Moi. Oon 23 vuotias mies ja en oo koskaan harrastanut seksiä ja oon "seurustellut" nuorempana 2 kertaa ja toinen jäi mun ujouden takia tosi lyhyeen ja toinen tyttö petti mua ja jätin hänet. Nyt on kuitenkin mennyt 4 vuotta ja mitään naisjuttuja ei oo enää ollut. Kyse ei oo siitä että ei kiinnostais tai mitään sellasta mutta oon vaan niin saatanan ujo ja pelkään kaikkea. En oo enää oikeestaan keneenkään tiettyyn ees kiinnostunut ollut pitkään aikaan. En tiiä miksi. Voisko olla siitä että pelkään tutustua ylipäätään uusiin ihmisiin. Mä haluan eroon tästä tilanteesta ja mulle joka päivä sanotaan että ei auta muu kun mennä ja hankkia se tyttöystävä ja ei oo niin vaikeeta kuulemma. Moni ei ymmärrä että en vaan pysty tekemään asian eteen mitään. Oon liian pelokas. Mä oon jo miettinyt pari kertaaa että lopettais vaan tän kaiken koska mulle joka päivä puhutaan niin ilkeesti näistä asioista ja häpeän itsekin itseäni. En todellakaan halua olla vielä 10 vuoden päästä täällä jos vasten omaa tahtoa en pysty jotain asioita tekemään tai kokemaan. Miksi musta on tullu tällainen kun mun suvun muut ihmiset ei oo kamppaillu samanlaisten asioiden kanssa. Oon kyllä monen mielestä komee ja hyvännäkönen että ei sen puoleen mutta en vaan jostain syystä kykene tekemään mitään asian eteen että saisin joskus jotain parisuhdetta. Mun veli joka on mua vuoden nuorempi ja nuoremmat serkut, ei niilläkään mitään tällasia ongelmia oo. Mulle monta kertaa sanottiin nuorempana, varsinkin mun äiti että mä oon niin komee ja kyllä todellakin löydät jonku tyttöystävän mut tässä sitä ollaan lähemmäs 20 puolivälissä ja vaikeemmaks vaan menee. En kehtaa kertoa kenellekään että olen neitsyt ja kokematon koska sain siitä jo 18 vuotiaana outoja katseita.... Psykologille oon sanonut että nää asiat vaivaa ja on itsetuhoisia ajatuksia mut ei se etene mihinkään kun sekin vähättelee näitä asioita. Mä pelkään että oon kohta ihan itsemurhan partaalla. Varmasti on muitakin parikymppisiä kokemattomia mut oon jo 23 ja asia menee koko ajan haastavammaks. Tuntuu että ei oo mitään toivoa. En mä itte ois toivonu ainakaan tällasta. Onko tässä mitään toivoa enää??
Voiko tämä asia mennä parempaan suuntaan?
18
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Eikö sun elämässä ole muuta kuin tuo neitsyys?Missä on opiskelut tai työelämä? Kannttaisko sun saada itseluottamusta muista asioista kuin naisen saamisesta.
- Anonyymi
Opiskelut on jo hoidettu ja työpaikka on mut siinä se arki menee kotiin kun pääsen niin ilta vapaata ja kavereitakaan ei oikeen oo tullu nähtyä kun väsyttää vaan niin että ei jaksa kun pakolliset asiat hoitaa...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Opiskelut on jo hoidettu ja työpaikka on mut siinä se arki menee kotiin kun pääsen niin ilta vapaata ja kavereitakaan ei oikeen oo tullu nähtyä kun väsyttää vaan niin että ei jaksa kun pakolliset asiat hoitaa...
Mutta seksiä jaksaisit kyllä harrastaa vaikka sua väsyttää?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta seksiä jaksaisit kyllä harrastaa vaikka sua väsyttää?
Ei en mä noin yksinkertasesti asiaa tarkottamu. Mulle vaan moni aina sanoo että miten voi olla mahdollista ja oon niin outo mukamas kun 23v oon ja en vieläkään poikuuttani oo menettäny. Siitä oon sitte alkanu miettii omaa tilannetta. Lähinnä tolla väsymyksellä tarkotin sitä että masentaa vaan kun oon niin sairaalloisen pelokas varsinkin kaiken uuden suhteen. Ei sillä nyt mulle oo sillain merkitystä oonko 23 v neitsyt mut kun kaikki vaan toitottaa koko ajan et ei oo normaalia kun itse ovat niin aikaseen seksiä ja kaikkee muutakin harrastanu. Ei ollu tarkotus valittaa mitenkään epävarmuuteen vaan yritin saada neuvoja.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei en mä noin yksinkertasesti asiaa tarkottamu. Mulle vaan moni aina sanoo että miten voi olla mahdollista ja oon niin outo mukamas kun 23v oon ja en vieläkään poikuuttani oo menettäny. Siitä oon sitte alkanu miettii omaa tilannetta. Lähinnä tolla väsymyksellä tarkotin sitä että masentaa vaan kun oon niin sairaalloisen pelokas varsinkin kaiken uuden suhteen. Ei sillä nyt mulle oo sillain merkitystä oonko 23 v neitsyt mut kun kaikki vaan toitottaa koko ajan et ei oo normaalia kun itse ovat niin aikaseen seksiä ja kaikkee muutakin harrastanu. Ei ollu tarkotus valittaa mitenkään epävarmuuteen vaan yritin saada neuvoja.
Sua masentaa ja kuitenkin sulla tekee seksiä ja naista mieli? Sun masennus ei ole oikeaa masennusta koska jos sulla seisoo niin sua ei oikeesti masenna.Masentunut ei jaksa ajatella seksiä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Opiskelut on jo hoidettu ja työpaikka on mut siinä se arki menee kotiin kun pääsen niin ilta vapaata ja kavereitakaan ei oikeen oo tullu nähtyä kun väsyttää vaan niin että ei jaksa kun pakolliset asiat hoitaa...
Nuorella jo tuommoista? Itsellä oli virtaa paljon vanhempanakin vaikka mihinkä. Silloin ei ollut netin rämpytystä eikä älylaitteita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei en mä noin yksinkertasesti asiaa tarkottamu. Mulle vaan moni aina sanoo että miten voi olla mahdollista ja oon niin outo mukamas kun 23v oon ja en vieläkään poikuuttani oo menettäny. Siitä oon sitte alkanu miettii omaa tilannetta. Lähinnä tolla väsymyksellä tarkotin sitä että masentaa vaan kun oon niin sairaalloisen pelokas varsinkin kaiken uuden suhteen. Ei sillä nyt mulle oo sillain merkitystä oonko 23 v neitsyt mut kun kaikki vaan toitottaa koko ajan et ei oo normaalia kun itse ovat niin aikaseen seksiä ja kaikkee muutakin harrastanu. Ei ollu tarkotus valittaa mitenkään epävarmuuteen vaan yritin saada neuvoja.
Voi olla että joku "lapsena seksin aloittanut" ei ole itse yhtään sinua kokeneempi. Kuka vain voi mitä tahansa väittää.
Ei ole määriteltyä aikaa jolloin pitäisi ne hommat aloittaa. Joissakin tapauksissa oma apu tai tekovehje voi olla paras vaihtoehto.
Mieti olisiko järkeä loppuunkäytetty, likainen maksullinen ottaa käyttöön jotta "ongelma" poistuisi eikä kukaan enää ivailisi?
Ne seksijutut ovat yksityisasioita. Törkimys niitä kylillä huutelee.
- Anonyymi
Moikka. Aluksi pahoittelut, että olet törmännyt sellaiseen psykologiin, joka ei ole ymmärtänyt ottaa huoltasi vakavasti vaikka olet siitä rohkeasti kertonut. Jos opiskelet, voisit opiskeluterveydenhuollon kautta löytää sellaisen työntekijän, joka voisi sinua auttaa pulmassasi. Myös kuraattori voi olla oikea henkilö. Mutta sitä ennen yritän vähän jeesata sua... :) josko asiat tästä avautuisi ja saisit hieman oloa paremmaksi.
Ymmärrän todella ahdistuksesi ja vaikka olenkin melko varma, että muutaman vuoden kuluttua tilanteesi on jo toisenlainen, ei se tässä hetkessä sinua auta.
Olen itse ollut sinun ikäisenä neitsyt ja muistan kuinka se häiritsi ihan sikana, joten tiedän tunteen. Itse olin nuorena aika itsevarma ja urheilullinen ja hyvän näköinen nuori nainen ja itse asiassa luulen, että kaverini ja tuttavat ympärillä varmaan luulivat, että olinkin jo seksiä harrastanut, mutta niin asia ei kuitenkaan ollut. Minun pulma oli se, että en vain uskaltanut. Eikä ollut ketään kenen kanssa asiasta olisi voinut puhua tai kysyä. Ihastuksia kyllä oli, mutta en uskaltanut niissä edetä juuri sen vuoksi, että pelkäsin seksiä. Tästä syystä en siis ollut koskaan seurustellutkaan ikäisenäsi. Ja näitä minun ja sinun kaltaisia tarinoita on valtavasti. Emme siis ole olleet yksin näiden ajatusten ja tuntemusten kanssa.
Kerroit tuossa aloitus tekstissäsi että pelkäät kaikkea, että oot liian pelokas. Niin kerroppa minulle, että mitä sä oikein pelkäät? Mikä tai mitkä asiat sua pelottaa?- Anonyymi
Ja kysyn vielä, että ketkä sulle näistä asioista puhuu ilkeästi?
Toivoa on ja et ole vielä alkuunkaan " menetetty tapaus", joten älä vain nyt vajoa mihinkään synkkyyteen. Se vain pahentais sun oloa. Mahtavaa, että oot tästä nyt alkanut puhumaan ja lähtenyt apua/ muutosta etsimään. Se on oikea suunta ja tapa ratkaista asiaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja kysyn vielä, että ketkä sulle näistä asioista puhuu ilkeästi?
Toivoa on ja et ole vielä alkuunkaan " menetetty tapaus", joten älä vain nyt vajoa mihinkään synkkyyteen. Se vain pahentais sun oloa. Mahtavaa, että oot tästä nyt alkanut puhumaan ja lähtenyt apua/ muutosta etsimään. Se on oikea suunta ja tapa ratkaista asiaa.No muutama ihminen aina viikonloppusin on saattanut baarissa ottaa puheeksi ja vähän kieroon kattonu kun on saanu kuulla. Nyt ei oo tullu ees baareissakaan käytyä kun menee voimat vaan pakollisiin asioihin (duuniin ja kotitöihin). Sit vielä se että mitä mä pelkään. Oon yrittänyt saada kiinni vähän siitä mut en oikein osaa sanoo. Ehkä se liittyy jotenkin itsensä aliarvioimiseen tai mokaamisen pelkoon... Tai sit ylipäätään muiden ihmisten mielipiteet pelottaa.
Esimerkkinä on se että jos haluan uusia ihmissuhteita kehittää niin jää välillä oikeen yrittämättä kun tulee vähän sellanen tunne että ihan kun ei oos yhtä arvokas kun muut tai ei ansaitsis samaa. Ja jos kyse on vaikka parisuhteen hankkimisesta niin se on tuplasti haastavampaa kuin kaverisuhteiden hankkiminen. En oikeen paremmin osaa selittää tätä mut kumminkin...
Hassulta tuntuu vaan aatella että pienenä sitä aatteli kaiken olevan niin yksinkertasta ja helppoa mut sit kun ikää tulee lisää ja tietyissä asioissa elämänkokemusta niin huomaa että ei elämä aina mee ihan putkeen. On mulla masennusta todetttu ja lääkitys siihen määrätty että osa voi johtua kyllä siitä masennuksesta. Ja pelko siitä että mitä jos mä en vaikka miellytä jotakuta. Esim. Ehkä tulevassa parisuhteessa joku asia mussa on sellanen että vaikka kumppani ei kelpuuta mua. Kun tuntuu et moni ihminen varsinkin nuoret puhuu niin ilkeesti tietyistä asioista ja ominaisuuksista ja ylipäätään muista ihmisistä...
Mut kiitos kumminkin vastauksesta - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No muutama ihminen aina viikonloppusin on saattanut baarissa ottaa puheeksi ja vähän kieroon kattonu kun on saanu kuulla. Nyt ei oo tullu ees baareissakaan käytyä kun menee voimat vaan pakollisiin asioihin (duuniin ja kotitöihin). Sit vielä se että mitä mä pelkään. Oon yrittänyt saada kiinni vähän siitä mut en oikein osaa sanoo. Ehkä se liittyy jotenkin itsensä aliarvioimiseen tai mokaamisen pelkoon... Tai sit ylipäätään muiden ihmisten mielipiteet pelottaa.
Esimerkkinä on se että jos haluan uusia ihmissuhteita kehittää niin jää välillä oikeen yrittämättä kun tulee vähän sellanen tunne että ihan kun ei oos yhtä arvokas kun muut tai ei ansaitsis samaa. Ja jos kyse on vaikka parisuhteen hankkimisesta niin se on tuplasti haastavampaa kuin kaverisuhteiden hankkiminen. En oikeen paremmin osaa selittää tätä mut kumminkin...
Hassulta tuntuu vaan aatella että pienenä sitä aatteli kaiken olevan niin yksinkertasta ja helppoa mut sit kun ikää tulee lisää ja tietyissä asioissa elämänkokemusta niin huomaa että ei elämä aina mee ihan putkeen. On mulla masennusta todetttu ja lääkitys siihen määrätty että osa voi johtua kyllä siitä masennuksesta. Ja pelko siitä että mitä jos mä en vaikka miellytä jotakuta. Esim. Ehkä tulevassa parisuhteessa joku asia mussa on sellanen että vaikka kumppani ei kelpuuta mua. Kun tuntuu et moni ihminen varsinkin nuoret puhuu niin ilkeesti tietyistä asioista ja ominaisuuksista ja ylipäätään muista ihmisistä...
Mut kiitos kumminkin vastauksestaPanettaako sua kun sä olet koko ajan väsynyt?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No muutama ihminen aina viikonloppusin on saattanut baarissa ottaa puheeksi ja vähän kieroon kattonu kun on saanu kuulla. Nyt ei oo tullu ees baareissakaan käytyä kun menee voimat vaan pakollisiin asioihin (duuniin ja kotitöihin). Sit vielä se että mitä mä pelkään. Oon yrittänyt saada kiinni vähän siitä mut en oikein osaa sanoo. Ehkä se liittyy jotenkin itsensä aliarvioimiseen tai mokaamisen pelkoon... Tai sit ylipäätään muiden ihmisten mielipiteet pelottaa.
Esimerkkinä on se että jos haluan uusia ihmissuhteita kehittää niin jää välillä oikeen yrittämättä kun tulee vähän sellanen tunne että ihan kun ei oos yhtä arvokas kun muut tai ei ansaitsis samaa. Ja jos kyse on vaikka parisuhteen hankkimisesta niin se on tuplasti haastavampaa kuin kaverisuhteiden hankkiminen. En oikeen paremmin osaa selittää tätä mut kumminkin...
Hassulta tuntuu vaan aatella että pienenä sitä aatteli kaiken olevan niin yksinkertasta ja helppoa mut sit kun ikää tulee lisää ja tietyissä asioissa elämänkokemusta niin huomaa että ei elämä aina mee ihan putkeen. On mulla masennusta todetttu ja lääkitys siihen määrätty että osa voi johtua kyllä siitä masennuksesta. Ja pelko siitä että mitä jos mä en vaikka miellytä jotakuta. Esim. Ehkä tulevassa parisuhteessa joku asia mussa on sellanen että vaikka kumppani ei kelpuuta mua. Kun tuntuu et moni ihminen varsinkin nuoret puhuu niin ilkeesti tietyistä asioista ja ominaisuuksista ja ylipäätään muista ihmisistä...
Mut kiitos kumminkin vastauksestaKiitos kun vastasit. Vastauksesi avaakin jo paljon tilannettasi... nuo arvottomuuden ja epävarmuuden tunteet, tuntemukset siitä, että epäonnistuu useammin kuin muut sekä jaksamattomuus ja arkisista asioista selviytyminen juuri ja juuri ovat nimen omaan masennuksen tunnusmerkkejä: lievä tai keskivaikea masennus oireilee juuri kuvailemallasi tavalla. Ja myös itsetuhoisia ajatuksia saattaa hiipiä hiljalleen mieleen.
Olen vahvasti sitä mieltä, että olet aivan riittävän hyvä sellaisena kuin olet. Kivan näköinen , fiksu, hyväkäytöksinen nuorimies ja kirjoittamistasi teksteistä päätellen olet myös ajatteleva, tunteva ja lämminhenkinen. Kaikki tämä sinusta huokuu. Et vain itse sitä pysty näkemään, sillä katselet elämää ja itseäsi tällä hetkellä "harmaiden silmälasien läpi" masennuksesi vuoksi.
Ensin siis on tärkeää, että saat apua masennukseesi. Lääkkeen olet siihen saanut, mutta saatko muuta apua, siis keskusteluapua?
Lisäksi on tärkeää, että et nyt liiaksi keskity murehtimaan tätä poikuus / pelkoasioita. Se mihin ajatuksensa keskittää, tuppaa kasvamaan. Eli yritä nyt tehdä asioita, pieniäkin, joista nautit tai joista saat mielihyvää. Ulkoile, vaikka ei aina jaksaisi töidenjälkeen. Saatko musiikista voimaa tai mielihyvää, jos saat, niin laita hyvää musaa soimaan, kun siivoat tai teet ruokaa tai vaikka kun lähdet kävelylle. Vietä aikaa sellaisten kavereiden kanssa, joiden seurassa on hyvä olla.
Tuota poikuus-asiaa sun ei mun mielestä kannata nyt mitenkään kaveriporukassa läpi käydä tai huudella. Ei sillä, että siinä olisi mitään pahaa, vaan sillä, että suurin osa ikäisistäsi nuorista miehistä eivät siihen osaa asiallisesti suhtautua. Elämänkokemusta on kertynyt vain yksinkertaisesti liian vähän. Eivät myöskään ymmärrä, miten herkkä asia se on eivätkä osaa siihen myöskään suhtautua oikealla "vakavuudella". Joten keskusteluista kavereiden kanssa tuskin tulet hyötymään mitään. Saattaa käydä päinvastoin.
Kun saat oloasi paremmaksi, alat huomata, että muut ihmiset alkavat sinua kiinnostamaan ehkä eritavoin kuin mitä nyt tällä hetkellä. Pystyt myös antamaan muille ihmisille itsestäsi enemmän, kun voit paremmin. Sanonta, että pitää oppia rakastamaan ensin itseään, ennen kuin jota kuta toista, pitänee täysin paikkansa. Eli nyt otat itsellesi "projektiksi" oman olosi helpottamisen ja sitä kautta saat myös toivottuja muutoksia näihin muihin huolen aiheisiisi. Ajattele masennustasi sellaisena pysähtymisen hetkenä. Se pistää sut pysähtymään ja miettimään itseäsi. Pakottaa sut tutustumaan itseesi ja kohtaamaan sun tunteet, ne vaikeimmatkin. Kun sen työn olet tehnyt, oot valmiimpi ottamaan vastaan elämän kaikkine sävyineen. Tämä pätee myös ihmissuhteisiin.
Mutta siis nyt tarviit sitä ammattiapua, jotta et yksin taistele masennuksesi kanssa. Pelkät masennuslääkkeet eivät riitä vaikka ovatkin hyvänä tukena tilanteessa. Jos sulla on se joku psykologi-kontakti, niin hyödynnä ihmeessä sitä.
Terkuin Jeesari :) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos kun vastasit. Vastauksesi avaakin jo paljon tilannettasi... nuo arvottomuuden ja epävarmuuden tunteet, tuntemukset siitä, että epäonnistuu useammin kuin muut sekä jaksamattomuus ja arkisista asioista selviytyminen juuri ja juuri ovat nimen omaan masennuksen tunnusmerkkejä: lievä tai keskivaikea masennus oireilee juuri kuvailemallasi tavalla. Ja myös itsetuhoisia ajatuksia saattaa hiipiä hiljalleen mieleen.
Olen vahvasti sitä mieltä, että olet aivan riittävän hyvä sellaisena kuin olet. Kivan näköinen , fiksu, hyväkäytöksinen nuorimies ja kirjoittamistasi teksteistä päätellen olet myös ajatteleva, tunteva ja lämminhenkinen. Kaikki tämä sinusta huokuu. Et vain itse sitä pysty näkemään, sillä katselet elämää ja itseäsi tällä hetkellä "harmaiden silmälasien läpi" masennuksesi vuoksi.
Ensin siis on tärkeää, että saat apua masennukseesi. Lääkkeen olet siihen saanut, mutta saatko muuta apua, siis keskusteluapua?
Lisäksi on tärkeää, että et nyt liiaksi keskity murehtimaan tätä poikuus / pelkoasioita. Se mihin ajatuksensa keskittää, tuppaa kasvamaan. Eli yritä nyt tehdä asioita, pieniäkin, joista nautit tai joista saat mielihyvää. Ulkoile, vaikka ei aina jaksaisi töidenjälkeen. Saatko musiikista voimaa tai mielihyvää, jos saat, niin laita hyvää musaa soimaan, kun siivoat tai teet ruokaa tai vaikka kun lähdet kävelylle. Vietä aikaa sellaisten kavereiden kanssa, joiden seurassa on hyvä olla.
Tuota poikuus-asiaa sun ei mun mielestä kannata nyt mitenkään kaveriporukassa läpi käydä tai huudella. Ei sillä, että siinä olisi mitään pahaa, vaan sillä, että suurin osa ikäisistäsi nuorista miehistä eivät siihen osaa asiallisesti suhtautua. Elämänkokemusta on kertynyt vain yksinkertaisesti liian vähän. Eivät myöskään ymmärrä, miten herkkä asia se on eivätkä osaa siihen myöskään suhtautua oikealla "vakavuudella". Joten keskusteluista kavereiden kanssa tuskin tulet hyötymään mitään. Saattaa käydä päinvastoin.
Kun saat oloasi paremmaksi, alat huomata, että muut ihmiset alkavat sinua kiinnostamaan ehkä eritavoin kuin mitä nyt tällä hetkellä. Pystyt myös antamaan muille ihmisille itsestäsi enemmän, kun voit paremmin. Sanonta, että pitää oppia rakastamaan ensin itseään, ennen kuin jota kuta toista, pitänee täysin paikkansa. Eli nyt otat itsellesi "projektiksi" oman olosi helpottamisen ja sitä kautta saat myös toivottuja muutoksia näihin muihin huolen aiheisiisi. Ajattele masennustasi sellaisena pysähtymisen hetkenä. Se pistää sut pysähtymään ja miettimään itseäsi. Pakottaa sut tutustumaan itseesi ja kohtaamaan sun tunteet, ne vaikeimmatkin. Kun sen työn olet tehnyt, oot valmiimpi ottamaan vastaan elämän kaikkine sävyineen. Tämä pätee myös ihmissuhteisiin.
Mutta siis nyt tarviit sitä ammattiapua, jotta et yksin taistele masennuksesi kanssa. Pelkät masennuslääkkeet eivät riitä vaikka ovatkin hyvänä tukena tilanteessa. Jos sulla on se joku psykologi-kontakti, niin hyödynnä ihmeessä sitä.
Terkuin Jeesari :)Ja vielä tuttuun tapaan laitan sulle jatkopähkinän purtavaksi: mietippä mitä pitäisi tapahtua tai minkä asian pitäisi muuttua, jotta voisit olla itsevarmempi? Ja kerro mulle asioita, joista sä huomaisit, että ujous olis helpottanut... mitä pitäisi tapahtua, jotta et kokisi olevasi enää erityisen ujo?
- Jeesari
- Anonyymi
Todella yleistä on juuri toi, kun miettii, kelpaako kellekkään.
Moni pitää itseään jotenkin huonompana mitä muut on, ja vertailevat itseään muihin.
Moni varmasti miettii itsekseen, että on ainoa, joka noin tuntee ja kukaan ei ymmärrä.
Lohtuna kuitenkin se, ettei kukaan ole ainoa tällaisten ajatusten ja ongelmien kanssa.
Monet eivät vaan uskalla puhua omista tuntemuksistaan ja ajatuksistaan. Kenties juuri siksi, kun pelkäävät, mitä muut mahtavat ajatella.
Eikä siinäkään mitään pahaa ole, jos on neitsyt, vaikka vielä kolmikymppisenä, vaikka se ehkä outoa saattaakin olla.
Eikä sen sitäpaitsi pitäisi kuulua muille, onko joku vielä neitsyt vai ei. Eikä senkään, jos on, niin miksi.
Ne on aika henkilökohtasia asioita, joita ei pitäisi edes toisilta alkaa udella.
Vaikka kysyähän saa lähes mitä tahansa, mutta vastata ei ole pakko, jos ei halua.
Ap ei ole menettänyt elämässään vielä yhtään mitään, paitsi ehkä uskon ja luottamuksen omaan itseen, ja ne asiat ovat korjattavissa, jos tahtoa riittää.
Kukaan ei ole toista huonompi jonkin sellaisen takia, jos ei ole tehnyt jotain, mitä joku toinen vaikka on jo tehnyt.
Toivoa on niin kauan kuin on elämää. Vaikka tämä jo kuluneelta kliseeltä kuulostaakin, niin pitää silti paikkansa. - Anonyymi
No eipä se seksin harrastaminen niin ihmeellistä ole. Voi tietysti olla mukavaakin, mutta ei se nyt semmoista ole että kuuluisi enkelien laulua tms...
- Anonyymi
Miten voi harrastaa seksiä kun on väsynyt?Seisooko miehillä väsyneenä?
- Anonyymi
On toivoa. Parempi yksin kuin väenvängellä missä tahansa suhteessa. Arvostan ettet ole irtosuhteissa itsesi terveyttä pilannut. Tauteja on vaikka millä mitalla.
Odota vain rauhassa. Kun se oikea osuu kohdalle, huomaat kyllä sen. Elä yritä laittaa itseäsi väkisin pakkoliittoon ympäristön takia. Jos joku utsii tai nälvii asiasta kerrot vain ettei ole sopivaa kohdalle osunut ja just tällä hetkellä on kiva olla vapaana ja panostaa omiin juttuihin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.691960Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1641529- 1391373
- 901308
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te491230Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-2711039- 75982
- 110947
Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi116933Nainen, millainen tilanne oli
kun huomasit ihastuneesi häneen oikein kunnolla. Missä tapahtui ja milloin48771