Suostumuksellisen seksin haasteet

Nimenomaan se miten varmistua pitävästi toisen suostumuksesta seksiin. Pelkkä kieltämättä jättäminen ei merkitse suostumusta. Voihan toinen olla jännittynyt tilanteesta, jolloin tahdonilmaisu jää tekemättä. Jälkeenpäin voi kirkkain otsin kertoa, ettei ole suostumusta seksiin antanut. Vaatteiden riisuminen, suutelu, sukupuolielinten hyväily ym. eivät myöskään merkitse suostumusta seksiin. Ne toki ovat aihetodisteita jotka suostumuksen liittyvät mutta voihan toinen vain tempaantua tilanteeseen haluamatta kuitenkaan yhdyntää. Ainakaan kun hän jälkikäteen tapahtunutta arvioi. Peniksen kovettuminen tai vaginan kostuminen ovat korostuneen fyysisiä reaktioita - refleksejä, joihin pelkkä mekaaninen ärsyke usein riittää.

Tilanne sinänsä voi olla kiihottava mutta eihän kiihottuminen ole aina todiste halukkuudesta yhdyntään. Varsinkin nuorten parissa pelkkä kiehnäys kuuluu asiaan.

Valaistus tai sen puuttuminen tuo oman lisähaasteensa suostumuksen arvioimisessa. Varsinkin jos mieli muuttuu eikä toisen ilmeitä ja eleitä näe. Uusi laki ei vaadi että toinen sanoisi "ei". Monet yhdyntäasennot esim doggy-style estävät suostumuksen tarkkailua. Helposti oletetaan, että aluksi annettu suostumus myös säilyy. Näin ei aina asian laita ole.

Yhdynnän äänet, voihkaisut ym. saattavat olla merkki siitä, että toinen haluaa suorituksen vain päättyvän nopeasti. Raiskauksen uhrien kertomuksissa tämä ajattelukuvio usein toistuu.

Jälkeläisten siittäminen lapsettomuushoitojen yhteydessä altistaa uuden lain mukaisille raiskauksille. Hedelmällisen päivien tehokas hyödyntäminen on jälkeenpäin kerrottuna ollut usein "epätoivoista jyystöä vaikkei olisi aina edes haluttanut". Lapsettomuushoitoja antavat tahot eivät välttämättä ohjeista laillista tapaa tulla vanhemmaksi.

Raiskauksen kohteeksi voi huomata joutuneensa jopa vasta jälkikäteen. On perin inhimillistä, ettei epäilty raiskaaja päivien, viikkojen ja vuosien jälkeen muista, miten hän suostumuksen varmisti. "Eihän se sanonut ei" on kuin tunnustus, koska siitä ei enää ole kysymys. Kysymys on siitä ilmaisiko asianomistaja suostumuksen, ei suostumuksen puutetta.

Edellämainittu korostuu parisuhteissa ja avioliitoissa. Tammikuun loppuun mennessä "syytä epäillä"-kynnys on ylittynyt lukemattomien parien kohdalla. Koska jo pelkkä sormen työntäminen emättimeen riittää ei vankeinhoitolaitoksen ennakkovaroitukset välttämättä ole ollenkaan oikealla tasolla. Voi olla että valtion petipaikkoja tarvitaankin moninkertainen määrä jo rakennettavaksi suunniteltujen lisäksi.

Sana sanaa vastaan problematiikka vaatisi jo uuden avauksen mutta yleisellä tasolla voidaan kai todeta että näissä toinen joko valehtelee tai muistaa väärin. Uuden lain myötä suostumuksen arviointi on niin monitahoinen tehtävä, etteivät kertomukset, edes todet välttämättä johda molempien mielestä oikeaan lopputulemaan. Suostumuksen ilmaisemiseksi kun ei tarvitse lausua "kyllä". Riittää että sen jollain lain tosin määrittämättä jättämällä tavalla antaa.