tyypoi, joka rakenteli V1 ja V2 raketteja (ohjuksia) nazi-saksassa, joita ammuttiin mm. Lontooseen ja Antwerpeniin.
Sotilasarvoltaan hän oli ss-majuri, niinkuin esim. rååtsin kuningatar silvian isä, Walther Sommerlath oli.
Sodan jälkeen hän työskenteli nasa:n johdossa.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Wernher_von_Braun
Länsi-saksassa oli entisiä ss-upseereita mm. poliiseina, jotka tutkivat niin liikenneonnettomuuksia kuin murhiakin.
Itä-saksassa ei ollut ihan sama käytäntö.
Sotilasarvoltaan hän oli ss-majuri, niinkuin esim. rååtsin kuningatar silvian isä, Walther Sommerlath oli.
Sodan jälkeen hän työskenteli nasa:n johdossa.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Wernher_von_Braun
Länsi-saksassa oli entisiä ss-upseereita mm. poliiseina, jotka tutkivat niin liikenneonnettomuuksia kuin murhiakin.
Itä-saksassa ei ollut ihan sama käytäntö.
Vastaukset 5
Vanhimmat
V1 ja V2 olivat juurikin raketteja, ei ohjuksia. Siksi osumatarkkuus oli aika olematon, eivät välttämättä osuneet edes koko kaupunkiin mihin ne suunnattiin.
Vaikuttaa venäläisiltä ohjuksilta.
Mutta ukraina voisi tosiaan tehdä tuollaisia itselleen ja lähettää ne vaan oikeaan suuntaan. Loppu on arpapeliä. Jos lähettää vaikka 500 raketin ryhmissä, niin on siinä venäläisillä ripaskaa tiedossa hyväksi aikaa.
Mutta V2 oli hypersooninen - sitä ei voinut käytännössä torjua kuten hitaampaa V1:stä.
Länsi- ja itäsaksalla ei tosiaan ollut aivan samaa käytäntöä.
Usa kahmi itselleen kaikki entiset tiedemiehet joista koki hyötyvänsä. Länsisaksa saattoi työllistää entisiä saksalaisia upseereja.
Itäsaksa puolestaan omaksui kansallissosialistisen ideologian, menettelytavat ja virkakoneiston lähes sellaisenaan. Siltä osin kuin se ei ollut ristiriidassa Stalinin kommunismin kanssa.
Siksi moni itäsaksalainen saattoi kokea ettei natsisaksa koskaan lakannut olemasta. Se vain siirtyi uuden johdon alaisuuteen.
Asiahan on niin että ei se ratkaise mitä tekee vaan kuka tekee.