Tarkkailen elämääni sitä vasten mitä Hänestä tiedän ja mitä Hän kertoo. Yritän olla Jeesuksen seurakuntaa. Olen lukenut Raamatun ja tutkin kaikkea siinä kerrottua. En kuulu kirkkoon koska kirkon johto on maallista. Erosin kirkosta muutama vuosi sitten. Se ei edusta mitä Raamatussa kerrotaan. Mietin silti, pitäisikö kuulua seurakuntan heikkouksineen.
Olen ehkä pelkuri, minkä Jumala tuomitsee. Olen sellainen normisuomalainen, normiperheestä mitä se nyt tarkoittaakaan. Synnyin isälle ja äidille jotka erosivat kun olin 6-vuotias. Nyt olen 40-vuotias. Lapsuus meni perheriitojen keskellä.
Uskon Jumalaan, mutta en uskalla kertoa Jeesuksesta osin jakautuneen perheeni kesken, vaikka sukuni on perusluterilaista "kristittyä" ilman poliittisia agendoja. Ne jouluperinteet, joita on melkein joka perheessä ja joihin meidät on kasvatettu. Kaupallinen joulu kinkkuineen, lahjoineen ja kenties kirkossa tai haudoilla käynteineen. Mutta Jeesuksesta ei puhuta. Kaikki on siis perinnettä. Rauhaa ja kivaa oloa perheen, suvun kesken. Pelkään, että jos otan Jeesuksen esille, minua pidetään hihhulina tai hörhönä. Voitteko kuvitella, länsimainen joulu joka on muka kristillinen. Ei se ole.
Onko muita, joiden on vaikea ottaa Jeesusta esille jouluna ja kertoa, että joulu on epäkristillistä hapatusta? En pystynyt tänäkään jouluna. Edes äidille, joka on uskova. Mutta meidän perheessä ei näistä puhuta. Ne ovat henkilökohtaisia asioita. Se on ikään kuin hävettävä asia. Kiroan itseäni, kun en voi ottaa asiaa esille kun kaikilla on niin kivaa piparkakkuineen, kinkkuineen, kuusineen ja lahjoineen.
Mitä siis tein jouluaattona? Kilisteltiin viinilaseja, syötiin kinkkua, lipeäkalaa, salaatteja sun muita herkkuja. Keskusteltiin. Fiilis oli hyvä suvun kesken, mutta sisimmässäni oli häpeä, jota en voinut vapauttaa kertomalla Kristuksesta. Asia kalvaa minua, kun Raamattu kertoo että lampun pitää loistaa eikä arvostelijoita pidä pelätä.
Raamatussahan ei kehoiteta sinänsä viettämään joulua. Nimellisesti se on juhla Kristuksen syntymän kunniaksi. Mutta se ei ole kovin Raamatullinen.
Olen ehkä pelkuri, minkä Jumala tuomitsee. Olen sellainen normisuomalainen, normiperheestä mitä se nyt tarkoittaakaan. Synnyin isälle ja äidille jotka erosivat kun olin 6-vuotias. Nyt olen 40-vuotias. Lapsuus meni perheriitojen keskellä.
Uskon Jumalaan, mutta en uskalla kertoa Jeesuksesta osin jakautuneen perheeni kesken, vaikka sukuni on perusluterilaista "kristittyä" ilman poliittisia agendoja. Ne jouluperinteet, joita on melkein joka perheessä ja joihin meidät on kasvatettu. Kaupallinen joulu kinkkuineen, lahjoineen ja kenties kirkossa tai haudoilla käynteineen. Mutta Jeesuksesta ei puhuta. Kaikki on siis perinnettä. Rauhaa ja kivaa oloa perheen, suvun kesken. Pelkään, että jos otan Jeesuksen esille, minua pidetään hihhulina tai hörhönä. Voitteko kuvitella, länsimainen joulu joka on muka kristillinen. Ei se ole.
Onko muita, joiden on vaikea ottaa Jeesusta esille jouluna ja kertoa, että joulu on epäkristillistä hapatusta? En pystynyt tänäkään jouluna. Edes äidille, joka on uskova. Mutta meidän perheessä ei näistä puhuta. Ne ovat henkilökohtaisia asioita. Se on ikään kuin hävettävä asia. Kiroan itseäni, kun en voi ottaa asiaa esille kun kaikilla on niin kivaa piparkakkuineen, kinkkuineen, kuusineen ja lahjoineen.
Mitä siis tein jouluaattona? Kilisteltiin viinilaseja, syötiin kinkkua, lipeäkalaa, salaatteja sun muita herkkuja. Keskusteltiin. Fiilis oli hyvä suvun kesken, mutta sisimmässäni oli häpeä, jota en voinut vapauttaa kertomalla Kristuksesta. Asia kalvaa minua, kun Raamattu kertoo että lampun pitää loistaa eikä arvostelijoita pidä pelätä.
Raamatussahan ei kehoiteta sinänsä viettämään joulua. Nimellisesti se on juhla Kristuksen syntymän kunniaksi. Mutta se ei ole kovin Raamatullinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuvittele itsellesi sellainen jumala jota ei tarvitse pelätä. Ei unileluksikaan valita pelottavaa örkkiä.
Aurinko on hyvä jumala. Se on varmasti olemassa. Kristinuskon Jumala, äijänkäpoytä joka on muka aina ollut olemassa on mielikuvitusolento. Huuhaata.
Et ole ainoa, joka mietti samoja asioita. Joulu vietto ei ole enää kovinkaan kristillistä. Meidän tulisi viettää sitä juhliaksemme vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymistä maailmaan, mutta kuka muistaa häntä? Katsoin TV:tä, kuuntelin radiota. Vain kristillisillä kanavilla hänestä puhuttiin.
Tilanne jouluna on yhtä absurdi kuin jos jakaisimme lapsensa syntymäpäivänä lahjoja ja huomiota toinen toisillemme, kaikille muille paitsi lapselle itselleen ja iloitsisimme kaikesta muusta kuin lapsesta. Ikääkuin lapsi olisi tärkeä vain siksi, että voimme kokoontua yhteen pitämään hauskaa, kuitenkin häntä muistamatta.
Sananlaskut 9: 10 "Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä."