Ennen vanhaan maaseudulla...

Ei haluttu sanoa suoraan,kun oltiin luvatta metsästelemässä nuorina aikamiehinä.
Vanhemmatkin isännät siihen rohkaisivat.
Kanahaukan käydessä lintulaudalla tekemässä kiusaa,perheen poika pienoiskiväärillä hoiti koulutettuna asian,puhuttiin että oli ampunut "paskonärhen".
(Kanahaukka kuului rauhoitettuihin lintuihin).

Sama perheen poika, metsästellessään ilmakiväärillään räkättirastaita puhui isän ja tuoran/setien/enojen kouluttamana "rottisten" ampumisesta.
(Ilmakivääriä ei saanut lain mukaan käyttää metsästykseen,vaan paikallinen vallesmanni,itsekin eränkäyntiharrastelijoita tokikin kyllä ymmärsi,jos sitä oli käytetty ainoastaan naisväen avukseen,navetassa vilistävien rottien osalta).

Nykyään,kun vanhoja kuusikoita hakkaillaan nurin,johtuen metsien oikein käyttämisestä,eränkävijät vitsailevat siitä että pystykorvaisen linnunhaukkujan,esim.Suomenpystykorvan saa vaihtaa kanakoiraan,joka soveltuu paremmin avomaastoon.
Paras peltokanalintusaalis on kuulemma sellaisesta hakkuu aukeasta siivekäs,joka ruiskauttaa...no...sanotaan vaikkapa...ureansakin siihen kannon nokkaan.
Tämä kyseinen siivekäs on kuulemma "ristimänimeltään",kuinkas muutoin kuin "punafasaani".

Ps:Tarina kertoo myös,että jos joku on tullut "elävään uskoon:,niin maalaisen ainakin silloin jos on sosialidemokraatti kuuluu sanoa,että "henkilö on saanut avun".
Näin maaseudulla toisinaan kierretään liian suoria ilmaisuja.
Ainakin meillä Pohjanmaalla.
Hyvää kevättä.