Onni se on tämäkin

Saisinpa rauhan ja ymmärryksen nähdä asiat noin, ehkä sitten vanhempana...
Nyt 53 - vuotiaana miehenä kaikki tuntu olevan ohi, ei ole oikein mitään odotettavaa tulevaisuudelta. Haluaisin nähdä iloa ja naurua, onnellisuutta ja mielekästä tekemistä tietysti. Ja rahaa sen verran, että voisi nauttia elämästä aika ajoin kaikilla mukavuuksilla.

Sairastuin yllättäen vuonna 2021 (edelleen sairaslomalla) ja pieleen meni bisnekset ja firma, ulosottomies kintereillä, vie tililtä kaikki "ylimääräiset" - pienen sairaspäivärahan sentään saa pitää.

Avioliitto vielä juuri ja juuri kasassa, pelkään että vaimo on "säälistä" vielä yhdessä, pelkään että infarkti saattaa uusiutua ja joudun irroittamaan nykyisestä elämästä joka siis ohuen langan varassa vielä roikkuu kiinni minussa. Kaverit ei enää soittele, pelkäävät kai että joutuvat kuuntelemaan valitusta (eivät joutuisi) Koska olen hammasta purren pitänyt kiinni siitä, että kaikki kulissit eivät kaatuisi. Mutta ehkä se kamelin selkä tästä katkeaa, eikä sitä välttämättä edes ymmärrä, kun se tapahtuu - ihmisen mieli kun ei kaikkea kestä, eikä etenkään tätä teeskentelyä, että yrittää olla pirteä ja reipas. Ajokorttikin otettiin pois..... Pääosin teatteria, vaimon ja lasten takia tämä pirteys ja reippaus.
En oikein kelpaa enää mihinkään, tekisi mieli luovuttaa. Mutta sitten asiat menee vielä hullummaksi - kai sitä voisi hukuttaa murheensa kapakassa, ja näin varmistaa esim. avioeron tms.
Elämän iloja niin kaipaan, sitä että oli tilillä (ja taskussa aina valmiina muutama ylimääräinen toimintatonni, jolla saatettiin lähteä vaimon kanssa äkkiä vaikka Budapestiin tai Roomaan viikonlopuksi, nauttia elämästä, auringosta, hyvästä ruuasta ja viinistä...
Pelkään että ei tule tapahtumaan enää - mutta haaveilen siitä silti, etenkin kun katsoo noita Kallion loskaisia katuja, harmaata ja märkää.
Mutta ei kai sitä sovi luopua toivosta kuitenkaan, tämähän on vain väliaikaista - kaikki loppuu kuitenkin aikanaan, eihän tämä niin vakavaa ole. Viikonloppuna sukulaisimiehen hautajaiset, ei piristävää ohjelmaa mutta antaa muistukkeen siitä, että ei täällä loputtomiin tarvitse heilua, se on oudolla tavalla hyvin lohduttava ajatus.
Kaikkea hyvää kaikille.