Mikael Agricolan käännöksessä leijona on käännetty suomeksi sanalla jalopeura.
Melko omituinen käännös. Olikohan Mikael idiootti?
Melko omituinen käännös. Olikohan Mikael idiootti?
Kiljuva jalopeura?
Anonyymi-ap
51216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No oli jos otti raamatun tosissaan.
Onhan siellä paljon muitakin satuhahmoja, jumala, kristus, pyhähenki jne.
Mutta ei tuntenut biologiaa sen vertaa, että olisi osannut kääntää eri tavalla leijonaa tarkoittavan eläimen nimen?
Peurat eivät ole lihaa syöviä ja saalistavia petoeläimiä.
Käännös on tosi huono.
Eipä ole hurraamista alkuperäisessä tarinassakaan.
Eikö google toimi teillä? Se olisi kertonut paremmin kuin tuhat idioottia. Tämä pätkä on otettu sivulta www.kotus.fi Kysymys-sivulta.
Jalopeura ja leijona
Kysymys: Miksi ihmeessä leijonaa on sanottu jalopeuraksi?
Vastaus: Suomessa ei ole leijonia, ja ennen valokuvauksen keksimistä ja eläintarhoja, joissa on esillä kaukana Pohjolasta eläviä eläimiä, käsitykset muualla elävistä olivat matkakuvausten ja matkailijoiden kertomusten varassa. Raamattua kääntäessään Mikael Agricolan piti löytää sana leijonalle, ja vielä sellainen sana, joka herättää lukijakunnassa mielikuvan vaarallisesta villieläimestä. Tällaiseksi sanaksi valikoitui jalopeura, joka esiintyy kansanrunoudessa hirven toisintosanana.
Leijonan oli tarkoitus olla suomeksi HIRVI ja hirven JALOPEURA.
Ladontavaiheessa sanat sattuivat vahingossa vaihtamaan paikkaa.
Virhe huomattiin vasta koko painoksen tultua valmiiksi.
Oli helpointa ja halvinta hyväksyä tapahtunut tosiasia ja antaa merkityksien jäädä silleen.
Muuten Suomessa mentäisiin syksyllä jalopeurametsälle (tutummin JALIS) ja hirven saattaisi tavata vain eläintarhassa.