Sytytettiin kynttilät ja hautakiveä katsottaessa kerroin tyttärenityttärelle vanhemmistani.
Hän, juuri 10 vuotta täyttänyt kyseli, mihin ja minkä ikäisenä vanhempani olivat kuolleet. Olemme joka joulu haudalla, muttei hän ole ennen esittänyt kysymyksiä.
Kerroin molempien kuolleen suhteellisen nuorina (57 ja 69 v.) Hän nyt tänä vuonna ensimmäistä kertaa syventyi itse kuolintapahtumaan aiempaa syvemmin.
Kun kerroin isäni kuolleen aivotapahtumaan hän halusi tietää enemmän. Kerroin olleen nukkumassa ja saaneen aivoveritulpan ja sen että naapuri oli tullut sovitusti oven taakse koska heillä oli ollut suunnitteilla yhteistä menoa ja kun isäni ei avannut, niin huoltomies oli avannut oven ja isäni oli löytynyt sängystä tajuttomana.
Lapsi kyseli, mitä minä sitten ja meninkö heti sairaalaan. :-(
Kerroin, että mentiin teholle, jossa toiveita ei juuri annettu ja sen että isäni oli elänyt loppuajan välittämättä omasta terveydestään. Äitini oli kuollut viisikymppisenä kymmenen vuotta sitten. Lapsi kysyi tuntemuksiani tapahtuman jälkeen jolloin kerroin, että mielestäni isäni oli aika lähteä, koska elämänsä äidin poislähdön jälkeen ei enää ollut hyvää elämää. Isän ikävöinti ei näiden vuosien aikana laimennut, he olivat olleet yhdessä 35 vuotta ja kasvaneet yhteen.
Hän, juuri 10 vuotta täyttänyt kyseli, mihin ja minkä ikäisenä vanhempani olivat kuolleet. Olemme joka joulu haudalla, muttei hän ole ennen esittänyt kysymyksiä.
Kerroin molempien kuolleen suhteellisen nuorina (57 ja 69 v.) Hän nyt tänä vuonna ensimmäistä kertaa syventyi itse kuolintapahtumaan aiempaa syvemmin.
Kun kerroin isäni kuolleen aivotapahtumaan hän halusi tietää enemmän. Kerroin olleen nukkumassa ja saaneen aivoveritulpan ja sen että naapuri oli tullut sovitusti oven taakse koska heillä oli ollut suunnitteilla yhteistä menoa ja kun isäni ei avannut, niin huoltomies oli avannut oven ja isäni oli löytynyt sängystä tajuttomana.
Lapsi kyseli, mitä minä sitten ja meninkö heti sairaalaan. :-(
Kerroin, että mentiin teholle, jossa toiveita ei juuri annettu ja sen että isäni oli elänyt loppuajan välittämättä omasta terveydestään. Äitini oli kuollut viisikymppisenä kymmenen vuotta sitten. Lapsi kysyi tuntemuksiani tapahtuman jälkeen jolloin kerroin, että mielestäni isäni oli aika lähteä, koska elämänsä äidin poislähdön jälkeen ei enää ollut hyvää elämää. Isän ikävöinti ei näiden vuosien aikana laimennut, he olivat olleet yhdessä 35 vuotta ja kasvaneet yhteen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.