Pelastumisen ja ristinkuoleman keskinäiseen yhteyteen liittyen voi muodostaa seuraavat kolme toteamusta:
"Jos kaikki pelastuvat, silloin Jeesus kuoli turhaan."
"Jos kukaan ei pelastu, silloin Jeesus kuoli turhaan."
"Jos yksikin sielu hukkuu/joutuu kadotukseen, silloin Jeesus kuoli turhaan."
Ensimmäiseen toteamukseen kristitty universalisti törmää usein netissä ja ihkaoikeassa elämässä puhuessaan kaikkien pelastumisesta.
Esimerkiksi Suomen vapaissa suunnissa erittäin meritoitunut kahdeksankymppinen saarnaaja sanoi noin pojalleen jokin aika sitten.
Kommentin logiikkaa on vaikea käsittää; kyseisen saarnaajan mielestä Jeesuksen kuolema on taatusti välttämätön ehto hänen omalle pelastumiselleen, mutta jotenkin kummallisesti tuo kuolema muuttuukin turhaksi, jos kaikki MUUTKIN pelastuvat sen ansiosta.
Kuulostanee raa'alta, mutta helluntaioppi ei hyväksy myöskään toista toteamusta. Helluntaiopin mukaan se, että Jumala sovitti MAAILMAN itsensä kanssa, ei toteudu niiden kohdalla, jotka "eivät ota tuota sovitusta omalle kohdalleen vastaan". Jeesus ei siis kuollut turhaan, mutta hänen kuolemastaan ei hyödy se, joka ei häneen usko. Jeesuksen kuolema ei toisin sanoen turhennu sillä, jos joku ei siihen usko. Kun tämän ajatuksen vie loogiseen päätepisteeseensä, Jeesus ei kuollut turhaan siinäkään tapauksessa, jos kukaan ei ota hänen aikaansaamaansa sovitusta "vastaan".
Kolmas toteamus on linjassa Johanneksen evankeliumin läpi julkevan punaisen langan ja Paavalin evankeliumin kanssa.
Jumala pitää oman Poikansa elämää ja vapaaehtoista kuolemaa niin suuressa arvossa ja rakastaa ja arvostaa Poikaansa niin mittaamattoman paljon, että mikään VÄHEMPI kuin KAIKKIEN PELASTUMINEN ei Pojan uhraamisen - ihmisten pilkan ja väkivallan kohteeksi joutumisen - syyksi olisi riittänyt. Ainoastaan kaikkien pelastuminen oli riittävä palkinto Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle.
"Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi."
Mutta jostain syystä elämme ajassa, jolloin ihmiset eivät TAHDO uskoa tähän vaan TAHTOVAT uskoa, etteivät kaikki pelastu. Juuri tämä irvokas tahtominen on tämän ajan kristillisyydessä kaikkein surullisinta.
"Jos kaikki pelastuvat, silloin Jeesus kuoli turhaan."
"Jos kukaan ei pelastu, silloin Jeesus kuoli turhaan."
"Jos yksikin sielu hukkuu/joutuu kadotukseen, silloin Jeesus kuoli turhaan."
Ensimmäiseen toteamukseen kristitty universalisti törmää usein netissä ja ihkaoikeassa elämässä puhuessaan kaikkien pelastumisesta.
Esimerkiksi Suomen vapaissa suunnissa erittäin meritoitunut kahdeksankymppinen saarnaaja sanoi noin pojalleen jokin aika sitten.
Kommentin logiikkaa on vaikea käsittää; kyseisen saarnaajan mielestä Jeesuksen kuolema on taatusti välttämätön ehto hänen omalle pelastumiselleen, mutta jotenkin kummallisesti tuo kuolema muuttuukin turhaksi, jos kaikki MUUTKIN pelastuvat sen ansiosta.
Kuulostanee raa'alta, mutta helluntaioppi ei hyväksy myöskään toista toteamusta. Helluntaiopin mukaan se, että Jumala sovitti MAAILMAN itsensä kanssa, ei toteudu niiden kohdalla, jotka "eivät ota tuota sovitusta omalle kohdalleen vastaan". Jeesus ei siis kuollut turhaan, mutta hänen kuolemastaan ei hyödy se, joka ei häneen usko. Jeesuksen kuolema ei toisin sanoen turhennu sillä, jos joku ei siihen usko. Kun tämän ajatuksen vie loogiseen päätepisteeseensä, Jeesus ei kuollut turhaan siinäkään tapauksessa, jos kukaan ei ota hänen aikaansaamaansa sovitusta "vastaan".
Kolmas toteamus on linjassa Johanneksen evankeliumin läpi julkevan punaisen langan ja Paavalin evankeliumin kanssa.
Jumala pitää oman Poikansa elämää ja vapaaehtoista kuolemaa niin suuressa arvossa ja rakastaa ja arvostaa Poikaansa niin mittaamattoman paljon, että mikään VÄHEMPI kuin KAIKKIEN PELASTUMINEN ei Pojan uhraamisen - ihmisten pilkan ja väkivallan kohteeksi joutumisen - syyksi olisi riittänyt. Ainoastaan kaikkien pelastuminen oli riittävä palkinto Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle.
"Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi."
Mutta jostain syystä elämme ajassa, jolloin ihmiset eivät TAHDO uskoa tähän vaan TAHTOVAT uskoa, etteivät kaikki pelastu. Juuri tämä irvokas tahtominen on tämän ajan kristillisyydessä kaikkein surullisinta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
It is now revealed that a little lamb "looking as if it had been slain" is standing at the center of the throne of the universe, not a ferocious lion that subjugates his enemies by violent force. A little slain lamb. This means that the reign of God over all things is through humble, empathetic, cosuffering, self-giving love. This is the way that God exercises his power and authority. The kingdom of God is established on what the world deemed foolish and weak. "The stone the builders rejected has become the cornerstone."
The kingdoms of the world are always founded in the blood of the enemy and in self-preserving violence. Jesus founded his kingdom in his own blood and in self-giving love. The present arrangement of the world is founded on the pompous beast who triumphs by the will to power. But we look for a new world, the city of our God, which is founded on a slain little lamb, who triumphs by the submission of his will to love, even unto death. This new world has already burst forth upon this old world in the death and resurrection of Jesus and the formation of his body on earth. We are to embody this new world until it has fully arrived.
At the eschaton, all of history and creation erupts in ecstatic adulation to the slain-lamb revelation of God, and sees in this little self-giving lamb the worth of all that humans have ever envied, murdered for, prided in, and used violence to achieve, that is, power and wealth and wisdom and strength and honor and glory and praise, forever. The little lamb alone is worthy to receive it by submitting to be slaughtered by our envy, murder, pride, and violence with nothing but love in his heart and forgiveness on his lips. This is the foundation of the kingdom of God and how it comes. The lamb is forever the light of the New Jerusalem (Rev. 21:23), the new city God is building. "And the nations will walk by this light." (Rev. 21:24)
> "Jos kaikki pelastuvat, silloin Jeesus kuoli turhaan."
"Jos kukaan ei pelastu, silloin Jeesus kuoli turhaan."
"Jos yksikin sielu hukkuu/joutuu kadotukseen, silloin Jeesus kuoli turhaan."
On sääli, että "kristityt" ovat luopuneet Jeesuksesta ja Raamatun opista. Jeesus antoi syntejä anteeksi jo ennen kuolemaansa. Eli kuolemaa ei sitä varten vaadittu.
"Niin kirjanoppineet ja fariseukset rupesivat ajattelemaan ja sanomaan: "Kuka tämä on, joka puhuu Jumalan pilkkaa? Kuka voi antaa syntejä anteeksi, paitsi Jumala yksin?" Mutta kun Jeesus tiesi heidän ajatuksensa, vastasi hän ja sanoi heille: "Mitä te ajattelette sydämessänne? Kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut', vai sanoa: 'Nouse ja käy'? Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi," – hän sanoi halvatulle - "minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Ja kohta hän nousi heidän nähtensä, otti vuoteen, jolla oli maannut, ja lähti kotiinsa ylistäen Jumalaa."
Luuk. 5:21-25
Ja Raamatun mukaan tämä on syy miksi Jeesus kuoli:
"Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra."
Room. 14:9
Ja syy miksi Jeesus tuli maan päälle:
"Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta".
Luuk. 4:18-19
"Ja hän sanoi heille: "Menkäämme muualle, läheisiin kyliin, että minä sielläkin saarnaisin, sillä sitä varten minä olen tullut".
Mark. 1:38
nimenomaan kuolema on, minkä Jeesus ristillä voitti,
"Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi"
>>"antoi jo maan päällä syntejä anteeksi"
"Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta MAAN PÄÄLLÄ antaa syntejä anteeksi"
Luuk: 5:
Jeesus ei ole enää maan päällä, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen JÄLKEEN, syntien anteeksianto on: kasteessa, "anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"