Lainaan tässä joitakin kohtia Helsingin Sanomien numerosta 340/2022 16.12.2022.
"Kiirehtiminen alkoi keskiviikkona, kun Sdp:n kansanedustaja Riitta Mäkinen sanoi yllättäen eduskunnan budjettikeskustelun alussa puolueen kannattavan sähkölle alle 20 sentin hintakattoa kilowattituntia kohden."
"Kuluttajien tukemista velkarahalla taas ei Lintilän mukaan ole valmisteltu siksi, että hallitus on sopinut valtiontalouden enimmäismenoista eli menokehyksestä."
"On poikkeuksellista, että pääministeripuolue tekee näin painavan poliittisen avauksen eduskunnan budjettikeskustelussa melko tuntemattoman kansanedustajan suulla."
"Sitouttamalla oppositiopuolueet kokoomuksen ja perussuomalaiset reipasta lisävelanottoa vaativaan sähkötukeen Saarikko pyrkii välttämään arvostelun menokehysten rikkomisesta jälleen kerran."
"Keskiviikon operaatio oli Sdp:ltä poliittisesta näkökulmasta onnistuminen. Puolue otti aloitteen kansalaisten tukemisesta ja onnistui todennäköisesti avaamaan valtion menokehyksen ilman varsinaisia neuvotteluja."
"Lopulta Saarikko joutui perääntymään - käytännössä pakon edessä, sillä Lintilä olisi kirkkaasti hävinnyt Savolalle torstaiaamuna äänestyksessä keskustan puoluehallituksen, eduskuntaryhmän ja europarlamenttiryhmän kokouksessa."
"Saarikolle episodi on nolo, ja kertoo siitä, että puheenjohtajalla ei ole oman puolueen eduskuntaryhmä lainkaan näpeissään."
"Kurvinen ja Lintilä ovat Saarikon luotettuja keskustan ministeriryhmässä, joten näyttää vahvasti siltä, että puheenjohtaja pyrki auttamaan heidän vaalimenestystään sivuuttamalla Savolan tuuraajan paikalta."
* * * * *
Salla Vuorikoski on kirjoittanut artikkelin Antti Kaikkosta puolustusministerinä tuuraavasta Mikko Savolasta. Siinä pyritään pyörittämään Savolaa panda- ja kiinaliemissä. Vuorikoski väittää kysymyksen muodossa, että Savolalle ministeriys on jo osa eduskuntavaalikampanjaa.
Samalla aukeamalla uusi ervasti, siis Marko Junkkari, ilmoittaa, että Saarikko koki pahan nöyryytyksen esittäessään Lintilää puolustusministeriksi. Junkkari on ennenkin sekoillut siten, että hänen kykyään ymmärtää asioita loogisesti voi pitää suuresti epäilyksenalaisena.
Helsingin Sanomat on asettunut puolustamaan menokehyksen avaamista. Avaamisen täytyisi olla pääministerille nöyryyttävämpää kuin keskustan puheenjohtajalle se, että sijaistavaksi ministeriksi valitaan toinen henkilö kuin hänen esittämänsä.
Toisessa artikkelissa annetaan ymmärtää, että kysymys on ollut osasta eduskuntavaalikampanjaa. Se, että hintakattoasiassa ei sanallakaan mainita motiivista kerätä kuluttajille mieluisalla aloitteella laariin eduskuntavaaliääniä, viittaa siihen, että sellaista ei ole ollut sopivaa lausua. Vaikka hintakattoaloite ei realisoituisi käytännön toimiksi, puolue saa silti mainion mielikuvan itsestään äänestäjien mieliin.
Jos sosialistipuolue olisi ollut tosissaan asian suhteen, se olisi oma-aloitteisesti kutsunut eduskuntaryhmien edustajat koolle. Tällöin ryhmä olisi voinut tulla yhdessä julkisuuteen ja ilmoittaa tahdostaan kohtuullistaa sähkön myyntihintoja kuluttajille. Näin toimien kysymys ei olisi ollut yhden puolueen vaalikampanjasta.
Sosialisteille mieluisat asiat ovat tietenkin yksityisiä, mutta vastuut yhteisiä. He toimivat samaan tapaan kuin iltapäivälehdet ja muu roskamedia. Näiden mielestä rippi on julkinen, mutta häpeä yksityinen.
"Kiirehtiminen alkoi keskiviikkona, kun Sdp:n kansanedustaja Riitta Mäkinen sanoi yllättäen eduskunnan budjettikeskustelun alussa puolueen kannattavan sähkölle alle 20 sentin hintakattoa kilowattituntia kohden."
"Kuluttajien tukemista velkarahalla taas ei Lintilän mukaan ole valmisteltu siksi, että hallitus on sopinut valtiontalouden enimmäismenoista eli menokehyksestä."
"On poikkeuksellista, että pääministeripuolue tekee näin painavan poliittisen avauksen eduskunnan budjettikeskustelussa melko tuntemattoman kansanedustajan suulla."
"Sitouttamalla oppositiopuolueet kokoomuksen ja perussuomalaiset reipasta lisävelanottoa vaativaan sähkötukeen Saarikko pyrkii välttämään arvostelun menokehysten rikkomisesta jälleen kerran."
"Keskiviikon operaatio oli Sdp:ltä poliittisesta näkökulmasta onnistuminen. Puolue otti aloitteen kansalaisten tukemisesta ja onnistui todennäköisesti avaamaan valtion menokehyksen ilman varsinaisia neuvotteluja."
"Lopulta Saarikko joutui perääntymään - käytännössä pakon edessä, sillä Lintilä olisi kirkkaasti hävinnyt Savolalle torstaiaamuna äänestyksessä keskustan puoluehallituksen, eduskuntaryhmän ja europarlamenttiryhmän kokouksessa."
"Saarikolle episodi on nolo, ja kertoo siitä, että puheenjohtajalla ei ole oman puolueen eduskuntaryhmä lainkaan näpeissään."
"Kurvinen ja Lintilä ovat Saarikon luotettuja keskustan ministeriryhmässä, joten näyttää vahvasti siltä, että puheenjohtaja pyrki auttamaan heidän vaalimenestystään sivuuttamalla Savolan tuuraajan paikalta."
* * * * *
Salla Vuorikoski on kirjoittanut artikkelin Antti Kaikkosta puolustusministerinä tuuraavasta Mikko Savolasta. Siinä pyritään pyörittämään Savolaa panda- ja kiinaliemissä. Vuorikoski väittää kysymyksen muodossa, että Savolalle ministeriys on jo osa eduskuntavaalikampanjaa.
Samalla aukeamalla uusi ervasti, siis Marko Junkkari, ilmoittaa, että Saarikko koki pahan nöyryytyksen esittäessään Lintilää puolustusministeriksi. Junkkari on ennenkin sekoillut siten, että hänen kykyään ymmärtää asioita loogisesti voi pitää suuresti epäilyksenalaisena.
Helsingin Sanomat on asettunut puolustamaan menokehyksen avaamista. Avaamisen täytyisi olla pääministerille nöyryyttävämpää kuin keskustan puheenjohtajalle se, että sijaistavaksi ministeriksi valitaan toinen henkilö kuin hänen esittämänsä.
Toisessa artikkelissa annetaan ymmärtää, että kysymys on ollut osasta eduskuntavaalikampanjaa. Se, että hintakattoasiassa ei sanallakaan mainita motiivista kerätä kuluttajille mieluisalla aloitteella laariin eduskuntavaaliääniä, viittaa siihen, että sellaista ei ole ollut sopivaa lausua. Vaikka hintakattoaloite ei realisoituisi käytännön toimiksi, puolue saa silti mainion mielikuvan itsestään äänestäjien mieliin.
Jos sosialistipuolue olisi ollut tosissaan asian suhteen, se olisi oma-aloitteisesti kutsunut eduskuntaryhmien edustajat koolle. Tällöin ryhmä olisi voinut tulla yhdessä julkisuuteen ja ilmoittaa tahdostaan kohtuullistaa sähkön myyntihintoja kuluttajille. Näin toimien kysymys ei olisi ollut yhden puolueen vaalikampanjasta.
Sosialisteille mieluisat asiat ovat tietenkin yksityisiä, mutta vastuut yhteisiä. He toimivat samaan tapaan kuin iltapäivälehdet ja muu roskamedia. Näiden mielestä rippi on julkinen, mutta häpeä yksityinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hesari on kallellaan kuin Pisan torni. Ylelläkin on omat hakaniemihuhtansa.
Lintilällä on jo aiemmin takanaan massiivinen määrä jättimokia, joten miten tämä kaveri voi olla edelleen elinkeinoministerinä? Pienpuolue Saarikon Kepun hallituseropainostuksen takia korkeintaan. Onko tarkoituskin mokailla tulevia vaaleja ajatelleen, aiheuttaen kiusaa hallituksen sisällä, jotka kohdistuvat pääministeriin?
Lintilä oli Sipilän hallituksessa vastuuministerinä hyväksymässä Fortumin Uniperkaupat. Lintilä laittoi Lapin matkailun koronapandemian alkupuolella kansan edun edelle. Business Finland ja Ely miljarditukien holtiton jako koronakriisin varjolla oli seuraava miljardimoka ja nyt hän on jättänyt sähkön hintakattotukimallit käsitelemättä ministeriössään oman ja Kepun tahtotilan takia, koska Saarikon ja Lintilän Kepu ei niitä ole halunnut Suomen kansan sähkölaskun kohtuullistamiseksi oikeudenmukaisesti ja kaikille tasapuolisesti.
Hintakattotyylisiä tukitoimia on jo ainakin lähes 20 EU-maassa, joista useissa alle 20 snt kWh hintakatto mm. Virossa, jonne Suomi ja Ruotsi toimittavat sähköä. Norjassa on jopa 7 snt kWh hintakatto, josta valtio korvaa 90%.
Lintilä ei ole määrännyt vastuuministeriötään tutkimaan sähkön hintakattomalleja, vaikka ne ovat olleet koko ajan yksi paljon esillä ollut ja tasapuolisesti kaikkiin kohdistuva sähkötukimalli.
Lopulta kun SDP pakotti Lintilän energiaministeriön selvittämään hintakattomallia, Lintilä toi takautuvan sähkötuen sekä kertoi haluavansa siihen omavastuun. Tämä Lintilän ministeriön tukimalli sisältää nyt 100 e/kk omavastuun, joka sulkee käytännössä kaikki kerrotaloasujat(omistus/vuokra) pois tuen piiristä, vaikka myös heidän sähkönsä hinta on 5-10 kertaistunut ja kerrostaloissa asuu suurin osa matalatuloisista työläisisitä ja eläkeläisisistä, jotka eivät ole oikeutettuja mihinkään asumistukiin tai sosiaalutukiin tai aempiin sähkötukiin.
Lintilä ja Saarikko hylkäsivät pienituloiset keskittäessään sähkötukensa pääosin hyväosaisiin, ja näiden suureen energiankulutukseen. Yli puolet Lintilän elinkeinoministeriön väsäämästä energiatuesta valuu suurituloisimmille yli 70 000 euroa vuodessa ansaitseville talouksille, vaikka näitä on vain neljäsosa talouksista.
Kepu petti kerrostaloasujat, pieni- ja matalatuloiset sekä pienemmän energiakulutuksen kotitaloudet. Kuka voi äänestää näin epärehellistä ja epäoikeudenmukaista politiikkaa ajavaa pienpuoluetta?
Lintilä oli Sipilän oikeistohallituksesta oppinut munimaan, vai halusiko tehdä Marinille kiusaa, kun ei hoitanut asiaa ministeriössään? Marin luotti ministerin toimintaan tutkia eri sähkötukimalleja. Naurettavaa jos pomo joutuu joka asiaa kyyläämään, miksi edes tarvitaan vastuuministereitä jos pääministeri joutuu tekemään kaiken kuityksin?
Vastuuministeri Lintilän on pitänyt tutkia ministeriössään erilaisia tukimalleja, mutta jättänyt tärkeän hintakattotukimallin kokonaan käsittelemättä.
Lintilä ei ole tottunut siihen, että hatusta vedetään kaneja. Menokehys on ollut voimassa, ja sen vuoksi rahaa tukeen ei ole ollut käytettävissä. Ensin täytyy sopia menokehyksen rikkomisesta, jotta virkamiehiä voi laittaa valmistelemaan.
Marin sen sijaan on tottunut toimimaan toisin. Tuntemattoman kansanedustajan laittaminen eduskunnan eteen vaatimaan sähkötukea tarkoitti vaatimattomasti sitä, että asian mennessä persuksilleen asian voi laittaa kansanedustajan syyksi. Lupaustaan toimittaa Horneteja Ukrainaan hän perusteli sillä, että pääministeri saa keskustella.
En tiedä, onko Lintilällä ollut liikaa alkoholia veressään. En tiedä sitäkään, onko Marinilla ollut jauhot suussaan tai toisaalla elimistössään. Sen kuitenkin tiedän, että Marinilla on pissi noussut päähän.
Sosialistit väittävät, että Lintilä on vitkutellut valmistelun suhteen. A-Talkissa Antti Lindtman kertoi, että budjettiriihessä hintakattoa ei katsottu tarpeelliseksi.
Hänen mukaansa sähkö halpeni marraskuun puoliväliin saakka. Hinnan nousu alkoi vasta silloin. Sitä vauhdittivat huonot Olkiluoto-uutiset.
Vitkutteluväittämät vaikuttavat puhtaalta propagandalta. Puppua on levittänyt myös Helsingin Sanomat. Stalinistista touhua, sanoisi entinen valtiovarainministeri.
Lindtmanin mielestä sähköfutuurien hinnat olivat budjettiriihen aikaan niin matalalla, että hintakattoa ei katsottu tarpeelliseksi. Sosialistit ovat aina kunnostautuneet jälkipelissä, niin nytkin.
Nyt pääministeri Marin väittää, että työ- ja elinkeinoministeriön olisi kuulunut valmistella hintakattoa ja muuta sälää budjettiriihen jälkeen. Viime viikolla Antti Lindtman kertoi asian toisin.
Asiassa kävi siten, että Lindtman kertoi todellisen tilanteen ja että Marin kertoo muunnettua totuutta. Marinista ei ole johtajaksi. Hän syyllistää tarvittaessa ministereitään ja ministeriöitä.
Sipilä oli täysin toista maata. Hän antoi vahvan tuen ongelmien ratkaisemiseen ripittämättä ministereitään julkisesti. Kun sitten soteratkaisu kävi mahdottomaksi, hän jätti eroanomuksen. Tällä toimella hän esti vedätyksen, johon Marin antautuu.
Hallituksen kehykset paukkuvat jatkuvasti. Tämä käy sosialistisen Helsingin Sanomat -median pirtaan mainiosti. Sen mielestä ei ole lainkaan noloa, että sosialistihallitus rahoittaa jatkuvasti toimintaansa velanotolla. Se ei voi ymmärtää sitäkään, että jatkuva hyvän lupaaminen äänestäjille on puhdasta eduskuntavaalikampanjaa.
Vaalikampanjansa sosialistit maksattavat valtiolla ja sitä kautta äänestäjillä. Ja Sanomatalossa vietetään muutaman promillen juhlia. Olisiko syytä ottaa opiksi entisen päätoimittajat tragediasta.