.....Nyt kun olin kaveripiiristä pois ajettuna totaalisesti yksin, tarjosi tämä hyvät mahdollisuudet omien syvimpien tuntojeni tutkisteluun ja hyvän ja pahan käsitteiden kirkastamiseen. Minusta tuli yksinäinen vaeltaja, erämaiden kasvatti ja luonnonlapsi. Kesäiset illat viihdyin Vuojokivarressa kalastellessani ja jo 14 ikäisenä hiivin isän pienoiskiväärin kanssa lähiseudun kuusikoissa ja metsästin syksyisinä iltoina vihelteleviä pyitä. Samalla kansakoulun jälkeiset vuoteni olivat sitä aikaa, jolloin jouduin perusteellisesti pohtimaan tulevaa elämää ja sitä, mitä elämälläni tekisin.
Jonain heinäkuisena päivänä vuonna 1960 minulle tuli taas kerran voimakas tarve lähteä yksinäisyyteen, luonnon rauhaan, tutkimaan syvimpiä tuntojani. Sillä kertaa kävelin Vuojokivarteen ja kiipesin erään kelohongista rakennetun pienen heinäladon katolle, jossa viivyin useita tunteja. Aurinko paistoi täysin pilvettömältä taivaalta, vieno kesäisen tuuli huojutti rannan pensaita ja niityn heiniä. Joskus molskahti yksinäinen kala joessa ja koko luonto henki syvää rauhaa, vapautta ja harmoniaa, jossa koko luomakunta oli yhtä ja itse olin osana tätä kokonaisuutta. Osana myös menneiden polvien lappilaista kulttuuria, jossa ihmiset ovat eläneet luonnon ehdoilla; ja josta kertoi myös se kymmeniä vuosia vanha heinälato, jonka katolle olin kiivennyt.
Sinä päivänä jälleen mietin omaa tulevaisuuttani ja yritin selvittää itselleni, mitä haluan elämältäni. Jostain kaukaa kuului rekka-auton jyrinä kun liipirekka jyräsi silloista soratietä Ivalosta Rovaniemelle. Tätä jyrinää kuunnellessani ajattelin, että siellä rekkakuski tekee omaa elämäntyötään, mutta minun elämäntyöni se ei tulisi olemaan. Pian tämän jälkeen kaukaa kuului traktorin niittokoneen raksutus kun naapuri niitti heinää. Taas ajattelin, että siellä naapuri tekee omaa elämäntyötään, mutta sekään ei ole minun elämäntyö. Ajattelin sitäkin, että haluaisin tulla papiksi, mutta kansakoulupohjalta se on täysi mahdottomuus ja kun jatkokoulumahdollisuksia ei ollut minkäänlaisia, tämä haave oli haudattava sellaisenaan. Tämän jälkeen tähyilin pitkiä aikoja korkelle siniselle taivaalla. Kuuntelin, kuinka tuuli humisi joenrannan pensaissa ja joskus kala molskahti joessa ja taas kerran mieleeni nousi elävästi profeetta Elisan älämäntyö ja minun tuli valtava halu tulla juuri hänen kaltaisekseen Jumalan mieheksi. Jumalan palvelijaksi, joka ei tarvitse tämän maailman ihmisten opetuksia ja kouluja, vaan jota Jumalan Henki kuljettaa ja antaa sen Korkeamman Viisauden, jota profeetta työssään tarvitsee. Ja seuraus tästä yksinäisestä tutkistelustani oli, että palasin kotiin siinä varmuudessa, että kerran minusta tulee profetta Elisan kaltainen Jumalan palvelija.......
http://www.aretalogia.com/spiritus/spirit.1.htm
Jonain heinäkuisena päivänä vuonna 1960 minulle tuli taas kerran voimakas tarve lähteä yksinäisyyteen, luonnon rauhaan, tutkimaan syvimpiä tuntojani. Sillä kertaa kävelin Vuojokivarteen ja kiipesin erään kelohongista rakennetun pienen heinäladon katolle, jossa viivyin useita tunteja. Aurinko paistoi täysin pilvettömältä taivaalta, vieno kesäisen tuuli huojutti rannan pensaita ja niityn heiniä. Joskus molskahti yksinäinen kala joessa ja koko luonto henki syvää rauhaa, vapautta ja harmoniaa, jossa koko luomakunta oli yhtä ja itse olin osana tätä kokonaisuutta. Osana myös menneiden polvien lappilaista kulttuuria, jossa ihmiset ovat eläneet luonnon ehdoilla; ja josta kertoi myös se kymmeniä vuosia vanha heinälato, jonka katolle olin kiivennyt.
Sinä päivänä jälleen mietin omaa tulevaisuuttani ja yritin selvittää itselleni, mitä haluan elämältäni. Jostain kaukaa kuului rekka-auton jyrinä kun liipirekka jyräsi silloista soratietä Ivalosta Rovaniemelle. Tätä jyrinää kuunnellessani ajattelin, että siellä rekkakuski tekee omaa elämäntyötään, mutta minun elämäntyöni se ei tulisi olemaan. Pian tämän jälkeen kaukaa kuului traktorin niittokoneen raksutus kun naapuri niitti heinää. Taas ajattelin, että siellä naapuri tekee omaa elämäntyötään, mutta sekään ei ole minun elämäntyö. Ajattelin sitäkin, että haluaisin tulla papiksi, mutta kansakoulupohjalta se on täysi mahdottomuus ja kun jatkokoulumahdollisuksia ei ollut minkäänlaisia, tämä haave oli haudattava sellaisenaan. Tämän jälkeen tähyilin pitkiä aikoja korkelle siniselle taivaalla. Kuuntelin, kuinka tuuli humisi joenrannan pensaissa ja joskus kala molskahti joessa ja taas kerran mieleeni nousi elävästi profeetta Elisan älämäntyö ja minun tuli valtava halu tulla juuri hänen kaltaisekseen Jumalan mieheksi. Jumalan palvelijaksi, joka ei tarvitse tämän maailman ihmisten opetuksia ja kouluja, vaan jota Jumalan Henki kuljettaa ja antaa sen Korkeamman Viisauden, jota profeetta työssään tarvitsee. Ja seuraus tästä yksinäisestä tutkistelustani oli, että palasin kotiin siinä varmuudessa, että kerran minusta tulee profetta Elisan kaltainen Jumalan palvelija.......
http://www.aretalogia.com/spiritus/spirit.1.htm
Vastaukset 4
Vanhimmat
kun vetelehtiminen ja haikailu kiinnosti enemmän. Tämäkö oli tarinan opetus ?
Se oli kuule sitä aika, että koulunkäymättömät joutuivat tekemään satunnaisia töitä, mitä sattui saamaan, ja jos ei ollut töitä, ei saanut penninkään päivärahaa tai avustusta mistään.
Isojen talojen isännille köyhän mökin kasvatit kelpasivat rengiksi ja kun tilinteon aika tuli, tilin sai jos sattui. Metsähallituksessa olin leimausmiehenä aina kun leimikoita kotiperälläni tehtiin, mutta nämäkin työt oli satunnaisia: ja jos ajatellaan 15 vuotiaan elämää ja tulevaisuudensuunnitelmia, näiden satunnaisten töiden varaan ei voinut mitään suunnitelmia tehdä. Ei haaveilla avioliitosta, omasta kodista ja perheen perustamisesta. Ei haaveilla edes autokoulusta, omasta autosta puhumattakaan.
Eli elämän reaaliteetit olivat kovia ja kun siihen lisätään vielä ympäristön, ennenkaikkea silloisten uskovien, ylimielinen ja halveksiva suhtautuminen niin johan synkkyyttä ja itsarimietteitä riitti.
Pelastus tilanteeseeni löytyi pari vuotta myöhemmin elokuussa 1962. Silloinkin olin metsähallituksen leimaustöissä ja majailtiin eräällä autiolla savottakämpällä, jossa ollutta radiota kuunneltiin iltaisin. Eräänä iltana tästä radiosta tuli tunninmittainen joogaa käsittelevä ohjelma, jota kuuntelin petilläni silmät kiinni maaten ja koin monta kertaa "ahaa-elämyksen" ja se joogaohjelma antoi tlevaisuudelleni suuntaviivat ja toivon paremmasta tulevaisuudesta.
Vuotta myöhemmin tilasin kirjeellisen hypnoosikurssin ja nämä kaksi asiaa muuttivat elämäni täysin ja ilman näitä en olisi koskaan elämästäni selvinnyt.
vasta joogaohjelman jälkeen. Selvä juttu.
höpäjät joutessasi tajuamatta elämän kovista reaaliteeteista mitään.