Vähäpuheisten juttutuokio 2

Anonyymi-ap

Kirjoitus Kati-Putita Mattilan lohtukirjasta:

"Rakensin, muotoilin, muutin ja säilytin.
Surin, iloitsin, itkin ja nauroin.
Joskus taistelin, joskus annoin periksi.
Innostuin onnistumisesta, harmistuin vastoinkäymisestä.
Olin vahva ja heikko - enkä aina ollut sitä miltä näytin."

19

211

    Vastaukset 19

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Hyvin tiivistetty ihmisen elämänkaari. Sanottavansa pelkistäminen on
      vaikea taito; kertoa vähin sanoin paljon.

    • Anonyymi

      Niinhän se on mennyt.
      Aina ei ole ollut sitä miltä näyttää.
      Joskus on ollut "vahva" kannatellakseen muita vaikka itse olisi tarvinnut kannattelua.
      Nyt kannattelen itseäni itse haalittujien tukikeppien heikosti tukien.
      Tulipas ylilennokasta tekstiä.
      Sinnitellään....

      • Anonyymi

        Ei mene ihan tasan. Työiässä kannattelee muita, mutta kun ikääntymisen myötä
        tarvitsisi itsekin joskus kannattelijaa "saa" itse kannatella itseään.
        "Tukikepit" on vähissä.
        Vanheneminen on tuntematon tie, joka muuttuu kapeaksi poluksi
        eikä etukäteen voi tietää kuinka avuttomaksi tulee ja missä vaiheessa.
        Lumen alta paljastuvaa mustaa maata katsoessaan miettii,
        että saisipa vielä yhden kesän yli elää, katsella vihreyttä, kukkia ja aurinkoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei mene ihan tasan. Työiässä kannattelee muita, mutta kun ikääntymisen myötä
        tarvitsisi itsekin joskus kannattelijaa "saa" itse kannatella itseään.
        "Tukikepit" on vähissä.
        Vanheneminen on tuntematon tie, joka muuttuu kapeaksi poluksi
        eikä etukäteen voi tietää kuinka avuttomaksi tulee ja missä vaiheessa.
        Lumen alta paljastuvaa mustaa maata katsoessaan miettii,
        että saisipa vielä yhden kesän yli elää, katsella vihreyttä, kukkia ja aurinkoa.

        Sinä osasit sanoittaa ajatukseni.
        Tottahan on, että "tukikepit" ovat hauraita, jos niitä ylipäätään on.
        Sinnitellään katsellaksemme kevättä, joka jo kulman takana.


    • Anonyymi

      Vanhuus on elämän suurin yllätys.

    • Anonyymi

      Miten me vähäpuheiset voimme tänään ?

      • Anonyymi

        Värssy päiväs, kaks parhaas. Kun yhden oppii niin kaks unohtaa :)


    • Anonyymi

      Minä riehaannuin ja neuloin epäsymmetriset raidat sukkiin.
      Päivän ponnistus oli kirjoittaa epäsymmetriset. Kaksi kertaa.

      • Anonyymi

        Kiva idea neuloa epäsymmetriset raidat. Miksi ne pitäisi olla symmetriset ?
        Symmetria on harmoniaa, mutta saa joskus olla mielikuvituksen riemuakin,
        epäsymmetrisyys on sitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiva idea neuloa epäsymmetriset raidat. Miksi ne pitäisi olla symmetriset ?
        Symmetria on harmoniaa, mutta saa joskus olla mielikuvituksen riemuakin,
        epäsymmetrisyys on sitä.

        Tavanomaisuudesta poikkeaminen riemastuttaa ja virkistää.
        Eilen ostin kimpun tulppaaneja virkistykseksi ja silmien iloksi.


      • Anonyymi

        Miten raita voi olla epäsymmetrinen?


    • Anonyymi

      Kas, tämä aloitus putkahti tänne takaisin. Aamulla viiteen kertaa katsoin
      kolme ensimmäistä sivua, ei ollut.

    • Anonyymi

      Tätä ketjuako haikailette? Ei retorinen kysymys!

    • Anonyymi

      Kati-Pupita Mattila on kirjoittanut kirjan
      "Surun ja luopumisen aikaan - Lohtukirja"

      Se on lainattavissa kirjastosta.

    • Anonyymi

      Se on lohtukirja suruun.

    • Anonyymi

      Mene lääkäriin, jos huomaat muistisi toimivan näin:
      -Unohtelu haittaa töitä tai arjesta suoriutumista.
      -Huomaat päättely- ja ongelmanratkaisukykysi heikentyneen.
      -Ajantajusi on muuttunut, kelloa on vaikea ymmärtää.
      -Läheisesi on huolestunut muististasi.
      -Unohtelet sanoja ja tavaroita tai et löydä niitä.
      -Persoonallisuutesi tai mielialasi on muuttunut.
      -Et muista sovittuja asioita tai tapaamisia.

      • Anonyymi

        En vielä aio lääkäriin, mutta vanhenemisen oireet kiihtyvät. Ajantaju on muuttunut,
        kelloa ei ole vaikea ymmärtää, mutta usein joutuu hetken miettimään mikä päivä
        on menossa. Myös sanoja unohtuu enkä aina löydä tavaroita. Mielialat on muuttuneet apeammiksi, mutta pidän sitä normaalina, eipä tässä suurta aihetta riemuun olekaan.


    • Anonyymi

      Kun epäluuloisuus ja vastahanka kaikkea kohtaan lisääntyy voisi ehkä alkaa olla huolissaan, mutta sitähän ei itse huomaa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikä on ollut

      Ihanin kohtaamisemme?
      Ikävä
      39
      665
    2. Mikä on suurin syy

      Ettet halunnut minua?
      Ikävä
      86
      638
    3. Sinä mies olisit

      ollut se kenet haluan. Edelleen pidän sinua kaikkein ihanimpana ja tärkeimpänä. Kukaan muu ei ole niinkuin sinä. Mutta s
      Ikävä
      31
      580
    4. Poliisin potkija

      Kukahan oman elämänsä sankari oli potkaissut poliisia? Iltalehdessä oli juttua.
      Haapavesi
      16
      578
    5. Miksi jätit minut

      Epätietoisuuteen? Tiedän että pelkäsit mitä siitä seuraa jos asiat tulevat mutta silti. Miksen merkinnyt tarpeeksi?
      Ikävä
      37
      523
    6. Tykkäisitköhän todellisuudessa jutella

      Minun kanssa kahdestaan, vai onko tämä palstailu enemmän sinun juttu minun suhteen?
      Ikävä
      49
      511
    7. kehtaisitko esitellä kaivattusi

      läheisillesi? 🤔
      Ikävä
      34
      502
    8. Kun et ota yhteyttä, tarkoittaako se

      Että olet menny elämässä eteenpäin ja et myös toivo minulta naiselta viestiä enää?
      Ikävä
      62
      495
    9. Mitä haluaisit

      Sanoa itsellesi juuri nyt?
      Ikävä
      63
      491
    10. Kaipaatko vielä exää?

      Jos olet ihan rehellinen
      Ikävä
      68
      479
    Aihe