Vähäpuheisten juttutuokio 2

Anonyymi-ap

Kirjoitus Kati-Putita Mattilan lohtukirjasta:

"Rakensin, muotoilin, muutin ja säilytin.
Surin, iloitsin, itkin ja nauroin.
Joskus taistelin, joskus annoin periksi.
Innostuin onnistumisesta, harmistuin vastoinkäymisestä.
Olin vahva ja heikko - enkä aina ollut sitä miltä näytin."

19

212

    Vastaukset 19

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Hyvin tiivistetty ihmisen elämänkaari. Sanottavansa pelkistäminen on
      vaikea taito; kertoa vähin sanoin paljon.

    • Anonyymi

      Niinhän se on mennyt.
      Aina ei ole ollut sitä miltä näyttää.
      Joskus on ollut "vahva" kannatellakseen muita vaikka itse olisi tarvinnut kannattelua.
      Nyt kannattelen itseäni itse haalittujien tukikeppien heikosti tukien.
      Tulipas ylilennokasta tekstiä.
      Sinnitellään....

      • Anonyymi

        Ei mene ihan tasan. Työiässä kannattelee muita, mutta kun ikääntymisen myötä
        tarvitsisi itsekin joskus kannattelijaa "saa" itse kannatella itseään.
        "Tukikepit" on vähissä.
        Vanheneminen on tuntematon tie, joka muuttuu kapeaksi poluksi
        eikä etukäteen voi tietää kuinka avuttomaksi tulee ja missä vaiheessa.
        Lumen alta paljastuvaa mustaa maata katsoessaan miettii,
        että saisipa vielä yhden kesän yli elää, katsella vihreyttä, kukkia ja aurinkoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei mene ihan tasan. Työiässä kannattelee muita, mutta kun ikääntymisen myötä
        tarvitsisi itsekin joskus kannattelijaa "saa" itse kannatella itseään.
        "Tukikepit" on vähissä.
        Vanheneminen on tuntematon tie, joka muuttuu kapeaksi poluksi
        eikä etukäteen voi tietää kuinka avuttomaksi tulee ja missä vaiheessa.
        Lumen alta paljastuvaa mustaa maata katsoessaan miettii,
        että saisipa vielä yhden kesän yli elää, katsella vihreyttä, kukkia ja aurinkoa.

        Sinä osasit sanoittaa ajatukseni.
        Tottahan on, että "tukikepit" ovat hauraita, jos niitä ylipäätään on.
        Sinnitellään katsellaksemme kevättä, joka jo kulman takana.


    • Anonyymi

      Vanhuus on elämän suurin yllätys.

    • Anonyymi

      Miten me vähäpuheiset voimme tänään ?

      • Anonyymi

        Värssy päiväs, kaks parhaas. Kun yhden oppii niin kaks unohtaa :)


    • Anonyymi

      Minä riehaannuin ja neuloin epäsymmetriset raidat sukkiin.
      Päivän ponnistus oli kirjoittaa epäsymmetriset. Kaksi kertaa.

      • Anonyymi

        Kiva idea neuloa epäsymmetriset raidat. Miksi ne pitäisi olla symmetriset ?
        Symmetria on harmoniaa, mutta saa joskus olla mielikuvituksen riemuakin,
        epäsymmetrisyys on sitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiva idea neuloa epäsymmetriset raidat. Miksi ne pitäisi olla symmetriset ?
        Symmetria on harmoniaa, mutta saa joskus olla mielikuvituksen riemuakin,
        epäsymmetrisyys on sitä.

        Tavanomaisuudesta poikkeaminen riemastuttaa ja virkistää.
        Eilen ostin kimpun tulppaaneja virkistykseksi ja silmien iloksi.


      • Anonyymi

        Miten raita voi olla epäsymmetrinen?


    • Anonyymi

      Kas, tämä aloitus putkahti tänne takaisin. Aamulla viiteen kertaa katsoin
      kolme ensimmäistä sivua, ei ollut.

    • Anonyymi

      Tätä ketjuako haikailette? Ei retorinen kysymys!

    • Anonyymi

      Kati-Pupita Mattila on kirjoittanut kirjan
      "Surun ja luopumisen aikaan - Lohtukirja"

      Se on lainattavissa kirjastosta.

    • Anonyymi

      Se on lohtukirja suruun.

    • Anonyymi

      Mene lääkäriin, jos huomaat muistisi toimivan näin:
      -Unohtelu haittaa töitä tai arjesta suoriutumista.
      -Huomaat päättely- ja ongelmanratkaisukykysi heikentyneen.
      -Ajantajusi on muuttunut, kelloa on vaikea ymmärtää.
      -Läheisesi on huolestunut muististasi.
      -Unohtelet sanoja ja tavaroita tai et löydä niitä.
      -Persoonallisuutesi tai mielialasi on muuttunut.
      -Et muista sovittuja asioita tai tapaamisia.

      • Anonyymi

        En vielä aio lääkäriin, mutta vanhenemisen oireet kiihtyvät. Ajantaju on muuttunut,
        kelloa ei ole vaikea ymmärtää, mutta usein joutuu hetken miettimään mikä päivä
        on menossa. Myös sanoja unohtuu enkä aina löydä tavaroita. Mielialat on muuttuneet apeammiksi, mutta pidän sitä normaalina, eipä tässä suurta aihetta riemuun olekaan.


    • Anonyymi

      Kun epäluuloisuus ja vastahanka kaikkea kohtaan lisääntyy voisi ehkä alkaa olla huolissaan, mutta sitähän ei itse huomaa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Muuttaisitko kaivattusi luokse

      heti asumaan? 🛒
      Ikävä
      100
      822
    2. Martinan tyttärestä hieno haastattelu IL

      Martina on kasvattanut fiksun tyttären.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      361
      780
    3. Mitä odotat kohtaamiselta?

      Niin, otsikossa kysymys.
      Ikävä
      73
      600
    4. Olet kuin minä

      Jännä huomata tämä kerta toisensa jälkeen eikö ❤️
      Ikävä
      49
      590
    5. Mä olen tosi

      Ylpeä sinusta 🫂 Ajatuksissani pyydän sulle paljon suojelusta ja varjelusta. Sinua rakastettaan ja susta välitetään. Mui
      Ikävä
      38
      589
    6. Samassa kylässä asuu yks mies...

      Jota en voi sietää... yök!
      Ikävä
      65
      575
    7. Sanotaan se sitten tässä

      Rakastan sua mies varmaan.
      Ikävä
      30
      566
    8. En minä tule koskaan ottamaan sinuun yhteyttä

      Että siinä ole vaan rauhassa ilman minua koko loppuelämäsi ajan.
      Ikävä
      25
      530
    9. Omituiset kuntayhtymän vieraat festareilla

      Mitähän Pekka Iivari teki kuntayhtymän vieraana festareilla? Harvemmin tällaiset tilaisuudet ovat ns. avec- tyyppisiä ei
      Kemijärvi
      48
      527
    10. Jos se onkin niin

      Että me molemmat kaivataan toisiamme. Odotetaan sitä näkemistä. Ollaan mustasukkaisia ja mietitään, että kenen kanssa se
      Ikävä
      27
      522
    Aihe