Minulle teidän poppoo ja toiminta on kuin

Anonyymi-ap kirjoitti:

Pahimmasta painajaisesta. Onneksi tuosta ryhdyn heräämään ja joka päivä pystyy luottamaan enemmän että se on mennyttä. Usko ja toivo elämään herää, tuntee olevansa oma itsensä joka päivä hiukan enemmän, aamuisin ei enää oksenna pahaa oloa, josta ei pidä puhua. Pelko hälvenee ja usvainen katse erottaa jo hymyjä. Unet vielä varoittavat, kuten aina, eletäänhän vaikeita aikoja, mutta unien saatanat ovat muuttuneet hieman kavaliksi ihmisiksi. Ympäristöä hyvä seurata ja pitää matalaa profiilia. Mutta kyllä, ne pimeyden ruhtinaat ja ruhtinattaret, kuten te, alkavat jo hälvetä. Joskus tunnen vielä tumman naisen pahaa tahtovan sielun, joka väistyy jo pois, vaikeasti ja halveksuen, mutta kuin käskystä häviää valoisesta näkymästä. Joskus näen vielä hänen hoikan olemuksen kivikaduilla, joskus taas väsyneen sielun sohvalla. Tarkkailemassa, kunnes häviää näkymästä. Irrottaa otteensa. Kuten muutkin. Ote elämään palaa, usko ja kirkas katse. Minä itse tunnun hyvältä itselle, tuolla edessä näkyy myös värejä, vaaleanpunaista, keltaista, oranssia ja sinistä. Vielä ei uskalla askelta ottaa, pelkään että viimeisellä askeleella se mustuus vielä riuhtaisee mutta kun se on tarpeeksi loitolla, pitää loikata kunnolla jotta ei mörkö vie. Ja niin elämä jatkui, synkimmästä ajan Jaksosta, seuraavaan lukuun. Muistelmissa tämä on kolmas osa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä