Oikeiston keinot talouden "korjaamiseksi"

Niin Purralla kuin Orpollakin on ohjelmissaan taas tutut jargonit, joita heidän puolueensa ovat jauhaneet jo kymmeniä vuosia, havaittavin tuloksin: niillä muka korjataan ongelmia, jota ne itseasiassa aiheuttavat.

KANNUSTINLOUKUT
Niitä ei ole olemassa, missään. Niitä on poistettu sosiaaliturvaa leikkaamalla aina vuodesta 1995 saakka, eikä sillä ole ollut mitään vaikutusta mihinkään, paitsi siihen, että ihmiset ovat köyhtyneet lisää. Vuosi vuodelta sosiaaliturvaa on leikattu lisää ja lisää, ja vielä lisää pitää kuulema leikata. Epäilemättä "kannustinloukut" eivät katoa, ennen kuin köyhät on laitettu maksamaan köyhyydestään veroa.

Todellisuudessa "kannustinloukkujen" leikkaaminen heikentää työllisyyttä vähentämällä kokonaiskysyntää.

ANSIOTULOJEN VERONKEVENNYKSET
Ne ovat aina tuntuvat tulonsiirto pienituloisilta hyvätuloisille, ja samalla ne ovat viennistä tuontiin, eli rahan lapioimista Suomesta muualle. Kokoomuslainen isänmaallisuus on aina velvoittanut vain muita ja köyhempiä. Aseita sentään ollaan valmiita ostamaan, kun vaan löydetään joku muu maksamaan ne. Sitä varten pitää tietenkin päästä hallitukseen, siellä voi päättää, keneltä rahat nyhdetään tällä kertaa.

JAETTVAN KAKUN KASVATTAMINEN
Hokema, jolla ei ole mitään sisältöä, sillä yksikään oikeiston kannattama keino ei sitä tee. Tulonsiirrot köyhiltä rikkaille eivät lisää kokonaiskysyntää, vaan vähentävät sitä, ainakin kotimaahan kohdistuvaa kysyntää.

Ansiotuloveron alentaminen ei paranna kilpailukykyä, josta ollaan muka niin kovin huolissaan. Se heikentää sitä, sillä se rahoitetaan aina nostamalla epäsuoria veroja, jotka taas vaikuttavat suoraan hintatasoon, ja kiihdyttäessään inflaatiota nostavat palkkatasoa kilpailijoitamme korkeammalle.

Veronalennuksia on vuosikausia jaettu muka hillitsemään palkkakehitystä. Ne eivät ole auttaneet mitään. Nimittäin jos ansiotuloveron alennukset hillitsisivät palkkojen nousua, ylemmät ja alemmat palkat lähenisivät toisiaan. Siksi, että prosentuaalisesti annetut alennukset ja progression lievennykset hyödyttävät euromääräisesti aina enemmän suurituloisia, joiden siis pitäisi siksi haluta pienempiä palkankorotuksia kuin pienituloisempien.

Niin ei ole käynyt. Erot palkoissa ovat kasvaneet.

TULOEROJEN KASVATTAMINEN VÄHENTÄÄ TYÖTTÖMYYTTÄ
Tätä hoettiin varsinkin 1990-luvulla kovaan ääneen, ilman mitään näyttöä, että se pitäisi paikkaansa. Puhe on vähenynyt, mutta kaikki hallitukset, joissa oikeisto on ollut mukana, ovat toteuttaneet tuota Martti Hetemäen hellimää kuningasjatusta. Mitään positiivista vaikutusta tuloerojen tietoisella kasvattamisella ei ole ollut työllisyyteen, eikä edes teoriassa voi ollakaan. Kokoomustaustaisena Hetemäki ei tajua, että palkat eivät vaikuta vain hintatasoon, vaan myös ostovoimaan. Palkkojen nostaminen tai laskeminen ei vaikuta työllisyyteen, koska kysyntä säilyy samana hintojan ja palkkojen laskiessa yhtä paljon. Se on hyvin selvä ja yksinkertainen tosiasia, jonka jokainen tajuaa, paitsi oikeistolainen.

Käytännössä palkkatason alentaminen ei vaikuta myöskään kilpailukykyymme, sillä todellisuudessa palkkataso alenee vain alemmissa tuloluokissa, joissa ei työskennellä vientiteollisuudessa. Jos ne edes laskisivat kotimaista hintatasoa, jota ne eivät tee, koska työnantajat keräävät hyödyn omaan taskuunsa, sekään ei vaikuttaisi kilpailukykyyn. Nimittäin vientialat mitoittavat korotuksensa vientialan tuottojen mukaan, eivät kotimaisen hintatason.

Solidaarisen palkkapolitiikan aikana, jolloin tuloerot myös palkoissa tosiaan pienenivät, työllisyysaste oli korkein ja kasvu nopeinta.

MITÄ OIKEISTOLAISESTA TALOUSPOLITIIKASTA ON HYÖTYÄ
Ei yhtään mitään. Kaikki oikeiston ehdottamat toimet ovat silkkaa populismia ja yksinkertaisten jymäyttämistä. Talouteen niillä on vain ja ainoastaan huonontavia vaikutuksia. Vielä koskaan missään ei ole syntynyt kasvua leikkauksilla, eikä koskaan tule syntymäänkään.

Kasvu ei koskaan synny yksityisellä sektorilla, sellaisesta kasvusta ei ole koko olemassa olevassa historiassa yhtään esimerkkiä, missään. Kaikki kasvukaudet ovat syntyneet koko kapitalismin olemassaolon aikanakin vain ja ainoastaan suuren mittaluokan julkisista investoinneista. Yleensä aseteollisuuteen, mutta joskus myös sosiaalisiin ohjelmiin, tai esim avaruustutkimukseen.

Keynes oli oikeassa. Friedman taas ei itsekään ottanut itseään liian vakavasti. Toisin kuin Hetemäki on otettu, hirvittävin seurauksin maamme taloudelle.