Haluaisin esittää palstan lukijoille/kirjoittajille seuraavat kysymykset:
1) Oliko sinulla ateisti myös ateistinen koti?
2) Oliko sinulla ateisti uskovainen koti?
3) Oliko sinulla uskovainen myös uskovainen koti?
4) Oliko sinulla uskovainen ateistinen koti?
Voit vastauksen ohella halutessasi perustella, miksi jatkat näissä asioissa kodin perintöä tai miksi olet poikennut siitä.
Minun lapsuuden kodissani kunnioitettiin hengellisiä asioita, mutta ei voida puhua varsinaisesta uskovaisesta kodista.
Tulin uskoon 3-kymppisenä ja siitä on jo melko kauan aikaa. Sitä ennen tuli maisteltua ns. maailman marjoja ihan riittämiin. Tiedän hyvin mille maistuvat konjakit ja vodkat yms. Sitten Jumala kutsui ja otti omaksi lapsekseen.
1) Oliko sinulla ateisti myös ateistinen koti?
2) Oliko sinulla ateisti uskovainen koti?
3) Oliko sinulla uskovainen myös uskovainen koti?
4) Oliko sinulla uskovainen ateistinen koti?
Voit vastauksen ohella halutessasi perustella, miksi jatkat näissä asioissa kodin perintöä tai miksi olet poikennut siitä.
Minun lapsuuden kodissani kunnioitettiin hengellisiä asioita, mutta ei voida puhua varsinaisesta uskovaisesta kodista.
Tulin uskoon 3-kymppisenä ja siitä on jo melko kauan aikaa. Sitä ennen tuli maisteltua ns. maailman marjoja ihan riittämiin. Tiedän hyvin mille maistuvat konjakit ja vodkat yms. Sitten Jumala kutsui ja otti omaksi lapsekseen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
1. Oli
2. Ei
3. EVV (Ei voi vastata)
4. EVV
Miksi jatkan kodin perintöä? Tuntuu järkevimmältä ratkaisulta. Muutama tuntemani uskovainen ei ole onnistunut minua mitenkään vakuuttamaan näissä asioissa.
Isäni oli kommunisti, äiti lestaadiolainen (tai joku semmonen). Äiti käy vielä joskus joissain tapahtumissa. Isi ei käy enään Neuvostoliitossa.
Perintöä. Mitä perintöä?
//Perintöä. Mitä perintöä?//
Tarkoittaa, että jatkatko samaa hengellistä linjaa, jota kotisi edusti. Ateististen vanhempien lapsi on myös ateisti ja uskovaisten vanhempien lapsi on myös uskovainen.
Eli jatkuuko sama hengellinen perintö vanhemmilta lapselle.
En ole saanut perintöä.
Alkuperäinen kysymyksesi oli fiksu ja asiallinen.
Sen sijaan tuo
"Ateististen vanhempien lapsi on myös ateisti ja uskovaisten vanhempien lapsi on myös uskovainen."
on olettamus, josta voi kysymystä lähteä tarkastelemaan, mutta fakta se ei ole.
Aika useasti silti pitänee paikkansa, ellei sitten tapahdu tarkoituksellista kapinointia vanhempien arvomaailmaa vastaan tai henkilökohtaisia kokemuksia ja pettymyksiä, jotka johtavat muuhun suuntaan kuin mikä vanhempien linja oli.
Onhan Suomessa "pappisperheitä", jopa "pappissukuja", joissa papin virka on siirtynyt isältä pojalle jo sukupolvien ajan.
//Sen sijaan tuo
"Ateististen vanhempien lapsi on myös ateisti ja uskovaisten vanhempien lapsi on myös uskovainen."
on olettamus, josta voi kysymystä lähteä tarkastelemaan, mutta fakta se ei ole.//
Tuo yllä minun kirjoittamani ei ole edes olettamus saati sitten fakta. Se oli lähinnä kysymys siitä, miten tämän palstan lukijoiden kohdalla toteutuu se, että sama perintö (joko uskovaisuus tai ateismi) jatkui vanhemmilta lapsille.
Erityisesti minua kiinnostaa ns. ristiinmenot. Eli miksi ateistiperheen lapsesta tulee uskovainen tai uskovaisen perheen lapsesta tulee ateisti. Koska me tiedämme, että vanhempien arvomaailman vaikutus lapsen tulevaan arvomaailmaan on melko suuri.
Lapsuudenperheeni oli/on yhä fundisuskovainen, itse olen uskonnoton.
Syytä siihen, miksi en omaksunut lapsuudenperheeni arvomaailmaa en osaa sanoa itsekään. Lapsesta saakka on vaan uskonasiat olleet vastenmielisiä.
//Lapsuudenperheeni oli/on yhä fundisuskovainen, itse olen uskonnoton.
Syytä siihen, miksi en omaksunut lapsuudenperheeni arvomaailmaa en osaa sanoa itsekään.//
Jos vanhemmat edustavat voimakasta fundamentalistista uskoa ja tämä vaikuttaa vahvasti myös vanhempien kasvatusmetodeihin, niin uskoisin tällöin lapsella helposti syntyvän eräänlainen vastareaktio: "Mahdollisimman kauas tuosta". Erityisesti, jos kasvatukseen kuuluvat jokapyhäiset pakolliset kirkossa käynnit ihan ipanasta asti jatkuen vuosikausia. Ja monet muut kiellot ja ns. normaalin lapsen ja nuoren elämän esteet.
Tällöin mielestäsi melko luonnollista saattaa olla se, että kun nuori nousee omille jaloilleen, niin hän haluaa pysytellä erossa niistä metodeista ja kuvioista, joiden kohteeksi lapsena ja nuorena joutui.
Ja silloin uskonasiat saattaa em. syistä johtuen kokea jo lapsesta alkaen vastenmielisiksi. Pohdi vielä asioita, ja mieti kuinka sinä olisit hoitanut asiat toisin verrattuna omiin vanhempiisi, jos olisit vanhempi ja uskovainen, mutta et mikään fundamentalisti.
Voi olla totta mitä sanoit noista kasvatusmetodeista, osasyy sekin. Minulla on uskosta/uskovaisista pikemminkin negatiivisia kuin positiivisia kokemuksia.
En ole kuitenkaan omaksunut myöskään kristinuskon sanomaa, enkä näin ollen voi eläytyä uskovaisen osaan. Vanhemmiten opin pikku hiljaa huomaamaan kristinuskon ristiriitaisuuden ja irrationaalisuuden. Uskonto on minulle absurdi satu.
Tunnen muutaman kaikelle uskonnollisuudelle ja uskonasioille "allergisen" ateistin, jotka ovat uskovaisen perheen lapsia. Koti on ollut kaikilla lestadiolainen.
Monissa lestadiolaisissa perheissä kuitenkin on hyvin kasvatettuja ja uskovaisia lapsia ja nuoria, joten ei mitään voi yleistää.
Mikäs siinä. Tee tilastoa:
1. Kotini ei ollut eikä ole ateistinen. Kirkon jäseninä ovat pysyneet sekä isäni että äitini. Isoäitini vanhemmat olivat helluntalaisia ja muutamat enoni ja serkkuni ovat. Suvussani on myös pappeja. Kaltaisiani ateisteja en suvustani tiedä. Kaikki muut ovat myös jättäneet kirkosta eroamatta.
2. Kotini ei liioin ole ollut uskovainen. Äiti kyllä yritti ollessani ihan pieni ja kirosanoja opetellessani omalta äidiltään oppimaansa pelotekeinoa, että "tuollaisista kirosanoista Herra lähettää tulisen kiven taivaasta".
Isäni taas joskus maailman uutisia seuratessaan on pettymyksissään tokaissut, että "onko maailmassa minkään muun asian nimessä tapettu niin paljon ihmisiä kuin uskonnon nimessä tapetaan"?
Olet kolmikymppisenä uskoon tulleena tilastollinen poikkeama, sillä tavallisesti uskoon tulleet ovat omaksuneet elämänkatsomuksensa noin 15-vuotiaana, "rippikouluiässä".
Itsekin tosin erosin kirkosta vasta 26-vuotiaana. Oli kyllä älyllistä epärehellisyyttä vitkutella siihen asti.
Olen kahden ateistin tytär. Meikäläisiä lienee melko vähän, monilla ateisteillakin tuntuu ainakin äiti olevan ainakin pikkuisen uskovainen.
Kodissani ei kiinnitetty niin paljon huomiota uskontoon, että ateismia olisi tuputettu minulle. Kun leikki-ikäisenä opin kodin ulkopuolella eräältä tädiltä iltarukouksen, innostuin lukemaan sen parina iltana kotonani, eivätkä vanhempani suhtautuneet asiaan kielteisesti. Muistaakseni yritin opettaa rukouksen äidillenikin, mutta hän ei osoittautunut oppivaiseksi.
Jos olisin vartuttuani huomannut (kristin)uskossa jotakin todenperäisyyttä, luulen että olisin voimutkin uskovaistua.
//Jos olisin vartuttuani huomannut (kristin)uskossa jotakin todenperäisyyttä, luulen että olisin voimutkin uskovaistua.//
todenperäisyyttä sinä olisit kaivannut kristinuskoon, jotta sinusta olisi voinut tulla uskovainen? Sinun olisi pitänyt nähdä Jumala tai Jeesus? Vai mitä?
Uskovaisuus perustuu nimenomaan USKOON eikä näkemiseen. Sen sijaan uskovainen voi havaita ja nähdä omassa elämässään Jumalan selkeää mukana oloa ja vaikuttamista. Tämäkin perustuu uskoon.
"Jos olisin vartuttuani huomannut (kristin)uskossa jotakin todenperäisyyttä, luulen että olisin voimutkin uskovaistua."
Kami vastasi sinulle jo oikein hyvin. Tuo asioiden todenperäistämisen vaatimuksen ongelma esiintyy näissä keskusteluissa aina jossain muodossa.
Jos joku esittää tai sinä kokisit itse mitä hyvänsä, niin aina on sijaa epäilylle. Kokeile vaikka: Keksi jokin kuvitteellinen "täydellinen todiste", niin mietin pääni puhki ja koetan vesittää sen. Yritän siten asettua ateistin saappaisiin.
Kristinusko vilisee paradokseja, mm. kaikkitietävyydestä ja -valtiudesta aiheutuvia.
Kristinuskon syntyhistoriasta löytyy muita vanhoja myyttejä ja äänestämällä tehtyjä dogmeja.
Kyse ei tarkemmin sanoen ole vain todenperäisyyden huomaamisen puutteesta vaan todenvastaisuuden huomaamisesta.
edeltä.
Oletko tehnyt pientä ajatuskoetta? Sanotaan, ettei järjellä voi ymmärtää jumalan syntymistä ihmiseksi. Pystytkö järjellä ymmärtämään että jumala ei syntynyt ihmiseksi?
Miksi on Joulu ?
Miksi on Pääsiäinen ?
Miksi on viattomien lasten päivä ?
Miksi on helluntai ?
Miksi on Juhannus ?
Mistä aloitettiin ajanlaskumme ?
Jeesuksen syntymähetkihän on 2005 ( - 7 vuotta)sitten.
Useissa historiankirjoissa on vuosiluku .. j.Kr. tai ... e.Kr. (jälkeen tai ennen Kristuksen Jeesuksen syntymää)
Miten nämä "vesität" ?
"Sanotaan, ettei järjellä voi ymmärtää jumalan syntymistä ihmiseksi. Pystytkö järjellä ymmärtämään että jumala ei syntynyt ihmiseksi?"
Annat kaksi vaihtoehtoa, ja kummastakin viet asiaa haluamaasi suuntaan.
1) "Pystyn", sinä kysyt miksi en sitten ole ateisti tms.
2) "En pysty", joudun myöntämään yksinkertaisen kysymyksen edessä oman tyhmyyteni, jolloin sinä voisit korottaa itsesi.
Kuitenkin voin sanoa, että vastaukseni on 1.
-Pystytkö sinä ymmärtämään, miksi voin silti olla teisti?
Tässä tapauksessa sitä joko synnytään ihmiseksi tai sitten ei.
Ei minulla ole suurtakaan tarvetta korostaa itseäni osoittelemalla uskisten tyhmyyttä. Tyhmät osaavat osoittaa tyhmyytensä ihan itse, eivätkä kaikki uskikset ole tyhmiä. Enkä ole huomannut olleeni tilaisuudessa, jossa olisin saanut vapaasti valita oman älykkyystasoni.
Ymmärrän, että riippuu mm. kulttuuriympäristöstä, minkä uskonnon teisti kokee oikeaksi.
En ymmärrä, miksi kukaan haluaisi olla järjen hylkäävä teisti, jos voisi vapaasti valita. Minun maailmani on niin paljon selkeämpi. Ymmärrätkö sinä?
Piti laittaa joko ymmärretään ihmiseksi syntyminen tai sitten ei.
"Ymmärrän, että riippuu mm. kulttuuriympäristöstä, minkä uskonnon teisti kokee oikeaksi."
Kyllä tämä ja muut esittämäsi selitysmallit ovat järkeenkäypiä. Selkeys niissä sensijaan ei ole parempi sillä ateistisessa maailmankuvassa on ongelmansa ja ristiriitansa. Jotkin ristiriidoista ovat näennäisiä ja tulevaisuuden tieteen löytöjä mutta sellaisella spekulointi ei ole järkevää ainakaan tässä.
"En ymmärrä, miksi kukaan haluaisi olla järjen hylkäävä teisti, jos voisi vapaasti valita."
Järki on rajallista, viisaus tulee Jumalalta. Ei ehkä ole Raamatusta mutta eipä kai ole ristiriidassa sen kanssa mitä johdatuksesta mainitaan.
"Minun maailmani on niin paljon selkeämpi."
Voisiko se olla kirjavampi, rikkaampi, monipuolisempi, täyteläisempi, tarkoituksenmukaisempi?
ja uskisten erikseen itsetuntemuksessa on puutteensa. Ettei vain sinunkin maailmasi kirjavuuden ja täyteläisyyden takana olisi lapsena saatu uskontopöpö, tietenkin luonnostaan otolliseen maaperään langenneena.
"Ettei vain sinunkin maailmasi kirjavuuden ja täyteläisyyden takana olisi lapsena saatu uskontopöpö, tietenkin luonnostaan otolliseen maaperään langenneena."
Omasta "uskonnollisesta" taustastani kerroin viestissäni "Mutta miksi kysyt?", kirjoitettu viestiketjuun jo ennen kommenttiasi. Kun maaperän otit puheeksi, niin ilmeisesti sinulle on tuttu tuo kylväjävertaus, vai?
En minä maininnut elämästäni, sen kirjavuudesta tai harmaudesta mitään. Argumentti oli lähinnä kohdennettu niitä harhoja kohtaan, missä uskonelämään liitetään eriskummallisia stereotypioita. Sellainen sisältyi ajatelmaan "ateistinen maailmankuva on selkeä", joka ottaa kantaa samalla teistiseen maailmankuvaan.
"Ettei vain sinunkin maailmasi kirjavuuden ja täyteläisyyden takana olisi lapsena saatu uskontopöpö..."
Mitä pöpöihin tulee, niin ettei vain sinuunkin olisi pesiytynyt saatana?
Mikä se on?
Sehän on uskontopöpö.
Moi !
1) Ei
2) Kyllä, tapauskovainen
3) N/A
4) N/A
Rehellisyyteni ennekaikkea itseäni kohtaan estää uskomisen minkäänlaisiin jumalolentoihin.
Näin on ollut jo puolet elämästäni (25 vuotta)
--
Iltarukouksen toinen vanhemmista opetti ja se oli kaiketi iltasadun korvike. Toinen vanhemmista ei koskaan ennen aikuisikääni antanut selkeitä viitteitä ateismistaan. Uskosta / uskonnosta ei puhuttu, hengellistä kasvatusta ei ollut.
Näkisin, että Suomessa vallitsi jossain vaiheessa sellainen meininki, jolloin standardiksi valtaväestölle muodostui poliittisten ja hengellisten asioiden pitäminen Täysin yksityisasioina. Seurauksena oli, että näiden jälkikasvu edusti poliittisesti ja hengellisesti tyhjössä kasvaneita.
Jos kerran politiikka on asioihin vaikuttamista, en voi väittää olevani epäpoliittinen, kuten ei kukaan muukaan. Vastaavasti, jos usko edustaa jotain sellaista mistä ei varmuudella voi sanoa tietävänsä, niin tietysti jokainen on jonkin sortin uskova. Tältä pohjalta täytyi aloittaa oma etsintä, mistä näistä asioissa on kyse.
Matka jatkuu.
1) Oliko sinulla ateisti myös ateistinen koti?
Isäni oli ateisti.
2) Oliko sinulla ateisti uskovainen koti?
Äitini, mummoni, pappani, tätini ja enoni olivat uskovaisia.
3) Oliko sinulla uskovainen myös uskovainen koti?
Siis isäni oli ateisti ja äitini uskossa.
4) Oliko sinulla uskovainen ateistinen koti?
Siis isäni oli ateisti ja äitini uskossa.
Voit vastauksen ohella halutessasi perustella, miksi jatkat näissä asioissa kodin perintöä tai miksi olet poikennut siitä.
Pienenä olin hyvinkin uskovainen. Isäni nauroi minulla ja sanoi, ettei ole Jumalaa eikä enkeleitä. Olin ihan järkyttynyt ja tätini kertoi minun tulleen mummolaan itkien ja olin juossut mummoni luo ja sanonut: "Onhan Jeesus, Jumala ja enkeleitä olemassa". Mummo tietenkin lohdutti, että ovathan he oikeasti olemassa. Isäni pilkkasi äitiänikin, kun äitini aina iltaisin polvistui vuoteelle ja rukoili. Kotini oli ristiriitainen ja isäni käytti myös paljon alkoholia ja riehui kotona uhaten välillä ampua meidät kaikki.
Nuorena elin ihan normaalia nuoruutta diskoineen ja seurusteluineen ja hauskaa pitäen viinakin voimalla, vaikka useimmiten olin selvinpäin diskoissakin. En halunnut samanlaiseksi kuin isäni.
Tulin uskoon 38 vuotiaana ja monesti olen ajatellut, että olisi ollut ihanaa jos olisin tämän ihanuuden löytänyt jo nuorena. Tämä sisäinen rauha ja onnellisuus on niin ihanaa.
Olen tutustunut myös ihaniin uskovaisiin ja heitä on kaikista ammattiryhmistä. Heitä on köyhiä ja rikkaita. Rajoja ei vedetä vaan iloitsemme yhteisestä uskostamme.
On varmaan melko ristiriitaista, jos toinen vanhemmista on uskovainen ja toinen ateisti. Ja edelleen, jos tämä ateisti pilkkaa toisen puolison uskoa sekä mahdollisesti pienten ihmistaimien eli lasten uskoa hyvään Jumalaan.
Jos tähän liittyy vielä alkoholia, mahdollista väkivaltaa yms. niin tilanne on todella vaikea.
//Äitini, mummoni, pappani, tätini ja enoni olivat uskovaisia.//
Sinulla oli kuitenkin niin vahva uskovien sukulaisten joukko ympärilläsi, että olit varmasti monien rukousten lapsi. Keskeinen rukous täyttyi kohdallasi 38-vuotiaana, kun tulit uskoon ja sait liittyä jäsenenä mukaan Jumalan lasten suureen perheväkeen.
Onnittelut siitä!
"On varmaan melko ristiriitaista, jos toinen vanhemmista on uskovainen ja toinen ateisti. Ja edelleen, jos tämä ateisti pilkkaa toisen puolison uskoa sekä mahdollisesti pienten ihmistaimien eli lasten uskoa hyvään Jumalaan.
Jos tähän liittyy vielä alkoholia, mahdollista väkivaltaa yms. niin tilanne on todella vaikea."
Päätit sitten rasistiseen ja tyhmyytesi osoittavaan tapaan heittää jotain tuollaista roskaa. Mistä ihmeestä sinä keksit, että ateistit pilkkaavat ja hakkaavat kännipäissään puolisoaan ja lapsiaan?! Ateistit ja kristityt tekevät tuollaista yhtä paljon!
Vainoharhainen rasisti! Missä maailmassa sinä oikein elät? Et ainakaan tässä, tai sitten sinulla ei ole mitään todellisuudentajua.
Todellakin näin on. Mummoni oli todella ihana ihminen ja hän aina rukoili meidän puolestamme. Muistan kun olin ehkä noin 5-vuotias ja mummolassa kaikki pelkäsivät hallayötä. Muistan kun rukoilin, että Jumala ei antaisi tulla hallaa.
Aamulla kaikki oli hyvin ja kerroin mummolle, tädilleni, äidilleni ja enoilleni, että minä rukoilin ja he uskoivat Jumalan varjelleen heidän viljansa ja perunansa. Tämä vain lisäsi minun lapsenuskoani.
Vaikka olin "maailmassa" välillä, en koskaan unohtanut iltarukoustani. Muutaman kerran olin hyvin vaarallisissa tilanteissa ja rukoilin. Jumala vastasi ihan ihmeellisesti näihin rukouksiin ja minulle ja lapsilleni ei käynyt pahasti vaaratilanteissa.
Lopulta rukoilin ja pyysin Jeesusta itseään jotenkin selittämään minulle tämän koko uskon asian, niin että ymmärtäisin. Koin yliluonnollisia ja tulin uskoon ja se oli todella ihanaa. En nähnyt silmilläni, enkä kuullut korvillani, mutta jotenkin vain tajusin Jeesuksen olevan vierelläni. Se ei ollut mikään hallusinaatio, eikä minulla ole psyykkisiä häiriöitä. En ikinä enää luovu Herrastani ja Vapahtajastani.
Siunusta sinulle Kami ja kaikille lukijoille.
Äläpä hauku kun et tiedä mistä Kami kirjoitti.
Minun isäni oli ateisti, alkoholisti ja väkivaltainen ja uhkasi välillä ampua meidät kaikki.
Äitini oli, ja on vieläkin, uskovainen ja ihana, lempeä, huumorintajuinen, hellä ja rakastava äiti ja lapsillemme rakastava ja viisas mummo.
Ei tässä ole mistään rasismista kyse. Kirjoitin vain pätkän omasta lapsuudestani.
siitä, että isäsi oli ateisti, vaiko siitä, että hän oli väkivaltainen alkoholisti?
Kami on rasisti kun vetää tuollaisia johtopäätöksiä ateisteista YLEISESTI ja niin olet sinäkin. Etkö ymmärrä, ettei mikään ateismissa aja väkivaltaisuuteen? Ateismin "suuntauksia" on yhtä monta kuin ateisteja.
Oli ristiriitaista kun isäni pilkkasi uskovaisia.
Oli turvallista kun äitini ja äidin puolen sukulaiset rukoilivat ja puhuivat suojelusenkeleistä, Jeesuksesta, joka rakastaa etenkin lapsia ja oikeudenmukaisesta Jumalasta.
En minäkään ole ateisti-rasisti. Uskon, että ateistien joukossa on hyviä ihmisiä, jotka EIVÄT ole väkivaltaisia ateisteja. Isäni vain sattui olemaan sekä väkivaltainen ateisti-alkoholisti, mutta en tietenkään yleistä, että KAIKKI ovat.
Kyllä mummoni, äitini, enojeni ja mummoni siskon usko, esikuva ja rukous saivat minut miettimään uskonasioita. Ja tulin uskoon.
//Kami on rasisti kun vetää tuollaisia johtopäätöksiä ateisteista YLEISESTI ja niin olet sinäkin.//
olen vetänyt kyseisiä johtopäätöksiä ateisteista yleensä? Kirjoitin nimimerkin "Minä Olen" vanhemmista hänen oman kertomuksensa pohjalta.
Viinan liiallisen kulutuksen tiedetään vaurioittavan herkästi mantelitumaketta ja saavan aikaan eri tasoisia afasian ja agnosian muotoja. Ei ihme, että merkkijonojen muodostama yksinkertainen sulkeuma alkaa vetämään puoleensa, etenkin aikanaan kuppia kallistelleilla. Sitkeän hallusinaationsa voi tietysti valita muodossa, jos toisessa, kuten vaikkapa katsomalla elokuvan The Matrix! :D
Paha... PAHA puu tuo hyvän- ja pahantiedon!
Isäni oli keskutalais-oikeistolainen ateisti (sisimmältään pakana-vanhan kansan kasvatti) , äitini äärilahkolaiskristitty ja kommunisti.
He olivat ammatiltaan maanviljelijöitä.
Minua ei oikein ole patistettu uskonnon tai politiikan tai muissakaan sellaisissa asioissa mihinkään suuntaan. Sen sijaan "totuudellisuutta" ja oikeudenmukaisuutta korostettiin ja asioista aina keskusteltiin.
Ateistiksi päädyin koska lakkasin uskomasta, tai siis oikeastaan huomasin ettei ne asiat joihin piti uskoa olleetkaan sellaisia joihin olisi kannattanut uskoa.Ryhdyin ajattelemaan ja samalla lakkasin uskomasta.
"Oliko sinulla ateisti myös ateistinen koti?"
Ei. Äitini oli jehovan todistaja ja isäni mormoni. Äidin äiti oli helluntailainen ja äidin isä erään karismaattisen liikkeen kannattaja. Isäni äiti hoki muuten vain hallelujaata kaikkialle lujaa ja isäni isä edusti vanhoillislestadiolaisia. Lähellä asunut enoni kuului vapaakirkkoon ja tätini baptisteihin. Sisareni pyllistelee nykyisin Mekkaan löydettyään taatelintallaajan miehekseen.
Voit olla varma, että uskonsota oli aina hirmuinen sukujen kokoontuessa. Syystä minusta tuli ateisti, koska siihen ei vielä kukaan suvusta ollut liittynyt. Uskomattomuuteni herätti suvussa aina vihan tunteita, mikä on toisaalta ihan normaalia uskovien osoittamaa lähimmäisrakkautta.
Nyt olen hiljalleen kallistunut semoslaisuuteen.
Noin monia uskonlahkoja yhdessä suvussa ei voi olla. Anna heidän nimensä, osoitteensa ja puhelinnumeronsa niin soitan ja kysyn heiltä itse.
Mormoonit ja jehovantodistajat eivät ole kristittyjä. Heillä on ihan omat opit, jotka eivät perustu Raamattuun: Mormoonien mukaan Jeesuksellakin on ollut vaimo ja lapsia. Heillä on kolme taivasta ja vain ateistit joutuvat sinne helvettiin. Mormooneilla taivas numero 1) sinne menevät vain mormoonit (auringon kirkkaus) Taivas numero 2) sinne menevät muut kristityt (kuun kirkkaus) Ja taivas numero 3) sinne menevät ne hyvät ihmiset, jotka ovat pakanoita, joille ei kukaan ole kertonut Jeesuksesta.
Jehovantodistajilla on oma "henkäytetyynä" käännetty raamattunsa. Kun kääntäjä ei ollut hebreankielen taitoinen, niin hän kysyi jehovalta, joka "henkäytti" ilmoille "oikean" käännöksen.
Älä valehtele niistä eri lahkoista suvussasi siino.
"Älä valehtele niistä eri lahkoista suvussasi siino."
En, sillä kerron vain ja ainoastaan samanlaisen totuuden kuin nuo eri lahkotkin kertovat totuuksiaan erään miekkosen taikatempuista, erään Jumalan olemattomasta hyvyydestä (yhtä olemattomasta kuin hän itsekin) jne. Olen ikään kuin oppinut tarinankertojaksi väkipakolla.
"Noin monia uskonlahkoja yhdessä suvussa ei voi olla."
Mikään ei ole Jumalalle mahdotonta.
"Anna heidän nimensä, osoitteensa ja puhelinnumeronsa niin soitan ja kysyn heiltä itse."
Jos tietäisin heidän osoitteensa ja puhelinnumeronsa, minun olisi pakko olla uskovainen. He ovat sisartani lukuun ottamatta ns. siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Tosin taitavat olla saaneet uskonsa kanssa turpiinsa, koska eivät ole sen koommin pitäneet yhteyttä itsekään.
1) Oliko sinulla ateisti myös ateistinen koti?
Ei. Isäni on maahanmuuttaja muslimi. Sanotaan heti perään, että erittäin maallistunut ja assimiloitunut muslimi. Ei nimittäin näy uskonto tai kulttuuri oikeastaan yhtikäs millään tavalla päivittäisessä elämässä, hän ei esim. rukoile: ramadania (pastoaa) hän viettää joskus. Äitini taas on tietääkseni ihan perusluterilainen. Ei ole hänen kanssaan tullut uskonasioista hirveästi keskusteltua - isän kanssa jonkin verran.
2) Oliko sinulla ateisti uskovainen koti?
Ei. Uskonto ei tosiaan päivittäisessä elämässä ollut perheessämme yhtään millään sijalla.
Itse olen ateistiseen maailmankatsomukseen päätynyt etupäässä oman mietiskelyn kautta. Mistään "kapinoinnista" ei ole kyse. Viimeistään lukio tai yliopisto-opiskelu ohjaa mielestäni ihmisen siihen, että sitä alkaa kyseenalaistamaan kaikenmoista peruskoulussa tuputettua huttua. Toisaalta myös tuo oma "hybridi"tausta on kyllä tietenkin syynä siihen, että uskonnot (ja usko) tuntuvat irrationaalisilta.
Toisaalta taas ymmärrän erittäin hyvin miksi uskonto voi olla tärkeä asia ihmiselle - kyllä sillä on tärkeä osa (vaikka ei tosiaan mitenkään näkyvä) mm. isäni kulttuuri-identiteetille ja omanarvon tunteelle Suomalaisessa yhteiskunnassa.
Itse arvostan kuitenkin etupäässä sellaista uskovaa, joka on oman pohdinnan kautta päätynyt uskoonsa ja jolla on subjektiivinen ja erittäin henkilökohtainen käsitys jumalastaan. Tuollaista "perintönä" siirtyvää uskoa en voi arvostaa.
//Tuollaista "perintönä" siirtyvää uskoa en voi arvostaa.//
Tuo ilmaisu "usko kodin perintönä" on synnyttänyt väärinkäsityksiä joissakin lukijoissa.
Olet täysin oikeassa siinä, että sanan varsinaisessa merkityksesssä usko ei voi siirtyä "perintönä" isältä/äidiltä lapselle. Tarkoitin sillä sitä, että ateistisen ajattelumaailman omaavien vanhempien lapsista tulee ateisteja ja uskovien vanhempien lapsista tulee uskovia. Sama linja siis jatkuu.
Kukaan ei pelastu isän tai äidin uskolla. Usko ja pelastus ovat jokaisen ihmisen kohdalla täysin henkilökohtaisia asioita.
eihän noilla taustoilla pitänyt olla mitään merkitystä, vain PH kosketus voi tehdä uskiksen, ja järkeilemällä ei tule muuta kuin luopioita.
//eihän noilla taustoilla pitänyt olla mitään merkitystä//
Kyllä ihmisen kodilla ja taustoilla on varmasti merkitystä myös uskonasioissa kuten monissa muissakin asioissa. Ihminen kantaa lapsuuttaan ja lapsuuden kokemuksiaan mukanaan läpi koko elämänsä. Hän ei itse sitä välttämättä tiedosta lainkaan, mutta eri tilanteissa ne saattavat saada merkitystä.
Jos lapsi syntyy uskovaiseen kotiin, niin hänelle kerrotaan pienestä pitäen hyvästä Jumalasta. Samoin ehkä luetaan joka ilta iltarukous jne. Lapsi siis totutetaan hengelliseen ilmapiiriin ja uskonasioihin. Jos tämä vanhempien toiminta saa fundamentalistisia ja liian voimakkaita piirteitä, niin se saattaa aiheuttaa täysin vastakkaisen reaktion lapsessa, kun hänestä tulee nuorukainen ja aikuinen. Hän saattaa kapinoida vanhempiaan vastaan ja päätyä täysin toiselle laidalle eli ateistiksi.
Kun ihminen tulee siihen ikään, että hän itse selvästi tajuaa pelastuksen ja uskonratkaisun merkityksen, niin silloin ns. lapsenusko vaihtuu omaksi vastuuksi. Hänen on silloin tehtävä oma henkilökohtainen ratkaisu Jumalan puoleen ja otettava vastaan pelastus.
Pelastus on aina Pyhän Hengen työtä. Mutta PH saattaa tehdä uskovaisen kodin lapsessa työtään monen lapsuusvuoden ajan ja omakohtainen uskonratkaisu ei vaadi aikanaan "pitkiä neuvotteluja" Jumalan kanssa.
että useimmat palaavat vanhemmiten isiensä uskoon,niin vahva on lauman hyväksymisen tarve.
erityisesti vanhoillislestadiolaisuuden piirissä siten, että valtaosa vl-kotiin syntyneistä myöskin jää kyseisen herätysliikkeen piiriin.
Tämä taas johtuu aivan omasta syystä. Vanhoillislestadiolainen herätysliike opettaa virallisena oppinaan, että vain vanhoillislestadiolaiset ovat maailman ainoita oikeita ja Jumalalle kelpaavia uskovaisia. Vl-herätysliike on yksi ev.lut. kirkon herätysliike, mutta he opettavat, että kaikki ev.lut. uskovat ynnä muut uskovat ovat matkalla helvettiin. Niinpä lapsesta alkaen sinä liikkeessä käytetään valtavaa pelottelua eli jos eroat vl-herätysliikkeestä, niin samalla olet matkalla helvettiin.
Tämä on karmeaa Raamatun vastaista opetusta. Samainen vl-herätysliike opettaa myös, että Jumala ei pysty antamaan syntejä anteeksi. Synnit pystyy antamaan anteeksi vain vanhoillislestadiolainen.
Edelleen opetetaan, että ehkäisy on syntiä. Tämäkin opetus on vastoin Raamattua.
Vl-herätysliikkeeseen ei juurikaan liity jäseniä liikkeen ulkopuolelta. Sen sijaan mainitun pelottelun ja ehkäisykiellon turvin jäsenmäärä pyritään pitämään ennallaan. Vl-perheissä on lapsia yleensä 5-15.
Vl-herätysliikkeessä nimenomaan on voimakkaana mainitsemasi lauman hyväksymisen tarve. Koska he eristäytyvät monella tavalla muusta yhteiskunnasta.
Vanhoillislestadiolainen herätysliike ei ole pelkästään uskonto. Se on ikäänkuin yhteiskunta yhteiskunnassa.
Vain voimakkaimmat yksilöt huomattuaan nuo harhaopit pystyvät eroamaan vl-herätysliikkeestä. Tämä merkitsee monesti sitä, että sukulaiset, tuttavat yms. hylkäävät kyseiset eronneet. Ei toki aina näin.
Jalokalat uivat vastavirtaan.
1) Oliko sinulla ateisti myös ateistinen koti?
Ei
2) Oliko sinulla ateisti uskovainen koti?
Ei suoranaisesti. Vanhempani olivat luterilaisia ja minut kastettiin sekä myös kävin rippikoulun. Vanhempani kuitenkaan eivät koskaan puhuneet uskonnosta kotona, mitä nyt äitini harvoin jotain mainitsi. He kävivät kirkossa ainoastaan Jouluna, häissä tai kun joku kuoli. Isovanhempani, äitini puolelta, ovat enemmän uskovaisia, mutta harvoin puhuvat siitä, ainoastaan sanovat "Pidä jumala mielessä", mikä juurikaan ei minua häiritse jos se heidät pitää onnellisena.
Kiva lukea kertomuksesi.
Tällaisia ihmisiä sanotaan uuspakanoiksi, jotka vain jouluna, ristiäisissä ja hautajaisissa menevät kirkkoon.
Isovanhempasi ilmeisesti pelkäsivät puhua uskostaan. Heidät oli ilmeisesti aivopesty, "ettei uskon asioista ja poliittisesta kannasta kerrota kenellekään". Eikö sinulla ollut/ole ketään uskovia ystäviä, sukulaisia tai työkavereita, joiden kanssa olisit "syvällisiä" edes joskus saanut puhua. Minulla oli vielä koulussa ihana uskovainen opettaja, joka piti aamuhartauden ja koulusta lähtiessä siunasi meidät. Joka päivä lauloimme kouluun mennessä ja koulusta lähtiessä myös virren. Se toi ainakin minulle turvallisuutta.
1) Oliko sinulla ateisti myös ateistinen koti?
- Ei täysin, mutta ei se missään nimessä hengellinen ollut. Useimmiten EVVK-asenne kristinuskoon.
2) Oliko sinulla ateisti uskovainen koti?
- Sanotaanko että tapakristitty. Äiti opetti iltarukoukset, käytiin joskus kirkossa, ja rippikouluunkin pakottivat. Noissa ei kuitenkaan ollut mitään syvempää merkitystä, olivat vain tapoja.
Uskossa olen, eikä minulla ollut uskovainen koti. Isä oli juoppo ja kuoli 40-vuotiaana. Uudessa perheesä(äidin uusi mies)oli sama juttu, äijä oli juoppo ja kaikenlisäksi kännissä väkivaltainenkin joskus.
Ei perheessäni koskaan puhuttu uskonasioista mitään. Kävin kuitenkin lapsena kerhossa jossa puhuttiin uskonasioista. Eli tavallaan perheessäni ei myöskään kielletty näitä asioita, niistä vain ei puhuttu.
Ihmettelen itsekin, miten olen tästä "perhehelvetistä" selvinnyt selväjärkisenä ja pysynyt erossa rötösporukoista, vaikka kyllä sekin lähellä oli, eli pyörin hämäräporukoissa teininä, mutta ihmeellisesti selvisin sieltä pois urheilun ja uuden kaveriporukan kautta. Kiitos siitä Jumalalle!
Uskon, että Herra ohjasi minua näissä ratkaisevissa siirroissa ja johdatti erään mieshenkilön paikalle kun urheilukeskuksessa hypin korkeutta. Ilmeisesti hän huomasi, että rima oli aika korkealla ja kyseli mukaan piirinmestaruuskilpailuihin. Sieltä palasin kultamitali kaulassa ja siitä urheilu"urani" alkoi... ja loppui nilkkavammaan... liekö sitten silläkin joku tarkoitus, koska ei urheilukaan niin puhtaalta tänä päivänä vaikuta...
No joo, nyt tulee taas pälpätettyä ihan aiheeseen kuulumattomia asioita, joten kiitos hei!!
"Ihmettelen itsekin, miten olen tästä "perhehelvetistä" selvinnyt selväjärkisenä...
...Uskon, että Herra ohjasi minua näissä ratkaisevissa siirroissa"
Minä taas uskon ettet edes selvinnyt.
1) Oliko sinulla ateisti myös ateistinen koti?
Ei ollut.
2) Oliko sinulla ateisti uskovainen koti?
Ei ihan niinkään. Ennemminkin tapauskovainen eli kotona ei liiemmin puhuttu uskonasioista, mutta opetettiin iltarukous ja käytiin kirkossa hautajaisissa, häissä ym. Kävin pyhäkoulun ja rippikoulun aikoinaan ja koulussa uskonnontunnit (en siis silloin valinnut elämänkatsomusta, mikä nyt kaduttaa). Erosin kirkosta 20-vuotiaana, kun olin sitä miettinyt rippikoulun jälkeen. Nykyisin myös äitini, veljeni ja siskoni ovat ateisteja (ja puolisoni).
En tiedä vanhempieni uskonnollista vakaumusta. Luulisin, että isäni on ateisti ja äitini saattaa uskoa johonkin. Mummoni oli uskova ja joskus niistä asioista puhuikin. Kävin rippileirin ja uskonnon tunneilla. Kuuluin kirkkoon. Kävin jopa vapaaehtoisesti helluntalaisessa kerhossa. Siskonikaan vakaumuksesta ei ole tietoa. Itse olen aina ollut ateisti.
Olen agnostikko joka uskoo jälleensyntymään. Molemmat vanhemmat olivat ateisteja. Tokihan tällä on ollut oma vaikutuksensa, mutta loppujen lopuksi olen tehnyt oman päätökseni jo kauan aikaa sitten. Ateisti olen ollut pitkään ainoastaan siitä syytä, että se tuntuu loogiselta. Samasta syystä aloin muutamia vuosia sitten uskomaan jälleensyntymiseen, joskin täytyy mainita, etten liitä tätä mihinkään uskontoon vaan se vain tuntuisi luonnolliselta elämän kiertokululta.
1) Oliko sinulla ateisti myös ateistinen koti?
Kodissani ei pahemmin korostettu uskontoa mutta oltiin ns. tapauskovaisia. Kirkossa käytiin ehkä Jouluna mutta ei muuten.
Olin ehkäpä tavallaan uskovainen ripari-ikäisenä ja siitä pari vuotta eteenpäin. Olin kohtuu aktiivinen seurakuntanuori.
Kun se vaihe jäi, olen ollut ateisti. Myöhemmin olen tajunnut, etä se mitä seurakuntatouhuista jäi käteen, on kavereita. Oman henkilökohtaisen jumalasuhteen kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä. En oikeastaan välittänytkään.
Nykyään ateisimini on voimistunut tiedon lisääntymisen myötä. En vain enää pystyisi millään hyväksymään yliluonnollisen jumalan olemassaoloa.
Seuraavat syyt olen löytänyt tähän:
1. Jumalasta ei ole minkäänlaisia todisteita. Ympäröivä maailma ei riitä todisteeksi itselleni.
2. Jumalan epäpätevyys. Esim. homouden kieltäminen. Sellainen jumala, joka luo homon, joka ei mahda "poikkeavuudelleen" mitään, ja samalla vihaa homon rakkautta toista homoa kohtaan, ei ansaitse statusta kaikkivaltias luoja. Mielestäni jumala on omalla typeryydellään osoittanut olevansa epäpätevä tehtäväänsä. Vaihtoehto on tietenkin se, että raamattu ei olisikaan jumalan sanaa (tai jumalaa ei ole), mutta sehän nyt ei taas monille uskovaisille passaa.
3) En pelkää kuoleman jälkeistä helvettiä tarpeeksi. En ole helvetissä käynyt. Jos sinne joudun niin olkoot, kai siihenkin joku helvetin hyvä peruste jumalan äärettömän loogisesta mielestä löytyy. En vain vajavaisuudessani keksi.
4) Uskominen on rasittavaa. Täytyy keksiä itselleen älyttömiä sääntöjä, jotta voi todistaa jumalalle ( muille ihmisille) olevansa taivaaseen sopiva. Osaan elää moraalisesti kohtuullista elämää, ilman ulkopuolelta tulevia sääntöjä. 2000 vuotta sitten tarvittiin jumala-pelote pitämään ihmiset kaidalla polulla, en näe syytä nykyaikana tähän.
5) En ole asanut jumalalta "merkkiä". En usko saavanikaan. En aio ostaa sikaa säkissä. Jos jumala minut haluaa pelastaa, saa luvan tulla elämääni.
//Jos jumala minut haluaa pelastaa, saa luvan tulla elämääni.//
pelastaa jokaisen ihmisen, mutta pakkoa Hän ei käytä kenenkään kohdalla.
Jumala tarjoaa pelastusta sinulle ja kaikille muille. Kaikki on tehty valmiiksi. Sinun vain pitää ITSE ottaa ratkaiseva askel pelastuksen ovesta sisälle.
Johanneksen ilmestys 3:20
"20. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani."
Jeesus seisoo sinun sydämesi ovella ja kolkuttaa eli haluaa tulla sisälle. Sinulla itsellä on päätösvalta avata ovi Jeesukselle tai olla avaamatta.
Tässä toteutuu taivaallinen tasa-arvo: Ketään ei pelasteta väkisin ja ketään ei jätetä väkisin pelastuksen ulkopuolelle. Sama tarjous kohdistetaan kaikille. Lopullinen päätösvalta on jokaisella ihmisellä itsellään.
Olen entinen ateisti. Kristinuskolla mitattuna kuitenkin kerettiläinen.
Mitä lapsuuteeni tulee tiesin, että isoäitini uskoi Jumalaan, muut eivät puhuneet Jumalasta; politiikasta sitäkin enemmän. Isoäitinikään ei tyrkyttänyt uskoaan vaan eli sen todeksi lempeänä myötätuntona, rinnallakulkijana, mutta järkkymättömän oikeudenmukaisena.
Itse valitsin ateismin, eli olin kiinnostunut elämästä vain tämän planeetan tarjonnan puitteissa, johon sisältyi oman koheltamiseni ohessa niin taiteet kuin tieteetkin. Uskoin tiedemiestemme pystyvän selittämään kaiken.
Jostain kirjasta v. 1990 lukemani Einsteinin lause: "Aine on tiivistynyttä energiaa" syöpyi mieleeni ja herätti kysymyksen "mikä energia"?
Saumana tuli perään parin työkaverini 5 markalla kadulla ostamat kirjat, jotka käsittelivät Vedantan suhdetta tuohon energiaan ja minä olin myyty ja halusin lisää ja lisää ja sain sitä myös hudhalaisuuden, taolaisuuden, zeniläisyyden kautta ja teosofisen kirjallisuuden kautta.
Paneutuessani tämänkaltaiseen kirjallisuuteen toki viestitin lukemaani tietosisältöä perheellenikin kuin myös ystävillenikin. "Harrastukseni" takia olin perheenjäsenenä ensin "ihmeellisiin asioihin hurahtanut", jonka viestin allekirjoittivat myös ystäväni.
Niin perheeni kuin ystävänikin hyväksyvät tänä päivänä tapani tarkastella elävää elämää niin tieteen, taiteen kuin uskontofilosofisenkin tiedon kautta, jota uskontofilosofista tietoa opetti myös Jeesus UT:ssä VT:n kautta.
Jeesus on Guruni, joka tarkoittaa samaa kuin se mitä sinä sanot: "Sitten Jumala kutsui."
Uskontofilosofisessa mielessä olen vasta turvallisessa, rakastavassa ilmapiirissä ryömivä kersa, joka opettelee kävelemään.
1) Oliko sinulla ateisti myös ateistinen koti?
Vanhempani eivät kuuluneet kirkkoon, eikä jumalasta puhuttu kotona. Itse en kuulu kirkkoon enkä usko Jumalaan.
4) Oliko sinulla uskovainen ateistinen koti?
Kaksi sisartani kävi rippikoulun ja liittyi kirkkoon.
Isäni kotona puhuttiin Jumalasta ja rukoiltiin iltaisin. Luulen, että enemmän pakosta kuin todellisen uskon vuoksi (pieni kylä, isot juorut). Äitini kotona ei koskaan. Kukaan isäni sisaruksista ei ole uskossa, osa kuuluu kirkkoon, suurin osa on eronnut. Äidin kaikki sisarukset yhtä lukuun ottamatta ovat ateisteja.
Meillä kotona ei puhuttu Jumalasta, ei rukoiltu, ei luettu raamattua. Äiti suhtautui hyvin negatiivisesti uskoviin ja suhtautuu vielä tänä päivänäkin.
Olen itse myös ateisti. En tiedä vielä tuleeko lapsistani ateisteja vai uskovia. Tyttärelläni on suuri mielenkiinto Jumalaa, enkeleitä ja rukoilua kohtaan. Olen kertonut kristinuskosta ja muista uskonnoista, sekä omista näkemyksistäni. Olen kehoittanut rukoilemaan jos siltä tuntuu ja uskomaan Jumalaan jos se hänestä tuntuu oikealta. Mitä muuta voisin tehdä. Mitä mieltä te olette?
//Tyttärelläni on suuri mielenkiinto Jumalaa, enkeleitä ja rukoilua kohtaan. Olen kertonut kristinuskosta ja muista uskonnoista, sekä omista näkemyksistäni. Olen kehoittanut rukoilemaan jos siltä tuntuu ja uskomaan Jumalaan jos se hänestä tuntuu oikealta. Mitä muuta voisin tehdä. Mitä mieltä te olette?//
aivan oikein, kun et ala painostaa tytärtäsi oman ajatusmaailmasi suuntaan.
//Olen kehoittanut rukoilemaan jos siltä tuntuu ja uskomaan Jumalaan jos se hänestä tuntuu oikealta.//
Erityisesti oheisesta nostan sinulle hattua. Toimit hienosti ja oikein tytärtäsi kohtaan, kun teet noin.
Tyttäresi ikä ei käy ilmi kirjoituksestasi, mutta selvästi vaikuttaa siltä, että Pyhä Henki tekee työtä tyttäresi sydämessä. Älä vaan loukkaannu, vaikka noin kirjoitinkin.
Hyvää kesän odotusta!
Lapsemme eivät ole lapsiamme. He ovat Elävän elämän lapsia, hoiviimme annettuja.
He kävelevät omia polkujaan, jota polkua voimme vanhempina viitoittaa oman tietämyksemme mukaan.
Oikein olet kohdannut tyttäresi.
että ottaessasi kantaa tyttäresi valintoihin antamalla hänen kohdata oma totuutensa, läpikäyt samalla myös omaasi. Jos olisit täysin vakuuttunut siitä, että usko Jumalaan, enkeleihin ja rukoukseen (en tarkoita nyt uskontoja tai kirkkoja) johtaisi lapsesi harhaan, varmasti vanhempana koettaisit estää häntä vahingoittamasta itseään. Omalta lapseltani olen oppinut tavattoman paljon ja voin vain toivoa, että jotain merkittävää olisin hänellekin kyennyt antamaan.