Mielenkiintoista on että ei keskustella itse aiheista, vaan siitä miten keskustelija X kyselee tuota ja tuota ja kiinnittää huomionsa tähän ja tähän, eikä huomio tuota ja tuota. Eli keskustelu siirtyy aika usein aiheesta itse keskustelijaan. Tämä on mielestäni aivan huvittava piirre tällä palstalla.
Ja sitten on niitäkin, joille muiden perustelut eivät kelpaa, ainoastaan omat. Ja niitä, jotka vaativat perustelemaan asioita, joita ei periaatteessa voi perustella tai ne eivät vaadi perusteluja. Ymmärrän, että 5-vuotias voi kysyä äidiltään: Minkävärinen tuo auto on? Johon äiti vastaa, että punainen. Lapsi kysyy: Miksi?
Ja sitten on niitäkin, joille muiden perustelut eivät kelpaa, ainoastaan omat. Ja niitä, jotka vaativat perustelemaan asioita, joita ei periaatteessa voi perustella tai ne eivät vaadi perusteluja. Ymmärrän, että 5-vuotias voi kysyä äidiltään: Minkävärinen tuo auto on? Johon äiti vastaa, että punainen. Lapsi kysyy: Miksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Mielenkiintoista on että ei keskustella itse aiheista,"
- Aiheet ei näytä kiinnostavan läheskään kaikkia...joten keskustelija jättää aiheen syrjään ja alkaa keskustella aiheesta mikä itseään kiinnostaa...
"Eli keskustelu siirtyy aika usein aiheesta itse keskustelijaan."
- Tuo piirre on aika yleistä...itse aloittajan aihe käydään nopeaan läpi...ja sitten se alkaa...
- Aletaan keskustelemaan keskustelijoista...useimmiten kaivetaan esille omasta mielestään negatiivisiä asioita vastaväittelijästä...
- Etenkin jos jää tappiolle keskusteluissa tai ei osaa vastata kunnolla...silloin aletaan haukkua vastaväittelijää henkilökohtaisesti...
- Se on kaiketi jonkinlainen puolustus mekanismi...luullaan kohottavansa itseänsä toisten ja omissa silmissä tuodessaan esille omia subjektiivisia mielipiteitä tuntemattomasta keskustelijasta. ;))
- Onhan se huvittavaa...mutta ilmiö ei ole ainoastaan tällä palstalla oleva...sitä on kaikkialla...joka palstoilla...muissa foorumeissa...ulkolaisissa foorumeissa...
- Jotta se taitaa olla jonkinlainen internationell piirre meissä ihmisissä...
- Kun jää alakynteen keskusteluissa...silloin monet alkavat puhua negatiivisesti vastaväittelijästään...näin ollen kuvitellaan kohottavansa omaa itsetuntoaan...ollaan siis siinä luulossa että muutkin keskustelijat näin näkevät miten *ääliö* tuo ihminen on ja että miten hyvä ja viisas *minä* itse olen...
...vaikkakin tuollainen antaa aivan toisenlaisen kuvan...sehän kertoo keskustejijasta että hän ei voi sietää *häviämistä*...haluaa aina olla oikeassa...
"Ja sitten on niitäkin, joille muiden perustelut eivät kelpaa, ainoastaan omat."
- Näin on...sellaisia me ihmiset useimmiten olemme...tämä ilme taitaa piileä meissä jokaisessa joskus...vai miten?
"Ja niitä, jotka vaativat perustelemaan asioita, joita ei periaatteessa voi perustella tai ne eivät vaadi perusteluja."
- No jokainen toimii tavallaan...sekä sinä että minä ja muutkin. ;))
-----Haluaisin tähän lopuksi sanoa vain että on olemassa...
..sanontatapa:
...Det finns inga dumma frågor...bara dumma svar.
...Ei ole mitään tyhmiä kysymiksiä...on vain tyhmiä vastauksia
- Jotenkin noin se meni...
- Jotta minunkin vastaukseni voi tulkita monella eri tapaa. ;))
/aye
Itseasiassa ottaen huomioon tämän palstan
(naispuolisten) kirjoittajien henkisen tilan,
on vain luonnollista
että partainen setä pyytää käymään makuuasentoon ja kysyy, että: "Onko sinusta jo kauan tuntunut siltä,
että miesten salaliitto vainoaa sinua
aina ja kaikkialla? Tuntuuko sinusta, että jokin
onnettomuus uhkaa sinua jos lopettaisit
toistelemasta - kuolaavan raivohullun tavoin -
kontrafaktuaalisia väitteitä naisten
alisteisesta asemasta?"
Viisivuotias voi kysellä asioita myös isältään! Minunkin lapseni - kaikki kolme - ovat kyselleet paljon, ja yleensä olen ainakin yrittänyt miettiä vastauksia. Auton väri on punainen siksi, että maali on autotehtaassa otettu sillä kertaa punaisesta purkista.
Sitten kun Sinulla on kolme lasta ja heidän tarjoamansa oppi, ymmärrät enemmän ja olet myös kärsivällisempi. Asioita voi perustella. Asioita PITÄÄ perustella.
Mutta J-K, eivät nämä palstalla käsiteltävät asiat kaiketikaan ole ihan yhtä yksinkertaisia kuin auton värin määritteleminen. Toisaalta tuo kykymys 'miksi' on aika osuva. Miksi on niin tai näin? Miksi naisten asema suomessa on mielestäsi heikompi kuin miesten (esimerkki)? No tästä voidaaan luonnollisella tavalla edetä kysymykseen 'mitä asian tilan korjaamiseksi olisi tehtävä' jne... Jos taas sinä ehdotat naisten asemaa parantavia toimenpiteitä, pitää kai ne myös perustella ja pohtia mahdolliset muut vaikutukset.
Asiathan eivät tällä palstalla miksikään muutu, mutta miksei niistä siitä huolimatta voida keskustella.
Yleensä keskustelu siirtyy henkilön persoonaan joko provosoinnin tai tuskastumisen seurauksena. Minä en ihan helposti provosoidu, mutta tuskastun kyllä jos keskustelu ei etene. Niin tai kai sekin on osaltaan provosoitumista. Jos kuitenkin on hyvä keskustelu meneillään, mitä se kertoo, jos toinen lähtee provosoimaan tavalla tai toisella. Ehkä silloin ollaan lähestymässä jotain sellaista, joka ei provosoijaa miellytä ja keskustelun suunta pitää muuttaa keinolla tai toisella. Onko feminismissä jotain sellaista, joka ei kestä syvempää tarkastelua? Aika hanakasti tongitaan miehen olemusta ja piirteitä, etenkin negatiivisia. Miksi sama kiinnostus ei kohdistu naisen ominaisuuksiin? Jos esim. ajatellaan yksilöä, niin kumpi on tehokkaampi tapa parantaa elämän laatua, muuttaa muita vai muuttaa itseään?