Purran ja Orpon välinen kiivas (toisensa päällepuhumis)väittely paljasti selvästi, miksi perussuomalaiset ottivat niin raskaasti Marinin ilmoituksen siitä, ettei SDP aio huolia perussuomalaisia hallituskumppanikseen.
Sitä ennen perussuomalaisten päävastustajana näytti olevan juuri SDP ja sen puheenjohtaja, mutta varmasti perussuomalaiset ymmärsivät, että olisi helpompi sopia demarien kanssa maahanmuutosta kuin leikkausten kohdentamisesta ja verohelpotuksista kokoomuksen kanssa. Orpo sanoikin Purralle, että perussuomalaisten talouspoliittinen linja on lähempänä Sdp:tä kuin kokoomusta.
Kukaan ei tiedä, miten tosissaan Perussuomalaiset tulevat pitämään kiinni ehdoistaan suojata pienituloisia suomalaisia ja tärkeitä sektoreita leikkauksilta, jotka kokoomus kyllä aikoo tehdä ilman mitään sääliä. Ainakin Marinin ilmoituksen jälkeen Perussuomalaiset laskivat, että heidän on voitettava ääniä nimenomaan SDP:n suunnalta ja korostettava eroa kokoomukseen vaihtoehtona.
Mutta se oli taktinen ajatus jo ennen sitä. Purralla ja Marinilla ei olisi vaikeuksia henkilöinä olla samassa hallituksessa, ja Marin ilmaisikin sen keskusteluissa selvästi. Perussuomalaiset luultavasti laskivat, että realistinen vaihtoehto päästä hallitukseen olisi nimenomaan SDP:n kanssa ja se, että SPD:tä vastaan hyökättiin niin rajusti, johtui siitä, että Perussuomalaiset hakivat itselleen nimenomaan kokoomukselle menossa olevia ääniä juuri päästäkseen neuvottelemaan hallituksesta kaksin SDP:n kanssa.
Marinin ilmoitus kaatoi yllämainitut haaveet. Monet hyökkäsivät sen takia ankarasti Marinia vastaan. Marin on demokraattinen johtaja, kuten puolueensa nimikin kertoo. Voi olla, että hän itsekin on ollut sitä mieltä, mutta päätökseen on puolueen sisällä tarvittu enemmistö. Kuinka moni on ollut eri mieltä, se ei aivan pian paljastu. On tietenkin vain perussuomalaisten poliittista taktikointia, että kritiikki taas kerran henkilöidään Mariniin, joka puolueensa johtajana vain käytännössä toteuttaa puolueen yhdessä sopimaa politiikkaa.
Minäkin olisin mielelläni nähnyt Purran, Marinin ja Liin samassa hallituksessa, ehkä vielä Ohisalonkin kanssa. Siksi tunnelmani ovat kahden vaiheilla. Ymmärrän SDP:n kannan, eikä siinä olisi mitään ongelmaa, jos SDP voisi voittaa vaalit sellaisilla lukemilla kuin voitti 1995 tai 1919. Silloin heillä olisi varaa ajaa läpi omat kantansa asiassa kuin asiassa (jota Lipponen muuten ei tehnyt 1995 vaikka olisi voinut) Minuakin nyppii se, että perussuomalaisten riveissä ja heidän kannattajissaan on vaikka mitä hörhöjä, joiden kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä. Puolueen johdossa on ihan järkeviäkin ihmisiä ja ohjelmassa on jotain hyvääkin ja se tosiaan on lähempänä demareita kuin kokoomusta eräiltä tärkeiltä osin.
SDP:lle ei ole vaikeaa päästä kokoomuksen kanssa samaan hallitukseen. Mutta minua siinä pelottaa se, kuinka paljon SDP antaa periksi kokoomukselle. Ja jos antaa, mitä se tekee puolueen kannatuksella seuraavan hallituskauden aikana.
Hallituspuolueiden antamat ilmoitukset viittoittavat kaikki tietä nykyisen hallituspohjan jatkumiselle, ehkä jollain pienpuolueella vielä laajennettuna. Sen toteutuminen ei kannatuslukujen valossa näytä kyllä mahdolliselle. Itselläni ei olisi mitään sitä vastaan.
Toinen vaihtoehto SDP:lle ja Vihreille on oppositioon meno. Kokoomuksen linja lupaa oppositiolle hyvää äänipottia vuoden 2027 vaaleihin ja jos vielä syntyy hallitus, jossa kokoomuksen aika kuluu Perussuomalaisten kanssa riidellen niin, että pahimmat kokoomuksen lupaamat tuhot jäävät toteuttamatta, niin aina parempi.
Onhan tässä tietenkin mahdollista myös Israelin tie. Se, että hallitusta ei saadakaan vuosiin, kun poulueet eivät pääse yksimielisyyteen, ja järjestetään jopa uusia vaaleja peräjälkeen, että saataisiin jollekin blokille selvä enemmistö. Se olisi aika uusi tilanne meillä, hieman vastaavaa oli joskus Kekkosen aikana kun oli lyhytikäisiä vähemmistöhallituksia, ja vaaleja uusittiin urakalla ennen itsenäisyyttä, kun Venäjän Keisari halusi estää SDP:n, tuon ajan ylivoimaisesti suurimman puolueen, pääsyn valtaan. Se oli osittain syynä kapinaan.
Sitä ennen perussuomalaisten päävastustajana näytti olevan juuri SDP ja sen puheenjohtaja, mutta varmasti perussuomalaiset ymmärsivät, että olisi helpompi sopia demarien kanssa maahanmuutosta kuin leikkausten kohdentamisesta ja verohelpotuksista kokoomuksen kanssa. Orpo sanoikin Purralle, että perussuomalaisten talouspoliittinen linja on lähempänä Sdp:tä kuin kokoomusta.
Kukaan ei tiedä, miten tosissaan Perussuomalaiset tulevat pitämään kiinni ehdoistaan suojata pienituloisia suomalaisia ja tärkeitä sektoreita leikkauksilta, jotka kokoomus kyllä aikoo tehdä ilman mitään sääliä. Ainakin Marinin ilmoituksen jälkeen Perussuomalaiset laskivat, että heidän on voitettava ääniä nimenomaan SDP:n suunnalta ja korostettava eroa kokoomukseen vaihtoehtona.
Mutta se oli taktinen ajatus jo ennen sitä. Purralla ja Marinilla ei olisi vaikeuksia henkilöinä olla samassa hallituksessa, ja Marin ilmaisikin sen keskusteluissa selvästi. Perussuomalaiset luultavasti laskivat, että realistinen vaihtoehto päästä hallitukseen olisi nimenomaan SDP:n kanssa ja se, että SPD:tä vastaan hyökättiin niin rajusti, johtui siitä, että Perussuomalaiset hakivat itselleen nimenomaan kokoomukselle menossa olevia ääniä juuri päästäkseen neuvottelemaan hallituksesta kaksin SDP:n kanssa.
Marinin ilmoitus kaatoi yllämainitut haaveet. Monet hyökkäsivät sen takia ankarasti Marinia vastaan. Marin on demokraattinen johtaja, kuten puolueensa nimikin kertoo. Voi olla, että hän itsekin on ollut sitä mieltä, mutta päätökseen on puolueen sisällä tarvittu enemmistö. Kuinka moni on ollut eri mieltä, se ei aivan pian paljastu. On tietenkin vain perussuomalaisten poliittista taktikointia, että kritiikki taas kerran henkilöidään Mariniin, joka puolueensa johtajana vain käytännössä toteuttaa puolueen yhdessä sopimaa politiikkaa.
Minäkin olisin mielelläni nähnyt Purran, Marinin ja Liin samassa hallituksessa, ehkä vielä Ohisalonkin kanssa. Siksi tunnelmani ovat kahden vaiheilla. Ymmärrän SDP:n kannan, eikä siinä olisi mitään ongelmaa, jos SDP voisi voittaa vaalit sellaisilla lukemilla kuin voitti 1995 tai 1919. Silloin heillä olisi varaa ajaa läpi omat kantansa asiassa kuin asiassa (jota Lipponen muuten ei tehnyt 1995 vaikka olisi voinut) Minuakin nyppii se, että perussuomalaisten riveissä ja heidän kannattajissaan on vaikka mitä hörhöjä, joiden kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä. Puolueen johdossa on ihan järkeviäkin ihmisiä ja ohjelmassa on jotain hyvääkin ja se tosiaan on lähempänä demareita kuin kokoomusta eräiltä tärkeiltä osin.
SDP:lle ei ole vaikeaa päästä kokoomuksen kanssa samaan hallitukseen. Mutta minua siinä pelottaa se, kuinka paljon SDP antaa periksi kokoomukselle. Ja jos antaa, mitä se tekee puolueen kannatuksella seuraavan hallituskauden aikana.
Hallituspuolueiden antamat ilmoitukset viittoittavat kaikki tietä nykyisen hallituspohjan jatkumiselle, ehkä jollain pienpuolueella vielä laajennettuna. Sen toteutuminen ei kannatuslukujen valossa näytä kyllä mahdolliselle. Itselläni ei olisi mitään sitä vastaan.
Toinen vaihtoehto SDP:lle ja Vihreille on oppositioon meno. Kokoomuksen linja lupaa oppositiolle hyvää äänipottia vuoden 2027 vaaleihin ja jos vielä syntyy hallitus, jossa kokoomuksen aika kuluu Perussuomalaisten kanssa riidellen niin, että pahimmat kokoomuksen lupaamat tuhot jäävät toteuttamatta, niin aina parempi.
Onhan tässä tietenkin mahdollista myös Israelin tie. Se, että hallitusta ei saadakaan vuosiin, kun poulueet eivät pääse yksimielisyyteen, ja järjestetään jopa uusia vaaleja peräjälkeen, että saataisiin jollekin blokille selvä enemmistö. Se olisi aika uusi tilanne meillä, hieman vastaavaa oli joskus Kekkosen aikana kun oli lyhytikäisiä vähemmistöhallituksia, ja vaaleja uusittiin urakalla ennen itsenäisyyttä, kun Venäjän Keisari halusi estää SDP:n, tuon ajan ylivoimaisesti suurimman puolueen, pääsyn valtaan. Se oli osittain syynä kapinaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pidän SDP:n nykyisestä linjasta ja Marinin imoitus ei minua hätkäyttänyt, päin vastoin osoitti selkärankaa kertoa pelin asetelmat aivan suoraan heti vaalikamppailun alussa.
Mutta Purran esiintyminen Orpoa vastaan muutti asetelmaa. Purran selkeä selkeät sanat siitä, että ero EU:sta on edelleen puolueen tavoite, oli myös niin rehellistä puhetta, että se upposi minuun.
Minulle sopii nimenomaan kansalllinen sosialismi, ilman leirejä ja etnistä vihaa, ja ilman fasismia. Islannissa ja Uudessa-Seelannissa se toteutui sikäläisten työväenpuolueiden ja nationalistien yhteishallituksissa, jotka vastaavat sitä, että Suomessa Perussuomalaiset ja SDP + Vihreät muodostaisivat hallituksen. Mainitut hallitukset olivat parhaiden joukossa koronakriisin hoidossa, eli ne saivat aikaan erinomaista politiikkaa, vaikka varmaankaan yhteistyö ei ole ollut vailla ristiriitoja.
Suomessa erot mainittujen puolueiden välillä ovat kuitenkin niin suuret, että väistämättä tässäkin seuraamme Ruotsia ja selkeästi on näkyvissä tietyt blokkipolitiikan jakolinjat, jotka tosin saattavat meillä johtaa sinipunaan. Kynnyskysymykset kun ovat hiuksen verran toiset kuin Ruotsissa, vaikka muuten juuri tuonkin kehityksen samankaltaisuus kertoo, että kohtalonyhteytemme entiseen emämaahamme on edelleen paljon vahvempi kuin se on skandinaaveilla keskenään. Suhteemme Ruotsiin on erittäin paljon siirtomaan ja emämaan tyypillinen suhde, mutta paljon vahvempi sellainen kuin ne yleensä ovat, ehkä siksi, että Ruotsi oli monilla tavoin ylivoimaisesti paras ja inhimillisin emämaa kaikista sellaisessa asemassa olleista koko tunnetun maailmanhistorian aikana.
Suomella kävi erinomainen herrakansatuuri, kun saimme sellaiseksi Härregod Volkin. Ehkä Jumala on ollut meille historiamme aikana niin armollinen siksi, että Hänkin tuntee sympatiaa soilla ja korvissa ankarien talvien ja vaakasuorien räntäsateiden keskellä asuvaa pientä kansaa kohtaan: että ei noille nyt kehtaa enää enempää ongelmia järjestää kuin ovat omalla asuinpaikanvalinnallaan jo itse itselleen järjestäneet. Aika veli- ja siskokultia, niin suomalaiset kuin Jumalakin. Ja tietenkin myös ruotsalaiset, kuten muutkin skandinaaviset naapurimme.
Sitä on taas vietetty hiukan laatuaikaa somessa eli itkit TAAS yönkin persujen perässä ap ad..mielibidee..dick 😁
Samat monologit persupakkomielteellä ja kuten aina ennenkin niin pihalla kuin ihminen voi olla salaliittoteorioineen joita kehittelet psyyken hajotessa pelkästä ajatuksesta että persut pääsee hallitukseen.
Marini on vihervasuri mamuhalaaja eli ei mitään asiaa persujen kanssa hallitukseen sinun sulkiessa taas silmäsi sille, kuinka kokoomuksessa on oma persuosastonsa minkä lisäksi huomattavan iso osa kokoomuslaisista lopettaisi jopa humanitaarisen maahanmuuton Salenkin hokiessa persumantroja Suomi on Ruotsin tiellä jne. jne.
Marin ei ymmärrä rasismikäsitettä ollenkaan tai sitten tahallisestiyrittää kulttuurimarxistisesti laventaa femintersektionaalisen feministihömpän suuntaan.