Poliitikot kertovat ihmisille ylhäältäpäin mitä ihmiset tarvitsevat

Tätä näkee etenkin ympäristökysymyksistä puhuttaessa. Asiat luokitellaan tarpeellisiin ja vähemmän tarpeellisiin, ja vähemmän tarpeellisista kehotetaan luopumaan. Esimerkiksi saunominen voi olla "turhaa" energian käyttöä ja uuden takin ostaminen "turhaa" kulutusta, jos käytössä on jo vanha takki.

Ongelma tällaisissa määritelmissä on se, että ne tekee ihminen, tarkemmin sanottuna poliitikko tai asiantuntijaryhmän jäsen. Kun puhutaan "tarpeellisuudesta", täytyy aina määritellä se tarve, josta puhutaan, jotta määritelmä olisi tieteellisesti pätevä. Tarpeellinen mitä varten ja kenelle? Tähän kysymykseen ei yleensä keskusteluissa vastata, ehkä koska ei osata vastata, tai kenties, koska ei haluta vastata.

Jonkin asian tarpeellisuudelle ei olekaan olemassa objektiivista universaalia määritelmää. Poliitikkojen puheissa tarpeellisuus tarkoittaa siis sitä, mitä kyseinen poliitikko tai asiantuntija pitää tarpeellisena omasta subjektiivisesta näkökulmastaan katsottuna. Puheiden määritelmä tarpeellisuudelle perustuu siis poliitikkojen ja asiantuntijoiden henkilökohtaisiin mieltymyksiin, koska itseä miellyttävät asiat koetaan yleensä tarpeellisiksi ja itselle vastenmieliset tarpeettomiksi.

Joku voi tietenkin vastustaa edellä mainittua relativismia. Relativismi onkin ollut voimakkaiden hyökkäysten kohteena koronapandemian jälkeisessä maailmassa. Koronaviruksen leviäminen ei ollut mielipidekysymys, joten viruksen olemassaoloon skeptisesti suhtautuneet löivät relativismille vahvan negatiivisen leiman. Relativismi on kuitenkin paljon vanhempi, valistusajalla kehittynyt filosofinen ajattelutapa, jota ei niin vain pysty kumoamaan. Relativismin kiistäminen on denialismia siinä missä koronadenialismikin.

Ongelma tarpeiden määrittelemisessä ihmisille on se, ettei määrittelijä yleensä voi tietää ihmisten tarpeita. Ainoa tapa tietää ihmisten tarpeet on heidän yksityiselämänsä kyttääminen esimerkiksi sosiaalisen median algoritmeja käyttäen, mikä ei sekään anna kaikenkattavaa kuvaa ihmisten tarpeista. Tällainen kyttääminen voidaan toki viedä äärimmilleen, kuten Kiinassa on tehty, mutta silloin rikotaan ihmisten yksityisyyttä siinä määrin ettei se ole vapaassa yhteiskunnassa hyväksyttävää. Näin ollen poliitikot tulevat arvioimaan ihmisten tarpeita väärin.

Kun ihmisten tarpeita ei kuunnella vaan tuppuutetaan sitä minkä poliitikot katsovat hyväksi, luodaan ihmisille kurjuutta, koska heidän todelliset tarpeensa jäävät tyydyttämättä. Kurjuus puolestaan aiheuttaa pettymyksen vallanpitäjiin, joka johtaa yleiseen levottomuuteen. Tämä on nähty monta kertaa maailmanhistoriassa.

Neuvostoliiton suunnitelmataloudessa poliitikot päättivät mitä ihmiset tarvitsevat. Kaupoissa oli poliitikkojen valitsemat tuotteet ja lehdissä ne jutut, jotka sopivat Neuvostoliiton poliittiseen agendaan. Tämän takia tuotteet eivät käyneet kaupaksi ja jäivät hyllyihin homehtumaan. Myös median aivopesuun perustunut kulissi lopulta romahti johtaen Neuvostoliiton romahdukseen. Nykyisenä tietoaikana ihmiset siirtyisivät internetin tarjoamiin vaihtoehtoisiin tietolähteisiin kuten Venäjällä on tapahtunut. Neuvostoliitto ei ollut immuuni ympäristön tuhoutumiselle. Sen ympäristötuhot olivat valtavia mukaanluettuna Chernobyl ja Aral järven kuihtuminen ja myötävaikuttivat Neuvostoliiton romahdukseen.

Myös Kiinan hallitus on viime aikoina yrittänyt mikromanageroida kansalaistensa elämää. Heille kerrottiin, että heidän pitää suojautua koronalta. Tämäkään ei enää onnistu edes Kiinan ylläpitämässä poliisivaltiossa. Kiinan hallitus on ohittanut kansalaistensa todelliset tarpeet, mikä on johtanut maan sisäiseen levottomuuteen.

Iran on yrittänyt pakottaa kansalaisensa Islamilaiseen elämäntapaan, johon kuuluu liuta pikkutarkkoja sääntöjä. Tämä perustuu maan hallituksen näkemykseen ihmisten tarpeista, joista paikka paratiisissa on tärkein. Islamilaisen moraalin tuhoutumisen pelätään vaarantavan Islamilaisen elämäntavan, joka nähdään moraalisesti ylivertaisena ja siten ihmisten tarpeita parhaiten palvelevana. Länsimainen materialismi sen sijaan nähdään materialistisena ja pahana. Iranin lähestymistapa on johtanut mellakoihin ja levottomuuksiin.

Ihmisille ei voi kertoa miten heidän kuuluisi elää, jos ei ymmärrä ihmisiä, mutta ihmisiä ei voi ymmärtää ellei tunne heidän tarpeitaan. Ihmisten tarpeita taas ei voida tietää niin kauan kun me vaalimme yksityisyydensuojaa, joka sallii meidän elää elämäämme suojassa urkinnalta. Vapaa markkinatalouskaan ei "tiedä" tarpeitamme vaan vaistovaraisesti reagoi niihin. Markkinataloutta on kuvailtu niin kompleksiseksi kokonaisuudeksi, että se on kaoottinen ja mahdoton ymmärtää. Juuri tämän takia sijoittaminen on vaikeaa ja meillä on niin vähän miljonäärejä. Talouden mekanismeja mallintavat matemaattiset mallit ovat erittäin monimutkaisia ja muistuttavat jo sään mallintamiseen käytettyjä malleja. Perhosen siivenisku voi aikaansaada tornadon.

Ihmisten elämäntapaa ei voi ohjailla. Jos sitä yritetään seuraa kaaos. Aina.