Idea yksityisomistuksesta resonoi täydellisesti amerikkalaisen vapauden käsitteen kanssa, eli yksilöllä on oikeus päättää omasta kohtalostaan. Jos ihminen ei omistaisi käyttämiään resursseja, joku muu voisi estää häntä käyttämästä niitä. Tämä voisi luoda pohjaa marginaaliryhmien syrjinnälle ja sorrolle, koska heidän pääsy resursseihin voitaisiin estää esimerkiksi rasistisin tai poliittisin perustein.
Periaatteessa jakamalla resursseja voidaan silti saavuttaa korkeampi elintaso. Nimittäin, silloin yksilö voi käyttää sellaisiakin resursseja, joihin hänellä itsellään ei ole varaa. Hyvä esimerkki ovat suomalaisten uimahallien saunat. Monella ei ole varaa asuntoon, jossa on sauna, mutta lähes kaikilla on varaa käydä uimahallissa saunomassa. Toinen etu jakamistaloudessa on se, että yhteiskunnan ylläpitämät resurssit ovat usein myös laadukkaampia kuin yksityisomaisuus, koska niitä huolletaan ja managerisoidaan koordinoidusti.
Kommunistinen systeemi on periaatteessa jakamistalous, jota johdetaan suunnitelmallisesti ylhäältä käsin. Jos uskomme yllä olevaan logiikkaan, kommunistinen systeemi vie luonnollisesti vapauden kansalta, mikä mahdollistaa kansalaisten sortamisen mittakaavassa, joka ei ole mahdollista yksityisomistuksessa.
Toisaalta kommunistinen järjestelmä voi myös tarjota paremman elintason kaikille sen kansalaisille, jos se toteutetaan tavalla, joka ei johda eliittien harjoittamaan sortoon kansalaisia kohtaan.
Osa ympäristöpoliittisista talousmalleista ajaa jakamistaloutta, joka on hyvin lähellä kommunismia, koska kansalaiset eivät omista käyttämiään resursseja. Nämä mallit nähdään ympäristöystävällisinä, koska niiden avulla on mahdollista rakentaa systeemi, jossa vähemmän resursseja käytetään saman elintason eteen. Jos kansalaiset eivät omista autoa vaan vuokraavat sen, ei tarvitse valmistaa yhtä paljon autoja, mikä mahdollisesti on hyväksi ympäristölle.
Shokeeraavaa kyllä, tämän kaltaiset mallit ovat ympäristöpolitiikassa hyvin tavallisia. Jos uskomme, että yksityisomistus lisää yksilönvapautta, ympäristöpolitiikka on siis yksilönvapauden vastaista. Kyse on yksilön oikeuksia rajoittavasta politiikasta.
Näistä asioista ei silti käydä mielestäni riittävästi kriittistä keskustelua. Mikä on yksityisomistuksen rooli tulevaisuudessa? Miksi yksityisomistus on tärkeää? Voidaanko se säilyttää joillain alueilla, kun taas muilla alueilla siirrytään jakamistaloutta muistuttaviin malleihin, jotta luonto pelastuu ilman valtavia elintasoon kohdistuvia uhrauksia?
Kaikki kansalaiset pitää osallistustaa tällaiseen keskusteluun!
Periaatteessa jakamalla resursseja voidaan silti saavuttaa korkeampi elintaso. Nimittäin, silloin yksilö voi käyttää sellaisiakin resursseja, joihin hänellä itsellään ei ole varaa. Hyvä esimerkki ovat suomalaisten uimahallien saunat. Monella ei ole varaa asuntoon, jossa on sauna, mutta lähes kaikilla on varaa käydä uimahallissa saunomassa. Toinen etu jakamistaloudessa on se, että yhteiskunnan ylläpitämät resurssit ovat usein myös laadukkaampia kuin yksityisomaisuus, koska niitä huolletaan ja managerisoidaan koordinoidusti.
Kommunistinen systeemi on periaatteessa jakamistalous, jota johdetaan suunnitelmallisesti ylhäältä käsin. Jos uskomme yllä olevaan logiikkaan, kommunistinen systeemi vie luonnollisesti vapauden kansalta, mikä mahdollistaa kansalaisten sortamisen mittakaavassa, joka ei ole mahdollista yksityisomistuksessa.
Toisaalta kommunistinen järjestelmä voi myös tarjota paremman elintason kaikille sen kansalaisille, jos se toteutetaan tavalla, joka ei johda eliittien harjoittamaan sortoon kansalaisia kohtaan.
Osa ympäristöpoliittisista talousmalleista ajaa jakamistaloutta, joka on hyvin lähellä kommunismia, koska kansalaiset eivät omista käyttämiään resursseja. Nämä mallit nähdään ympäristöystävällisinä, koska niiden avulla on mahdollista rakentaa systeemi, jossa vähemmän resursseja käytetään saman elintason eteen. Jos kansalaiset eivät omista autoa vaan vuokraavat sen, ei tarvitse valmistaa yhtä paljon autoja, mikä mahdollisesti on hyväksi ympäristölle.
Shokeeraavaa kyllä, tämän kaltaiset mallit ovat ympäristöpolitiikassa hyvin tavallisia. Jos uskomme, että yksityisomistus lisää yksilönvapautta, ympäristöpolitiikka on siis yksilönvapauden vastaista. Kyse on yksilön oikeuksia rajoittavasta politiikasta.
Näistä asioista ei silti käydä mielestäni riittävästi kriittistä keskustelua. Mikä on yksityisomistuksen rooli tulevaisuudessa? Miksi yksityisomistus on tärkeää? Voidaanko se säilyttää joillain alueilla, kun taas muilla alueilla siirrytään jakamistaloutta muistuttaviin malleihin, jotta luonto pelastuu ilman valtavia elintasoon kohdistuvia uhrauksia?
Kaikki kansalaiset pitää osallistustaa tällaiseen keskusteluun!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.