Ois kiinnostavaa tietää onko muilla samanlaista tilannetta kuin mulla tai onko antaa mitään vinkkejä tai ylipäätään kokemuksia asiasta. Eli kysymys on siitä, että mä olen uskossa ja poikakaverini ei ole. Hän kuitenkin arvostaa mua ja mun mielipiteitä, mutta itse ei usko oikein mihinkään..osittain tää johtuu siitä kun se ei oikein hirveesti edes uskon asioista tiedä. Ollaan puhuttu aika vähän näistä asioista, en ole jotenkin vaan saanu puhutuks mitään hänelle..tuntuu että hän ei ymmärrä mua yhtään koska ei tunne samoin. Haluasin hänelle puhua enemmän uskonasioista, mutta se on niin vaikeaa...
Nyt tää asia alkaa kyllä tulla esille koska haluasin mennä jo kihloihin. Ollaan oltu 3 ja puol vuotta yhdessä. Ollaan puhuttu yhteenmuutosta, mutta sovittiin nyt ettei muuteta yhteen ennen kuin ollaan kihloissa(mun pyyntö). Hän on parhaillaan armeijassa, vielä ens vuoden alkuun asti ja olen tosissaan ruvennut miettimään näitä asioita nyt kun on paljon aikaa ajatella kun hän on poissa. Kun puhuin hänelle kihlauksesta, hän sanoi että tarvii aikaa miettiä ja ei ole valmis vielä, varsinkaan kun on armeijassa. Haluaisi vasta sen jälkeen mennä kihloihin, koska sanoi että jotenkin oisi hölmöä mennä kesken armeijan kun ei edes nää toista kunnolla koskaan.
Rakastan häntä aivan mielettömästi ja hänessä on juuri sellaisia piirteitä, joita haluan tulevalta mieheltäni. Hän rakastaa myös minua paljon ja on sanonut, että haluaa naimisiin kanssani joskus, mutta ei ole ajatellut asiaa vielä. Tää tuo asiaan vähän monimutkaisuutta. Hän ymmärtää mua, että haluan naimisiin, koska olen uskossa, mutta itse ei halua kiirehtiä sen asian kanssa, koska se on niin tärkeä päätös. Pelkään nyt että painostan häntä liikaa, mutta en oikein tiedä mitä tekisin. Syy, miksi haluan myös naimisiin on se, että meillä on myös seksielämää. Tiedän, että se on väärin kun ei olla naimisissa, mutta........selitä nyt sellaselle, joka ei usko.
Meillä on muuten melko samanlaiset arvot, vaikkei hän olekaan uskossa. Hän on myös sellaista tyyppiä että sitten kun mennään naimisiin niin sitten ei enää erota. Hän on todella luotettava ja uskollinen! Aivan ihana. Toivoisin ettei usko tulisi meidän väliin.
Olemme molemmat vasta 20-vuotiaita ja tämä on molemmille ensimmäinen seurustelusuhde. Onkin aivan ihme, että olen löytänyt näin ihanan ihmisen näin nuorena ja vieläpä ensimmäinen poikaystävä. Harmittaa tää asia...kaikki ois niin täydellistä jos hän olisi uskossa myös...
Toivoisin niin että saisin myös rohkeutta puhua tästä myös poikakaverilleni enemmän...
Onko kokemuksia?
Nyt tää asia alkaa kyllä tulla esille koska haluasin mennä jo kihloihin. Ollaan oltu 3 ja puol vuotta yhdessä. Ollaan puhuttu yhteenmuutosta, mutta sovittiin nyt ettei muuteta yhteen ennen kuin ollaan kihloissa(mun pyyntö). Hän on parhaillaan armeijassa, vielä ens vuoden alkuun asti ja olen tosissaan ruvennut miettimään näitä asioita nyt kun on paljon aikaa ajatella kun hän on poissa. Kun puhuin hänelle kihlauksesta, hän sanoi että tarvii aikaa miettiä ja ei ole valmis vielä, varsinkaan kun on armeijassa. Haluaisi vasta sen jälkeen mennä kihloihin, koska sanoi että jotenkin oisi hölmöä mennä kesken armeijan kun ei edes nää toista kunnolla koskaan.
Rakastan häntä aivan mielettömästi ja hänessä on juuri sellaisia piirteitä, joita haluan tulevalta mieheltäni. Hän rakastaa myös minua paljon ja on sanonut, että haluaa naimisiin kanssani joskus, mutta ei ole ajatellut asiaa vielä. Tää tuo asiaan vähän monimutkaisuutta. Hän ymmärtää mua, että haluan naimisiin, koska olen uskossa, mutta itse ei halua kiirehtiä sen asian kanssa, koska se on niin tärkeä päätös. Pelkään nyt että painostan häntä liikaa, mutta en oikein tiedä mitä tekisin. Syy, miksi haluan myös naimisiin on se, että meillä on myös seksielämää. Tiedän, että se on väärin kun ei olla naimisissa, mutta........selitä nyt sellaselle, joka ei usko.
Meillä on muuten melko samanlaiset arvot, vaikkei hän olekaan uskossa. Hän on myös sellaista tyyppiä että sitten kun mennään naimisiin niin sitten ei enää erota. Hän on todella luotettava ja uskollinen! Aivan ihana. Toivoisin ettei usko tulisi meidän väliin.
Olemme molemmat vasta 20-vuotiaita ja tämä on molemmille ensimmäinen seurustelusuhde. Onkin aivan ihme, että olen löytänyt näin ihanan ihmisen näin nuorena ja vieläpä ensimmäinen poikaystävä. Harmittaa tää asia...kaikki ois niin täydellistä jos hän olisi uskossa myös...
Toivoisin niin että saisin myös rohkeutta puhua tästä myös poikakaverilleni enemmän...
Onko kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
>>onko antaa mitään vinkkejä tai ylipäätään kokemuksia asiasta.
Uskonnolliset ja poliittiset mielipide-erojen tuleminen ongelmaksi riippuu siitä, ovatko osapuolet jääräpäitä, jotka eivät kunnioita toisen näkemyksiä. Tässä tapauksessa on kuitenkin ilmeisesti kaksi toistaan kunnioittavaa järkevää ihmistä.
Jääräpäät eivät luultavasti tule toimeen kenenkään kanssa, paitsi ehkä myötäilevän hyssykän. Kaikista asioista ei voi olla samaa mieltä ketkään kaksi henkilöä.