Hiihtäminen.

Lumi on aina väärässä paikassa. Eikä siinä ole tarpeeksi höyläkoneella tehtyjä suksenjälkiä. Mikähän siinä oikein on, että on kiinnitettävä jalkoihinsa sukset, kun löytyy aurattuja ja kolattuja kulkureittejä, joita pitkin voi kävellä vaikka Nuorgamiin? Kyllä ei ollut pienenä helppoa, kun piti talvisin hiihtää 7 kilometriä kansakouluun. Otti päähän, ja lihaksiin. Sitten alkoivat linja-autot liikkua ja paikasta toiseen päästiin helpommalla. Myöhemmin niitä alettiin sanoa busseiksi, kun se kuulostaa hienolta, siinä kun on se pehmeä p. Sanoivat että suomenkieli on niin maalaista? Mutta se nyt vain on selvää, että jälkakäytävillä on liikaa lunta, latupohjilla liian vähän ja lisäksi ei ole niitä latuja. Miten ihmeessä siinä sitten hiihtää? Suksethan voivat lähteä vaikka mihin suuntaan kun se latu ei ole ohjaamassa.
Ennen kaikki oli paremmin. Kun ei ollut latuja niin ei ollut laturaivoa. Kyllä ei ole asiat nyt niin hyvin, ja siitä minä olen mieleni pahoittanut.