Jos ei seksi tai läheisyys kiinnosta oman kumppanisi kanssa. Ei ole mikään pakko seurustella vaan voi erota ja elää sitten yksin omaa elämää. Turha sitä kumppania on pitää jos ei läheisyys kiinnosta.
Niin miksi olet parisuhteessa
Anonyymi-ap
561041
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Samaa minäkin ihmettelen. Mitä nämä läheisyyttä ja seksiä inhoavat oikein sitten haluavat ja saavat parisuhteesta? Voihan sitä hankkia vaikka kämppiksen tai nähdä kavereita sillon kun huvittaa. Miksi haluatte kiduttaa "rakastanne" pakottamalla häntä elämään puutteessa tai sitten hylkäämään sen elämän, jonka hän on rakkakseen kuvittelemansa henkilön kanssa rakentanut?
Eikö se toinenkin voi lähteä, jos asia häntä ahdistaa? Jos taas ei ahdista ja molemmat ovat silleen tyytyväisiä, niin miksi pitäisi erota?
Ja itsehän olin aikanaan juurikin se toinen osapuoli. Eksäni (mies) pihtasi, häntä ei seksi kiinnostanut enää lainkaan, eikä missään muodossa. Aikani katselin ja sitten tosiaan itse lähdin. Ei se nyt hänen hommansa ollut minun ajatuksiani lukea.
Ai et missään vaiheessa kertonut haluavasi seksiä?
Kyllähän asioista keskusteltiin. Se nyt vaan on täysin turhaa, kun toinen ei halua. Ei se puhumalla muutu.
Jo kumma kun ei joku loukkaantuja naisasia nainen vedä papiljottia hanuriinsa ja pidä ääntä miesten himoisuudesta joka pilaa suhteen tai muusta mies vastaisuudesta!
Sillä vaan että seksuaalinen naisellinen nainen haluaa seksiä siinä kuin miehinen mieskin kun fysiikka ja kemia on kunnossa! Vai eikö?
Ja rahan takia yhdessäolo on vähän huoraamisen makuista, vai eikö?
Mun suhteeni pilasi miehen totaalinen ja absoluuttinen himottomuus.
Eipä tuohon taida kukaan pystyäkkään tuohon ajatusten lukemiseen ainakaan sitä ei ole kukaan pystyny todeksi todistamaan
Kyllä mä ainakin miehenä parisuhteessa naisen kanssa haluan seksiä mahdollisimman usein mu sitäkin tosia asiaa pitää ymmärtää että aina sillekään ei ole vain aikaa syystä tai toisesta ja mistään pikaista en itse pidä se ny on si jo sama kun vetää käteen siitä jää kummalekaan korkeintaan kun paha maku ja seksi on parasta ja nautinnollisinta silloin kun kaikki vain on kohdallaan himoitsee haluaa toista on hyvä olla toisen kanssa seurusteluun si tarvii taas senkin että se luottamus toimii molemmin puolin
On se varmaan tosiaan kovin vaikeaa ajatuksia lukea, kun toinen tulee halimaan ja pussailemaan ja yrittää jatkuvasti kiehnätä kyljessä ja silitellä ja pyörii asunnossa keveissä hepenissä jne. ja vonkaa sanallisestikin suoraan. Se on tunnetusti hankalaa puhaa se ajatusten lukeminen.
Uusi asunto eli koti on hakusessa jo.
Kylmä mies on kylmää puhumatonta, hiljaista ja lopulta poissaolevaa "seuraa".
Niin se taitaa olla mu niin se on melko turhaa seuraa nainenkin joka kuvitteli että mies pysyy kun sille antaa pillua välillä toki joitakin miehiä saa varmaan pidettyä noinkin
Miksi eroaisin?
Me ollaan kulississa taloudellisista, sekä mukavuussyistä.
En usko enää rakastuvani kehenkään muuhun, kuin suhun, joten koska en sua saa, mieluummin kulissi, kuin ei sitäkään.
Täälläkin taloudellisesta sekä perhesyystä. Sitä paitsi seksi ja hedonismi on useimmiten yliarvostettua, ilmankin tulee vallan hyvin toimeen. Kuka hullu myis kiinteistöään tässä inlaatiotilanteessa ja laittas kaiken itellään taloudellisesti paskaksi. Valtion "turverkkoihin" en aio tukeutua kun on tapana ollut tulla omillaan toimeen.
Ihan järjenvastaista, elätkö koko elämäsi muita varten, vai etkö vaan osaa olla omillasi? Ja luuletko että sinua kukaan ikinä edes uskaltaa lähestyä kun näytät kaikille olevasi onnellisesti parisuhteessa? Edes se jonka ilmeisesti oikeasti haluaisit omaksesi?
Lieneekö erolle mitään syytä jos pystytte kulissit ylläpitäen elämään ja jos ny sattuu lapsi lapsia olemaan niin lapsen lapsien edun huomioiden mu si taas pitää olla todella taidokas kulissi jos lapselleen onnellisen elämän mallin haluaa antaa itse
Oon sanonu samaa miehelle. Väsynyt olemaan ainoa aloitteentekijä kaikessa
Tuo ei aina ole niin yksinkertaista tuo aloitteiden tekeminen on monia eri syitä miksi ei kerkeä kiinnosta halua just sillä hetkellä mitä kelläkin si ei seksuaaliset halut kohtaa kaikilla pareilla mietitään niitä syitä millä syin halutaan olla kenenkin kanssa ja vanhemmille miehille olen itse joskus sanonu että ette tiedäkkään mihin pensaaseen päänne työnnätte kun nuoren naisen kanssa seurustelette jos seksi on edes tyydyttävää ni siinä tuskin kovinkaan monen vanhemman miehen kunto kestää kuinka usei nuorempi nainen haluaa
Vähän kummallinen kysymys. Parisuhde ja elämä on ylivoimaisesti muuta kuin seksiä.
Parisuhteesta voi saada taloudellista turvaa, henkistä virikettä, mukavaa yhdessäoloa, fyysistä turvaa. Jotkin hakevat hyväksyntää lähipiiriltä, jotkut taas ovat liitossa esim lasten takia.
Kenen oikein kuuluisi lähteä? Sen joka on tyytymätön vai sen jolle riittää se mitä on.
Jos olet kaupassa, niin jos et löydä sieltä haluamaasi, niin lähdet varmaan hakemaan sitä muusta kaupasta, etkä jää raivoamaan, jos et saa haluamaasi.
Kun seksiä on, sitä ei osaa kaivatakaan. Kun seksiä ei ole, elämä on masentavaa. Olen parisuhteessa. Ei seksiä. Aikuiset lapset eivät ole parisuhteessa. Ei seksiä heilläkään.
Parisuhde ei siis liity seksiin juuri mitenkään. Parempi kysymys on: miksi elää, jos ei ole seksiä? Vastaus: koska muuten rakkaille tulee vielä pahempi mieli.
Nyt ei puhuttu vain seksistä. Miksi perustaa taloudellinen turvansa jonkun toisen, joka voi minä hetkenä hyvänsä lähteä tai vaikka kuolla, rahoihin? Tarvitseeko joku tosiaan Suomessa fyysiseksi turvaksi, henkilökohtaiseksi henkivartijaksi, oman kumppanin? Noita muita voikin sitten saada vaikka kavereilta tai omalta perheeltä. Siis, miksi läheisyyttä tarvitsematon haluaa juuri parisuhteen?
"Miksi perustaa taloudellinen turvansa jonkun toisen, joka voi minä hetkenä hyvänsä lähteä tai vaikka kuolla, rahoihin?"
Voi olla, että talous on turvattu muutenkin, mutta parisuhde tarkoittaa vähän leveämpää leipää. Voi olla, että kun niitä pakollisia maksuja on maksamassa kaksi, jää enemmän rahaa vaikkapa mökkiin ja pariin ulkomaan matkaan vuodessa.
Fyysinen turva voi tarkoittaa muutakin kuin henkivartijamaista turvaa. Se voi olla apua lumitöissä, rakennustöissä, vaatteiden korjausta jne.
Eikä mikään noista mainitsemistani varmaan riitä kannattelemaan yksin, mutta jos parisuhde muuten ihan mukava, paitsi ettei parisuhdeseksiä ole tai se ei muuten miellytä, voi olla, että joku tyytyy omaan käteen ja mielikuvitukseen mielummin kuin luopuu noista muista asioista.
Näinhän se on - minulla on pari yksinhuoltajakaveria ja koko ikä on heillä ollut penninvenytystä; valitsivat aikoinaan lastensa isäksi hulttion, joka ei osallistu mitenkään lasten hoitoon tai ylipäätään ole mitenkään toinen vanhempi. EI kiitos!
Parisuhteessa on toki aina haasteensa ja huonot päivänsä mutta en vaihtaisi niitä yksinhuoltajan arkeen.
Ei kannata yleistää. Monilla yksinhuoltajilla ei ole taloudellisia ongelmia. Tässä yksi sellainen. En mä saa meidän elämiseen ikinä käytettyä kuin noin 1/3 kuukausipalkastani. En ikinä vaihtaisi tätä arkea haastavaan parisuhteeseen.
P.S. En valinnut hulttiota, vaan koeputken.
Eikö tuollaista hyötysuhdetta voi sitten muutenkin järjestää kuin parisuhteella? Tai että saisi sitten hakea läheisyyden ja seksin muualta?
Näinpä. Nykymaailmassa naisillakin on mahdollisuus hankkia hyväpalkkainen ammatti
"Eikö tuollaista hyötysuhdetta voi sitten muutenkin järjestää kuin parisuhteella? Tai että saisi sitten hakea läheisyyden ja seksin muualta?"
Käsittääkseni on aika vaikeaa. Ei ainakaan minulle kukaan ole tullut tarjoamaan avustusta, että voisin ostaa veneen tai mökin tai kertonut, että minäpä ompelen sinulle verhot.
Ja kuten tuossa alussa mainitsin. Eikö sen tyytymättömän ole syytä lähteä, eikä kehottaa sitä tyytymätöntä lähtemään?
Kämppiksen kanssa voi maksaa asumisen puoliksi. Ja vaikka autonkin voi omistaa yhdessä kaverin kanssa.
Siis tietenkin tyytymättömän pitää tehdä ratkaisunsa tyytymättömyytensä päättämiseksi. Minusta se intiimi läheisyys on kaikista erottavin tekijä, sillä sellaista ei ole oikein muissa suhteissa kuin parisuhteissa. Seksiäkin kun voi saada ilman parisuhdetta. Niin sitä tässä vain on ihmetelty, että jos ei sitä läheisyyttä halua, niin mikä sitten saa hakeutumaan juuri parisuhteeseen.
Voi olla, että kämppiksiä löytyy nuorena, mutta myöhemmin ei löydy.
Läheisyys voi ja usein hiipuukin vuosien myötä. Ei ole kyse siitä etteikö läheisyyttä alunperin olisi ollut. Siinä vaiheessa elämät on jo hyvin monin tavoin kietoutuneet toisiinsa, että yhden osa-alueen hiipuminen ei automaattisesti tarkoita, että koko rakennelma olisi revittävä rikki.
Ja jos se kumppani on myös vapaaehtoinen kämppis, niin missä ongelma? Jos ei ole, niin hänhän on vapaa myös itse lähtemään.
Eks nää ol kuullu vanhaa sanontaa kaksin aina kaunihimpi yksin toki pärjää mu kaksin arvostavassa parisuhteessa on hyvä olla
Mä olisin mieluimmi ihan koska vaan yksinhuoltaja kun onnettomassa parisuhteessa silloi kun on hyvä olla pystyy antamaan lapselleenkin enemmän itsestään olemaan lapselleen enemmän läsnä usei kun käy niin että on sille puolisolleen kumppanilleen vihainen mutta koska ei syystä tai toisesta uskalla kiukkuaan tähän purkaa saattaa lapsista helposti tulla sijaiskärsiköitä
Eiköhän jokainen tiedä oman parisuhteensa paremmin kuin tyhjän höpöttäjä!
En ole parisuhteessa, mutta haaveena on löytää uusi kumppani. Selvää on, että läheisyys ja seksi kuuluvat parisuhteeseen, kuten yhteiset harrastukset ja kaikki muu.
No mutta Jori ......
Totta ja toisaalta, jos se ruoho tuntuu vihreämmältä aidan toisella puolella, ei myöskään silloin pidä olla parisuhteessa vaan antaa mahdollisuus molemmille elää omannnäköistä elämää.
Mieheni on mun paras ystäväni, luotettuni ja uskottuni, harrastuskaverini monessa asiassa, ihminen, joka tuntee minut parhaiten tässä maailmassa ja jonka kanssa on menty läpi monta pahaa paikkaa ja surua. Jos seksi jostain syystä loppuisi, niin kynnys siihen, että lähtisin pelkän seksin takia on todella suuri. Seksi voi varmaan olla tosi isokin juttu, jos se on ainoa parisuhteessa oleellinen asia. Mä kuitenkin menettäisin jotain todella paljon oleellisempaa, jos tästä lähtisin.
Tässä ei puhuttu pelkästään seksistä
Se on se yksin jäämisen pelko ettei ihmiset osaa tai halua erota ja roikkuvat sitten vuosia suhteessa jossa ei ole mitään rakkautta. Naiset etenkin tekee sitä koska eivät usko että haluavat seksiä seuraavan kumppanin kanssa edes koska miehet ei ole ottaneet naisia huomioon seksissä siitä mitä nainen haluaa ja mistä nainen tykkää.
Tai sitten lasten ja ison muuotksen takia ei tunnu helpolta lähteä suhteesta. Ei silloin seksiä ajattele, jos on kauan voinut huonosti. Jos sattuu olemaan demiseksuaali, seksi ei elämässä ole ensimmäisenä mielessä, koska demiseksuaalin ei ole helppo löytää sopivaa uutta kumppania.
En usko, että yksikään lapsi haluaa vanhempiensa kärsivän. Tärkeintä on vain selittää kunnolla, miksi erotaan, että ei tässä ole mitään hätää
Niin, ja enemmän lapsi kärsii siitä että vanhemmat eivät ole onnellisia keskenään. Ymmärrän kyllä yhdessä sinnittelyn siinä tilanteessa jos lapsi on vielä vauvaiässä tai esimerkiksi sairauden/vamman takia vaatii molemmat vanhemmat jatkuvasti lähelleen.
Mää oon aatellut että jos rakastaa toista niin hänen vuokseen voi tehdä kompromisseja ja tulla vastaan. Kun rakastaa toista, hän on ykkös asia elämässäsi. On halu huomioida, kuunnella, ymmärtää toista, olla tukena ja helpottaa toisen oloa.
Vaikkei itse niin välittäisi läheisyydestä niin rakkaus panee ihmisen tekemään asioita joista ei niin itse välitä.
Meillä niin että minä teen kaikki aloitteet läheisyyden suhteen. Rakastan miestäni. Mutten tunne hänen rakastavan minua koska hän ei juurikaan tee asioita minun hyväkseni vaan hänen prioriteetti sä ovat toisaalla. Työ, harrastukset, matkustaminen, oma aika menevät minun edelle. Olenkin ajatellut että hänen olisi parempi olla ilman minua.
Voisi kysyä että mitä haluaisit minun tekevän että viihtyisit lähelläni?
Näin minäkin ajattelen. Minäkin teen kumppanini hyväksi asioita, joista en itse niin välitä, mutta joista hän pitää. Ihan vain koska hän ja hänen tarpeensa ovat minulle tärkeitä, eikä hänen toiveidensa täyttäminen ole minulle mitenkään vastenmielistä.
Toivon, että kaikki läheisyydenpuutteiset antaisitte itsellenne mahdollisuuden löytää sen, mitä tarvitsette, ettekä kahlitse itseänne sellaiseen ihmiseen, joka ei teidän tarpeistanne välitä
Onhan se yksi vallan muoto, viedä toiselta jotain pois. Sillä seksittömyydellä yleensä kiristetään. Tavallaan henkistä väkivaltaa sekin. Mutta silloin on suhteessa paljon muutakin pielessä, jos se menee tuollaiseksi.
Rakastan miestäni ja tykkään paapoa, kaikki aloitteet tulee multa. Hän ei tee aloitteita mihinkään.
Ei se oo siitä kiinni ettei oo läheisyyttä. Ei vaan saa seksiä.
Ookko pyytänyt? Ookko sanonut suoraan että pää leviää jos ei ala tulemaan seksiä?
Kaipa ne tuollaiset sitä elättäjää tarttii en itse ainakaan keksi muuta jos ei läheisyydestä pidä eikä seksistä toisen kanssa nauti niillä naisilla si taas kenellä on lapsia se monajasti johtuu taas siitä että he pelkäävät etteivät pärjää yksin lapsen lasten kanssa
Ex:ä oli pihtarien pihtari. Lipsautti kerran vahingossa että käyttää seksiä vallankäytön välineenä. Myöhemmin kielsi sanoneensa näin.
Tästä laitoin eroprosessin vireille. Eron jälkeen soitti perään useamman kerran. Kaipasi kuulemman minun kanssa sekstailua. Juu, Olisi miettinyt aikanaan.
En vihaan häntä, en oikein tunnista tunnetta, mutta en halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. 15v meni hukkaan. Naiset on itsekkäitä kusipäitä.
Itsetunnolle teki hyvää kun eron jälkeinen tyttöystä totesi kesken rakastelun "exäsi oli hullu kun päästi sinut lähtemään"
Itse en naisena ymmärrä, että kenelle tulee edes mieleen käyttää seksiä jonain vallankäytön välineenä. Niinkö vähän he siitä itse välittävät, tai kumppanistaan? Ei kuulosta terveeltä suhteelta ollenkaan
Joillekin jopa se oma puoliso on pelkkä pelinappula.
Ihmiset pelkää jäädä yksin ja aloittaa kaikki alusta joten eivät eroa huonosta suhteesta. Itse olen eronnut kahdesti koska ei ollut läheisyyttä. Ei kumppani halunnut edes saunoa yhdessä.
Kun tietää, että pitäisi erota, mutta käytännössä se eroaminen ei onnistu. Kun on elänyt yli 20 vuotta suhteessa, josta suurin osa seksittöminä kämppiksinä. En se mielestäni ollut minä, joka lopetti avioelämän ennen kuin se oli ehtinyt kunnolla alkaakaan. Mieheni muutti makuuhuoneesta omiin oloihinsa nukkumaan. Olin aika loukkaantunut. Seurasi henkistä väkivaltaa, fyysistä väkivaltaa. Päivästä toiseen selviytyminen vei kaikki voimat. Etsin oman asunnon ja muutin siihen, mutta en saanut lastamme mukaani. Tiettyjen vaiheiden jälkeen asuimme taas yhdessä. Oli vaikea ajatella eroamista Kun pelkäsin, että hän veisi minulta lapsen. Halusin kasvattaa itse lastamme... Aikaa on kulunut. Välillä mieheni saa raivonpuuskia mutta ei ole viiteentoista vuoteen ollut fyysisesti väkivaltainen. Välillä on kiva jutella ja huolehtia tuosta nuoresta miehestä, joka on lapsemme.
Vai vielä seksiä hänen kanssaan? Hänen ruma karjuntansa on poistanut minulta kaikki seksihalut hänen suhteensa. Rakastan häntä kuitenkin jollain tavalla ystävänä. Niin.. Tiedän niin todella hyvin että pitäisi erota, mutta.... Meillä on erittäin tärkeitä yhteisiä projekteja meneillään. Myös luopuminen asunnoista mietityttää. Olisinko onnellisempi ilman häntä? En tiedä. Minä raukka pelkään yksinäisyyttä..
Olen ihastunut muihin avioliittoni aikana ja halunnut seksiäkin, mutta en ole myöskään halunnut pettää häntä
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sinussa kasvaa vain katkeruus.
Kun lapsenne kasvaa aikuiseksi ja muuttaa pois, mitä sinulle jää?
Projektit jotka ei lopulta merkitse mitään, ihminen jota väitetään Sinun puolisoksi, "tyhjä talo" ja se katkeruus
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi.
Tsemppiä ja "jaksu hali"