Verovaroilla elävät saavat palkan kuin Manulle illallinen

Palkkatyössä oleville on tuo järjestelmäsotku katastrofi!
Niin se tais käydä koko sote-henkilöstölle, toi irtisanominen vaikka työpaikka säilyi samana. Vuoden alussa aloittivat uuden työnantajan palveluksessa. Ilmeisesti muiden järjestelmät ovat kuitenkin toimineet paremmin?

Ehdotan korvauksia ja kompensaatiota itsestä riippumattomista syistä kärsineille palkanmaksun viivästymisistä. Kaikki tiedämme, että myöhästyneistä laskuista tulee viivästyskorkoja ja perintäkuluja!

Työstä kuuluu saada palkka. Onko se Manulle illallinen? En tiedä. Omalla palkallani maksettiin aikoinaan ruoka ja asuntolaina.

Veroraha taitaa olla opposition omaisuutta. Sitä ei saisi laittaa yhtään julkisiin palveluihin kuten terveydenhuoltoon?

Jo on aikoihin eletty! Voiko tyhmyys tästä enää lisääntyä mitenkään?
Meillä ei taida olla tulevaisuutta.

Kyllä pitää tehdä valitus myös, jos yksityisellä puolella palkka ei tule sovitusti. Niinkuin Manulle illallinen.

Kielikello:
Manu on mestari

Manun illallisen alkuperää on selvitelty nettifoorumeita virallisemmissakin yhteyksissä. Sakari Virkkusen Suomalainen fraasisanakirja Kivestä Kekkoseen (1974) luonnehtii lausumaa suosituksi vertaukseksi ja paikantaa sen ensisijaisesti Itä-Suomeen, kun taas Jukka Parkkisen teoksessa Aasinsilta ajan hermolla (2005) pureudutaan syvemmälle sanonnan juuriin. Parkkisen mukaan sutkauksen manu ei suinkaan ole erisnimi, vaan ’mestaria, ammattimiestä’ merkitsevä yleisnimi, joka juontuu ruotsalaislainasta manni ’mies’. Suomen murteiden sana-arkiston lipuista sekä etymologisesta sanakirjasta Suomen sanojen alkuperä (1995) löytyy lisäksi manu-sanalle merkitys ’etevä, kykenevä, taitava’ – mitä ammattimiehet ovat eittämättä alallaan olleet. Korvauksena tuon verrattoman ammattitaidon hyödyntämisestä talon tuli ilman muuta tarjota palkan päällisiksi ateria kiertelevälle suutari-, räätäli- tai seppämestarille. Manuille, mestareille, ruoka on siis tullut luontaisena selviönä.

Toisenlaiseen ammattiryhmään – mutta yhtäläiseen ateriointioikeuteen – viittaavat samanhenkiset sanonnat Seun tuleva kun kerijäläispoijalle puolinen (Haapajärvi) ja Luonnostaaha se lankijaa ku mieropojale iltane (Sulkava). Ilmeisesti Mäntyharjulla ei kuitenkaan ole kerjäläisille ruokaa suotu: siellä itsestään selvä asia lankijoo luonostaa kun köyhäle kuolema. Arvoitukseksi jää, ovatko manut silti saaneet illallisensa.

Alansa mestareille kuuluisikin 'Manulle illallinen'. Valitetavasti sitä ei tule, mutta on oikeus olettaa saavansa palkkaa tehdystä työstä!