelle tämä tietoisuus kuuluu ja lähettää takaisin. Joskus töissä käytetään jossakin tietyssä tilanteessa hetkittäin tietynlaista tilaa, mutta harvemmin koko ajan. Koska meidän alalla näitä raivopäitä on paljon.
Harvemmin sillä henkisen kehityksen ja muussa
Anonyymi-ap
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos on mahdollista ja tunnen suurta väsymystä, ja tunnen olotilan kuuluvan itselle. Niin lepään, hiljennä tahtia, teen jotain sellaista mistä kehoni ja mieleni tykkää. Mielikuvaleikkinä joskus psyykkasin itseäni syömään ja ulkoilemaan, että jos olotilani siirtyisi muille, niin olisi kiva jos se tuntuisi hyvältä. Mieluiten pidän sen itse.
Joskus kun tunnen kuinka energiani laskevat ja tunnen vaikka kiukkua, kysyn mihin tätä viedään. Jos hetki ei ole sopiva niin pyydän lopettamaan. Näissä tilanteissa olen kokenut noita raivopäitä, en pidä että minua syödään. Jos joku tarvitsee apua niin voi pyytää mutta en koe omaksani tämmöistä energiaimutusta, joskus hätätilanteissa olen antanut energiaa, mutta en pidä jos en tiedä missä käytetään. Minulle tulee mieleen lähinnä vampyyritoiminta, jossa joku raivoaa kun imutus keskeytetään. En pidä.
Mutta en minä uhkaile, lähinnä yritetään lopettaa tämä kierre, miksi joku haluaa syödä ja sehän on loputon kierre. En pidä.
Sinun ei kuulu minua loputtomasti auttaa. Minun mielestäni tämä vaan pitää saada loppumaan keinolla millä hyvänsä. Oletko samaa mieltä?