Stalin vainosi myös inkerinsuomalaisia

Johtui Suomen harjoittamasta vihamielisestä politiikasta ja rajan yli pidetyistä yhteyksistä Suomen ja Inkerin välillä. Salakuljetettiin kaikkea neuvostovihamielistä tavaraa ja valmisteltiin tuhotöitäkin.

Ehkä myös tämä AKS:n vala sai neukun epäilemään Suomen ja suomalaisten aikeita suursodan tilanteessa:

"Lippumme alla ja lipullemme
minä vannon kaiken sen nimessä
mikä minulle on pyhää ja kallista
uhraavani työni ja elämäni Isänmaalleni
Suomen kansallisen heräämisen
Karjalan ja Inkerin, Suuren Suomen puolesta.
Sillä niin totta kuin minä uskon
yhteen suureen Jumalaan
niin minä uskon yhteen suureen Suomeen
ja sen suureen tulevaisuuteen"

Ei kauheasti lisää naapurisopua tuollaiset jorinat ja inkeriläiset maksoivat Suomen sotahullujen rotukiihkojen laulujen lunnaat.

Aloittajan kertoma asia on ollut yleisessä tiedossa.
Aina siitä vain ei ole saanut puhua.

Mitä sitten ? Ei heissä mitään erikoista ole .

Samanlaista politiikkaa harjoittivat myös Ruotsi ja Norja suomalaisvähemmistöjä kohtaan, ja Suur-Suomi aatehan siinäkin takana oli, naapurimaissa pelättiin Suomen militaristisia piirejä.

Suomen kieltä arvostettiin Pohjois-Norjassa vielä 1800-luvun alussa. Alueella vallitsi luonnollinen kolmikielisyys norjan, suomen ja pohjoissaamen välillä ja kieltä vaihdettiin sen mukaan millä kysyttiin. Se, että norjalaiset, suomalaiset ja saamelaiset harjoittivat eri alojen elinkeinoja, mahdollisti kullekin kielelle oman erikoisalueensa. Kalastuksesta puhuttiin norjaksi, maanviljelystä suomeksi ja poronhoidosta pohjoissaameksi. Norjan kirkko ja koulu järjestivät suomen- ja pohjoissaamenkielistä opetusta lapsille. Tromssan seminaarissa suomen ja pohjoissaamen kielet olivat oppiaineina.

Suomen kielen opetus sekä puhuminen kiellettiin koulujen asuntoloissa ja välitunneilla 1800-luvun lopulla. Myös kielen käytöstä rangaistiin oppilaita. Opetuskielto oli voimassa vuoteen 1940, vaikka joissakin kouluissa suomea käytettiinkin apukielenä vuoteen 1936. Kielen ja kveenien aseman jyrkkä heikkeneminen johtui 1800-luvun lopun äärikansallisuuden ja sosiaalidarvinismin vaikutteista sekä Suomen itsenäistymisen alkuvuosikymmenien Suur-Suomi -aatteen aiheuttamasta suomalaisesta vaarasta Norjassa.

Voimaan tulivat asuinrajoitukset eli inkerinsuomalaiset sidottiin karkotuspaikoille, ja heidät kaikki luokiteltiin erikoissiirtolaisiksi. He eivät saaneet muuttaa ilman lupaa pois karkotusalueilta.

Inkerinsuomalaisia siirrettiin muun muassa Siperiaan, Kuolan niemimaalle, Kazakstaniin ja muualle Keski-Aasiaan ja Sahalinin saarille Japanin lähelle. Karkotuspaikkoja oli myös Äänisellä ja Keski-Venäjällä.

Karkotuspaikoilla inkerinsuomalaiset joutuivat töihin kalastusprikaateihin, maatalouskolhooseihin, kaivoksille sekä metsätöihin. Elinolot olivat usein varsinkin aluksi surkeat.

Karkotuksen lisäksi usein miehet myös vangittiin. Osa teloitettiin Stalinin suuren terrorin aikana 1937 ja 1938. Toisen maailmansodan aikana monet miehet joutuivat työarmeijaan, jonka olot vastasivat vankileirejä.

Itä-Karjalan valtauksessa 1941 saatiin paljon sujuvaa suomea puhuvia vankeja. Tätä puolta ei tainnut olla tuntemattomassa, Rahikainen puheli jotain näille.

Neuvostoliitto oli kansamurhien keskitysleiri. Musta auto tuli yöllä vei naapurit. Mitään oikeudentuntoa ja moraalia ei ollut. Järjestelmän oli tarkoitus tuhota perheet, kansanryhmät ja vakaumukselliset kristityt. Ihmisiä piti tasapäistää. Idioottimainen orjuutus järjestelmä.

Neuvostoliitto oli yhtä keskitysleiriä Stalinin aikoihin.
Vähemmistöt kokivat kovia. Suomensukuisia karkoitettiin Siperiaan, ja tapettiin tuhansittain.
Inkeriläiset olivat varmaan eräs vainotuin ryhmä. Suuri osa heistä tuhottiin. Tarkkoja lukuja tuskin on, koska Neuvostoliitto peitteli lukuja, eikä ole avannut kaikkia arkistojaan tutkijoille.
Huonosti kävi myös Muurmannin suomalaisille pohjoisessa. Elinvoimaisista suomalaiskylien asukkaista tuhoutui Stalinin vainoissa yli 80 prosenttia.