en nyt tiedä mihin palstalle tän vuodattas, mut mä oon ihan lopussa näien velkojeni ja maksujeni ja yleesä kaikkien raha-asoiden kans. mulla on tosi niukka toimeen tulo, noin 500 ekee kuussa ja sekin loppuu ens kuun alussa. sit jää vaa lapsilisät 340@ ja noin 300 euron hoitotuet sairaista lapsista. mies saa vähä reilu tonnin kuussa palkkaa, joka menee asuntolainaan, jääpi 400euroo, mä en tiedä, ku must niiku tuloi olis tarpeeks, mut rahat vaa menee, ja sit ne lpoouu ain ennneku seuraavan rahan saa. penskat ei harrastele pal mitää, kännykät niil on, vaatteet haen kirppikseltä, itelle ostan harvoin mitää, tai ostan, mut vääriä eli turhia asiota. mä oon siis ostoaddikti, mun on heti kulutettava saamani raha, mieheni ei halua ottaa vastuuta raha-asioista. mulla ulosottoja jotain 30.000@, ei niist selviä. onks ainoo tapa se, minkä teki viimekeväänä se yks nainen, eli poistua tästä maailmasta.et pääsee veloista ja tästä ainasesta rahan puutteesta?
ainoa vaihtoehto
lopussa
162549
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hei, kyllä se aurinko vielä paistaa risukasaankin. Nimimerkki Kokemusta on... Asioilla on taipumus järjestyä. Olet nyt varmaan aika loppu, ole itsellesi armollinen äläkä syyttele liikaa itseäsi. Olet kyllä parhaasi yrittänyt.
Ostoaddiktio on tosi ongelma, etkä ole ainoa sen kanssa painiva. Oletko saanut apua mielenterveystoimistosta? Jos rahat loppuvat todella niin ettei ole ruokaa tai jokin välttämätön lasku jää maksamatta, toimeentulotuki pitäisi olla sitä varten, ja jos sitä ei saa, niin seurakunnan diakoniatyöntekjiä voi auttaa. Kirkon velvollisuus on auttaa niitä jotka eivät saa apua muualta. Diakoniatyöntekjiä voi antaa ruokapaketin, maksusitoumuksen kauppaan tai maksaa laskun. Usein he ovat kokeneita ja ymmärtäväisiä ihmisiä, joiden kanssa puhumisesta voi olla paljon apua.
Sinun pitäisi päästä puhumaan asioistasi. Ottaisit yhteyttä edes jonnekin - mielenterveystoimistoon tai sinne diakoniaan. Asiat järjestyvät, vaikka nyt ei ehkä siltä vielä tunnukaan. Voimia sinulle!
se aurinko tosiaan paistaa vielä, vaikka juuri nyt tuntuu ylitsepääsemättömältä.
Mulla on vanhoja velkoja n. 8000 euroa, joita maksan pois rahatilanteen mukaan. Jos haluaisn mahd. nopeasti velattoman tilanteen, pitäisi maksaa varmaan reilu 500 kuussa, eli melkein koko palkka. Teen lasten takia lyhyempää päivää, pakko.
Mutta, kuvittele näin että tärkein pääoma sinulla ovat juuri nuo lapsesi, sekä miehesi. Tai kuvittele ihmisiä vielä vaikeammassa jamassa. Pääasiahan on että ihmissuhteet ovat kunnossa , sekä katto pään päällä.
Tuskin toimeentulotukea myönnetään tilanteissa, joissa talousahdingon syynä on se, että perheessä kulutetaan liikaa rahaa. Tuo ruoka-apuvinkki sitä vastoin oli hyvä. Ja ruokapakettejahan jakavat useammat tahot. Paitsi kirkko, niin myös esim. Vapaa-Ajattelijat.
Pistäkää kämppä myyntiin, muuttakaa vuokralle ja maksakaa ei-niin-matalalakorkoiset ulosottovelat pois. Jos ostovimma on mahdoton, niin varmaan se auttaa jotain, että pistäisi automaattikorttiin mahd. pienet nostorajat. Ja tietty luottokortit veks, jos sellaisia löytyy.
Ainakin mitä muilta kuulee. Ja kannattavaakin ainakin nykyisillä vuokrilla. Joten se ei ole automaattinen ratkaisu.
Tee, jos et ole vielä tehnyt, taloussuunnitelma. Noudattakaa sitä ja maksa niin paljon velkaa pois kuussa kuin pystyt. Jos vaan maksukyky riittää, voi vaihtoehtona olla sosiaalinen luotto tai takuusäätiön järjestelylaina.
Tuskin oma asunto tulisi halvemmaksi, jos siitä vapautuvilla rahoilla pystyisi maksamaan pois ulosottovelat tai merkittävän osan niistä, joiden korkokulut eivät tunnetusti ole kaikkein pienimmät mahdolliset.
Sosiaalisen luoton kattosumma taas on niin pieni, että sillä ei tuollaisia velkasummia maksella.
jos myisimme asunnon, saisimme siitä juuri sen verran että saisimme asuntolainan maksettua ja vuora-asunto on kuussa ilman tukea noin 600€ joten se on vain 200€ pienempi ku lainan lyhennys. ja sosiaalitukien varaan ei voi laskea mitään, ne voivat heilua varsinkin jos edes vähänkin saa työtä edes välillä. ja sit pelkkien sos tukien varassa eläminen ei ole ikuista, eikä mielekästä, luulisin. luotollisia kortteja ei ole,pikapankkikortit on. nostorajaa ei ole.
tekisi mieli vaa huutaa, kun mikään ei auta. tästä suosta ei ole nousua, taidankin siten upota kunnolla.
Oletteko te saaneet asuntolainan 100%:lle velkasummasta ja hankkineet sen vasta äskettäin vai mihinkä tuo "saisimme siitä juuri sen verran että saisimme asuntolainan maksettua" perustuu?
Jos ostokäyttäytyminen kerran jatkuvasti riistäytyy käsistä, niin tuo nostoraja kannattaa pankkikortille hankkia nopeasti.
Ps. Minun mielestäni on hienoa, että sinä ja jotku muut vastaavassa tilanteessa olevat kirjoittelette täällä. Josko tilanteenne saisi edes jonkun sellaisen ihmisen silmät aukeamaan, jotka täälläkin meuhkaavat suurten kulutusluottojen puolesta ja elävät elämäänsä velkarahalla.
todennäkösesti me saatii täys takaus, meil oli ennestää myyty talo, josta saadut rahat kans sijotettu tähän. edellisestä ei saatu paljo mitään, oli huonokuntoinen ja ei mukavuuksia vailla oleva. nostoraja ei auta, kun tulee rahaa niin pienissä erissä, ja voin mä sen silti tuhlata vaik nostasin harvoinkin. kyse on nyt siitä, että kun rahat loppuu, mutta laskut eivät, niin mikä avuksi?
Onnistuisiko asuntolainan lyhennyksen kuukausierän pienentäminen tai muutama lyhennysvapaa kuukausi? Entä voisitteko myydä nykyisen asunnon ja muuttaa halvempaan ja pienempään? Ikäväähän se lasten kanssa on, mutta kivempaa lapsena on asua ahtaasti kuin ylirasittuneiden vanhempien kanssa.
Onnistuisiko asuntolainan lyhennyksen kuukausierän pienentäminen tai muutama lyhennysvapaa kuukausi? Entä voisitteko myydä nykyisen asunnon ja muuttaa halvempaan ja pienempään? Ikäväähän se lasten kanssa on, mutta kivempaa lapsena on asua ahtaasti kuin ylirasittuneiden vanhempien kanssa.
kaipa se onnistuu, mut se on sit vähä paha, kun nyt jo aika pieni se erä, ja tääl asunnon vaihto ei käy yks ksks, on sen verran maaseutua. jos ois tää järvenrannal nii mut tälläsil ei oo kysyntää tähän hätää. no, kai me jotain keksitään niiku aina, paska ku on niin valosa luonne sit kuitenkin, et näkee ain jotain hyvääkin, vaik elämä päin veetä. ei voi ees köyden jatkoks lähtee ku sit perilliset kärsii..
Mitäs jos te koko perhe istuisitte alas suunnittelemaan taloutta, kerätkää kaikki pakolliset laskut kasaan ja ynnätkää asuntolaina ja muut maksut. Katsokaa mikä jää elämmiseen ja miettikää mitä sillä pitäisi saada. Ruokakaupan menoja kannattaa suunnitella etukäteen jos päättää että 20 ecua pitäisi riittää, niin sitten ostokset on valittava niin että raha todella riittääkin. Minä olen joskus nostanut vaikka 100 euroa ja vaihtanut sen femmoiksi, ja sitten vain ottanut tarpeellinen määrä mukaan kauppaan. Harmittaa tietysti kun kaupassa olisi joku hyvä tarjous.. mutta olen todennut tehokkaaksi. Vaatemenoista ym pitäisi sopia kuka tarvitsee mitä ja milloin. Voisitko ehkä päästä velkajärjestelyn piiriin?
Martoilla on jokin hyvä taloudenpito ohjelma..
Minä elin monta vuotta perheeni elättäjänä, koska miehen rahat meni juomiseen. Rahat loppui, asunto myytiin (asuntojen hinnat oli alhaalla, joten velkaa jäi 120 000mk) ja velkoja meni ulosottoon. Makselen niitä velko edelleen perintätoimistoihin, ulosottoon ja pankkiin. Kaikkiin olen saanut tehtyä maksusuunnitelman. Tilistäni ei mene kolmasosaa ulosottoon vaan ainoastaan 100e, perintätoimistolle maksan 40e ja pankille 100e. Kauppatavarat olen hankkinut tästä kuuluisasta saksalaisesta Lidlistä ja saanut kuusi henkisen perheen ruokamenot pysymään kurissa. Kärryllisen tavaraa saa erittäin edullisesti, kun tekee tilipäiväksi listan kahden viikon ruoasta ja menee lappu kädessä kauppaan. Kyllä minullekin niitä heräte ostoksia tulee.Nyt harvemmin enään kun ei ole luottokorttia ja pelaan reilulla rahalla. Luottokortteja ei siis ole ainoastaan elektron kortti ja siinä nostoraja 100e. Pakolliset laskut kuten sähkö ja vesi meni suoraveloitukseen ja ne menee tililtä heti lapsilisän tullessa tilille. Sähkölaskunkin kun saa kerran kuussa niin ei tule yllätyksiä. Puhelin liittymät vaihdettiin ärrän ladattaviin kortteihin, joten puhelinlaskut jäivät pois. Puhut kun on varaa. Kyllä näitä mahdollisuuksia löytyy kun haluaa. Meillä on nykyään mahdollisuus lähteä lasten kanssa kesälomalle! Soittele rohkeasti eri laitoksiin ja tee sopimuksia ja noudata niitä!
Mikään ei ole niin kauheaa kun miettiä edes perheen surmaamista omien vaikeuksien takia! Jos tuollaiset ovat edes mielessä niin eikö olisi parempi antaa lapset sijaiskotiin . Hälytyskellot soimaan hyvä ihminen!!! Mitkä oli omat ajatuksesi silloin kun äiti tappoi perheensä velkojen takia???
Kaikkea hyvää.
Meillä ei onneksi juoda. En kyllä surmaisi ketään jos oikeen ajattelen, ja eilen tein vähän talous suunnittelea. Ongelmani on lähinnä se, että jos minä suunnittelen jotain, toiset kävelevät ylitseni. Isä ostaa lapsille kalliitakin asioita,mutta ei auta minua velkojen kanssa, koska olen ne tyhmyytäni hankkinut. Mies myös ostaa kalliita tarve-esineitä, mutta minä maksan ns. juoksevat kulut. Minä taas haluisin, että hänkin ottaisi osaa näihin menoihin, niin että vaikka kaikki rahat tulisi hänen tililleen, mutta hän myös hoitaisi kaiken, koska itse en meinaa saada tilanetta hallintaan.
Lidlistä ostan minäkin jonkun verran. Kun menen velkaneuvontaan pelkään että teen taas liian epärealistisia järjestelyjä. Sitäpaitsi mies ei suostu antaman omia tulotietojaan sinne, joten se kai hyytyy koko velka juttu siihen.
Raskasta tämä on, vaikka kuika ajattelen, että onni ei ole rahasta kiinni, mä oon ollu aina köyhä. Nyt vaa niin hukassa tämän elämän kanssa, että en oikee tiiä mitä tulee eteen. Ero olisi yksi ratkasu, jos lapset jäis miehelle, mut mä rakastan mun lapsia, ja mies ei halua ottaa niist täyttä vastuuta, koska se häiritsis sen työssäkäyntiä, ja olisi muutenkin vaivalloista. Lapsistaan se pitää kun ovat kunnolla, poissa jaloista eivätkä aiheuta mitään ylim. järjestelyjä hänen elämääsä.
Tosin jos muutaisin lasten kanssa pois, vois tulla turpaan, ja toisaalta, kun sit alottas ns itsenäisen elämän, olisi yksin rahoistaan vastuussa, voi hakea vaik apua sossusta, ei siis raha-apua vaan rahan käyttö apua, kunnes asiat alkaisi lutviutua.
Mut ero rahan takia?
Onko sekään oikein, ja viisasta?
Ihan hienoa kuulla ettet oikeesti miettinyt asiaa. Ero ei ole ratkasu tilanteeseen. Varsinkaan jos teillä menee muuten hyvin. Ymmärrän tilanteesi. Miehelläni ei ollut mitään hajua mistään, koska viinaa oli saatava, ennen pihistettiin sitten ruoasta. Minä muutin erilleen kolme vuotta sitten ja nyt kun olen tehnyt näitä sopimuksia ja järjestelyitä niin pärjään hyvin. Mutta teillä ei ole ongelmia parisuhteessa niin kuin minulla. Et varmaan usko ja tämä kuulostaa jo niin kuluneelta, mutta USKO TULEVAISUUTEEN JA PAREMPAAN! Ei tää elämä voi aina olla pelkkää alamäkeä. Ja kukaan meistä ei ole toista neuvomaan tai toista parempi, vaikka se näillä palstoilla moralisointina välillä tulee esille. Tee niin kuin itse parhaaksi näet älä niin kuin miehesi ajattelee. Oletko laittanut miestäsi tosiaan vaikka kauppareissut tekemään ihan yksin ja omista rahoistaan? Tai lykännyt lasku nippua käteen ja sanonut et maksa.. Joskus nuo miehet tarvii sellaisen ääripään teon että ne huomaa asiat. Miehet on yleensä pidetty pikkulapsina ja heillä ei ole realistista otetta nykypäivään. Tietenkään en voi yleistää kaikkia miehiä, mutta omat kokemukset ovat niin voimakkaat ja minulla ei ole miehistä mitään hyvää sanottavaa.