Vähäpuheisten juttutuokio 2

Anonyymi-ap

Kirjoitus Kati-Putita Mattilan lohtukirjasta:

"Rakensin, muotoilin, muutin ja säilytin.
Surin, iloitsin, itkin ja nauroin.
Joskus taistelin, joskus annoin periksi.
Innostuin onnistumisesta, harmistuin vastoinkäymisestä.
Olin vahva ja heikko - enkä aina ollut sitä miltä näytin."

19

213

    Vastaukset 19

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Hyvin tiivistetty ihmisen elämänkaari. Sanottavansa pelkistäminen on
      vaikea taito; kertoa vähin sanoin paljon.

    • Anonyymi

      Niinhän se on mennyt.
      Aina ei ole ollut sitä miltä näyttää.
      Joskus on ollut "vahva" kannatellakseen muita vaikka itse olisi tarvinnut kannattelua.
      Nyt kannattelen itseäni itse haalittujien tukikeppien heikosti tukien.
      Tulipas ylilennokasta tekstiä.
      Sinnitellään....

      • Anonyymi

        Ei mene ihan tasan. Työiässä kannattelee muita, mutta kun ikääntymisen myötä
        tarvitsisi itsekin joskus kannattelijaa "saa" itse kannatella itseään.
        "Tukikepit" on vähissä.
        Vanheneminen on tuntematon tie, joka muuttuu kapeaksi poluksi
        eikä etukäteen voi tietää kuinka avuttomaksi tulee ja missä vaiheessa.
        Lumen alta paljastuvaa mustaa maata katsoessaan miettii,
        että saisipa vielä yhden kesän yli elää, katsella vihreyttä, kukkia ja aurinkoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei mene ihan tasan. Työiässä kannattelee muita, mutta kun ikääntymisen myötä
        tarvitsisi itsekin joskus kannattelijaa "saa" itse kannatella itseään.
        "Tukikepit" on vähissä.
        Vanheneminen on tuntematon tie, joka muuttuu kapeaksi poluksi
        eikä etukäteen voi tietää kuinka avuttomaksi tulee ja missä vaiheessa.
        Lumen alta paljastuvaa mustaa maata katsoessaan miettii,
        että saisipa vielä yhden kesän yli elää, katsella vihreyttä, kukkia ja aurinkoa.

        Sinä osasit sanoittaa ajatukseni.
        Tottahan on, että "tukikepit" ovat hauraita, jos niitä ylipäätään on.
        Sinnitellään katsellaksemme kevättä, joka jo kulman takana.


    • Anonyymi

      Vanhuus on elämän suurin yllätys.

    • Anonyymi

      Miten me vähäpuheiset voimme tänään ?

      • Anonyymi

        Värssy päiväs, kaks parhaas. Kun yhden oppii niin kaks unohtaa :)


    • Anonyymi

      Minä riehaannuin ja neuloin epäsymmetriset raidat sukkiin.
      Päivän ponnistus oli kirjoittaa epäsymmetriset. Kaksi kertaa.

      • Anonyymi

        Kiva idea neuloa epäsymmetriset raidat. Miksi ne pitäisi olla symmetriset ?
        Symmetria on harmoniaa, mutta saa joskus olla mielikuvituksen riemuakin,
        epäsymmetrisyys on sitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiva idea neuloa epäsymmetriset raidat. Miksi ne pitäisi olla symmetriset ?
        Symmetria on harmoniaa, mutta saa joskus olla mielikuvituksen riemuakin,
        epäsymmetrisyys on sitä.

        Tavanomaisuudesta poikkeaminen riemastuttaa ja virkistää.
        Eilen ostin kimpun tulppaaneja virkistykseksi ja silmien iloksi.


      • Anonyymi

        Miten raita voi olla epäsymmetrinen?


    • Anonyymi

      Kas, tämä aloitus putkahti tänne takaisin. Aamulla viiteen kertaa katsoin
      kolme ensimmäistä sivua, ei ollut.

    • Anonyymi

      Tätä ketjuako haikailette? Ei retorinen kysymys!

    • Anonyymi

      Kati-Pupita Mattila on kirjoittanut kirjan
      "Surun ja luopumisen aikaan - Lohtukirja"

      Se on lainattavissa kirjastosta.

    • Anonyymi

      Se on lohtukirja suruun.

    • Anonyymi

      Mene lääkäriin, jos huomaat muistisi toimivan näin:
      -Unohtelu haittaa töitä tai arjesta suoriutumista.
      -Huomaat päättely- ja ongelmanratkaisukykysi heikentyneen.
      -Ajantajusi on muuttunut, kelloa on vaikea ymmärtää.
      -Läheisesi on huolestunut muististasi.
      -Unohtelet sanoja ja tavaroita tai et löydä niitä.
      -Persoonallisuutesi tai mielialasi on muuttunut.
      -Et muista sovittuja asioita tai tapaamisia.

      • Anonyymi

        En vielä aio lääkäriin, mutta vanhenemisen oireet kiihtyvät. Ajantaju on muuttunut,
        kelloa ei ole vaikea ymmärtää, mutta usein joutuu hetken miettimään mikä päivä
        on menossa. Myös sanoja unohtuu enkä aina löydä tavaroita. Mielialat on muuttuneet apeammiksi, mutta pidän sitä normaalina, eipä tässä suurta aihetta riemuun olekaan.


    • Anonyymi

      Kun epäluuloisuus ja vastahanka kaikkea kohtaan lisääntyy voisi ehkä alkaa olla huolissaan, mutta sitähän ei itse huomaa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä tapahtuu?

      Mitä tapahtuu Humalojalla? Poliiseja talon ympärillä ja paljon ihmisiä pitkin pihoja???
      Haapavesi
      41
      1927
    2. Suomi on viittä vaille sodassa Venäjän kanssa...

      ...syynä tähän on kokoomuslainen presidenttimme Stubb. Hän on ainoa eurooppalaisen maan johtaja, joka kärkkäästi ja taha
      Maailman menoa
      710
      1322
    3. Miksi et lähesty minua

      Jos kerran kaipaat, mies? Mitä pelkäät?
      Ikävä
      102
      1086
    4. Mitä nyt haluaisit kysyä kaivatultasi?

      Tässä hetkessä tai menneestä?
      Ikävä
      102
      918
    5. Olen vähän epävarma siitä, oletko kiltti

      Nainen, ensivaikutelma oli, että olet tosi hyväsydäminen eli siinä mielessä harvinaisuus. Eli et mene virran mukana, etk
      Ikävä
      88
      914
    6. Mikä hänessä

      Saa sut kuumaksi?
      Ikävä
      66
      771
    7. Taidan olla pelkuri

      Kun en uskalla edes kysyä sulta 😳
      Ikävä
      33
      662
    8. Kuka om uusi kylän mies?

      Ajelee polkupyörällä. Vaalea, melkein kalju. Ilmestyi katukuvaan tänä kesänä. Viettää aikaa kauppojen tuulikaapeissa. Ku
      Suomussalmi
      13
      538
    9. Olinko yhden viestin arvoinen?

      Sen verran olit valmis panostamaan ja selvittämään umpisolmuja. Kukkuluuruu vaan sinullekin mies.
      Ikävä
      71
      537
    10. oot mun silmissä

      Vain äärettömän nolo. Anna olla jo 😂
      Ikävä
      78
      511
    Aihe