Stallari:"Itä-Karjalan valtaus 1941 oli typerä verileikki, jolla tämän maan turvallisuutta ei kohennettu pätkänkään vertaa. Ei ihme että vuosi 1941 ei ole Suomen sotahistorian tutkimisessa läheskään niin tärkeässä osassa kuin talvisota ja 1944."
Marskin suunitelmana kesällä -41 oli Talvisodassa menetettyjen alueiden takaisin valtaus.
Siihen oli joukot ryhmitetty,painopiste Kannaksella.
Saksa vaati kuitenkin "kädenlyöntiä Syvärillä" ja Suomea hyökkäämään sinne,luvaten itse vallata Leningradin, jonne Suomi kieltäytyi hyökkäämästä.
Ankara väännön jälkeen Marskin oli suostuttava. Tehtiin kiireellä suuri ryhmitysmuutos ja muodostettiin Karjalan Armeija.
Marski julkaisi 10.7. 41 kuulun"miekantuppi-päiväkäskyn, jolla innostettiin joukkoja tähän suurhyökkäykseen ja itse asiassa Suur-Suomen muodostamiseen. Kiireessä unohtui sellainen pikku asia kuin presidentin ja hallituksen informointi.
Saksa ei kuitenkaan kyennyt Leningradin valtaukseen,vaan Marski alkoi jo keväällä -42 ounastella Saksan tappiota.
Ja niinhän siinä kävi.
Marski tuli tehneeksi uransa suurimman strategisen virheen,joka kesällä-44 oli koitua Suomen tuhoksi.
Itä-Karjalaan sidotut joukot puuttuivat Kannakselta ja puolustus luhistui osittain senkin takia.
Sodasta selvittiin vain joten kuten,Marskin otettua preoidenttinä lusikan kauniiseen käteen.
Marskin suunitelmana kesällä -41 oli Talvisodassa menetettyjen alueiden takaisin valtaus.
Siihen oli joukot ryhmitetty,painopiste Kannaksella.
Saksa vaati kuitenkin "kädenlyöntiä Syvärillä" ja Suomea hyökkäämään sinne,luvaten itse vallata Leningradin, jonne Suomi kieltäytyi hyökkäämästä.
Ankara väännön jälkeen Marskin oli suostuttava. Tehtiin kiireellä suuri ryhmitysmuutos ja muodostettiin Karjalan Armeija.
Marski julkaisi 10.7. 41 kuulun"miekantuppi-päiväkäskyn, jolla innostettiin joukkoja tähän suurhyökkäykseen ja itse asiassa Suur-Suomen muodostamiseen. Kiireessä unohtui sellainen pikku asia kuin presidentin ja hallituksen informointi.
Saksa ei kuitenkaan kyennyt Leningradin valtaukseen,vaan Marski alkoi jo keväällä -42 ounastella Saksan tappiota.
Ja niinhän siinä kävi.
Marski tuli tehneeksi uransa suurimman strategisen virheen,joka kesällä-44 oli koitua Suomen tuhoksi.
Itä-Karjalaan sidotut joukot puuttuivat Kannakselta ja puolustus luhistui osittain senkin takia.
Sodasta selvittiin vain joten kuten,Marskin otettua preoidenttinä lusikan kauniiseen käteen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Itä-Karjalan valtaus toi monta ertua Suomelle:
- saatiiin helposti puolustettava vesistölinja
- voitiin kotiuttaa armeijasta pari vanhinta ikäluokkaa
- saatiin takamaastoon liikkumatilaa, joka helpotti vetäytymistä
Toki siitä oli haittansakin vuonna 1944, mutta sieltä saatiin pari koskematonta divisioonaa apuun Kannaksen puolustukseen.
"- saatiin takamaastoon liikkumatilaa, joka helpotti vetäytymistä"
Etuhan se on tuokin, kun saa pidemmän matkan "vetäytyä"
Se on vetäytyessä todella etu, joka taas puuttui Kannaksella!
Ei puuttunut.
Tilaa oli koko Kannaksen mitta,joka Länsi-Kannaksella tulikin käytettyä Viipurinlahdelle ja Viipuriin asti.
Siirtämällä Kannakselle operatiivisen osaston huhtikuun alussa -44 esittämät lisävoimat, olisi viivytyskin voitu tehdä tapahtunutta järjestyneemmin.
Nyt se oli enimmäkseen kaaosta ja tappiot nousivat suuriksi, varsinkin materiaalissa.Varikkoja ei ehditty evakuoida.
” Tilaa oli koko Kannaksen mitta,joka Länsi-Kannaksella tulikin käytettyä Viipurinlahdelle ja Viipuriin asti.”
Niin oli ja siihen 100 km:n matkaan meni 10 päivää. Viipurin menetyksen jälkeen oli tilanteessa, jossa lisää vetäytyminen olisi tuonut suuria vaikeuksia! Onneksi niitä ei enää tarvinnut tejdä!
”Siirtämällä Kannakselle operatiivisen osaston huhtikuun alussa -44 esittämät lisävoimat, olisi viivytyskin voitu tehdä tapahtunutta järjestyneemmin.”
Vet5äytyminen JO ENNEN vihollisen hyökkäystä on helppoa vain Putinistillt!
”Nyt se oli enimmäkseen kaaosta ja tappiot nousivat suuriksi, varsinkin materiaalissa.Varikkoja ei ehditty evakuoida.”
Vihollisen hyökkäyksen voima oli Kannaksella täysin toista luokkaa kuin Laatokan Karjalassa. Olisi hyvinkin voinut käydä niin, että ilman toimintaa olleet 2 divisioonaa olisi hetkessä Kannaksella nuijittu rammaksi. Nyt ne tulivat mukaan Tali-Ihantalaan ja olivat siellä ratkaiseva apu!
”Varikkoja ei ehditty evakuoida.”
Nopea vetäytyminen aiheuttaa aina kalustotappioita! Onneksi torjuntavoitto ei jäänyt niistä kiinni!
Hölynpölyä.
Esimerkiksi suunnitellut 2 divisioonaa ja 2 prikaatia olisi ollut merkittävä lisävoima taisteluun valmistautuneina ,eikä osina suoraan kuljetuksista taisteluun heitettyinä,kuten nyt kävi.
Tali-Ihantala ei ollut suunniteltu,vaan improvisoitiin tilanteen mukaan. Tappiot olivat raskaat.
Saksa ei edes päässyt Syvärille, joten sitä ei kannata sekoittaa tähän.
Se oli nimenomaan Saksan määrittämä tavoite,johon he pyrkivät idästä ja suomalaiset lännestä.
Saksalainen163.D pääsi Syvärille suomalaisten mukana ja valmisteli ylimenohyökkäystä.
Idän puolella Saksan joukot lyötiin kaukana Syväriltä,joten sitä kädenlyöntiä ei koskaan tehty.
163 D. siirrettiin vähin äänin Sallaan.
” Idän puolella Saksan joukot lyötiin kaukana Syväriltä,joten sitä kädenlyöntiä ei koskaan tehty.”
Saksan joukot etenivät Tihvinään n. 100 km päähän Syväristä taisyelun äänet kuuluivat Syvärille, joten siihen se sitten jäi!
Noinhanse kävi.
Saksa siis petti Marskin,mutta minkäs mahdoit.
Pientä korvausta Saksalta saatiin sitten Kannakselle kesällä -44.
Jotenkin selvittiin,mutta Suur-Suomi jäi äärioikeiston hetken haaveeksi,johon Marskikin vuoden1918 muistoissa hurahti.
Kalliiiksi kävi,mutta hetken hurma saatiin.
Krapula jatkuu vieläkin...
” Krapula jatkuu vieläkin...”
Vain Sinulla itselläsi! Me muut ei muistella päivittäin vuotta 19 tai vuosia 1939-1944!
Hyvä niin.
Muistatte kuitenkin aina väärin, niin stallarit kuin putleristitkin.
Syvärin saavuttamisessa tappiot olivat suuremmat kuin talvisodassa,rata katkaistiin, mutta Syvärin voimalaitos vaati paljon uhreja.
TOISAALTA vesistölinja piti asemasotavaiheessa tappioit pieninä!
Tuo on helppoa jälkiviisastelua eikä sitä tuolta pohjalta ja tiedoilla voi sanoa totuudeksi.
Tappiot kasvoivat Syväriä lähestyttäessä järkyttävästi, mikä oli osin tyhmän voitonhuuman aiheuttamaa.
Tappiot kasvoivat, koska vastus oli kova, mutta tavoitteet täyttyivät ja saimme kolmen vuoden ajan olla helpolla vesistölinjalla! Se, että sinne pääsy kyrsii Putinistia suunnattomasti, on vain kirsikka kakun päällä!
Ainakaan Talvelan tavoitteita ei saavutettu, tämä lisäksi Tuuloksessa asetti koko maan itsenäisyyden vaakalaudalle, kun oli tapattamassa niitä reservejä, jotka Ihantalan peltojen reunaan pysäyttivät loppurynnistyksen.
Se oli vähän sellainen "antaa mennä kun on alamäki" -tilanne. Ei kukaan oikeasti mitään Äänislinnaa halunnut eikä jotain Aunuksen kyläröttelöitä.
Kyllä sen Suur-Suomi ajattelun takana oli paljon väkeä 1941-42, mutta Stalingradin jälkeen touus valkeni ja into väheni.
Mannerheim ja Ryti kuvittelivat Itä-Karjalan voivan olla jonkinlainen valtti rauhanneuvottelussa,mikä ei olisi voinut pahemmin mennä harhaan.
Siksihän Marski piti suuret voimat idässä,kun ratkaisu tapahtui Kannaksella.
Sillä hän täydensi oman virheratkaisunsa. Sitä yritettiin lopuksi jo paniikinomaisesti paikata.
Marski jatkoi naurettavia selityksiäään vielä muistelmissaankin.
Pariisin rauhansopimuksen mukaiset Suomen rajat olivat samat, kuin mitkä Stalin oli hahmotellut jo joulukuussa 1941 Britanian ulkoministeri Anthony Edenille.
"Todellisen uutisen Paasikivi kuuli vasta vuoden viimeisenä päivänä pankinjohtaja Marcus Wallenbergin saapuessa hänen luokseen hotelliin. Lähettiläs, rouva Kollontai oli tiedustellut mahdollisuuksia avata yhteys suomalaisiin.33 Mistä sitten oli kysymys?
Aloitteen taustaan kuului Britannian ulkoministerin Anthony Edenin neuvottelumatka Moskovaan joulukuussa 1941. Stalin teki tällöin selväksi pitävänsä kiinni Hitlerin hyökätessä voimassa olleista rajoista, mikä siis edellytti Englannin antamaa tunnustusta mm. Baltian maiden ja Kaakkois-Suomen kuulumisesta Neuvostoliittoon. Lisäksi aluevaatimukset käsittivät osia ltä-Preussista, Petsamon sekä tukikohtia Romaniassa ja Suomessa. Viimeksi mainittujen maiden kanssa solmittaisiin erilliset sotilassopimukset.
Vastapalvelukseksi Neuvostoliitto suostuisi siihen, että britit oman turvallisuutensa varmistamiseksi hankkisivat itselleen tukikohtia Länsi-Euroopasta, esimerkiksi Ranskasta, Belgiasta, Hollannista, Tanskasta ja Norjasta. Kuitenkin Neuvostoliitolle oli annettava takeet siitä, että se saisi vapaasti käyttää Itämeren ja Pohjanmeren välisiä kulkuväyliä. Lisäksi »Saksan ja sen satelliittien» pitäisi maksaa sotakorvauksia, joiden suuruudesta voitaisiin sopia myöhemmin.
Rajaongelmaa lukuun ottamatta Suomen kysymys kuitattiin neuvotteluissa varsin vähällä. Stalinin mukaan Neuvostoliitto ei halunnut riistää kyseisen maan itsenäisyyttä. Sen sijaan sikäläisen hallituksen oli vaihduttava. Epäluuloisen Edenin tiedusteltua, mitä tämä merkitsi, hän sai kuulla esimerkiksi Paasikiven kaltaisten miesten ehkä soveltuvan hallitsemaan Suomea. Britannian ulkoministeri totesi apulaisilleen myöhemmin, ettei Neuvostoliitto siis vaatinut koko Suomea. Paasikivi ei ollut kommunisti, ja toisaalta oli pidettävä täysin luonnollisena Stalinin haluttomuutta olla tekemisissä hallituksen kanssa, jota vastaan hän oli käynyt sotaa. – Eden lupasi palata asiaan-hallituksensa ehdittyä ottaa siihen kantaa.34
Britannian ulkoministerin lähdettyä pitkälle paluumatkalleen – junalla Murmanskiin ja sieltä edelleen laivalla kotimaahan – rouva Kollontai ilmaantui jouluaattona Tukholmassa kabinettisihteeri Bohemanin puheille. Lähettiläs korosti, ettei Moskovasta ollut saapunut asiaa koskevia ohjeita, mutta tietyistä sieltä tulleista sähkeistä ja tiedusteluista hän oli muodostanut henkilökohtaisen käsityksen, jonka mukaan Kreml ei olisi täysin haluton Suomen kanssa solmittavaan sopimukseen. Katkeruus tuota maata kohtaan tosin oli suuri, mutta toisaalta Neuvostoliitolla ei ollut intressiä alistaa suomalaisia valtaansa; nämä olivat aivan liian hankalia (besvärliga).
Rouva Kollontai mainitsi uskovansa Suomen riippumattomuuden sekä Saksaan että Neuvostoliittoon nähden olevan tärkeätä myös Ruotsille. Sovinto Neuvostoliiton kanssa ei kuitenkaan saisi johtaa Suomen joutumiseen Saksan miehittämäksi. Vaikka Kollontai puhuikin vain omissa nimissään, viimeksi mainittua kohtaa on pidettävä varsin merkittävänä. Ajankohtainen tilanne oli lähettilään mielestä sovintoa ajatellen epäedullinen, mutta myöhemmin Saksan heikentyessä edellytykset paranisivat.
Wallenbergilta Paasikivi kuuli niinikään Stalinin Edenille esittämistä Suomea koskeneista vaatimuksista (Moskovan rauhan rajat, Petsamo, hallituksen vaihdos ja siihen liittyvä »Paasikiven kaltaisten miesten» paluu valtaan). Ruotsalaiset olivat saaneet nämä – sinänsä täysin paikkansa pitäneet – tiedot brittiläisistä diplomaattilähteistä.39"
https://jkpaasikivi.fi/book/valtiomiehen-elamantyo-3/jatkosodan-paasikivi/
NL tuki voimakkaasti Suomen kommunistien valtapyrkimyksiä sodanjälkeissä vaaleissa. Samoin heidän vaatimuksiaan tuomita ns. sotasyylliset vastoin Suomen lakia.
Onnistuminen olisi johtanut Suomen kommunismiin.Hieno suunnitelma,mutta Suomen karu kansa oli toista mieltä.
SKP:n peitejärjestö SKDL oli kuitenkin hyväksyttävä hallituspuolueeksi.
Stallarien vihaama torjuntavoitto onnistui myös poliittisesti.
Itään rynnistys johtui luultavasti Suomen johdon puheista Hitlerin kanssa, niistä ei ole julkisuuteen hiiskuttu muualla kuin Neuvostopropagandassa.
Saksalaiset olisivat vallanneet Leningradin Kannaksen kautta. Suomea vastaan puuttui panssareita vastaan rakennetut linnoitukset, tästä syystä Hitler päätti saartaa sen.
Hölynpölyä.
Tämä Suomen ja Saksan yhteistyö on selvitetty lukemattomissa tutkimuksissa ja muistelmissa vuosikymmenten aikana.
Viimeksi Pekka Visurin tuoreissa tutkimuksissa.
Se on todettu asianosaisten itsensä taholta, eli Saksan ja NL:n tahoilla, että Leningradiin oli rakennettu erittäin vahva Lugan puolustuslinja. Näiden maiden sotahistorioitsijat ovat tulleet siihen tulokseen, että eteneminen 220 km päähän Moskovaankin olisi ollut järkevämpää, kompromissina päädyttiin Demjanskiin. Se että suomalaisten roskatutkimuksissa ei nähdä omaa napaa pidemmäs johtuu luuserisyndroomasta.
Hölynpölyä. Stallari ei tunne edes perusasioita.
Hitler olisi halunnut vallata ensin Leningradin huoltosatamaksi,mutta sotilaat halusivat Moskovaan.
Hitler käänsi ps-joukot elokuussa -41 Ukrainaan ja hyökkäys seisoi ainakin 6 viikkoa,jona aikana Stalin järjesti Moskovan puolustuksen,sekä varasi 0,5 miljoonan miehen strategisen reservin.
Sysykuun alussa Hitler kielsi tunketumisen Leningradin kaupunkialueelle ja käski saartaa sen sekä näännyttää asukkaat nälkään.
Hyökkäys Moskovaan torjuttiin joulukuussa -41 tunnetulla tavalla.
Hitlerin ja maavoimien johdon erimielisyydet sotkivat Saksan sotatoimia vakavalla tavalla.
Ne takasivat Operaatio Barbarossan epäonnistumisen.
Elokuussa 1941 armeijaryhmällä oli kaksi päätavoitetta. Ensinnäkin, murtaa Lugan puolustuslinja, eristää Leningrad 18. armeijan kanssa ja toiseksi edetä 16. armeijalla itään Valdain kukkuloille ja vallata Demyansk.
Saksalaiset suunnittelivat rikkovansa Lugan linjan kolmella hyökkäyksellä.
56. panssarijoukot hyökkää koilliseen Lugasta ja 1. ja 28. jalkaväkiryhmä hyökkää Neuvostoliiton 48. armeijaa vastaan pohjoiseen Olhava-joen suuntaisesti.
Siirrettyään merkittävän osan Keskiarmeijaryhmän hyökkäyskapasiteetista aina Leningradiin asti, hän päätti 6.-12. syyskuuta, että armeijaryhmä Nord ei varsinaisesti valtaa kaupunkia. Tämän mukaisesti Leeb sai nyt käskyn luovuttaa kaikki panssariyksikkönsä Keskiarmeijaryhmälle paitsi 39. panssarijoukot.
19. syyskuuta 18. armeija jatkoi Neuvostoliiton linjan työntämistä Oranienbaumiin vasten Suomenlahtea. Tänä aikana 41., 56. ja 57. panssarijoukot sekä 4. panssariryhmän päämaja muuttivat ryhmittymään operaatio Typhooniin.
Elokuun alussa 1941 18. armeijan jalkaväki piiritti Tallinnan satamakaupunkia. Taistelu Tallinnasta ratkaisi Suomenlahden avautumisen laivaliikenteelle NL:n evakuoinnin epäonnistuttua ilmapommitusten takia.
Onnetonta kopiointia käännöksestä.
Edes organisation perusterminologiaa ei hallita.
Armeijaryhmä Nord käsitti 16.ja18.Armeijat sekä Panssariryhmä (armeija) 4:n.
AR Mitte eli Keskinen AR oli päävoima.
" Tänä aikana 41., 56. ja 57. panssarijoukot", asiantuntematon käännös tarkoittanee ps-rykmenttejä.
Arvaus aivan perseestä. Panssarijoukot koostuivat kahdesta kolmeen divisioonasta ja apuyksiköistä.
PAR:lle alistettu kenraalieversti Erich Hoepnerin komentama 4.Panssariryhmä (-armeija) koostui aluksi kolmesta panssaridivisioonasta,kolmesta moottoroidusta divisioonasta ja kolmesta jv-divisioonasta.
Ps-ryhmä oli yleensä jaettu kahdeksi armeijakunnaksi,loput divisioonat olivat suoraan armeijan johdossa.
Kokoonpano vaihtui sodan aikana jatkuvasti.
Itä-Karjalaan siis mentiin Saksan vaatimuksesta,joskaan ei kovin vastentahtoisesti,ainakaan aluksi.
Menestystäkin riitti.
Hinta nousi sitten ajan mittaan kovaksi ja aiheutti suuria ongelmia armeijan kurille ja taistelutahdolle. Myös Kannaksella ratkaisutaisteluissa.
Todellisuudessa ekollit metsäteollisuuden johdossa vaativat etenemään niin kauas kuin pippuri kasvaa kansasta välitämättä, kaatui 26 000 nuorta miestä ja haavoittui 50 000.
Hölynpölyä.
Siellä oli Walden ja Talvela suoraan kytköksissä patruunoihin, Mannerheim, Walden ja pääministeri Ryti. Talvelan oli tunnusteltava suostuuko Hitler revanssiin.
Touhu oli täsmälleen samaa kuin nykyään, jopa suolakaivoksista tapellaan.
No eipä juuri! Hyödyt oli haittoja suuremmat! Saimme elää kolme vuotta eli asemasotavaiheen varsin rauhallisessa oloissa ja pystyimme kotiuttamaan tuona aikana osan väestä!
Saattoi pyytää, mutta onneksi siitä ei tarvinnut välittää!
"Touhu oli täsmälleen samaa kuin nykyään, jopa suolakaivoksista tapellaan."
Tosin niistä tappelee Venäjä Ukrainassa! Ei muut!
Lugan linjan suuri merkitys tulee tässäkin esiin, NL ehti aloittaa 6.12.1941 vastahyökkäysten sarjan Siperiasta haalituilla hiihtojoukoilla. Samana päivänä Karhumäki vallattiin ja Iso-Britannia julisti sodan Suomelle.
Oltiin kuviteltu Itä-Karjalan merkitys täysin väärin. Näin Talvela oli vanhaa miestä narrannut.
Hölynpölyä.
Laukaan linja murrettiin ja PAR eteni Lenigradin laidoille.Hitler kielsi 6.9. kenraalientyrmistykseksi hyökkäyksen kaupunkiin.
Talvela oli Marskin uskollisin ritari. Tämä oli hänelle ehdoton auktoriteetti kuolemansa jälkeenkin.
NL tyhjensi koko Kauko-Idän joukoista ja raskaista aseista.
Samalla täydennettiin ja varustettiin lyötyjä divisioonia uudelleen.Vuoden1941 aikana kutsuttiin 5 miljoonaa reserviläistä palvelukseen.
Puna-Armeija vahvistui Wehrmacht heikkeni.
Hyökkäys Itä-Karjalaan tapahtui siis Saksan vaatimuksesta.
Marskin päiväkäsky sinetöi sen kuitenkin Suur-Suomi-intoilijoiden riemuksi viralliseksi politiikaksi, josta Marski tosin"unohti" ilmoittaa presidentille ja hallitukselle. Ei sieltä juuri soraääniä alkuun kuulunut.
Suur-Suomen luomisen "virallinen unohtaminen" alkoi Stalingradin tappion jälkeen.Marski käski panna sotapropagandassa sordiinon päälle ja Suur-Suomen sijasta oli puhuttava turvallisista rajoista.
Marskin usko Saksan voittoon lopahti jo talvella-42,mutta eihän siitä voinut julkisesta puhua.
Eikä juuri yksityisestikään.
Kesän-44 suuret ongelmat aiheutuivat osaltaan siitä,että Marski ei voinut myöntää Itä-Karjalan valtausta virheeksi,vaan uskoi sen voivan olla neuvotteluvaltti,jolla voisi saada ns.vanhat rajat rauhanneuvotteluissa.
Totuushan oli,että Suomen oli hyväksyttävä rauhanehdot sellaisinaan.
Mitkään neuvottelut eivät tulleet edes kyseeseen.
” Kesän-44 suuret ongelmat aiheutuivat osaltaan siitä,että Marski ei voinut myöntää Itä-Karjalan valtausta virheeksi,vaan uskoi sen voivan olla neuvotteluvaltti,jolla voisi saada ns.vanhat rajat rauhanneuvotteluissa.”
Ei tietenkään, koska SE EI OLLUT VIRHE muiden kuin Putinistin mielestä! Vesistölinjan edut olivat haittoja paljon suuremmat,, mutta toki linjan arvo ”vaihtarina” hiipui. Oli vain vaikea yksipuolisesti vetäytyä ja luopua alueesta! Mutta kun suurhyökkäys alkoi niin Laatokan Karjalasta voitiin siirtää kaksi freesiä fivisioonaa tukemaan Kannaksen puoilustusta!
”Totuushan oli,että Suomen oli hyväksyttävä rauhanehdot sellaisinaan.”
Kerrot valeen muka totuutena? Kevääseen verraten oli sotakorvaukset pudotettu 600 —-> 300!
”Mitkään neuvottelut eivät tulleet edes kyseeseen.”
Tuli kyllä, kun kerran korvaus aleni! Älä viitsi tekeytyä ääliöksi! Jäät aina kiinni!
Todellisuudessa edellinen vaatimus saatiin välissä 23.6.1944 ja se kuului: ”vain ehdoton antautuminen riittää! Niistä ehdoista saatiin merkittävä parannus!
"Kerrot valeen muka totuutena? Kevääseen verraten oli sotakorvaukset pudotettu 600 —-> 300!"
Se oli liittoutuneiden keskenään sopima, minkä suomalaisten piti hyväksyä Moskovassa, yrityksistä sen alentamiseksi huolimatta.
Itä-Karjalan valloitus nimenomaan aiheutti vaatimuksen sotakorvauksista
23..6.1944 mitään rauhanehtoja ei edes esitetty, joten mistään muutoksesta ei voi olla edes kyse.
” Itä-Karjalan valloitus nimenomaan aiheutti vaatimuksen sotakorvauksista”
Ja vaatimus oli keväällä 600 ja syyskuussa 300! MOT!
”23..6.1944 mitään rauhanehtoja ei edes esitetty, joten mistään muutoksesta ei voi olla edes kyse.”
Tuolloin se oli vastaus! Ei vaatimus ehdottomasta antautumisesta vaadi sen pitempää paperia!
"Ja vaatimus oli keväällä 600 ja syyskuussa 300! MOT!"
Mikä oli täysin liittoutuneiden keskenään sopima asia.
"Tuolloin se oli vastaus! Ei vaatimus ehdottomasta antautumisesta vaadi sen pitempää paperia!"
Tuossa on se ongelma, että mitään väittämääsi vastauspaperia ei ole olemassa.
” Mikä oli täysin liittoutuneiden keskenään sopima asia.”
Ei ollut kyse siitä, kuka sopoiu! Väitit, että ehdot oli samat! Vaan eivät olleet!
"Tuolloin se oli vastaus! Ei vaatimus ehdottomasta antautumisesta vaadi sen pitempää paperia!"
Tuossa on se ongelma, että mitään väittämääsi vastauspaperia ei ole olemassa.”
Kyllä vastauksen kertoi neukku itse ja se vastasi maan sen hetken mielipidettä! Tilanne koheni kovasti sitten syyskuuhun mennessä!