5.1.23 esitettiin ykkösellä dokkari mormonien lähetyssaarnaajista Suomessa.
Myötätuntoisena seurasin sitä turhaa vaeltamista, johon he joka aamu uskollisesti lähtivät. Olivat vaikeasti oppineet suomen kieltä, yrittivät kommunikoida, ja suomalainen ohitti heidät yrmeästi, kuten meidän tapamme on. Olin iloinen, että edes jossakin heidät kutsuttiin sisään keskustelemaan. Pari otti kasteenkin.
Sitä ihmettelin, eikö täällä vakituiset mormonit heitä tukeneet, vai oliko jätetty pois lähetyssaarnaajien käynnit temppelissä tai mormonien kirkoissa, joissa on jumalanpalvelukset joka sunnuntai. Olen aina luullut, että seurakuntalaiset huolehtivat hyvin toisistaan ja kokoontuvat seurakunnassa eri ryhmissä.
Mormoneja on täällä niin vähän, että varmasti kaikki tuntevat toisensa ja myöskin lähetyssaarnaajat. Ilmeisesti heitä yhä on useampia Suomessakin.
Olen vuosikymmenet sitten kerran saanut yhdeltä Mormonien Kirjan, ja olen siihen kyllä tutustunutkin, ja Haagan kirkolla joskus kävin lukemassa kirkonkirjojen filmejä, siihen aikaan, kun ne eivät vielä olleet netissä.
Dokkari antoi hyvän kuvauksen työhönsä paneutuvilta lähettiläiltä, joista yksi menetti mielensä hallinnan tässä stressissä, kärsi paniikkikohtauksista ja masennuksesta. Ymmärrän hyvin, sillä työn tuloksilla ei varmasti juuri voi Suomessa kehua. Jääräpäistä kansaa.
Terveisiä tälle urhealle. Toivottavasti hän on saanut onnistumisen kokemuksia myöhemmässä elämässään.
Myötätuntoisena seurasin sitä turhaa vaeltamista, johon he joka aamu uskollisesti lähtivät. Olivat vaikeasti oppineet suomen kieltä, yrittivät kommunikoida, ja suomalainen ohitti heidät yrmeästi, kuten meidän tapamme on. Olin iloinen, että edes jossakin heidät kutsuttiin sisään keskustelemaan. Pari otti kasteenkin.
Sitä ihmettelin, eikö täällä vakituiset mormonit heitä tukeneet, vai oliko jätetty pois lähetyssaarnaajien käynnit temppelissä tai mormonien kirkoissa, joissa on jumalanpalvelukset joka sunnuntai. Olen aina luullut, että seurakuntalaiset huolehtivat hyvin toisistaan ja kokoontuvat seurakunnassa eri ryhmissä.
Mormoneja on täällä niin vähän, että varmasti kaikki tuntevat toisensa ja myöskin lähetyssaarnaajat. Ilmeisesti heitä yhä on useampia Suomessakin.
Olen vuosikymmenet sitten kerran saanut yhdeltä Mormonien Kirjan, ja olen siihen kyllä tutustunutkin, ja Haagan kirkolla joskus kävin lukemassa kirkonkirjojen filmejä, siihen aikaan, kun ne eivät vielä olleet netissä.
Dokkari antoi hyvän kuvauksen työhönsä paneutuvilta lähettiläiltä, joista yksi menetti mielensä hallinnan tässä stressissä, kärsi paniikkikohtauksista ja masennuksesta. Ymmärrän hyvin, sillä työn tuloksilla ei varmasti juuri voi Suomessa kehua. Jääräpäistä kansaa.
Terveisiä tälle urhealle. Toivottavasti hän on saanut onnistumisen kokemuksia myöhemmässä elämässään.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Vähän vaisuhan tuo oli todellisuuteen verrattuna.
Olihan loppiais iltana toinenkin totuus kun akka tapatti pentunsa kun niistä oli tullut tsompeja joten siilä tiellä ollaan
Ikävää, että mormonit eivät kerro elämästään ja mormonismista. Se ei tiedä hyvää lähetyssaarnaajillekaan, koska suomalainen yhteiskunta ei tunnu kiinnostuvan tästä uskonsuunnasta, kun siitä ei muuta tietoa koskaan kerrota, kuin se moniavioisuus, joka kuitenkaan ei ole päälimmäinen asia mormonismissa, vaan kuuluu jollekin fundamentalistiselle suuntaukselle.
Kiinnostaisi esimerkiksi kuulla, miksi sukututkimus on niin tärkeä osa mormonismia.
Sukututkimus on tärkeää, koska mormonit haluavat suorittaa kuolleille ihmisille taikakasteita.
Sukututkimus perustuu käsitykselle, että ihminen on iankaikkinen olento. Se on yksi mormonismin perusoppeja.
Perusoppeja on myöskin se, että Jumala ei osaa pelastaa ihmistä ilman mormonien tekemiä taikapuljauskasteita, myös vainajille.
Ks. Mark. 16:16.
Tuossa ei ole mormonien taikapuljauksista yhtään mitään.
Tallinnassa 90-luvulla oli satoja jenkeistä tulleita mormoneja ja he pysäyttelivät ihmisiä kadulla ja jostain syystä heillä oli rinnassa kaikilla tekaistu juutalaistyyppinen(wich- witz-loppuinen) nimi. Kantavirolaiset ovat kuitenkin ei-uskonnollista kansaa ja vähitellen he häipyivät maasta.
Tuli kyllä itsellenikin vähän paha mieli lähetyssaarnaajien puolesta, vaikka ihan täyttä hölynpölyähän tuo mormonismi on.
Toisaalta kyllä myös oletan, että mormonit saavat samanlaista kohtelua lähes kaikkialla. Ei eurooppalaisia oikein kiinnosta tällainen.
Tälläinen ei-kiinnostus on joka puolella Eurooppaa ainakin. Jopa Yhdysvalloissakin mutta vähän viiveellä (uskonnot kuolee vähän Eurooppaa hitaammin). Tosin Yhdysvalloissa on vielä isoja megakirkkoja ja kaikenlaisia saarnaajia, mutta se on osittain siksi että ihmisillä on pinnallista kiinnostusta uskontoon.
Amerikkalainen kristillisyys on nykyään kuitenkin sellaista "church in the morning, twerk in the evening" mentaliteettia.
("twerking" on sitä pyllyn heiluttamista)
Mormonit ovat hyljänneet Isän, Pojan ja Pyhän Hengen johdatuksen ja laittavat toivonsa lihan (Joseph Smith ym.) käsivarteen.
Mitä mormonit opettavat, ijankaikkisesta elämästä?
Parhaat pääsevät korkeimpaan paikkaan, missä miehillä on haaremit. Siellä tehtaillaan "henkilapsia". Kahdessa tätä alemmassa paikassa ihmisillä ei ole edes sukupuolielimiä. Näiden kolmen lisäksi on vielä alin paikka eli helvetti, jonne joutuvat kaikki, jotka ovat joskus sanoneet mormonismista pahan sanan eivätkä ole sitä katuneet.
Ne ovat kaikki pimeysden valtakunnan edustajia, jota hukkuva viimeisella tuomiolla.
Eli niitä, jotka kyseenalaistavat Smithin opit.
Kovin tylysti suhtaudutte nuoriin ihmisiin, jotka muuttavat vieraaseen maahan, opettelevat maan kielen, ja yrittävät jakaa uskoaan vieraassa maassa ihmisille, joita uskonto melko vähän muutenkaan kiinnostaa.
Periaatteen ihmisiä pitää kunnioittaa ja antaa arvo heidän työlleen.
Olisi mielenkiintoista kuulla, miten näitten nuorten ihmisten elämä jatkui kotona.
Heidän puheistaan ymmärsin, että seuraavaksi heillä oli edessään avioliitto, jonka ilmeisesti kirkko ja seurakunta järjestäisivät.
Onkohan suomalaisten nuorten velvollisuus lähteä ulkomaille lähetyssaarnaajiksi, ja millaisia kokemuksia heille on kertynyt.
Olli S. varmaan tietää.
En ole Olli S., mutta jotakin tiedän minäkin.
Monet haaveilevat avioliitosta lähetystyön jälkeen, mutta eivät tietenkään kaikki. Kirkko tai seurakunta ei järjestä avioliittoja, vaan jos kumppanin haluaa, se on etsittävä itse. Tunnen useitakin naimattomia henkilöitä, joiden lähetystyöstä on vierähtänyt jo vuosikymmeniä.
Aika moni suomalainenkin mormoninuori on ollut lähetystyössä viimeksi kuluneiden 75 vuoden aikana, osa Suomessa, osa ulkomailla. Joissakin suomalaisissa perheissä on oltu lähetystyössä jo kolmannessa ja neljännessä polvessa. Kokemuksia on kertynyt laidasta laitaan. Karttuneesta kielitaidosta ja esiintymiskokemuksista on ollut monille myöhemmin hyötyä opinnoissa ja työelämässä.
Lähetystyö ulkomailla on varmasti koko elämään vaikuttava kokemus mormoninuorella.
Kustantaako perhe lapsensa oleskelun lähetystyössä?
Katsomani dokumentti oli miellyttävä, ja kuten sanoin, myötätuntoni heräsi. Pelkään, että Suomessa ei lähetystyö juuri tuo tulosta. Nuorille läheteille se tuo varmasti paineita.