Perheasioiden ekspertti I Kantola saa seuraajan Ruotsista - toivottavasti. Uppsalan tuomiorovavasti on ylivetoehdokas Turun piispaksi. Nainen, homofani, liberaaliteologi.
Tervetuloa synnyinmaahan !
Tervetuloa synnyinmaahan !
Turun piispa
Ruotsista
9771
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
erota kirkosta, jos näin tapahtuisi.
Näin on. Eroa jo tänään. Eihän se voi yhdestä naisesta kiinni olla !
Niin siinäpä oikein häväistys.
Mitä olette tehneet kirkon piirissä kuluneen vuoden 2005 aikana? Oletteko osallistuneet Jumalan palveluksiin, ja tai oletteko osallistuneet jonkinlaiseen kirkon järjestämään työhön jne...?
Aloitin tämän keskustelun ja olen osallistunut kolme kertaa jumalanpalvelukseen ja kaksi kertaa muuhun tilaisuuteen lut. srk:ssa. Olen antanut liksaa kolehtiin ja yhteisvastuukeräykseen. Eikö ole sentään aika hyvin ?
Valitettavasti kovin kuivia ja jäykkiä ovat tilaisuudet olleet ja väki vähissä. Olin melkein ainoa kuulija joka kerta.
Kyllä srk:n pitäis tehdä jotakin tai kuolema tulee. Jospa naispiispa Ruotsista toisi uutta eloa, iloa ja halua ....
Olen osallistunut - vetäjänäkin - seurakunnan viikoittain kokoontuvaan raamattu- ja rukouspiiriin. Käyn (aamu)ehtoollisella aina kun voin.
Seuraan myös "radiokirkon jäsenenä" kaikkea hengellistä tarjontaa radiossa, TV:ssä ja kristillisessä lehdistössä. (Usein käy niin, että phujan/kirjoittajan ja minun mielipiteeni menevät ristiin. Viimeksi tänä aamuna aamuhartautta kuunnellessani koin eräiden pappien (piispojen) olevan kovin kaukana todellisesta elävästä uskosta. He ovat sokeita sokeiden taluttajia. Poikkeuksia toki löytyy.Iloitsen myös siitä, että Radio Dein kautta saa todellista sielunravintoa, esimerkiksi Sansan Radioraamattukoulu /Jukka Norvanto sekä eräät muutkin ohjelmat.)
Terve,
Aloitin tuossa aiemmin keskustelun aiheesta "Rukous- ja yhteysillat" jossa toin esille sen, kuinka me kaikki voimme kehittää ja edistää seurakuntaelämää.
Tosiasiahan on se, että seurakuntien keskuudessa on aktiivijäsenten lisäksi paljon ns. hiljaisia peräkammariuskovia, jotka eivät ole syystä tahi toisesta aktiivisesti mukana seurakuntien toiminnoissa, mutta jotka varmasti antaisivat arvoa pienelle piristävälle rohkaisulle. Kysymys kuuluukin: Mitä me voimme tehdä heidän hyväksemme? Raamattu neuvoo meitä: "Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.[Sananl. 11:25]
Minun ehdotukseni voi lukea tuosta mainitusta aiheesta joka löytyy seuraavan linkin takaa. Muistakaa mainostaa järjestämiänne tilaisuuksia seurakunnissanne ja paikallislehdissä ;-)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000100&posting=22000000008418587
-Corrector-
"Kristillisyys tuo jokapäiväiseen elämään positiivisen perusvirityksen."
Niin, en oikein innostu näistä tämän mallin mukaisista tapahtumista ja kokoontumisista. Olen lopen kyllästynyt itse ”istumaan ja uskomaan” liturgisen kaavan mukaan :)
Tämäntapaisia tilaisuuksia seurakunnat ovat järjestäneet iät ja ajat. Sinne kokoontuvat yleensä vain ennestään uskossa olevat ja mikäpä siinä, jos on kiinnostunut. Niistä tahtoo vain liian usein muodostua kuolettavan ikävystyttäviä ja virikkeettömiä kokoontumisia, jotka ovat liian paljon kiinni vetäjän persoonallisuudesta ja kyvystä saada ihmiset innostumaan.
Yleensä tällaisissa keskusteluryhmissä yksi tai kaksi ”kaiken tietävää” henkilöä käyttää runsaasti puheaikaa saaden hiljaisimmat pitämään visusti suunsa kiinni, etteivät näyttäisi tyhmyyttään.
Kunpa saisimme uskovat muodostamaan koteihin omia pienpiirejä. Jokainen voisi aloittaa yhdestä tai kahdesta tuntemastaan henkilöstä ja vähitellen väki lisääntyy, lopulta on jo ”ylitarjontaa”. (Yli kymmenen hengen piirejä on ruvettava jakamaan.) Näin saataisiin mukaan myös ne mainitsemasi maan hiljaiset peräkammariuskovat. Ja vielä parempi, kun tulisi uskosta osaton etsijä mukaan. Seurakuntien julkisiin tilaisuuksiin kun eivät uskomattomat tule helposti osallistumaan. Ja evankeliointi on kuitenkin seurakunnan ja seurakuntalaisen elämän päätarkoitus!
Raamatun tutkiminen ja rukous ovat piirissäkin tärkein asia. Yhdessä tutkien ja yhdessä kasvaen ollaan seurakuntayhteydessä, joka on riippumaton siitä, mihin (viralliseen) seurakuntaan kukin kuuluu. Tässä on se hyvä puoli, että luottamuksellisesti voi käsitellä omat tärkeät ja vaikeat asiat, ilot ja surut, epäonnistumiset ja rukousvastaukset. Näin uskonasioista tulee henkilökohtaisia. Tietysti on parasta, jos kutsuja, piirin aloittaja siis, olisi elänyt uskossa pidempään eikä olisi vastakääntynyt. Silloin ei mennä niin herkästi harhapoluille.
Omassa piirissä voidaan myös poiketa totutusta ”kaavasta” sen mukaan, mikä on kulloinkin tilanne yksittäisen jäsenen kohdalla. Itketään itkevien kanssa ja iloitaan iloitsevien kanssa. Jokainen voi pyytää käsiteltäväksi jotain Raamatun kohtaa, mikä ei vielä ole itselle selvinnyt ja silloin yhdessä voidaan pohtia juuri tätä asiaa. Jos jollakulla on vaikeaa, voidaan mennä rukoukseen heti eikä vasta "lopuksi". Ja itkeä saa. Jokainen oppii rukoilemaan ääneen pienessä piirissä; ystävien kesken arkakin rukoilija vähitellen saa äänensä kuuluville. Aloitetaan siitä, ettei mikään ole "pakko". Armolahjojakin toivon mukaan tulee käyttöön vähitellen uskon kasvaessa.
Tietysti virsillä ja ylistyslauluilla on oma paikkansa.
Vierailemaan voi kutsua myös seurakunnan työntekijät tai muuten uskossaan kypsiä kristittyjä ystäviä.
Tällainen malli toimii myös puhelinpiirinä kokoontumisten väliajoilla vaikka päivittäin. Varsinkin koettelemusten aikoina uskovat piiriläiset ovat korvaamattomia. Jokainen vuorollaan on sekä avun antaja että tuen tarvitsija.
Kaiken kaikkiaan kokoontumiset muotoutuvat osallistujien tarpeen mukaan Hengessä johdettuina eikä ole sellaista ”liturgisen läpisuorittamisen” leimaa, mikä seurakuntien tilaisuuksissa usein on.
Vaatii paljon rukousta, että piiri olisi kaikille osallistujille rakennukseksi ja kasvuksi.
Kuunneltuani tänään Radio Dein keskipäivän jumalanpalvelusta totesin, että esittämäni kotipiiritoiminta (ja paljon muutakin) on jo käynnissä ainakin Helsingin seudulla. Nettiosoitekin annettiin:
http://www.verkosto.net/