Miksi mies hermostuu monista asioista joista puhun, ei tarvitse kuin kysyä että mitä huomenna suunnitelmissa niin joko vastaa ettei mittää tai alkaa hermoamaan. Ei koskaan voi keskustella mistään normaalisti. Tuntuu etten kohta puhu mittää kun aina raivoaa, on tyly tms
Mikä ihme kyseessä
Anonyymi-ap
95
72
Vastaukset
- Anonyymi
Anna sen elää elämäänsä. Mitä sä kyselet huomisia kun elämä on nyt. Mene halaamaan sitä ja sano että nyt pussaillaan. Se on parisuhdetta. Ei kysely.
- Anonyymi
Ööö siis joo halaan ja pussaa Mutta siis kyselen kun olisi suunnitelmissa lasten kuskausta niin olisi mukava tietää pystyisikö hän tällä kertaa koska itsellä on kurssi huomenna illalla
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ööö siis joo halaan ja pussaa Mutta siis kyselen kun olisi suunnitelmissa lasten kuskausta niin olisi mukava tietää pystyisikö hän tällä kertaa koska itsellä on kurssi huomenna illalla
No kysyt suoraan tuon asian, etkä kiertotietä. Et siis kysy mitä on huomenna suunnitelmissa, vaan kysyt, että hakeeko hän ne lapset, kun sulla on se kurssi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No kysyt suoraan tuon asian, etkä kiertotietä. Et siis kysy mitä on huomenna suunnitelmissa, vaan kysyt, että hakeeko hän ne lapset, kun sulla on se kurssi.
Kysyin että mitä hällä on huomenna suunnitelmissa koska pitäisi hakea lapset ja mää en pääse kurssin takia. Alkoi kova älämölö. Kaikesta hermoaa tai vastaa tylysti. Ei tarvitse kysyä kuin että oletko syönnyt että otatko ruokaa niin siihenkin vastaa tylysti tai ei mitään vaan tulee vihainen ilme kasvoillaan syömään. Mainittakoon kerran kirjoitit haleista ettei tee sitäkään. Eikä pussaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kysyin että mitä hällä on huomenna suunnitelmissa koska pitäisi hakea lapset ja mää en pääse kurssin takia. Alkoi kova älämölö. Kaikesta hermoaa tai vastaa tylysti. Ei tarvitse kysyä kuin että oletko syönnyt että otatko ruokaa niin siihenkin vastaa tylysti tai ei mitään vaan tulee vihainen ilme kasvoillaan syömään. Mainittakoon kerran kirjoitit haleista ettei tee sitäkään. Eikä pussaa.
Niin? Älä kysele kautta rantain, kun toinen on kerta äksy. Kysyt suoraan ja niin, että käy selväksi kerralla. Jos kerta on äksy, niin älä kysele tyhjiä. Tai kysy mikä sitä risoo, miksi äksyilee.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin? Älä kysele kautta rantain, kun toinen on kerta äksy. Kysyt suoraan ja niin, että käy selväksi kerralla. Jos kerta on äksy, niin älä kysele tyhjiä. Tai kysy mikä sitä risoo, miksi äksyilee.
Jos kysyn syötkö ruokaa niin miten tuo pitäisi kysyä suoraan?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin? Älä kysele kautta rantain, kun toinen on kerta äksy. Kysyt suoraan ja niin, että käy selväksi kerralla. Jos kerta on äksy, niin älä kysele tyhjiä. Tai kysy mikä sitä risoo, miksi äksyilee.
Jos kysyn miksi äksyilee niin se on kaikista varmin tapa saada hänet lopullisesti suuttutumaan.Tuo kysymys on punainen vaate. Muutaman kerran kysynyt ja saa kauhean raivarin
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos kysyn miksi äksyilee niin se on kaikista varmin tapa saada hänet lopullisesti suuttutumaan.Tuo kysymys on punainen vaate. Muutaman kerran kysynyt ja saa kauhean raivarin
Kysymys sisältää syytöksen. Kuten esimerkiksi "joko olet lopettanut henkisen väkivallan miestäsi kohtaan?"
Miksi olet aloittanut suhteen tuollaisen miehen kanssa? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos kysyn syötkö ruokaa niin miten tuo pitäisi kysyä suoraan?
No miksi silktä aikuiselta ihmiseltä tarvitsee kysellä, varsinkaan jos se on äksy? Kai se nyt osaa itse ottaa ruokaa, ihan kysymättäkin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kysymys sisältää syytöksen. Kuten esimerkiksi "joko olet lopettanut henkisen väkivallan miestäsi kohtaan?"
Miksi olet aloittanut suhteen tuollaisen miehen kanssa?Aluksi oli kiltti ja hiljainen, rauhallinen, tilanne muuttuu kun mentiin naimisiin. Ja mää olin aina niin hiton kiltti ja tyhmä sekä ymmärtäväinen. Selitin aluksi itselleni että miehellä on raskasta töissä hän on väsynyt, nukkunut huonosti, huono päivä. Olin huolestunut miehen jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Sitten vuosien myötä aluin tajuamaan että se on vaan aina semmonen että möykkää ja valittaa joka päivä, siihen turtui. Lopulta nyt viimeiset 3v ollut pahin niin aloin kyseenalaistamaan hänen käytöksensä perhettään kohtaan ja tajuamaan että nyt on joku pahasti vialla. Sillä alkanut elämään ikään kuin omaa elämäänsä tiuskien joka päivä perheelleen ja huutaakin. Ulkopuolisille on rauhallinen. Kukaan ei tiedä millainen on kotona. Nyt ei oo kaikki yhtään kohillaan ja aloin puhumaan asiasta miehelle joskus loppu kesästä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aluksi oli kiltti ja hiljainen, rauhallinen, tilanne muuttuu kun mentiin naimisiin. Ja mää olin aina niin hiton kiltti ja tyhmä sekä ymmärtäväinen. Selitin aluksi itselleni että miehellä on raskasta töissä hän on väsynyt, nukkunut huonosti, huono päivä. Olin huolestunut miehen jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Sitten vuosien myötä aluin tajuamaan että se on vaan aina semmonen että möykkää ja valittaa joka päivä, siihen turtui. Lopulta nyt viimeiset 3v ollut pahin niin aloin kyseenalaistamaan hänen käytöksensä perhettään kohtaan ja tajuamaan että nyt on joku pahasti vialla. Sillä alkanut elämään ikään kuin omaa elämäänsä tiuskien joka päivä perheelleen ja huutaakin. Ulkopuolisille on rauhallinen. Kukaan ei tiedä millainen on kotona. Nyt ei oo kaikki yhtään kohillaan ja aloin puhumaan asiasta miehelle joskus loppu kesästä.
Joo. Ei tuohon tarinaan usko enää kukaan. Kirjoitustyylisi paljasti sinut taas.
On stressaantunut jostain.
- Anonyymi
Ja purkaa minuun ja lapsiin? Miksi noin tekee? Lopulta oon se syyllinen ja alkaa minun syyttäminen. Yritän olla hiljaa ja pakoilla. Vuosia sama homma. Lapsetkaan ei halua puhua isälleen koska on tyly. Vieraille puhuu normaalisti. Joskus kysynyt että mikä hätänä niin siitä vasta suuttuukin. Tuo kysymys on punainenvaate.
Anonyymi kirjoitti:
Ja purkaa minuun ja lapsiin? Miksi noin tekee? Lopulta oon se syyllinen ja alkaa minun syyttäminen. Yritän olla hiljaa ja pakoilla. Vuosia sama homma. Lapsetkaan ei halua puhua isälleen koska on tyly. Vieraille puhuu normaalisti. Joskus kysynyt että mikä hätänä niin siitä vasta suuttuukin. Tuo kysymys on punainenvaate.
No minä näen tuossa kyllä eroamisen. Jos mies ei ymmärrä parastaan ja muuta tapaansa. Ei ole oikein että joudutte elämään pelossa. Omassa entisessä avioliitossa oli viimeiset vuodet juuri tuollaista. Voi olla myös että mies salaa sinulta jotakin...
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
No minä näen tuossa kyllä eroamisen. Jos mies ei ymmärrä parastaan ja muuta tapaansa. Ei ole oikein että joudutte elämään pelossa. Omassa entisessä avioliitossa oli viimeiset vuodet juuri tuollaista. Voi olla myös että mies salaa sinulta jotakin...
"" entisessä avioliitossa" oliko siis puolisosi se joka hermoili vai sinä? Saanko kysyä mikä oli syy hermoiluun?
Anonyymi kirjoitti:
"" entisessä avioliitossa" oliko siis puolisosi se joka hermoili vai sinä? Saanko kysyä mikä oli syy hermoiluun?
Minä, ja syitä oli stressi, oman tilan puute (silloisen näkemyksen mukaan), seksin ja läheisyyden puute ja näkemyserot kasvatuksessa. Toinen ei pitänyt mitään kuria... Tosin meillä oli todella vähän ns yhteistä kahdenkeskistä aikaa muutenkin. lapsille ei löytynyt muita hoitajia juuri koskaan... Aloin olla yksinäinen siinä suhteessa ja varmaan eksäkin.
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Minä, ja syitä oli stressi, oman tilan puute (silloisen näkemyksen mukaan), seksin ja läheisyyden puute ja näkemyserot kasvatuksessa. Toinen ei pitänyt mitään kuria... Tosin meillä oli todella vähän ns yhteistä kahdenkeskistä aikaa muutenkin. lapsille ei löytynyt muita hoitajia juuri koskaan... Aloin olla yksinäinen siinä suhteessa ja varmaan eksäkin.
Seksiä on, koska Mää otan sitä ja halaan ja pussaan, mies ei tee aloitteita. Mää oon meillä se joka on lasten kanssa melkein yksin. Mies on etupäässä omissa oloissaan ja menoissaan. Illat makkaa netissä tunteja ja mää vastaan lapsista joten miehellä on minun mielestä omaa tilaa mutta on hermo ja tyly.
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Minä, ja syitä oli stressi, oman tilan puute (silloisen näkemyksen mukaan), seksin ja läheisyyden puute ja näkemyserot kasvatuksessa. Toinen ei pitänyt mitään kuria... Tosin meillä oli todella vähän ns yhteistä kahdenkeskistä aikaa muutenkin. lapsille ei löytynyt muita hoitajia juuri koskaan... Aloin olla yksinäinen siinä suhteessa ja varmaan eksäkin.
Mää koen itseni yksinäiseksi joka, jopa jätetyksi välillä. Toisinaan tuntuu että mies jopa inhoaa mua vaikka sanoo välittävänsä kysyttäessä. Joo joo välitän välitän tiuskaisee hermostuneesti. Oon vähentänyt kyselyä, ei kyllä tuu ite kertomaankaan.
Anonyymi kirjoitti:
Mää koen itseni yksinäiseksi joka, jopa jätetyksi välillä. Toisinaan tuntuu että mies jopa inhoaa mua vaikka sanoo välittävänsä kysyttäessä. Joo joo välitän välitän tiuskaisee hermostuneesti. Oon vähentänyt kyselyä, ei kyllä tuu ite kertomaankaan.
Joo, vain se mies yksin tietää, mistä tuo johtuu... Minä koin omassa suhteessa etten tullut huomioiduksi tarpeeksi ja se seksin puute. Mutta enhän minäkään aina huomionut toista tarpeeksi. Sitten se väsyminen lasten kanssa olemiseen, kun vielä erityislapsia, jotka oli muutenkin tavallista vaativampia... Sun mies saa luvan kertoa, mikä häntä vaivaa ja mitä hän toivoisi suhteelta, että olo paranisi. Ehkä ei halunnutkaan perhe-elämää? Onhan se rankkaa, hetken aikaa.
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Joo, vain se mies yksin tietää, mistä tuo johtuu... Minä koin omassa suhteessa etten tullut huomioiduksi tarpeeksi ja se seksin puute. Mutta enhän minäkään aina huomionut toista tarpeeksi. Sitten se väsyminen lasten kanssa olemiseen, kun vielä erityislapsia, jotka oli muutenkin tavallista vaativampia... Sun mies saa luvan kertoa, mikä häntä vaivaa ja mitä hän toivoisi suhteelta, että olo paranisi. Ehkä ei halunnutkaan perhe-elämää? Onhan se rankkaa, hetken aikaa.
Kuinka kauan teidän erosta on? Oletko kaivannut puolisoasi?
Mää pyrin etten kyselisi liikaa ettei ihan ahdistu mutta pakkohan tähän on saada joku ratkaisu. Ei se voi näin jatkua. Määpä kysyn mitä voin tehdä että hänen olonsa helpottuisi. Oon yrittänyt paapoa, tehdä ruokaa mistä tykkää, olla iloinen ja antaa omaa tilaa, en oo vaatinut osallistumaan juurikaan ettei stressaannu ja hermostu mutta mikään ei passaa, aina pahalla tuulella. Oon ehdotellut lisää seksiä tai siis pyytänyt seksiä ja hodellit silläkin alueella, siistinyt itseäni, tuntuu etten riitä. - Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Joo, vain se mies yksin tietää, mistä tuo johtuu... Minä koin omassa suhteessa etten tullut huomioiduksi tarpeeksi ja se seksin puute. Mutta enhän minäkään aina huomionut toista tarpeeksi. Sitten se väsyminen lasten kanssa olemiseen, kun vielä erityislapsia, jotka oli muutenkin tavallista vaativampia... Sun mies saa luvan kertoa, mikä häntä vaivaa ja mitä hän toivoisi suhteelta, että olo paranisi. Ehkä ei halunnutkaan perhe-elämää? Onhan se rankkaa, hetken aikaa.
Ei paljon osallistu perhe elämään. Lapset jo koululaisia ja kyllä se oon minä joka hoidan lapset eli ei sillain pitäisi rasittaa miestä kun elää niin paljon omassa maailmassaan.
Anonyymi kirjoitti:
Kuinka kauan teidän erosta on? Oletko kaivannut puolisoasi?
Mää pyrin etten kyselisi liikaa ettei ihan ahdistu mutta pakkohan tähän on saada joku ratkaisu. Ei se voi näin jatkua. Määpä kysyn mitä voin tehdä että hänen olonsa helpottuisi. Oon yrittänyt paapoa, tehdä ruokaa mistä tykkää, olla iloinen ja antaa omaa tilaa, en oo vaatinut osallistumaan juurikaan ettei stressaannu ja hermostu mutta mikään ei passaa, aina pahalla tuulella. Oon ehdotellut lisää seksiä tai siis pyytänyt seksiä ja hodellit silläkin alueella, siistinyt itseäni, tuntuu etten riitä.Meidän erosta on jo 12 vuotta. En enää sure eksän perään. Eksällä on uusi mies ollut nyt jotain 3 vuotta ja minä olen elänyt yksin koko tämän ajan. Miehenä on vaikea saada uutta kumppania, tai ainakin minun on... Minä en olisi halunnut eroa silloin, mutta omalla käytökselläni sen sain aikaan, että toinen lopulta halusi. Ja sitten surin sitä kohtaloani 7 vuotta, että pääsin siitä kunnolla yli. Ei ollut kuin 1 lyhyt laastarisuhde koko aikana, aika pian sen eron jälkeen. Siitäkin koitui lopulta vain harmia. Ja olin alkuun mustasukkainen eksän uusille miehille kun tuntui saavan niitä helposti ja itse olin vaan yksin.
Anonyymi kirjoitti:
Ei paljon osallistu perhe elämään. Lapset jo koululaisia ja kyllä se oon minä joka hoidan lapset eli ei sillain pitäisi rasittaa miestä kun elää niin paljon omassa maailmassaan.
Se että yrität tehdä kaikkesi sen suhteen eteen, ei paljon auta, kun mies ei vaan tajua. Olin itse tuon miehen asemassa ennen. Sitä alko tajuamaan vasta kun oli ero tullut. Sitten oli jo myöhäistä. Paitsi että, sinulla sentään on vielä tunteita miestäsi kohtaan?
Anonyymi kirjoitti:
Ei paljon osallistu perhe elämään. Lapset jo koululaisia ja kyllä se oon minä joka hoidan lapset eli ei sillain pitäisi rasittaa miestä kun elää niin paljon omassa maailmassaan.
Pitäis ottaa selvää, että mikä siellä toisessa omassa maailmassa on niin kiehtovaa, että menee perhe-elämän edelle ja teidän suhteen edelle. Siellä se vastaus ehkä on.
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Meidän erosta on jo 12 vuotta. En enää sure eksän perään. Eksällä on uusi mies ollut nyt jotain 3 vuotta ja minä olen elänyt yksin koko tämän ajan. Miehenä on vaikea saada uutta kumppania, tai ainakin minun on... Minä en olisi halunnut eroa silloin, mutta omalla käytökselläni sen sain aikaan, että toinen lopulta halusi. Ja sitten surin sitä kohtaloani 7 vuotta, että pääsin siitä kunnolla yli. Ei ollut kuin 1 lyhyt laastarisuhde koko aikana, aika pian sen eron jälkeen. Siitäkin koitui lopulta vain harmia. Ja olin alkuun mustasukkainen eksän uusille miehille kun tuntui saavan niitä helposti ja itse olin vaan yksin.
Hirveän epäreilua, ihan hirveää!!!
Anonyymi kirjoitti:
Hirveän epäreilua, ihan hirveää!!!
No, eihän tämä mikään kilpailu ole... Olen onnellinen eksän puolesta, kun hänellä on nyt hyvä kumppani. Ollaan kavereita edelleen, ja se on hyvä ollut ihan jo pelkästään lapsien vuoksi. Minä olen jonkinlainen erakkoluonne varmaan, kun en osaa itselleni kumppania hommata. Taikka jotenkin muuten sosiaalisestivammanen. Kärsin kyllä yksinäisyydestä aika ajoin. Minkäs sille voi...
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Se että yrität tehdä kaikkesi sen suhteen eteen, ei paljon auta, kun mies ei vaan tajua. Olin itse tuon miehen asemassa ennen. Sitä alko tajuamaan vasta kun oli ero tullut. Sitten oli jo myöhäistä. Paitsi että, sinulla sentään on vielä tunteita miestäsi kohtaan?
On tunteita ja paljon jostain syystä. Oon ihan poissa tolaltani. Kamppailen järjen ja tunteiden välimaastossa ja meinaan kadottaa itseni. Mää en tunne että mun mies rakastaa minua. Alussa kun tajusin sen tuntui kuin olisin pudonnut keskelle tyhjyyttä. Mun on hirveän vaikea hyväksyä että mies ei oikeasti taida rakastaa minua. Järjellä sen tajuan mutta jostain syystä se tuntuu ihan kuolemalta enkä tiijä miksi. En ymmärrä miksi se voi tuntua niin kamalalta kuin joku olisi kuollut. En mää nyt mikään niin erikoinen oo että pitäisin itsestäänselvyytenä miehen rakkautta mutta jostain syystä ajatus ettei rakasta meinaa viedä pohjan elämältä. Rakastatko vieläkin exää?
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Pitäis ottaa selvää, että mikä siellä toisessa omassa maailmassa on niin kiehtovaa, että menee perhe-elämän edelle ja teidän suhteen edelle. Siellä se vastaus ehkä on.
Niin olen ajatellutkin että vastaus löytyy sieltä, että jokin menee meidän edelle, me ei olla niin tärkeitä. Siksi epäilin yhdessä välissä toista naista, olin muka ihan varma asiasta. Tulin mustasukkaiseksikin mitä en ole koskaan aikaisemmin ollut. Kaikista pahinta on kun ei tiijä. Sen totuudenkin kanssa olisi helpompi elää. Itsekkyys on hirvein asia parisuhteessa.
Anonyymi kirjoitti:
On tunteita ja paljon jostain syystä. Oon ihan poissa tolaltani. Kamppailen järjen ja tunteiden välimaastossa ja meinaan kadottaa itseni. Mää en tunne että mun mies rakastaa minua. Alussa kun tajusin sen tuntui kuin olisin pudonnut keskelle tyhjyyttä. Mun on hirveän vaikea hyväksyä että mies ei oikeasti taida rakastaa minua. Järjellä sen tajuan mutta jostain syystä se tuntuu ihan kuolemalta enkä tiijä miksi. En ymmärrä miksi se voi tuntua niin kamalalta kuin joku olisi kuollut. En mää nyt mikään niin erikoinen oo että pitäisin itsestäänselvyytenä miehen rakkautta mutta jostain syystä ajatus ettei rakasta meinaa viedä pohjan elämältä. Rakastatko vieläkin exää?
No siltähän se varmasti tuntuu, kun sinä edelleen rakastat, että kuin toista ei enää olisi, kun sitä vastakaikua ei enää kuulu... Todella kurjaa.. Mutta voihan se olla että miehellä on joku kriisi menossa? Että tuo olisi vain väliaikaista?
Minä en enää rakasta romanttisessa mielessä. Mutta olemmen varmaan jotain sielunkumppaneita, koska ymmärretään toisiamme todella hyvin ja aina ollaan tultu todella hyvin juttuun muuten. Samanlainen huumorintaju yms... Ei kuitenkaan koskaan voitu enää palata yhteen. Eksän romanttiset tunteet kuoli silloin jo ennen eroa minua kohtaan ja minullakin hiipui sitten vuosien mittaan. Nyt vain pelkät kaverit taikka ystävät.Anonyymi kirjoitti:
Niin olen ajatellutkin että vastaus löytyy sieltä, että jokin menee meidän edelle, me ei olla niin tärkeitä. Siksi epäilin yhdessä välissä toista naista, olin muka ihan varma asiasta. Tulin mustasukkaiseksikin mitä en ole koskaan aikaisemmin ollut. Kaikista pahinta on kun ei tiijä. Sen totuudenkin kanssa olisi helpompi elää. Itsekkyys on hirvein asia parisuhteessa.
Epätietoisuus se on aina pahinta. Vähän sama, kuin joku alkaa ghostaamaan, ilman selkeää syytä, eli ei vastaa viesteihin tai muuta... Siitä tulee todella ahdistava epätietoinen olotila. Haluaa saada vastauksia, mutta niitä ei vaan mistään saa.
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
No siltähän se varmasti tuntuu, kun sinä edelleen rakastat, että kuin toista ei enää olisi, kun sitä vastakaikua ei enää kuulu... Todella kurjaa.. Mutta voihan se olla että miehellä on joku kriisi menossa? Että tuo olisi vain väliaikaista?
Minä en enää rakasta romanttisessa mielessä. Mutta olemmen varmaan jotain sielunkumppaneita, koska ymmärretään toisiamme todella hyvin ja aina ollaan tultu todella hyvin juttuun muuten. Samanlainen huumorintaju yms... Ei kuitenkaan koskaan voitu enää palata yhteen. Eksän romanttiset tunteet kuoli silloin jo ennen eroa minua kohtaan ja minullakin hiipui sitten vuosien mittaan. Nyt vain pelkät kaverit taikka ystävät.Oon pahoillani. Varmasti ollut kauheaa aikaa erotilanne ja pitkään sen jälkeen. Yhtää paskaa, särkyminen
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Epätietoisuus se on aina pahinta. Vähän sama, kuin joku alkaa ghostaamaan, ilman selkeää syytä, eli ei vastaa viesteihin tai muuta... Siitä tulee todella ahdistava epätietoinen olotila. Haluaa saada vastauksia, mutta niitä ei vaan mistään saa.
Justiinsa tuo!
Anonyymi kirjoitti:
Oon pahoillani. Varmasti ollut kauheaa aikaa erotilanne ja pitkään sen jälkeen. Yhtää paskaa, särkyminen
Se oli rankkaa kyllä. Pahinta oli se itse ero, kun eksä vaan muutti lasten kanssa pois, minun poissa ollessa. Ihan järjetön olo kun palasin takaisin kotiin ja näin sen tyhjän asunnon... Ei sitä osaa edes kuvailla. Kaikki oli ohi. Ja kun minä en olisi edes halunnut sellaista... Kyllä sekin varmasti jätti traumat, koska nyt tuli kyyneleet silmään kun tuota hetkeä muistelin.
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
No, eihän tämä mikään kilpailu ole... Olen onnellinen eksän puolesta, kun hänellä on nyt hyvä kumppani. Ollaan kavereita edelleen, ja se on hyvä ollut ihan jo pelkästään lapsien vuoksi. Minä olen jonkinlainen erakkoluonne varmaan, kun en osaa itselleni kumppania hommata. Taikka jotenkin muuten sosiaalisestivammanen. Kärsin kyllä yksinäisyydestä aika ajoin. Minkäs sille voi...
Tai en tarkoittanut noin, tarkoitin että elämä on epäreilua, on se!!! Tottakait on ihanaa että exä on onnellinen, noin minäkin aattelen miehestäni että olisin onnellinen hänen puolesta sillä on kamalan raskasta katsoa kun nyt kärsii Tarkoitin että epäreilua että jouduitte kärsimään noin valtavasti, noin paljon tunteita.
Joo, mää oon myös erakko ennemmin. En oikein jaksa kuin sen oman perheen ja muutaman ystävän. Mun voimat meneekin siihen ja mun sosiaalisuuden tarve täyttyy helposti perheen parissa. Puhun paljon lapsille mutten jaksa kauheasti ulkomaailmaa paitsi luontoa. Tykkään luonnosta, kaupunkielämä ja sen tuoma hälinä ei sovi mulle. Mää tykkään olla hiljaisuudessa vaikka tykkään lasten melustakin. Kaipaan erakoutumista aika ajoin. Taidan olla melko tylsä ihmiseksi. Erakoitumiseesa on se että saa olla yksin omineen ilman ulkopuolisia vaatimuksia, ei ole haitaksi muille eikä muut sinulle. Saat olla just niinkuin kykenet. Kuulet itseäsi paremmin, maailma kolahtaa paikoilleen, olet sinut itsesi kanssa eikä sinun tarvitse olla jollekkin joku mitä et ole. Koko universumi asettuu paikoilleen. Anonyymi kirjoitti:
Tai en tarkoittanut noin, tarkoitin että elämä on epäreilua, on se!!! Tottakait on ihanaa että exä on onnellinen, noin minäkin aattelen miehestäni että olisin onnellinen hänen puolesta sillä on kamalan raskasta katsoa kun nyt kärsii Tarkoitin että epäreilua että jouduitte kärsimään noin valtavasti, noin paljon tunteita.
Joo, mää oon myös erakko ennemmin. En oikein jaksa kuin sen oman perheen ja muutaman ystävän. Mun voimat meneekin siihen ja mun sosiaalisuuden tarve täyttyy helposti perheen parissa. Puhun paljon lapsille mutten jaksa kauheasti ulkomaailmaa paitsi luontoa. Tykkään luonnosta, kaupunkielämä ja sen tuoma hälinä ei sovi mulle. Mää tykkään olla hiljaisuudessa vaikka tykkään lasten melustakin. Kaipaan erakoutumista aika ajoin. Taidan olla melko tylsä ihmiseksi. Erakoitumiseesa on se että saa olla yksin omineen ilman ulkopuolisia vaatimuksia, ei ole haitaksi muille eikä muut sinulle. Saat olla just niinkuin kykenet. Kuulet itseäsi paremmin, maailma kolahtaa paikoilleen, olet sinut itsesi kanssa eikä sinun tarvitse olla jollekkin joku mitä et ole. Koko universumi asettuu paikoilleen.En olisi osannut tuota itse paremmin sanoa. Noin se just menee. Me ollaan introvertteja. Oma rikas sisäinen maailma. Ei tarvitse olla jatkuvasti jotain hälinää ympärillä. Et varmasti ole tylsä ihminen, kun löytyy oikea aihe josta jutella. Miten te miehesi kanssa tutustuitte? Onko hänellä paljon kavereita, vai onko hänkin tällainen omissa oloissa viihtyvä? Ilmeisesti?
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
No minä näen tuossa kyllä eroamisen. Jos mies ei ymmärrä parastaan ja muuta tapaansa. Ei ole oikein että joudutte elämään pelossa. Omassa entisessä avioliitossa oli viimeiset vuodet juuri tuollaista. Voi olla myös että mies salaa sinulta jotakin...
Ny taitaa tätä miestä olla jopa ehkä aihetta kuunnella veikkaampa että hän on lastensa äitiä kohdellut samoin ja jopa lapsiaan kenties
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Se oli rankkaa kyllä. Pahinta oli se itse ero, kun eksä vaan muutti lasten kanssa pois, minun poissa ollessa. Ihan järjetön olo kun palasin takaisin kotiin ja näin sen tyhjän asunnon... Ei sitä osaa edes kuvailla. Kaikki oli ohi. Ja kun minä en olisi edes halunnut sellaista... Kyllä sekin varmasti jätti traumat, koska nyt tuli kyyneleet silmään kun tuota hetkeä muistelin.
Ei varmasti tiijä miltä tuollainen tuntuu ennenkuin se tulee omalle kohdalle. Elämä pysähtyi varmasti. En voi kuvitella niin kauheaa tilannetta ja olotilaa.
Anonyymi kirjoitti:
Ei varmasti tiijä miltä tuollainen tuntuu ennenkuin se tulee omalle kohdalle. Elämä pysähtyi varmasti. En voi kuvitella niin kauheaa tilannetta ja olotilaa.
Niin... Aina kotiin töistä tullessakin näin kun pienet lapset nukkui ja tuhisi sängyissään. Pienet jalat pilkisti peiton alta... Ja sitten yks kaks, sitä ei enää ollut, sitä perhettä.
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
En olisi osannut tuota itse paremmin sanoa. Noin se just menee. Me ollaan introvertteja. Oma rikas sisäinen maailma. Ei tarvitse olla jatkuvasti jotain hälinää ympärillä. Et varmasti ole tylsä ihminen, kun löytyy oikea aihe josta jutella. Miten te miehesi kanssa tutustuitte? Onko hänellä paljon kavereita, vai onko hänkin tällainen omissa oloissa viihtyvä? Ilmeisesti?
Olen hyvin utelias silti ja kyselen paljon, toisaalta en puhu muille muiden asioista. Minua silti kiinnostaa ihmiset ja voin seurata kauempaakin tehden analyysejäni. Muutama kaveri miehellä, kuten minulla. Hiljaisempi minua ja viihtyy yksin hyvin paljon mutta on kova menemään kun minä taas en ole. Hänellä on useita harrastuksia ja kunnolla äksöniä pitää olla silloin kun sitä on. Minä taas tykkään kasvihuoneesta ja kukista, leipomisesta, ruuanlaitosta, lumesta, tähtitaivaasta, luontoon pakenemisesta vaikka lumiseen metsään kuutamolla (ihan hulluja juttuja) valokuvauksesta luonnossa, klassisesta musiikista. Mies siis menee jatkuvasti mutta kotona vetäytyy omiin oloihinsa, omaan sisäiseen maailmaansa kun taas itse olen avoin..Molemmat vaadimme silti myös omaa tilaa ehkä tuo on yhteinen tekijä meillä. Mutta välinpitämöttömyys on eri asia. Voi hyvin olla omissa oloissaan puolisot tuntematta välinpitämättömyyttä tai kaltoinkohtelua jos ne qjoittaiset kohtaamiset ovat rakkaudentäytteisiä.
Onko eksäsi introvertti? Anonyymi kirjoitti:
Olen hyvin utelias silti ja kyselen paljon, toisaalta en puhu muille muiden asioista. Minua silti kiinnostaa ihmiset ja voin seurata kauempaakin tehden analyysejäni. Muutama kaveri miehellä, kuten minulla. Hiljaisempi minua ja viihtyy yksin hyvin paljon mutta on kova menemään kun minä taas en ole. Hänellä on useita harrastuksia ja kunnolla äksöniä pitää olla silloin kun sitä on. Minä taas tykkään kasvihuoneesta ja kukista, leipomisesta, ruuanlaitosta, lumesta, tähtitaivaasta, luontoon pakenemisesta vaikka lumiseen metsään kuutamolla (ihan hulluja juttuja) valokuvauksesta luonnossa, klassisesta musiikista. Mies siis menee jatkuvasti mutta kotona vetäytyy omiin oloihinsa, omaan sisäiseen maailmaansa kun taas itse olen avoin..Molemmat vaadimme silti myös omaa tilaa ehkä tuo on yhteinen tekijä meillä. Mutta välinpitämöttömyys on eri asia. Voi hyvin olla omissa oloissaan puolisot tuntematta välinpitämättömyyttä tai kaltoinkohtelua jos ne qjoittaiset kohtaamiset ovat rakkaudentäytteisiä.
Onko eksäsi introvertti?No ei oikeastaan. Hänellä oli aina paljon ystäviä. Tykkäsi käydä vierailulla. Pyysi ystäviään kylään. On kova puhumaan kaikkien kanssa yms, kun minä olen hiljainen ja haaveissani... Mutta minä olen myös hyvä kuuntelija ja tarkkailen, huomaan kaiken, vaikka voisi luulla etten huomaa mitään. Eksä ei ole niin filosofinen kuin itse olen. Mutta meillä oli silti hauskaa monet kerrat.
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
No ei oikeastaan. Hänellä oli aina paljon ystäviä. Tykkäsi käydä vierailulla. Pyysi ystäviään kylään. On kova puhumaan kaikkien kanssa yms, kun minä olen hiljainen ja haaveissani... Mutta minä olen myös hyvä kuuntelija ja tarkkailen, huomaan kaiken, vaikka voisi luulla etten huomaa mitään. Eksä ei ole niin filosofinen kuin itse olen. Mutta meillä oli silti hauskaa monet kerrat.
Sama, huomaan myös kaiken. Rekisteröin koko ajan asioita mitä näen jolloin päässä pyörii asioita, moni sanonut että näytän miettiväiseltä, varmaan juuri tuosta syystä. Olen melko vähään tyytyväinen, vaatimaton ja siksi uskon olevani aika tylsä.
Mistä haaveilet?
Ja se valitettava piirre myös, että puhun asioista melko suoraan, en oikein osaa small talkkia tai lähestyä tarperksi hienovaraisesti. Saatan tulla iholle liian nopeasti koska hyökkään heti aiheeseen.
Varmasti teillä oli hauskaa exän kanssa, eihän sitä tarvi samanlainen olla eikös sitä sanota että liian samanlaiset eivät sovi edes yhteen? Nauraminen ja hauskuus on ihanaa, siittä saa voimaa. Rakastan sitä ja tykkään hassutella mutta vain ihan läheisen kanssa sillä en jaksa tai halua jakaa sisintäni ulkopuolisille paitsi näin anonyyminä. Mieluiten irlissä puhun muista asioistavieraille kuin itsestäni.
Muakin alkaa ahdistamaan joten kiitos kun kirjoittelt kanssani, olen mielenkiintoista "kuulla" millainen olet. Tykkään silti ihmisistä ja kuulla heidän tarinansa. Nyt väsyttää henkisesti ja pakko vetäytyä. Tykkäsin kirjoitella kanssasi. Kiitos paljon! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sama, huomaan myös kaiken. Rekisteröin koko ajan asioita mitä näen jolloin päässä pyörii asioita, moni sanonut että näytän miettiväiseltä, varmaan juuri tuosta syystä. Olen melko vähään tyytyväinen, vaatimaton ja siksi uskon olevani aika tylsä.
Mistä haaveilet?
Ja se valitettava piirre myös, että puhun asioista melko suoraan, en oikein osaa small talkkia tai lähestyä tarperksi hienovaraisesti. Saatan tulla iholle liian nopeasti koska hyökkään heti aiheeseen.
Varmasti teillä oli hauskaa exän kanssa, eihän sitä tarvi samanlainen olla eikös sitä sanota että liian samanlaiset eivät sovi edes yhteen? Nauraminen ja hauskuus on ihanaa, siittä saa voimaa. Rakastan sitä ja tykkään hassutella mutta vain ihan läheisen kanssa sillä en jaksa tai halua jakaa sisintäni ulkopuolisille paitsi näin anonyyminä. Mieluiten irlissä puhun muista asioistavieraille kuin itsestäni.
Muakin alkaa ahdistamaan joten kiitos kun kirjoittelt kanssani, olen mielenkiintoista "kuulla" millainen olet. Tykkään silti ihmisistä ja kuulla heidän tarinansa. Nyt väsyttää henkisesti ja pakko vetäytyä. Tykkäsin kirjoitella kanssasi. Kiitos paljon!Mutta kuulisin vielä mielelläni mistä haaveilet? Jos sitten en enää kirjoita
Anonyymi kirjoitti:
Mutta kuulisin vielä mielelläni mistä haaveilet? Jos sitten en enää kirjoita
Haaveilen aina kaikenlaista. Matkustelusta ja saavutuksista. Omasta rakkaasta olen haaveillut nyt jo jonkin aikaa. Ihastuin yhteen nuoreen naiseen reilu vuosi sitten, enkä ole saanut mielestäni. Hän jäi elämään haaveisiini. Pakit minä häneltä sain kahdesti. Sen takia olen eksynyt näitä sivuja lukemaan . Kiitos itsellesi, kun jaksoit kirjoittaa minun kanssa. Olen aika yksinäinen ja tykkään kun on edes jotain sosiaalista elämää välillä edes tässä muodossa.
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Haaveilen aina kaikenlaista. Matkustelusta ja saavutuksista. Omasta rakkaasta olen haaveillut nyt jo jonkin aikaa. Ihastuin yhteen nuoreen naiseen reilu vuosi sitten, enkä ole saanut mielestäni. Hän jäi elämään haaveisiini. Pakit minä häneltä sain kahdesti. Sen takia olen eksynyt näitä sivuja lukemaan . Kiitos itsellesi, kun jaksoit kirjoittaa minun kanssa. Olen aika yksinäinen ja tykkään kun on edes jotain sosiaalista elämää välillä edes tässä muodossa.
Kaikkea hyvää sulle. Sun kanssa olisi kiva jutella koska annat vastauksia miehisestäkin näkökulmasta. Tekisi mieli kysellä enemmänkin esimerkiksi tuosta nuoremmasta naisesta että ihastuuko miehet helpommin nuorempiin naisiin? Mulla on nyt sattuneesta syystä huono kuva miehistä vaikka pyrin hiljentämään sen koska jörjellä tiijän ettei miehet oo samanlaisia kuten ei naisetkaan. Tällä hetkellä tunnepuolen ajatus on että miehet ovat omaa etua etupäässä ajattelevia, itsekkäämpiä kuin naiset ja saattavat jättää entisen vaimonsa noin vain ottaakseen nuoremman. Tuollainen ajattelutyyli on vääristymä, tiedän sen mutta se pyrkii ylös vähän väliä koska olen niin pettynyt. Melko lapsellista.
Mutta hei, mun piti lopettaa. Sää oot kuin mielenkiintoinen kirja, kun aloittaa niin ei meinaa pystyä lopettamaan.
Toivon että löydät sen aidon oikean rakkauden jossa on helppo olla molempien omana itsenään. Sellainen suhde jossa saa levätä niin huonoina kuin hyvinäkin päivinä. Voi luottaa että suhde kantaa ja kestää. Ja avoimuus, se on Niin tärkeä asia. Muakin nyt itkettää, kärsin niin kauheasti siittä että salaillaan enkä pääse toisen elämään. Oon minäkin sitten niin lapsellinen ja naiivi. Ehkä heikoimmillani tällä hetkellä vaan ja se kuuluu mun teksteistä nyt. Puran vaan sulle kerran oot niin hyvä kuuntelija. Käytin sua hyväksi 😄 saatan hävetä jälkikäteen nössöyttäni ja kokoan itseni😄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaikkea hyvää sulle. Sun kanssa olisi kiva jutella koska annat vastauksia miehisestäkin näkökulmasta. Tekisi mieli kysellä enemmänkin esimerkiksi tuosta nuoremmasta naisesta että ihastuuko miehet helpommin nuorempiin naisiin? Mulla on nyt sattuneesta syystä huono kuva miehistä vaikka pyrin hiljentämään sen koska jörjellä tiijän ettei miehet oo samanlaisia kuten ei naisetkaan. Tällä hetkellä tunnepuolen ajatus on että miehet ovat omaa etua etupäässä ajattelevia, itsekkäämpiä kuin naiset ja saattavat jättää entisen vaimonsa noin vain ottaakseen nuoremman. Tuollainen ajattelutyyli on vääristymä, tiedän sen mutta se pyrkii ylös vähän väliä koska olen niin pettynyt. Melko lapsellista.
Mutta hei, mun piti lopettaa. Sää oot kuin mielenkiintoinen kirja, kun aloittaa niin ei meinaa pystyä lopettamaan.
Toivon että löydät sen aidon oikean rakkauden jossa on helppo olla molempien omana itsenään. Sellainen suhde jossa saa levätä niin huonoina kuin hyvinäkin päivinä. Voi luottaa että suhde kantaa ja kestää. Ja avoimuus, se on Niin tärkeä asia. Muakin nyt itkettää, kärsin niin kauheasti siittä että salaillaan enkä pääse toisen elämään. Oon minäkin sitten niin lapsellinen ja naiivi. Ehkä heikoimmillani tällä hetkellä vaan ja se kuuluu mun teksteistä nyt. Puran vaan sulle kerran oot niin hyvä kuuntelija. Käytin sua hyväksi 😄 saatan hävetä jälkikäteen nössöyttäni ja kokoan itseni😄Ja anteeksi että keskityin niin paljon itseeni, oon nyt niin itseäni täynnä ja tiijät varmasti miksi. On niin paska olo etten jaksa aatella nyt muita yhtä paljon kuin normaalisti. Mietin vaan parisuhdetta ja jauhan sitä päässäni ees taas vatvoen, tiijän että ei oo hedelmällistä mutta ne tunteet, tiijät mitä tarkoitan. Jooh, mutta nyt ruuan tekoon ja pyykki huutaa mua tuolla kodarissa.
Anonyymi kirjoitti:
Kaikkea hyvää sulle. Sun kanssa olisi kiva jutella koska annat vastauksia miehisestäkin näkökulmasta. Tekisi mieli kysellä enemmänkin esimerkiksi tuosta nuoremmasta naisesta että ihastuuko miehet helpommin nuorempiin naisiin? Mulla on nyt sattuneesta syystä huono kuva miehistä vaikka pyrin hiljentämään sen koska jörjellä tiijän ettei miehet oo samanlaisia kuten ei naisetkaan. Tällä hetkellä tunnepuolen ajatus on että miehet ovat omaa etua etupäässä ajattelevia, itsekkäämpiä kuin naiset ja saattavat jättää entisen vaimonsa noin vain ottaakseen nuoremman. Tuollainen ajattelutyyli on vääristymä, tiedän sen mutta se pyrkii ylös vähän väliä koska olen niin pettynyt. Melko lapsellista.
Mutta hei, mun piti lopettaa. Sää oot kuin mielenkiintoinen kirja, kun aloittaa niin ei meinaa pystyä lopettamaan.
Toivon että löydät sen aidon oikean rakkauden jossa on helppo olla molempien omana itsenään. Sellainen suhde jossa saa levätä niin huonoina kuin hyvinäkin päivinä. Voi luottaa että suhde kantaa ja kestää. Ja avoimuus, se on Niin tärkeä asia. Muakin nyt itkettää, kärsin niin kauheasti siittä että salaillaan enkä pääse toisen elämään. Oon minäkin sitten niin lapsellinen ja naiivi. Ehkä heikoimmillani tällä hetkellä vaan ja se kuuluu mun teksteistä nyt. Puran vaan sulle kerran oot niin hyvä kuuntelija. Käytin sua hyväksi 😄 saatan hävetä jälkikäteen nössöyttäni ja kokoan itseni😄Ei sun tarvitse sitä hävetä että sulla on tunteita. Minäkin olen herkkä ja tunnen syvästi asioita. Etenkin tällaisia tunnepuolen asioita. Olen siinä mielessä vähän kuin naiset.. Vaikka ulkoisesti olen todella äijämäinen. Iso ja vahvakin... Minulla on todella miehekkäät harrastukset. Mutta on myös taiteellisia harrastuksia. En ole ihan tavanomainen mies, sellainen kuin yleensä ajatellaan. Olen aika epäitsekäs ja todella auttavainen ihminen. Minua on helppo pyytää apuun, kun aina suostun kaikkeen ja joustan.
Minusta on mukava olla se hyvä kuuntelija. Minulle se on ihan ominaista.
Mitä siitä ihastuksesta halusit tietää?
Se on varmaankin ulkonäköön liittyvä juttu, että nuorista ollaan kiinnostuttu. Mutta tuo ihastuminen oli paljon muutakin itselleni. En ole koskaan ennen kokenut niin kovaa ihastumista toiseen, kuin tämän kyseisen kanssa. Ja luulin että hän tunsi jotain samanlaista... Siten kun uskalsin häntä lähestyä, hän menikin ihan hämilleen ja homma jäi siihen. Otin myöhemmin yhteyttä uudelleen. Hän torjui minut paljon kovemmin.
Siitä jäi huono maku. Kuvittelin juttelevani hänelle täällä useita kertoja. Kun jutut osui jonkun kanssa yhteen. Aina selvisi lopulta, että se onkin joku toinen, jolle juttelen.
Minusta tuntuu että on todella vaikeaa löytää ihmistä jonka kanssa voisin olla suhteessa.
Vähän aikaa sitten tinderissä löytyi ihminen joka jutteli alkuun ihan mukavasti. Nyt selvisi, että hänellä on useita muitakin vaihtoehtoja joista valita, ja minä en ollu se mielenkiintoisin
Ilmoitin hänelle että saa jatkaa etsimistään ilman minua. Toivoin että löytää hyvän. Hän toivotti sitä samaa minulle.
En jaksa uskoa että ketään löydän, kun pakkeja tulee koko ajan kaikilta. Eli, vaikka nuorista ollaan viehättyneitä, niin aika vaikeaa se on sellaista ystäväksi saada kuitankaan.Anonyymi kirjoitti:
Ja anteeksi että keskityin niin paljon itseeni, oon nyt niin itseäni täynnä ja tiijät varmasti miksi. On niin paska olo etten jaksa aatella nyt muita yhtä paljon kuin normaalisti. Mietin vaan parisuhdetta ja jauhan sitä päässäni ees taas vatvoen, tiijän että ei oo hedelmällistä mutta ne tunteet, tiijät mitä tarkoitan. Jooh, mutta nyt ruuan tekoon ja pyykki huutaa mua tuolla kodarissa.
Mulle saat kirjoittaa ihan mistä haluat, ei haittaa... Mukava jos mun ajatukset kiinnosti noinkin paljon. :)
Sulla on varmasti paska olo, ja syystäkin. Toivottavasti nyt jaksat pyörittää arkea ja toivottavasti sulla on joku kaveri jonka kanssa voit jakaa näitä juttuja ja josta olis apua sinne arkeen? Koita nyt viettää mukava päivä kuitenkin . Täällä missä asun, paistelee aurinko. Munkin täytyy lähteä liikenteeseen. On kaupassa käyntiä sun muuta. Tänään ei ole töitä, onneksi. Olen varmaan palstallakin silloin tällöin. Olen ihan koukussa tähän paikkaan...- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Ei sun tarvitse sitä hävetä että sulla on tunteita. Minäkin olen herkkä ja tunnen syvästi asioita. Etenkin tällaisia tunnepuolen asioita. Olen siinä mielessä vähän kuin naiset.. Vaikka ulkoisesti olen todella äijämäinen. Iso ja vahvakin... Minulla on todella miehekkäät harrastukset. Mutta on myös taiteellisia harrastuksia. En ole ihan tavanomainen mies, sellainen kuin yleensä ajatellaan. Olen aika epäitsekäs ja todella auttavainen ihminen. Minua on helppo pyytää apuun, kun aina suostun kaikkeen ja joustan.
Minusta on mukava olla se hyvä kuuntelija. Minulle se on ihan ominaista.
Mitä siitä ihastuksesta halusit tietää?
Se on varmaankin ulkonäköön liittyvä juttu, että nuorista ollaan kiinnostuttu. Mutta tuo ihastuminen oli paljon muutakin itselleni. En ole koskaan ennen kokenut niin kovaa ihastumista toiseen, kuin tämän kyseisen kanssa. Ja luulin että hän tunsi jotain samanlaista... Siten kun uskalsin häntä lähestyä, hän menikin ihan hämilleen ja homma jäi siihen. Otin myöhemmin yhteyttä uudelleen. Hän torjui minut paljon kovemmin.
Siitä jäi huono maku. Kuvittelin juttelevani hänelle täällä useita kertoja. Kun jutut osui jonkun kanssa yhteen. Aina selvisi lopulta, että se onkin joku toinen, jolle juttelen.
Minusta tuntuu että on todella vaikeaa löytää ihmistä jonka kanssa voisin olla suhteessa.
Vähän aikaa sitten tinderissä löytyi ihminen joka jutteli alkuun ihan mukavasti. Nyt selvisi, että hänellä on useita muitakin vaihtoehtoja joista valita, ja minä en ollu se mielenkiintoisin
Ilmoitin hänelle että saa jatkaa etsimistään ilman minua. Toivoin että löytää hyvän. Hän toivotti sitä samaa minulle.
En jaksa uskoa että ketään löydän, kun pakkeja tulee koko ajan kaikilta. Eli, vaikka nuorista ollaan viehättyneitä, niin aika vaikeaa se on sellaista ystäväksi saada kuitankaan."Kuvittelin juttelevani hänelle täällä useita kertoja. Kun jutut osui jonkun kanssa yhteen. Aina selvisi lopulta, että se onkin joku toinen, jolle juttelen"
Tuo on palstaharha, oon kuullut tuosta tai siis havainnut tuollaista joidenkin kohdalla, ihan normaali meininkiä.
Ihastumisesta sanotaan että se sekoittaa aivokemian joten ajatukset, tunteet ja käytös on myös sen mukaista. Mitä kovemmin kolahtaa, sitä enemmän menee sekaisin. Tiijän muitakin herkkiä miehiä.
Miksi miehet haluaa sellaisen nuoren ja kauniin? Se nuorikin vanhenee joskus. Mää en nyt ihan vanhakaan oo mutta oon huomannu että mieheni pää kääntyy semmosen päälle 20 v ohikulkiessa. Ja saahan sitä katsella, ei siinä mittää. Katseleminen ei oo vielä paha minusta. Mää oon lyhyt ja hoikka, ihan vaatimaton. Mies ei oo mun ulkonäköä moittinut koskaan mikä on minusta ihme koska kaikesta muusta onkin sitten valittanut. Pukeutumisesta luonteeseen. Uskon olevani hankala luonne.
Ookko uskollinen luonne? .
Pystyisitkö pettämään?
Mulle pettäminen on sellainen juttu, etten kykenisi siihen. En pystyisi aamulla katsomaan itseäni peilistä.
Mää uskon myös että jos ero tulee niin en löydä ketään. En silti pelkää jääväni yksin, en tällä hetkellä tunne yksi jäämistä pelottavana asiana mutta sattuu menettää mies jota rakastan kaikesta huolimatta. Anonyymi kirjoitti:
"Kuvittelin juttelevani hänelle täällä useita kertoja. Kun jutut osui jonkun kanssa yhteen. Aina selvisi lopulta, että se onkin joku toinen, jolle juttelen"
Tuo on palstaharha, oon kuullut tuosta tai siis havainnut tuollaista joidenkin kohdalla, ihan normaali meininkiä.
Ihastumisesta sanotaan että se sekoittaa aivokemian joten ajatukset, tunteet ja käytös on myös sen mukaista. Mitä kovemmin kolahtaa, sitä enemmän menee sekaisin. Tiijän muitakin herkkiä miehiä.
Miksi miehet haluaa sellaisen nuoren ja kauniin? Se nuorikin vanhenee joskus. Mää en nyt ihan vanhakaan oo mutta oon huomannu että mieheni pää kääntyy semmosen päälle 20 v ohikulkiessa. Ja saahan sitä katsella, ei siinä mittää. Katseleminen ei oo vielä paha minusta. Mää oon lyhyt ja hoikka, ihan vaatimaton. Mies ei oo mun ulkonäköä moittinut koskaan mikä on minusta ihme koska kaikesta muusta onkin sitten valittanut. Pukeutumisesta luonteeseen. Uskon olevani hankala luonne.
Ookko uskollinen luonne? .
Pystyisitkö pettämään?
Mulle pettäminen on sellainen juttu, etten kykenisi siihen. En pystyisi aamulla katsomaan itseäni peilistä.
Mää uskon myös että jos ero tulee niin en löydä ketään. En silti pelkää jääväni yksin, en tällä hetkellä tunne yksi jäämistä pelottavana asiana mutta sattuu menettää mies jota rakastan kaikesta huolimatta.Olen todella uskollinen. Pettäminen on pahinta mitä suhteessa voi toiselle tehdä. Mutta omassakin avioliitossa, seksiä oli niin vähän, että joskus tuli ajatuksia pettämisestä. Jos olisi tilaisuus tullut, niin olisi voinut tapahtuakin.
Ja se on täysin normaalia miehille, että pää kääntyy nuoren ja kauniin ohi kävellessä. Se on meidän aivoihin rakennettu juttu, että tykätään katsella kauniita asioita. :)
Varmaan naisetkin katsoo mielellään kun näkevät komean hyvä kroppaisen miehen. Ihan sama juttu. Miehillä toki testosteroni hormooni tehostaa tuota vaikutusta, ja onhan sekin tutkittu, että miehet ajattelee seksiä lähestulkoon jokaisen vastaan tulijan kohdalla. Se vaan on niin. Ei kuitenkaan olla eläimiä, ja mennä hässimään jokaista. Kai niitäkin miehiä on.
Jokainen varmasti, tuossa ero tilanteessa pelkää sitä yksin jäämistä. Niin pelkäsin minäkin, ja oikeassa siinä olinkin. mutta vuosien mittaan sitä on myös tottunut tähän jollain tapaa. Surullista silti.- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Mulle saat kirjoittaa ihan mistä haluat, ei haittaa... Mukava jos mun ajatukset kiinnosti noinkin paljon. :)
Sulla on varmasti paska olo, ja syystäkin. Toivottavasti nyt jaksat pyörittää arkea ja toivottavasti sulla on joku kaveri jonka kanssa voit jakaa näitä juttuja ja josta olis apua sinne arkeen? Koita nyt viettää mukava päivä kuitenkin . Täällä missä asun, paistelee aurinko. Munkin täytyy lähteä liikenteeseen. On kaupassa käyntiä sun muuta. Tänään ei ole töitä, onneksi. Olen varmaan palstallakin silloin tällöin. Olen ihan koukussa tähän paikkaan...Mää en oo koukussa vielä ainakaan ja olen uusi tulokaskin. Jaksan pyörittää arkea, pakotan itseni pahalla sisulla. Aattelen että en anna kokonaan lannistaa itseäni. Varmaan äitinä aattelen että lasten vuoksi pakko jaksaa. Ja jos olisin yksin niin en usko että loppuseltaan jäisin makaamaan sängynpohjalle, sen verran oon äkäinen.
On pari luottokaveria joille jutskailen. Ja sulle myös, helpotusta yksinäisyyteen.
Leppoisaa vapaapäivää!! Anonyymi kirjoitti:
Mää en oo koukussa vielä ainakaan ja olen uusi tulokaskin. Jaksan pyörittää arkea, pakotan itseni pahalla sisulla. Aattelen että en anna kokonaan lannistaa itseäni. Varmaan äitinä aattelen että lasten vuoksi pakko jaksaa. Ja jos olisin yksin niin en usko että loppuseltaan jäisin makaamaan sängynpohjalle, sen verran oon äkäinen.
On pari luottokaveria joille jutskailen. Ja sulle myös, helpotusta yksinäisyyteen.
Leppoisaa vapaapäivää!!Sen verran sanon lohdutukseksesi, että olet onneksi nainen. Naiset harvemmin jäävät yksin. Aina on miehiä tarjolla ja valinnan vapautta. Huomasin sen juuri tänään kun keskustelin viimeisen kerran erään Tinder matchin kanssa. Minä en ollut hänen ykkös valinta. Siitä johtui se keskustelun lopahtaminen hänen kanssa. Ihmettelin kun jätti roikkumaan. Todella munattomia ovat ihmiset tänä päivänä. ja ailahtelevia.
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Olen todella uskollinen. Pettäminen on pahinta mitä suhteessa voi toiselle tehdä. Mutta omassakin avioliitossa, seksiä oli niin vähän, että joskus tuli ajatuksia pettämisestä. Jos olisi tilaisuus tullut, niin olisi voinut tapahtuakin.
Ja se on täysin normaalia miehille, että pää kääntyy nuoren ja kauniin ohi kävellessä. Se on meidän aivoihin rakennettu juttu, että tykätään katsella kauniita asioita. :)
Varmaan naisetkin katsoo mielellään kun näkevät komean hyvä kroppaisen miehen. Ihan sama juttu. Miehillä toki testosteroni hormooni tehostaa tuota vaikutusta, ja onhan sekin tutkittu, että miehet ajattelee seksiä lähestulkoon jokaisen vastaan tulijan kohdalla. Se vaan on niin. Ei kuitenkaan olla eläimiä, ja mennä hässimään jokaista. Kai niitäkin miehiä on.
Jokainen varmasti, tuossa ero tilanteessa pelkää sitä yksin jäämistä. Niin pelkäsin minäkin, ja oikeassa siinä olinkin. mutta vuosien mittaan sitä on myös tottunut tähän jollain tapaa. Surullista silti.Kyllä, se on aivan varmasti miehelle normaalia katsoa kauniiden naisten perään. Joskus nauranut miehelle kun ensin katsoo kasvot, sittenntissit ja vielä perän. Niin usein tehnyt tuota että tiedän millä lailla katsoo naisia. Ai miehetkö ajattelee seksiä jokaisen vastaantulijan kanssa eikait, kamalaa 😂😂😂 tuota en oo tiennyt, otte kyll hirvittäviä olentoja!!!!! Joskus oon vinkannutkin miehelle että voi katso kuinka kaunis nainen tuolla, silloin ei uskalla katsoa mutta kun luulee etten huomaa niin katselee, minusta tuo on suloista.
Noh, nyt täytyy sanoa, että meklo vähän tulee katsottua miehiä. Joskus vilaukselta huomaan jonkun miehen komeat kasvot ja aattelen että ompa komea mies ja samantien se unohtuu mutta näen myös hyvin kauniita naisia. Mitä seksuaalisuuteen tulee niin en tunne muita kohtaan seksuaalisia haluja kuin vain miestäni kohtaan, ehkä mun aivot on rakennettu vaan yhden miehen tarpeisiin, en tiijä.
Osa jopa nauttii eron jälkeen. Mää oikeasti uskon että mies olisi innoissaan erosta, voin olla väärässä. - Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Sen verran sanon lohdutukseksesi, että olet onneksi nainen. Naiset harvemmin jäävät yksin. Aina on miehiä tarjolla ja valinnan vapautta. Huomasin sen juuri tänään kun keskustelin viimeisen kerran erään Tinder matchin kanssa. Minä en ollut hänen ykkös valinta. Siitä johtui se keskustelun lopahtaminen hänen kanssa. Ihmettelin kun jätti roikkumaan. Todella munattomia ovat ihmiset tänä päivänä. ja ailahtelevia.
Olenko onnekas nainen vai onnekas koska olen nainen?
Kuulostaa markkinapaikalta tuo Tinder en osaa sovittaa sitä omaan elämääni vaikka olisin sinkku.
Onko myös hyviäkin kokemuksia Tinderistä?
Voi olla että mies kokee, ettei hänelle ole annettu riittävästi omaa tilaa...
- Anonyymi
Voi olla, mutta silloin hän tarvii paljon omaa tilaa koska makkaa omissa oloissaan illat netissä tai on autotallissa tai moottorikelkkailee tai mökkeilee yksin.,matkustaakin.Muutoinkin tekee 10 tunnin työpäiviä. Harvoin yhteistä aikaa. Eikä oo lasten kanssa muutoin kuin kuskaa silloin tällöin kun mää en pysty.
Anonyymi kirjoitti:
Voi olla, mutta silloin hän tarvii paljon omaa tilaa koska makkaa omissa oloissaan illat netissä tai on autotallissa tai moottorikelkkailee tai mökkeilee yksin.,matkustaakin.Muutoinkin tekee 10 tunnin työpäiviä. Harvoin yhteistä aikaa. Eikä oo lasten kanssa muutoin kuin kuskaa silloin tällöin kun mää en pysty.
Joo, tosi ikävä tilanne... Eikä toista voi muuttaa jos hän ei itse tajua mitä tekee. Voi olla että erosta puhuminen saisi hänet ehkä havahtumaan? Lapsetkin kärsivät kun ei ole isä läsnä olevana.
Prinssi_J kirjoitti:
Joo, tosi ikävä tilanne... Eikä toista voi muuttaa jos hän ei itse tajua mitä tekee. Voi olla että erosta puhuminen saisi hänet ehkä havahtumaan? Lapsetkin kärsivät kun ei ole isä läsnä olevana.
Ehkä mies kaipaa omaa sinkkuaikaansa?
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Joo, tosi ikävä tilanne... Eikä toista voi muuttaa jos hän ei itse tajua mitä tekee. Voi olla että erosta puhuminen saisi hänet ehkä havahtumaan? Lapsetkin kärsivät kun ei ole isä läsnä olevana.
Ei oo kauaa kun kysyin että haluaako olla enää mun kanssa koska oon kokenut että on hermona niin usein. Vastasi että ihan miten haluat. Kysyin mitä hän itse haluaa niin hermostui ja alkoi huutamaan, en muista mitä koska kaikenlaista raivosi etten pysynyt perässä
Anonyymi kirjoitti:
Ei oo kauaa kun kysyin että haluaako olla enää mun kanssa koska oon kokenut että on hermona niin usein. Vastasi että ihan miten haluat. Kysyin mitä hän itse haluaa niin hermostui ja alkoi huutamaan, en muista mitä koska kaikenlaista raivosi etten pysynyt perässä
Mun mielestä teidän kannattaa ottaa kissa pöydälle ja miettiä eroamista... Kysy siltä, onko sillä toinen nainen? Vai miksi välttelee sinua...
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Ehkä mies kaipaa omaa sinkkuaikaansa?
En tiijä en osaa sanoa. Minäpä käyn kysymässä.
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Mun mielestä teidän kannattaa ottaa kissa pöydälle ja miettiä eroamista... Kysy siltä, onko sillä toinen nainen? Vai miksi välttelee sinua...
Oon kysynyt ja vastasi ettei oo. Mää alkutalvesta nostin katin pöytään ja pyrin ottamaan selvää tilanteesta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En tiijä en osaa sanoa. Minäpä käyn kysymässä.
Silitin hiuksista ja kysyin että kaipaako koskaan sitä aikaa kun oli vielä vapaa poikamies niin vastasi ettei kaipaa. Kysyin tarviiko enemmän omaa aikaa ja tilaa tai onko ollut väsynyt niin ei mutta alkoi hermostumaan että yritän taas kaivella asioita. Pussasin poskelle ja lähin. Huomasin että meinasi ahdistua tungettelustani. Ei passaa kysellä nyt muutamaan viikkoon mitään.
Anonyymi kirjoitti:
Silitin hiuksista ja kysyin että kaipaako koskaan sitä aikaa kun oli vielä vapaa poikamies niin vastasi ettei kaipaa. Kysyin tarviiko enemmän omaa aikaa ja tilaa tai onko ollut väsynyt niin ei mutta alkoi hermostumaan että yritän taas kaivella asioita. Pussasin poskelle ja lähin. Huomasin että meinasi ahdistua tungettelustani. Ei passaa kysellä nyt muutamaan viikkoon mitään.
Sitten jää vaihtoehdoksi salailu. Mutta en halua että puutun teidän asiaan enempää... Kun en tiedä yhtään. Joku on pielessä...
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Sitten jää vaihtoehdoksi salailu. Mutta en halua että puutun teidän asiaan enempää... Kun en tiedä yhtään. Joku on pielessä...
Kiitos. Joo, en ota kirjoituksiasi niinkuin lukisin jotain valmiita vastauksia ongelmiin vaan yhtinä vaihtoehtoina, työkaluina. Itse teen päätökset ja valintani. Itse vastaan kaikesta. Kiitos ajastasi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos. Joo, en ota kirjoituksiasi niinkuin lukisin jotain valmiita vastauksia ongelmiin vaan yhtinä vaihtoehtoina, työkaluina. Itse teen päätökset ja valintani. Itse vastaan kaikesta. Kiitos ajastasi
Hyvä ettet ottanut sillein ohjeina... Minä en voi muuta kuin omista kokemuksistani puhua, ja teillä on ihan oma tilanne, jossa täytyy molempien tehdä omat ratkaisut, sen pohjalta mitä tiedätte. Keskustella pitäisi, ja ehkä joku pariterapia olisi vaihtoehtona. Ehkä sun täytyy koittaa selittää miehelle, että sinä haluaisit pelastaa suhteenne.
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Hyvä ettet ottanut sillein ohjeina... Minä en voi muuta kuin omista kokemuksistani puhua, ja teillä on ihan oma tilanne, jossa täytyy molempien tehdä omat ratkaisut, sen pohjalta mitä tiedätte. Keskustella pitäisi, ja ehkä joku pariterapia olisi vaihtoehtona. Ehkä sun täytyy koittaa selittää miehelle, että sinä haluaisit pelastaa suhteenne.
En tietenkään, määhän oon sentään aikuinen ja tajuan oman vastuuni. En voi sysätä sitä muille vaan vastaan aivan kaikista valinnoistani ihan yksin. Selitin miehelle että haluan pelastaa suhteemme alkutalvesta, silloin käytiin pariterapiassa pari kertaa, muttei mikään muuttunut. Musta vaan tuntuu ettei miestä kiinnosta, ei lapset, ei perhe, ei koti, eikä parisuhde mun kanssa. Vahva tunne ettei vaan rakasta mua.
Anonyymi kirjoitti:
En tietenkään, määhän oon sentään aikuinen ja tajuan oman vastuuni. En voi sysätä sitä muille vaan vastaan aivan kaikista valinnoistani ihan yksin. Selitin miehelle että haluan pelastaa suhteemme alkutalvesta, silloin käytiin pariterapiassa pari kertaa, muttei mikään muuttunut. Musta vaan tuntuu ettei miestä kiinnosta, ei lapset, ei perhe, ei koti, eikä parisuhde mun kanssa. Vahva tunne ettei vaan rakasta mua.
Minä kallistun myös siihen ajatukseen sitten, kun olet ihan selvästi kaikkesi yrittänyt ja terapiassakin olette olleet. Ei miestä kiinnosta. Mutta pelkää jäävänsä yksin, niin siksi ei halua myöskään erota. Eli voipi olla totta, ettei ainakaan toista naista ole kuvioissa. Muutenhan ehkä olisi lähtenyt jo itse? Tavan vuoksi on siinä, ja kun on ruokaa ja katto pään päällä. Kaikki muu on häiriöksi, siksi hermoilee. Tulee olemaan rankkaa miehellä, sitten kun tajuaa mitä menetti.
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Minä kallistun myös siihen ajatukseen sitten, kun olet ihan selvästi kaikkesi yrittänyt ja terapiassakin olette olleet. Ei miestä kiinnosta. Mutta pelkää jäävänsä yksin, niin siksi ei halua myöskään erota. Eli voipi olla totta, ettei ainakaan toista naista ole kuvioissa. Muutenhan ehkä olisi lähtenyt jo itse? Tavan vuoksi on siinä, ja kun on ruokaa ja katto pään päällä. Kaikki muu on häiriöksi, siksi hermoilee. Tulee olemaan rankkaa miehellä, sitten kun tajuaa mitä menetti.
Mää uskon, että on iloinen lähdöstäini, yksi häiriötekijän pois sekämyös lapsetkin poissa häiritsemästä. En tiijä mutta alkaa olemaan tuo tunne miehen käytöksen perusteella. Tuntuu ihan kamalalta. Aattelen että varmaankin on vain helpottunut ja alkaa nauttimaan elämästään.
Anonyymi kirjoitti:
Mää uskon, että on iloinen lähdöstäini, yksi häiriötekijän pois sekämyös lapsetkin poissa häiritsemästä. En tiijä mutta alkaa olemaan tuo tunne miehen käytöksen perusteella. Tuntuu ihan kamalalta. Aattelen että varmaankin on vain helpottunut ja alkaa nauttimaan elämästään.
No niin varmaan minunkin eksä ajatteli, kun erosta päätti. Tosin, minä kerroin hänelle monta kertaa ettei erottaisi, ja että yritettäisiin vielä... Totuus on se kuitenkin, että se ero piti tulla, että ymmärsin oikeasti muuttua ihmisenä. Jos miehesi on onnellisempi ilman teitä, niin silloin on päästettävä vapaaksi. Ei sitä voi häkissä pitää, jos ei ole hyvä olla. Ero ei koskaan tunnu hyvältä, oli se tilanne mikä vaan. Noinkin pitkään olette ollut yhdessä niin se on kuin hyppy tuntemattomaan. Raskas prosessi se on aina. Tässä just hiljattain seurasin, kun kaveri erosi pitkästä avoliitosta. Onneksi sekin show on nyt ohitse.
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
No niin varmaan minunkin eksä ajatteli, kun erosta päätti. Tosin, minä kerroin hänelle monta kertaa ettei erottaisi, ja että yritettäisiin vielä... Totuus on se kuitenkin, että se ero piti tulla, että ymmärsin oikeasti muuttua ihmisenä. Jos miehesi on onnellisempi ilman teitä, niin silloin on päästettävä vapaaksi. Ei sitä voi häkissä pitää, jos ei ole hyvä olla. Ero ei koskaan tunnu hyvältä, oli se tilanne mikä vaan. Noinkin pitkään olette ollut yhdessä niin se on kuin hyppy tuntemattomaan. Raskas prosessi se on aina. Tässä just hiljattain seurasin, kun kaveri erosi pitkästä avoliitosta. Onneksi sekin show on nyt ohitse.
Olen sanonut tuon miehelle että päästän hänet kyllä menemään, enkä heittäydy hankalaksi ja sanoin myös että että voidaan kertoa kaikille että minä otin eron jos hänestä tuntuu helpommalta muiden silmissä sillä hän on minua tarkempi mitä toiset ajattelevat kun minä en jaksa sellaisesta niin välittää. Sanoin että ei ole oikein jos olemme yhdessä jos tunteemme ei ole vastavuoroisia ja että hänkin kärsii asiasta. Vastasi ettei halua erota. Sitten hermoaa, huutaa, mököttää, sulkeutuu omaan maailmaansa, on paljon poissa.
Mulla sellainen tunne että jos tulee ero, olen loppuelämäni yksin.
Varmasti on raskas prosessi ja nimenomaan prosessi, pitkä ja kivinen tie
- Anonyymi
Jos mulla ois tollane muija kyselyiässä ni ois aika nopeeta pihalla mun kämpästä
- Anonyymi
Ollaan oltu 10v yhdessä ja jos nyt olen alkanut kyselee miksi toinen on koko ajan raivo niin ei oo mun mielestä liikaa vaadittu. Kyselen kuule melko harvoin ja jotainhan se kertoo kun ei lapsetkaan uskalla kysellä tai edes puhua isälleen. Häädä sää vaan muijas ja jatka puhumatonta linjaasi. Mää taas tykkään että parisuhteessa saa ja pitää puhua. Ei se oo mikään parisuhde jossa ei puhuta mittää
Anonyymi kirjoitti:
Ollaan oltu 10v yhdessä ja jos nyt olen alkanut kyselee miksi toinen on koko ajan raivo niin ei oo mun mielestä liikaa vaadittu. Kyselen kuule melko harvoin ja jotainhan se kertoo kun ei lapsetkaan uskalla kysellä tai edes puhua isälleen. Häädä sää vaan muijas ja jatka puhumatonta linjaasi. Mää taas tykkään että parisuhteessa saa ja pitää puhua. Ei se oo mikään parisuhde jossa ei puhuta mittää
Puhua pitää se on just niin. Jos toinen on hiljaa eikä osallistu mihinkään, niin ei sellaisen kanssa voi olla.
- Anonyymi
Sä oot sen vaimo. Ei sun tarvitse tuota sietää. Et ole sen äiti jolle voi kiutelella. Etkä ole yksinhuoltaja joka huolehtii kodin ja lapset yksin. Jos se ei puhu. Niin teen niinkuin minä . Sanoin että täsdä kaksi vaihtoehtoa joko opettelet puhumaan tai lähden. Valitse. Pistä se kasvamaan aikuiseksi ja kantamaan vastuuta omasta käytöksestä.
- Anonyymi
Mulla on melko vahva epäilys että mies hihkuisi onnesta jos lähtisin ja veisin lapsetkin mukanaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mulla on melko vahva epäilys että mies hihkuisi onnesta jos lähtisin ja veisin lapsetkin mukanaan.
Miksi ihmeessä sitten jäät? Tää on sunkin elämä. Jos mies ei rakasta sen vertaa että yrittää edes .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi ihmeessä sitten jäät? Tää on sunkin elämä. Jos mies ei rakasta sen vertaa että yrittää edes .
Kait sitä jotenkin uskoo mitä toinen vastaa kun kysyn että välittääkö ja toinen vastaa että joo. Kait sitä aattelee ettei halua särkeä perhettä. Ja aattelee että jos mies ei rakasta niin kyllä se lähtisi. Ja koska itse rakastan.. Toisaalta jos miehellä olisi joku nainen niin lähtisin sanoisin että oot varmasti sen toisen kanssa onnellisempi. Ja jotenkin oon vielä hukassa ja ajatukset hajallaan etten osaa tehdä vielä lopullisia päätöksiä. Vielä aattelee että kaikki kääntyy hyväksi, mutten enää niin usko tuohon kuin vielä vähän aikaa sitten. Alan väsymään
Suhdetta ei yksin pidetä pystyssä. Ei auta vaikka mitä tekisi, jos toista ei kiinnosta laittaa edes tikkua ristiin.
- Anonyymi
Kyllä, tuo on totuus!!
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä, tuo on totuus!!
Mitään suhdettakaan ei aloiteta yksin, jos on ainoa jota kiinnostaa... Aina tarvitaan vähintään kaksi.
- Anonyymi
Kauanko meinasit tätä teatteria jaksaa pitää yllä ja mikä mahtaa olla tämän tarkoitus
Anonyymi kirjoitti:
Kauanko meinasit tätä teatteria jaksaa pitää yllä ja mikä mahtaa olla tämän tarkoitus
Se ei ole sinun business, eikä tämä ole mitään teatteria, ellei sitten koko elämä ole sitä.
- Anonyymi
Prinssi_J kirjoitti:
Se ei ole sinun business, eikä tämä ole mitään teatteria, ellei sitten koko elämä ole sitä.
"ollakko vai eikö olla"? Siinäpä vasta kysymys?
- Anonyymi
Oletko koittanut erilaisia taktiikoita, esimerkiksi jos kerran kysymykset ahdistavat, niin että et kysyisi mitään, vaan kertoisit vaan, miltä sinusta itsestäsi tuntuu. Ja entä jos annat raivota, annat sen kaiken purkautua, ja sitten sen jälkeen jatkat. Ehkä hänellä on hyvin paksu kuori, joka pitää vain rikkoa, jotta pääsee näkemään ne ongelmat, jotka siellä pinnan alla lymyää. Puhuminen voi olla hyvin vaikeaa, mutta tarpeeksi sinnikäs voi saada toisen vihdoin avautumaan.
Erokin on ihan hyvä vaihtoehto, nykyisestä tilanteesta kärsii kaikki, eikä tuo mies ole ilmeisesti tehnyt mitään suhteen säilyttämiseksikään- Anonyymi
Olen kyllä, kysely on alkanut joskus loppu kesästä, sitä ennen en ollut kyselyikäinen vaan mies sain olla ihan rauhassa, meni ja tuli mutta sitten alkoi kiukkuaminen pahenemaan ja tylytys sekä itselleen enemmän eläminen. Aina ollut tuon tyylinen mutta tilanne paheni joku 3v sitten. Katselin ja kuuntelin sellaiset pari vuotta tuota pahenemista ja puhuin miten tuntuu pahalta, sen jälkeen heräsi kysymykset joita esittelin ja joita nykyään välttelen ettei hermostu lisää. Ilmeisesti haluaa pitää minut jollain tapaa elämänsä ulkopuolella, se tuntuu ihan kamalalta. Niin ja olen antanut raivota 10v ja aina on pahantuulinen.. Olen yrittänyt helliä, huomioida, lähtenyt lasten kanssa pariksi päivää mummolaan että saa olla rauhassa, hän on ite matkustellut yksin, harrastaa paljon, menee ja tulee eikä puhu. Sitten kotona ei kenenkään kärsi kysyä mitään, ei edes lasten. Tiuskii ja äyskii, kuin oltais jotain kärpäsiä joka pitää hätistää pois. Koko opoppoo kulkee varpaisillaan isän ollessa kotona ettei hermostu vaan aina hermostuu jos ei muusta niin joku kolautti kaapinoven liian lujaa, maito väärällä hyllyllä, matto vinossa rms pitää pitkää luentoa siittä miten ollaan tyhmiä ja huonoja. Lapsillekin sanoo että tyhmä tuon tuosta. Makkaa makuuhuoneessa ovi kiinni ja sufffailee netissä. Haukkuu vaan kaikki ja me ollaan syy että hän voi huonosti. Ei oo kiitollinen mistään ei kehu koskaan perheenjäseniä, ei kannusta mihinkään vaan aina negaa ja kukaan ei osaa mittää eikä ansaitse mittää. Nostaa itsensä jalustalle ja puhuu lapsillekin että tienaa enemmän kuin lasten kavereiden isät tms, ei kysy koskaan perheenjäseniltä miten menee tai oo kiinnostunu mun tai lasten asioista mutta pitää pitkää luentoa lapsille siittä miten osannut sijoittaa oikeisiin rahansa ja mihin osakkeisiin ja miten kukaan muu ei oo tajunnu sijoittaa vaan ainoastaan hän koska hällä on niin paljon älyä ja Herra Jumala lapset vasta 8 ja 9. Jos lapsi sanoo että on nälkä niin vastaa että mulla se vasta nälkä on kun en oo syönyt koko päivänä vaan oon raatanu teidän takia taas koko päivän.
Oon siis kokeillut jo kaikkea enkä ennää tiijä miten olla ja elää ettei hermoa - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen kyllä, kysely on alkanut joskus loppu kesästä, sitä ennen en ollut kyselyikäinen vaan mies sain olla ihan rauhassa, meni ja tuli mutta sitten alkoi kiukkuaminen pahenemaan ja tylytys sekä itselleen enemmän eläminen. Aina ollut tuon tyylinen mutta tilanne paheni joku 3v sitten. Katselin ja kuuntelin sellaiset pari vuotta tuota pahenemista ja puhuin miten tuntuu pahalta, sen jälkeen heräsi kysymykset joita esittelin ja joita nykyään välttelen ettei hermostu lisää. Ilmeisesti haluaa pitää minut jollain tapaa elämänsä ulkopuolella, se tuntuu ihan kamalalta. Niin ja olen antanut raivota 10v ja aina on pahantuulinen.. Olen yrittänyt helliä, huomioida, lähtenyt lasten kanssa pariksi päivää mummolaan että saa olla rauhassa, hän on ite matkustellut yksin, harrastaa paljon, menee ja tulee eikä puhu. Sitten kotona ei kenenkään kärsi kysyä mitään, ei edes lasten. Tiuskii ja äyskii, kuin oltais jotain kärpäsiä joka pitää hätistää pois. Koko opoppoo kulkee varpaisillaan isän ollessa kotona ettei hermostu vaan aina hermostuu jos ei muusta niin joku kolautti kaapinoven liian lujaa, maito väärällä hyllyllä, matto vinossa rms pitää pitkää luentoa siittä miten ollaan tyhmiä ja huonoja. Lapsillekin sanoo että tyhmä tuon tuosta. Makkaa makuuhuoneessa ovi kiinni ja sufffailee netissä. Haukkuu vaan kaikki ja me ollaan syy että hän voi huonosti. Ei oo kiitollinen mistään ei kehu koskaan perheenjäseniä, ei kannusta mihinkään vaan aina negaa ja kukaan ei osaa mittää eikä ansaitse mittää. Nostaa itsensä jalustalle ja puhuu lapsillekin että tienaa enemmän kuin lasten kavereiden isät tms, ei kysy koskaan perheenjäseniltä miten menee tai oo kiinnostunu mun tai lasten asioista mutta pitää pitkää luentoa lapsille siittä miten osannut sijoittaa oikeisiin rahansa ja mihin osakkeisiin ja miten kukaan muu ei oo tajunnu sijoittaa vaan ainoastaan hän koska hällä on niin paljon älyä ja Herra Jumala lapset vasta 8 ja 9. Jos lapsi sanoo että on nälkä niin vastaa että mulla se vasta nälkä on kun en oo syönyt koko päivänä vaan oon raatanu teidän takia taas koko päivän.
Oon siis kokeillut jo kaikkea enkä ennää tiijä miten olla ja elää ettei hermoaOkei okei huh selvä! Lapset pitäisi ainakin saada pois tuollaisesta tilanteesta ja äkkiä. Tuollaisesta syntyy läpi elämän kestäviä traumoja, terapiaa ja lääkkeiden syöntiä. Lapset olisi oikeastaan paras viedä terapiaan jo nyt, jotta saataisi ainakin osa ongelmista ennaltaehkäistyä. Varhainen käsittely on paras. Olet yrittänyt jo enemmän kuin tarpeeksi. Olitteko siis pariterapiaakin jo koittaneet? Se olisi viimeinen mahdollisuus ennen eroa. Sinä olet ainoa, joka voi tehdä päätöksen ja lopettaa tuon kaikkien kärsimyksen. Minä eroaisin, se olisi kaikkien hyväksi. Jos mies siitä tulisi oikeasti järkiinsä, niin aina voi palata yhteen. Ero kun saattaa tosiaan olla se piste, joka havahduttaa
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Okei okei huh selvä! Lapset pitäisi ainakin saada pois tuollaisesta tilanteesta ja äkkiä. Tuollaisesta syntyy läpi elämän kestäviä traumoja, terapiaa ja lääkkeiden syöntiä. Lapset olisi oikeastaan paras viedä terapiaan jo nyt, jotta saataisi ainakin osa ongelmista ennaltaehkäistyä. Varhainen käsittely on paras. Olet yrittänyt jo enemmän kuin tarpeeksi. Olitteko siis pariterapiaakin jo koittaneet? Se olisi viimeinen mahdollisuus ennen eroa. Sinä olet ainoa, joka voi tehdä päätöksen ja lopettaa tuon kaikkien kärsimyksen. Minä eroaisin, se olisi kaikkien hyväksi. Jos mies siitä tulisi oikeasti järkiinsä, niin aina voi palata yhteen. Ero kun saattaa tosiaan olla se piste, joka havahduttaa
Noh, onneksi mies on vähän kotona. Oon alkanut miettimään eron mahdollisuutta. Uskon että mieskin on tyytyväisempi sitten. Pärjään hyvin lasten kanssa yksinkin. Meillä on mukavaa yhdessä. Lapset varmaan vastaisi että äiti on kiltti mutta käskee aina siivota. Leivotaan yhdessä, käydään hiihtämässä metsässä, retkillä ja laavulla istutaan nuotiolla.lapsilla on myös paljon kavereita, ovat paljon sosiaalisempia kuin minä, aina suuna päänä. Melkeimpä päivittäin meillä on lasten kavereita käymässä. Eilenkin oli 4 kaveria tässä ja leivoskeltiin porukalla. Rakastan lapsia. Ihana kun käy paljon kavereita meillä. Mutta sitten illat on hissuttelua ja tunnelma latistuu kun mies on kotona, jos on on varmaan joka viikko öitäkin pois.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Noh, onneksi mies on vähän kotona. Oon alkanut miettimään eron mahdollisuutta. Uskon että mieskin on tyytyväisempi sitten. Pärjään hyvin lasten kanssa yksinkin. Meillä on mukavaa yhdessä. Lapset varmaan vastaisi että äiti on kiltti mutta käskee aina siivota. Leivotaan yhdessä, käydään hiihtämässä metsässä, retkillä ja laavulla istutaan nuotiolla.lapsilla on myös paljon kavereita, ovat paljon sosiaalisempia kuin minä, aina suuna päänä. Melkeimpä päivittäin meillä on lasten kavereita käymässä. Eilenkin oli 4 kaveria tässä ja leivoskeltiin porukalla. Rakastan lapsia. Ihana kun käy paljon kavereita meillä. Mutta sitten illat on hissuttelua ja tunnelma latistuu kun mies on kotona, jos on on varmaan joka viikko öitäkin pois.
Voisihan sitä ensin kokeilla ihan vain asua eri paikoissa. Kaikki saisivat elää vapaammin toisiaan häiritsemättä ja kokeilla, minkälaista elämä olisi ilman toisianne. Olisiko se parempaa?
Ihanalta kuulostaa tuo teidän yhdessä touhuaminen :) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voisihan sitä ensin kokeilla ihan vain asua eri paikoissa. Kaikki saisivat elää vapaammin toisiaan häiritsemättä ja kokeilla, minkälaista elämä olisi ilman toisianne. Olisiko se parempaa?
Ihanalta kuulostaa tuo teidän yhdessä touhuaminen :)Voisihan sitä kokeilla,ehdottaa miehelle. Noh, tuun toimeen paremmin lasten kuin aikuisten kanssa, jaksan paremmin lapsia. Ja mää luulen että lapsetkin tulee helposti mun luo,vieraatkin.
- Anonyymi
Nämä on näitä vaidevuoden ongelmia.
- Anonyymi
En usko että miehellä oisi vielä viihdevuodet. Edessä päin ne huvitukset.
- Anonyymi
Miksi olet tuollaisen ihmisen kanssa joka kohtelee sinua noin huonosti eikä suostu selvittämään käytöstään, noinko rakastava ja kunnioittava ihminen sinusta käyttäytyy? Kannattaa ehdottaa kamojen pakkaamista pariksi viikoksi miettimään kannattaako tälläistä suhdetta jatkaa. Usein kylläkin saattaa muuttua hetkeksi hyväksi mut sitten sama homma jatkuu. Tuollaisessa ei mitään rakkautta enää ole kuvioissa. Lapsia käy sääliksi se että annetaan tuollainen malli parisuhteesta tulevaisuuteen.
- Anonyymi
Sä et vaan ymmärrä ex punkkarin mielenlaatua, no future...no future. Keskusteluja tulevaisuudesta ei käydä koska sitä ei ole ennen huomista jos sittenkään :)
- Anonyymi
Justiisa joo. Onko Uuno Turhapuron jatko-osa jo keksitty, ei perkele
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 911355
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1511086En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse76888Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll15817- 65737
Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli290716Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107708Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?39701- 60688
En oikeastaan usko että sinä tai kukaan
Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt43665