Oli eilen juttu uutisissa, josta ei ole mistään taas aiemmin kuullut.Nimittäin puhuttiin Norjan itsenäistymisestä sata vuotta sitten, sanottiin että sotakin oli lähellä. Mitenhän ois pohjola erilainen tuon sodan jäljiltä ollut.
Norjan ja Ruotsin sota.
jååhans
11817
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Älä ota sitä vakavasti. Tietysti uhittelua oli puolin ja toisin, koska piti näyttää kansalaisille, että ei tämä liian helppoa ole.
Tietystä näkövinkkelistä katseltuna Ruotsilla ja Norjalla on yleisesti ottaen ollut hyvät välit keskenään. Molempien maiden historia kietoutuu toistensa ympärille tiukasti, mikä lujittaa näiden kahden valtion kansojen yhteenkuuluvuuden tunnetta. Etenkin tuolloin ko. aikana. Joten en usko sodan olleen niin lähellä kuin annettiin ymmärtää.
Rivinorjalaisilla on hiton huono itsetunto ja niitten täytyy aina päteä ruotsalaisiin nähden, aivan samoin kuin eestit verrattuna suomalaiset.Ruotsalaiset taas ovat hivenen huvittuneita tästä.
Pohjois-Amerikan skandinaavisiirtolaisten keskuudessa oli 1900-luvun alussa aika vahvat kansalliset klikit vaikka uskonto oli sama. Stenkin suomalaiset ja norjalaiset oli kuppikuntaisia sielläkin naapureina asuvien ruotsalaisten ja tanskalaisten suhteen. Tämän on sanottu johtuneen ylikorostuneesta kansallistunnosta, joka oli seurausta alisteisesta asemasta kotimaassa. Vanhoilla valtioilla (Ruotsi, Tanska, Englanti) ei ollut yhtä vahvaa nationalismia (eikä itsetunto-ongelmaa) kuin nuorilla kansoilla kuten suomalaisilla, norjalaisilla, ja saksalaisilla. Italiakin oli vasta perustettu, mutta italailaiset sentään saattoi ylpeillä pitkällä yhteisellä historialla niin kuin ehkä saksalaisetkin (vaikka italailaisiakaan ei ollut kauaa ollut, kun oli venetsialaiset, sisilialaiset, padovalaiset ym.).
Voidaan sanoa, että molemmista maista lähti siirtolaisia amerikkaan joilla ei ollut sympatiaa Ruotsia kohtaan ...
Suomesta siirtolaiset oli suurelta enemmistöltään Suomenkieliseltä pohjanmaalta, missä ei tunneta tippaakaan sympatiaa Ruotsia kohtaan.
Norjasta siirtolaiset oli maan pohjoisosista, joissa oli paljon Suomenkieltä osaavia joukossa, kuten esim. kveenit.
Sodan luonne olisi ollut samanlainen kuin oli Suomen sisällis-sota.
Ruotsalaiset olisivat edenneet tuntureiden yli vuonojen nokissa oleviin kyliin ja keskittyneet terrorisoimaan siviiliväestöä.
Norjalaiset olisivat menettäneet aika nopeasti pelin ja todennäköisesti ehkä jatkaneet vastarintaa tuntureilta käsin sissisodan tyyliin, mutta ilman ulkopuolista tukijaa ei menestystä olisi tullut.
Kun siviilejä olisi lahdattu tarpeeksi, niin sitten olisi lähdetty kotia ja jätetty poliitikot siivoamaan jäljet ...
Vähän tuntuu siltä, että tuskin norjalaisista
olisi ollut sotijoiksi. Nähtiihän se II maail-
mansodassa, missä he melko pian antautuivat.
Ei edes liikekannallepanomääräystä kaikki nou-
dattaneet. Maasto olisi kyllä ollut hyvä puolus-
tautumiseen.
Olihan ainakin Britannian armeijassa paljon norjalaisia sotilaita vielä miehityksen jälkeenkin. Siinä, ettei natseja vastaan aloitettu partisaanitoimintaa oli ehkä järkeä kun miettii mitä Itä-Euroopassa ja osin Ranskassa tapahtui, ja Italiassa kun maa käänsi kelkkansa. Desimointi on tehokas miehittäjän ase.
Briteillähän oli ainakin siinä isossa lentorytinässä (Battle for Britain) paljon puolalaisia pilotteja. Polakeille aina naureskellaan kun niiden ratsuväellä 1939 oli peitsiä, mutta helposti unohdetaan niiden panos mm. RAF:ssa ja Normandian maihinnousussa. Norskien ja hollantilaisten ym. lännen miehitettyjen pikkumaiden osuus liittoutuneissa taisi olla vähän pienempi, joku varmaan tietää?
Norjalaisten menestys oli ihan merkittävää, vaikka Saksa oli tuolloin vahvimmillaan. Tanska jyrättiin viikossa eikä maa sen verran realisti kun oli, edes ryhtynyt toivottomaan vastarintaan.
Vastarintaa Norjassa kyettiin jatkamaan kaksi kuukautta, ja lopulta vetäydyttäessä onnistuttiin evakuoimaan maan kultavaranto, kuninkaallinen perhe, hallitus ja koko kauppalaivasto Ison-Britannian turviin. Hallitus jatkoi toimintaansa koko sodan ajan.
http://www.norja.fi/history/after1814/ww2/ww2.htm
Oslon puolustuksessa norjalaiset rannikkotykit onnistuivat ampumaan Oslovuonon pohjaan hyökkäävän saksalaisaluksen. Sakea sumu haittasi ilamvoimien käyttöä ja upotettu "Blücher"-sotalaiva esti saksalaisten sotalaivojen maihinnousun Osloon. Saksalaiset sotilasasiantuntijat myönsivät myöhemmin, että jos vastarinta olisi jatkunut vielä vähän, olisi Saksan täytynyt luopua valloitusyrityksestä. Todellinen sissisotaan ryhtynyt norjalaisten vastarinta-armeija olisi ollut mahdoton kiskoa esille vuorten ja vuonojen kätköistä.
"It became very apparent that the Norwegian military was in no state to fight against a far more powerful opponent. The one sole problem the Germans faced was in Oslo where the attack did not go to plan. Fog hindered troop and plane movements while the sinking of the heavy cruiser ‘Blücher’ blocked the main fjord that the Germans were planning to use. However, a swift adjustment to the plan (using smaller fjords rather than the main one) meant that Oslo swiftly fell to the Germans."
Norja on alue, missä puolustajalla on etu puolellaan.
Voidaan sanoa että tiedustelu epäonnistui, jos tiedustelu olisi ollut ajan tasalla niin joukotkin olisi olleet valmiina.
(HS 20.5.2005)
NORJALAISET SOTILAAT SAAVAT MUISTOMERKIN HIETANIEMEEN
"Talvisotaan osallistuneet norjalaiset sotilaat saavat muistomerkin Hietaniemen hautausmaalle. Se on tulossa samalle alueelle, missä on muitakin vuosien 1939-45 sodissa kuolleiden yhteismuistomerkkejä.
Pohjoismaista tuli talvisodan aikaan Suomeen noin kymenen tuhatta sotilasta. Norjalaisia vapaaehtoisia ilmoittautui 1531, joista noin 700 tuli Suomeen talvisodan lopussa. Kaksi heistä kuoli ja 36 haavoittui."