Ihimisarvo on jakamaton, julistaa demari, kun kyse on mm. lähi-itäläisistä ja afrikkalaisista, sekä maahanmuuttokriittisyydestä. Mutta kun tarkastelemme demareiden näkemyksiä ihmisarvosta, miten ne näkyvät käytännössä, näkyy demarimentaliteetti melkoisen kaksinaismoralistisena. Nimittäin kun nostamme esille maahanmuuttopolitiikkaan ja humanitaariseen toimintaan liittyviä ongelmia, joita ei voi hyväksyä, me saamme osaksemme viherpunaista vihaa, syytöksiä ja sylkemistä. Meillä ei ole ihmisarvoa, koska näkemyksemme ja tapamme toimia on väärä. Väärä punavihreästä näkökulmasta. Mutta entä yhteiskuntamme hyvinvoinnin näkökulmasta?
Jos maahanmuuttopolitiikka aiheuttaa ongelmia, miksi niihin ongelmiin ei saa puuttua ja miksi niitä ei saa korjata? Ja tässä tullaan demarimentaliteettiin, joka näkyy päivänselvästi siten, että suomalaiselta vaaditaan kritiikitöntä hyväksymistä, sekä vaikenemista niiltä osin, mikä vahingoittaa tavalla tai toisella yhteiskuntaamme. Kun hyväksymme vahingot, sekä punavihreän politiikan ja toimintatavat, sekä vaikenemme, niin silloin meillä on ihmisarvo, ja statuksemme on "yhteiskuntakelpoinen". Mutta edelleen vain punavihreästä näkökulmasta. Edelleen voi esittää saman kysymyksen: entä yhteiskunnan hyvinvoinnin näkökulmasta? No, nyt tiedämme, että tämä näkökulma on "väärä" ja siitä on vaiettava.
Kannatammeko tällaista toimintaa ja yhteiskuntaa pirstovaa politiikkaa myös tulevissa vaaleissa? Vai olisiko aika kasvattaa selkäranka ja puhkaista punavihreä kupla ja katsoa tätä yhteiskuntaa ja sen tilaa realistisesta näkökulmasta? Jos Suomi on rapakunnossa, miten voimme auttaa muita aiheuttamatta itsellemme kärsimyksiä, joihin meillä ei ole velvollisuutta? Oletteko selvittäneet, kuinka paljon punavihreät kustantaa ulkomaisten ihmisten elämää velkarahalla, suomalaisen hyvinvoinnin kustannuksella?
Jos maahanmuuttopolitiikka aiheuttaa ongelmia, miksi niihin ongelmiin ei saa puuttua ja miksi niitä ei saa korjata? Ja tässä tullaan demarimentaliteettiin, joka näkyy päivänselvästi siten, että suomalaiselta vaaditaan kritiikitöntä hyväksymistä, sekä vaikenemista niiltä osin, mikä vahingoittaa tavalla tai toisella yhteiskuntaamme. Kun hyväksymme vahingot, sekä punavihreän politiikan ja toimintatavat, sekä vaikenemme, niin silloin meillä on ihmisarvo, ja statuksemme on "yhteiskuntakelpoinen". Mutta edelleen vain punavihreästä näkökulmasta. Edelleen voi esittää saman kysymyksen: entä yhteiskunnan hyvinvoinnin näkökulmasta? No, nyt tiedämme, että tämä näkökulma on "väärä" ja siitä on vaiettava.
Kannatammeko tällaista toimintaa ja yhteiskuntaa pirstovaa politiikkaa myös tulevissa vaaleissa? Vai olisiko aika kasvattaa selkäranka ja puhkaista punavihreä kupla ja katsoa tätä yhteiskuntaa ja sen tilaa realistisesta näkökulmasta? Jos Suomi on rapakunnossa, miten voimme auttaa muita aiheuttamatta itsellemme kärsimyksiä, joihin meillä ei ole velvollisuutta? Oletteko selvittäneet, kuinka paljon punavihreät kustantaa ulkomaisten ihmisten elämää velkarahalla, suomalaisen hyvinvoinnin kustannuksella?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Unohtamatta ihmisarvokysymystä sukupuoli- ja seksuaalisuusasioissa. Miten on lasten ja nuorten ihmisarvon laita, kun heille on ryhdytty tuputtamaan aikuisille kuuluvia asioita aivan liian aikaisin? Miksi heterolapselle täytyy opettaa, että hän saa valita sukupuolensa? Mitä tällainen "valistus" tekee lapsen psyykelle, kun hän alkaa pohdiskelemaan, onko hän tyttö vai poika? Olen vahvasti sitä mieltä, että punavihreät poliitikot on pidettävä kaukana seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvistä asioista ja jätettävä se alue niihin erikoistuneille ammattilaisille, sekä vanhemmille. Ei ole mitään tolkkua siinä, että politiikot alkavat rakennella ihan omanlaistaan maailmaa ja torjuvat kritiikin jopa alan ammattilaisilta.
Rahaa jaetaan ympäri maapalloa, vaikka sitä rahaa ei olla vielä luotu vaan tämä kaikki rahoitetaan velaksi. Missä ovat Suomen uudet nettoverovaroja tuottavat yritykset ja niiden työntekijät, jotka veroillaan ylläpitävät hyvinvointiyhteiskuntaa?
Suomen hyvinvointia yIIäpitävä hyötykiertojärjestelmä on romutettu hajauttamalla tuottava omaisuus EU:n markkinoiden hyödyksi, ja osa on ajautunut konkurssiin, Suomen ja suomalaisten tappioksi. Suomi on tietoisesti ajettu velaksi eläväksi kehitysmaaksi. EU:n edut menee kotimaan etujen edelle, koska "kotimaa", "isänmaa" jne. ovat menneen maailman arvoja.
"Meillä ei ole ihmisarvoa, koska näkemyksemme ja tapamme toimia on väärä. Väärä punavihreästä näkökulmasta."
Suomi on sitoutunut noudattamaan KAIKKIEN PUOLUEIDEN TUELLA YK:n ihmisoikeusperiaatteita vuonna 1955 (Kekkosen hallitus!!). Kaikki Suomen hallitukset ovat niitä siitä lähtien noudattaneet.
Rasismi ei ole hyväksytty kansalaisoikeus missään länsimaisessa yhteiskunnassa. Suomi tarvitsee jatkossakin työvoimaa, jota ei omasta maasta ole saatavilla. Jos se aiheuttaa pahoinvointia, niin pitää hakeutua terapiaan.