En tiedä onko tämä paras paikka kirjoittaa aiheesta mutta kokeilen kuitenkin. Tytärpuoli oli vielä ala-asteella rohkea ja elämänhaluinen. Ylä-asteelle mentäessä kuitenkin kaikki muuttui. Tilanne alkoi kuulemma hänen äidinkielenopettajansa takia. Tytärpuoli oli kirjoittanut aineen joka hänen mielestään oli hyvä, opettaja ei kuitenkaan kuulemma keksinyt siitä mitään kehuttavaa. Tytärpuoli saattaa ehkä olla hemmoteltu kun hän otti asian niin vakavasti. Nykyään hän kuitenkin kuulemma saa pari kertaa viikossa paniikkikohtauksia ja lintsaa jatkuvasti koulusta eikä uskalla käyttää edes koiraa ulkona. Hän käy terapiassa ja käyttää lääkkeitä vaivan takia. Hän on myös lopettanut kaikki harrastuksensa eikä uusien kaverien hankkiminen kiinnosta. Hän on itse sanonut, että kyseessä voisi olla sosiaalisten tilanteiden pelko. Miehellenikin maksetaan jotain vammaistukea tytärpuolesta hänen tilanteensa takia vaikka ei hän täällä ole koskaan käyttäytynyt erilailla. Siksi hänen tilansa olikin meille yllätys. Tytärpuoli sanoo myös olevansa masentunut ja hän on miettinyt millaista täällä asuminen olisi. Hänen luokaltaan on kyllä jo vaihdettu äidinkielen opettajaa mutta mikään ei tunnu auttavan. Itsekin olen ala-asteella ollut masentunut koulun takia joten luulisi, että osaisin auttaa häntä jotenkin mutta tilanne on silti jatkunut. Uskon kuitenkin, että paras lääke olisi keskustelu ja se, ettei hän ottaisi asioita niin vakavasti vaan yrittäisi ottaa osaa jokapäiväisiin tapahtumiin. Onko muilla kokemuksia samanlaisesta tilanteesta tai keinoa miten asiat saisi paremmaksi?
Tytärpuolen vointi
11
745
Vastaukset
- Anonyymi
AP
Tästä unohtui kertoa se, että ala-asteella tytärpuoli vielä piti koulusta. Hän oli silloin kyllä pettynyt jos joka kokeesta ei tullutkaan kymppiä. Tuntuu olevan nykynuorten ongelma, että kokeesta pitäisi saada aina kymppi. Tytärpuoli on myös sanonut, että vaikka hän menisi kouluun niin silti hän ei välttämättä osallistu tunneilla. Liittyyköhän tähän sitten liian lepsu koulukuri. Itse kun olin koulussa niin aina piti osallistua tunneilla vaikkei olisi jostain tykännytkään. Hei,
On olemassa matalan kynnyksen auttavia tahoja, joista voi saada tukea elämän eri tilanteissa. Alla tiedoksi tahoja joihin tytärpuolesi tai sinä itse voitte olla yhteydessä anonyymisti ja maksutta. Keskusteluavun lisäksi ao. tahoilta voi saada hyviä vinkkejä muuhun avun hakemiseen.
- Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy esimerkiksi Mieli Tukisuhteesta https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Tukinetissä on myös monenlaisia ryhmächattejä ja keskusteluryhmiä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Lisäksi aikuisille suunnattu kahdenkeskinen chat palvelee ma-to klo 15-19.
Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.
https://sekasin247.fi/
Sekasin-chat nuorille on auki vuoden jokaisena päivänä, maanantaista perjantaihin klo 9-24 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin 15-24. Chatissa päivystävät mielenterveyden ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset.
Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata- Anonyymi
AP
Tytärpuolella on jo itsetuhoisia ajatuksiakin mutta emme tiedä mitä se tarkoittaa käytännössä. Sanoin, että hän voi muuttaa tännä jos se helpottaisi koska hän ei ole koskaan vaikuttanut täällä ahdistuneelta tai saanut paniikkikohtauksia tai mitään muutakaan. Siitä ei ole kuitenkaan ollut vielä sen enempää puhetta joten jää nähtäväksi loppuuko mesennus joskus. En kyllä tiedä, että saako pelkkä sosiaalisten tilanteiden pelko aikaiseksi kyseisiä oireita mutta tytärpuoli ei ole osannut sanoa muutakaan syytä niille. - Anonyymi
AP
Tänään kävi ilmi, että tytärpuoli on viillellyt itseään peräti vuoden! Mitenkähän se on voinut saunassakin jäädä huomaamatta. Pitää tänään laittaa hänelle viestiä ja yrittää kysyä tietääkö hän mikä hänen vointiaan voisi helpottaa.- Anonyymi
Arvostan sitä että välität. Liian paljon on piittaamattomuutta ja itsekkyyttä tässä maailmassa. En osaa neuvoa valitettavasti antaa, sen verran huolestuttavalta vaikuttaa tilanne. Jostakin vakavammasta on kyse kuin vain nuoren epävarmuudesta joka aikanaan väistyy. Elämää haittaavia asioita on selvästi kasaantunut ja monet seurausta toisesta ongelmasta eli esim. paniikkihäiriö ja masennus estävät harrastukset ja kaverisuhteet, siitä seuraa lisää huonoa.
Tosi ikävää. Mikähän aivan alun alkaen laukaisi ongelmat? Se äidinkielen aine/ope? Vai onkohan syvemmällä oireilun syy? Vaikea arvioida asiaa mutta hän itse kokee niin. Onko ollut vaativuutta että kymppejä saatava aina kokeista? Eli tullut painetta ulkopuolelta harrastuksiin ja koulunkäyntiin? Tiedätkö sellaisesta? Vai onko nuori muuten täydellisyyden tavoittelija luonteeltaan?
Teet siinä oikein että olet saatavilla jos apua tarvitsee ja yrität parhaasi sekä tuot lohtua ja toivoa nuoren elämään. Kaltaisiasi ihmisiä pitäisi olla paljon enemmän. Tytärpuoli on varmasti myöhemmin kiitollinen sinulle tuestasi.
Voimia sinulle ja kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät jostakin vertaistukea ja saisit asioista lisää tietoa kuinka kannattaa toimia jotta voisit olla parhaalla mahdollisella tavalla avuksi ongelmien selättämisessä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Arvostan sitä että välität. Liian paljon on piittaamattomuutta ja itsekkyyttä tässä maailmassa. En osaa neuvoa valitettavasti antaa, sen verran huolestuttavalta vaikuttaa tilanne. Jostakin vakavammasta on kyse kuin vain nuoren epävarmuudesta joka aikanaan väistyy. Elämää haittaavia asioita on selvästi kasaantunut ja monet seurausta toisesta ongelmasta eli esim. paniikkihäiriö ja masennus estävät harrastukset ja kaverisuhteet, siitä seuraa lisää huonoa.
Tosi ikävää. Mikähän aivan alun alkaen laukaisi ongelmat? Se äidinkielen aine/ope? Vai onkohan syvemmällä oireilun syy? Vaikea arvioida asiaa mutta hän itse kokee niin. Onko ollut vaativuutta että kymppejä saatava aina kokeista? Eli tullut painetta ulkopuolelta harrastuksiin ja koulunkäyntiin? Tiedätkö sellaisesta? Vai onko nuori muuten täydellisyyden tavoittelija luonteeltaan?
Teet siinä oikein että olet saatavilla jos apua tarvitsee ja yrität parhaasi sekä tuot lohtua ja toivoa nuoren elämään. Kaltaisiasi ihmisiä pitäisi olla paljon enemmän. Tytärpuoli on varmasti myöhemmin kiitollinen sinulle tuestasi.
Voimia sinulle ja kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät jostakin vertaistukea ja saisit asioista lisää tietoa kuinka kannattaa toimia jotta voisit olla parhaalla mahdollisella tavalla avuksi ongelmien selättämisessä.AP
Tämä kommentti on jäänyt huomaamatta.
Tytärpuoli on nyt ensimmäistä kertaa yrittänyt tappaa itsensä. Hän ei kuitenkaan onnistunut viiltämään itseään tarpeeksi syvälle joten vuoto tyrehtyi ja hänet vietiin sairaalaan.
Puolisoni pitää tyttärensä tapausta juurikin jonain nuoren epävarmuutena joka kuuluisi tuohon elämänvaiheeseen. Itse en ole kuitenkaan koskaan edes kuullut, että joku viiltelisi itseään normaalin elämänvaiheen takia.
Minulle tytärpuoli ei ole ainakaan osannut tarkemmin sanoa, mistä ongelmat voisivat johtua mutta puolisoni arvelee niiden johtuvan koulusta. Tytärpuoli kokee koulun kuulemma todella kuormittavana eikä hän meinaa suoriutua koulutehtävistä, jatkuva lintsauskin varmasti pahentaa asiaa. Hänellä on myös ainakin kerran viikossa kahdeksan tunnin koulupäivä, onkohan se edes laillista? Läksyissäkään hän ei kuulemma saa tarpeeksi apua. Puolisoni onkin nyt ruvennut auttamaan tytärtään läksyissä videoyhteydellä. Itse en ole kuitenkaan varma voisiko ongelmat johtua koulusta. Osasyynä siihen on, että tytärpuoli haluaisi lukioon. Jos koulu jo ennestään aiheuttaa ongelmia niin eivät ne siellä lukiossa ainakaan helpota vaan päinvastoin. Olenkin ehdottanut hänelle, että hän menisi ammattikouluun ja hän aikoi miettiä sitä. Ja kouluhan loppuu kun siitä tarpeeksi kärsii. Muutaman vuoden päästä hän on vapaa tekemään mitä haluaa, pitää varmaan muistuttaa häntä siitä.
Tytärpuoli on aina ollut huono häviäjä. Pienenä hän rupesi aina itkemään jos ei voittanut jotain peliä. Nykyään hän aina lopettaa kesken pelin jos tietää häviävänsä.
Puolisoni on myös aina harrastanut tytärpuolen puolesta.Pienenä tytärpuoli "keräili" postimerkkejä joka käytännössä tarkoitti sitä, että tytärpuolella oli postimerkkikansio johon puolisoni aina antoi postimerkkejä. Tytärpuoli sitten vain järjesti ne kansioon.
Täällä ollessaan tytärpuolella ei ole minkäänlaisia sääntöjä. Puolisoni pelkää, ettei tytärpuoli enää koskaan haluaisi tulla tänne jos hänen ei anneta tehdä mitä haluaa. Sen vuoksi hän on esim. kaiket päivät kännykällä.
Tytärpuoli sanoo, ettei kukaan pakota häntä saamaan hyviä numeroita eikä varmaan ainakaan nykyään pakota käymään harrastuksissa. Ala-asteella hän soitti viulua eikä ollut siinä erityisen hyvä vaikka oli soittanut sitä monta vuotta. Syynä oli se, ettei hän harjoitellut. Tännekään hän ei melkein koskaan ottanut viulua mukaan vaikka saattoi olla täällä miltei koko kesän. Olen kyllä ehdottanut hänelle, että hän alkaisi soittamaan vaikka pianoa, koska hän on selvästi musiikillisesti lahjakas. Harmi jos taidot menisivät hukkaan.
Kohta alkaa kyllä itselläkin neuvot loppua miten saisin tytärpuolen taas kiinostumaan elämästä.
- Anonyymi
AP
Tytärpuoli oli kuulemma yrittänyt vetää ranteensa auki useammasta kohtaa. Ihme sitten kun mikään ei osunut kuitenkaan niin syvälle, että olisi onnistunut. - Anonyymi
AP
Tytärpuoli aikoo vieläkin mennä lukioon. Hän ajatteli, että voisi käydä sen mukautettuna. Hän aikoo kuulemma mennä sinne siksi ettei tiedä mitä hän haluaisi tehdä koulun jälkeen. Hän aikoi yrittää vielä parantaa arvosanojakin ennen lukiota. Olen kyllä sanonut hänelle, että kuulemma suurin osa hänen ikäisistään ei tiedä mitä aikoo tehdä koulun jälkeen ja voihan sitä kouluja käydä myöhemminkin. Neuvoin häntä valitsemaan mahdollisimman helpon koulun mutta tuntuu siltä, että hän on juuri samanlainen ylisuorittaja kuin puolisonikin. Vaikka olisi kuinka hankalaa niin silti aina pitää pyrkiä parempaan. En ymmärrä sitä, että oman mielenterveyden uhalla yritetään vaan puskea kaikesta läpi.
Olen ruvennut miettimään, että voisiko tytärpuolella olla esim. tunne-elämän epävakaus, epävakaa persoonallisuus tai skitsoaffektiivinen häiriö. Hän sanoi, että hänellä tunteet voivat vaihdella aivan yhtäkkiä. Aivan kuin silloin kun hän yritti tappaa itsensä, sitä ennen hän oli voinut aivan hyvin mutta yhtäkkiä olikin iskenyt kauhea ahdistus. En vain voi oikein vieläkään käsittää koko asiaa, täällä hän käyttäytyy vieläkin aivan normaalisti. Lisäksi hän kuulemma öisin kuulee musiikkia tai hänen näkemänsä uni saattaa jatkua vielä herätessäkin. Päivisin hän taas saattaa alkaa tuntemaan jostain ventovieraasta henkilöstä, että kyseinen henkilö olisi joskus satuttanut häntä vaikkei hän olisi oikeasti nähnyt kyseistä henkilöä koskaan aiemmin, tilanne tuntuu hänestä kuitenkin kuulemma todella ahdistavalta. - Anonyymi
AP
Tytärpuoli haki terapiapaikkaa mutta hakemus hylättiin, sillä hänen vointinsa ei ole vakiintunut. En sitten tiedä, että monestiko hänen vielä täytyy yrittää itsemurhaa, että hänen tilannetta voidaan sanoa vakiintuneeksi. Toinen kerta voi olla viimeinen, käsissä olleet jäljet olivat kyllä taaskin sen näköiset, että se tuskin on ollut kaukana. Ennen ne olivat vain pieniä naarmuja verrattuna noihin mutta nyt ne olivat monen millin levyisiä. Luulisi, että jos lapsi yrittää kerrankin tappaa itsensä niin terapiaa täytyisi saada mutta ei kai sitten.
Tytärpuoli sanoi, että koulussa on niin paljon meluavia oppilaita ettei koulussa pysty olemaan. Lenteleeköhän siellä sitten penkit ja huudellaan koko ajan solvauksia jos koulussa ei pysty olemaan niiden takia? Tuskin se kuitenkaan voi olla koko ongelman takana. Häntä ei kuulemma kuitenkaan kiusata. Joku kuitenkin laukaisee aina hänen huonon olonsa siellä kerta täällä hänellä ei ole mitään ongelmia. - Anonyymi
lähimmäiseni on kolmatta vuotta mielenterveyden vuoksi sairaalassa pakkohoidossa suljetulla. Hän on viillellyt ja yrittänyt tappaa itsensä moneen otteeseen ja hän on viettänyt jopa kuukauden kerrallaan lepositeissä ja sellaisessa vankilahuoneesa jossa ei muuta kuin maalatut seinät ja kalterit seinissä. Pakkolääkitystä MONENMOISIA ERI MERKKISIÄ kaikki nämä vuodet ja jos ei ole suostunut ottamaan niin on isketty takamukseen hoitajien pitäessä kiinni.
Tuntuu kuin hän olisi lääkärien koekaniini. VIIMEISIN LÄÄKE ALOITETTIIN VIIME VIIKOLLA ja seurauksena hän itse todennut että kuola valuu suupielistä ja näiden kolmen vuoden sisällä paino noussut 40 kiloa vähintään. TUNTUU ETTEI LÄÄKÄRIT PIITTAA MISTÄÄN NÄISTÄ SEURAUKSISTA MITÄ LÄÄKKEET TUOVAT. Maallikosta tuntuu ettei mitää hyvää ole seurannut näistä kaikista lääkemääristä huolimatta ei mikään muutu vaan mielialat heilahtelee edelleen ja yhtä voimakkaasti kuin tämän hoitojakson alkaessa. PELKÄÄN PAINONOUSUN TUOVAN DIABETEKSEN,YM LIHAVUUDEN TUOMIA SAIRAUKSIA JOPA AIVOINFRAKTI ON MAHDOLLINEN, PELKÄSTÄÄN SIKSI ETTÄFYYSINEN KUNTO ON SURKEA JA LIIKUNTA TÄYSIN JÄÄNYT, ULKOILUA TOSI HARVOIN ON JOPA KUUKAUSIA ETTEI OLE PÄÄSSYT ULOS. - Anonyymi
AP
Itsekin olen alusta asti ollut sitä mieltä, että lääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Nyt tytärpuoli on sitäpaitsi yrittänyt tappaa itsensä ottamalla yliannostuksen lääkkeitä. Ei taaskaan onnistunut.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo747774Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per583213- 372516
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj152136Osuuspankki Kuhmo!
Ei pysty pitämään yhtä Otto pankkiautomaattia toiminnassa Ksupermarketin kanssa,20 vuotta sitten Kuhmossa oli neljä auto352074- 222008
- 131897
Rakkaalleni!
Halusin tulla kertomaan, että sinua ajattelen ja ikävöin vaikka olen sukuloimassa. Meinasin herkistyä, kun tykkään sinus151683- 591629
- 181599