Minulla on psykoosisairaus ja siihen lääkitys. Viime kesänä hermostuin siskolleni kun hän moitti äitiäni jatkuvasti . Uhkasin pistää välit poikki mikäli suhtautuminen äitiin ei muutu asiallisemmaksi. Siskon mielestä se oli sairauteni syy ja tuli huutamaan että mulla on väärä lääkitys ja olen hullu. Lopulta kuitenkin taipui ja pyysi äidiltä anteeksi. Olen huomannut sen jälkeen ja sitä ennen että suhtautuu minuun hyvin varauksellisesti. Sanoo asioita ja käyttäytyy niin, että selvästi saa sen vaikutelman että pelkää minun sairautta. Hänestä saa sen vaikutelman, että ikäänkuin pelkäisi ja pitäisi mahdollisena että voisin pimahtaa milloin vain.
Mielelläni en olisi hänen kanssa tekemisissä mutta yleisen rauhan tähden on pakko yrittää ylläpitää suhteita. Ärsyttää suunnattomasti se, ettei hän näe minua itseäni vaan sairauteni läpi peilaa kaikkea . Hänellä on ennakkoluuloja monia asioita kohtaan mutta ei selvittele asioita ja tutki niitä vaan pysyttelee mielipiteissään ja ennskkoluuloissaan niitä haluamatta muuttaa.
Kaikki mitä teen ja sanon johtuu sairaudesta ja kaikki vähänkin negatiivinen johtuu "väärästä lääkityksestä"
Oletko sinä huomannut, että sinuun suhtaudutaan eri tavalla sairautesi johdosta?
Mielelläni en olisi hänen kanssa tekemisissä mutta yleisen rauhan tähden on pakko yrittää ylläpitää suhteita. Ärsyttää suunnattomasti se, ettei hän näe minua itseäni vaan sairauteni läpi peilaa kaikkea . Hänellä on ennakkoluuloja monia asioita kohtaan mutta ei selvittele asioita ja tutki niitä vaan pysyttelee mielipiteissään ja ennskkoluuloissaan niitä haluamatta muuttaa.
Kaikki mitä teen ja sanon johtuu sairaudesta ja kaikki vähänkin negatiivinen johtuu "väärästä lääkityksestä"
Oletko sinä huomannut, että sinuun suhtaudutaan eri tavalla sairautesi johdosta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.