Lainaus edesmenneeltä Vanhan testamentin tutkijalta, jossa hän pohtii mannaa ja Jumalan sanaa

"Israelin... [tie] kulki autiomaan halki Egyptistä Luvattuun maahan. Tällä matkalla he saivat nauttia... sitä ruokaa, jota kutsutaan mannaksi (2. Moos. 16). Manna oli konkreettista leipää, tosin sikäli erikoista leipää, että se tuli taivaasta ja oli Jumalan antamaa (2. Moos. 16:4, 32; Ps. 105:40, Neh. 9:15). Jo juutalainen historioitsija Josefus oli selvillä siitä, että manna oli luonnossa esiintyvää syötävää ruoka-ainetta. Sen lähteenä on Siinain niemimaalla esiintyvä tamariskipuu (tamarix mannifera), joka erittää siirappimaista, makeaa mahlaa. Tamariskipuussa loisina elävät mannakirvat levittävät sitä maastoon, jossa se kovettuu vaaleankellertäviksi rakeiksi. Paikalliset beduiinit kutsuvat sitä arabiankielisellä nimellä mann(um) ja käyttävät sitä hunajan korvikkeena.

Taivaasta tulevana leipänä mannalla on ollut alusta alkaen pyrkimys hengellistyä. Jo vanhimmassa mannakertomuksessa (2. Moos. 16) sillä on itsensä yli viittaava tehtävä: Mannan avulla Jumala halusi koetella, noudattavatko israelilaiset hänen käskyjään )j. 4), tarkemmin sanottuna sapattikäskyä (j. 5, 22-30). Sama tehtävä mannalla on myös jakeissa 5. Moos. 8:2-3, joihin Paavali sananmukaisesti viittaa puhuessaan isien syömästä hengellisestä ruoasta (1. Kor. 10:3). Mooses kehottaa näissä jakeissa israelilaisia muistamaan, kuinka Herra neljänkymmenen vuoden aikana johdatti heitä heidän pitkällä matkallaan autiomaassa ja pani heidät koetukselle saadakseen tietää, aikovatko he todella noudattaa hänen käskyjään vai eivät (j. 2). Hän piti heitä ensin nälässä ja ruokki heitä sitten ennen tuntemattomalla ruoalla, mannalla, osoittaakseen heille, 'ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo' (j. 3).

Tähän sanaan Jeesus vetosi ollessaan... autiomaassa Paholaisen kiusattavana (Matt. 4:1-11). Paastottuaan neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä hänen tuli nälkä, jolloin kiusaaja houkutteli häntä muuttamaan kivet leiviksi. Jeesus torjui leipäkiusauksen sanomalla: 'On kirjoitettu: "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta"' (j. 4). Virsirunoilijanakin tunnettu... Matthius Claudius (1740-1815) puolestaan jatkoi; 'Ei ihminen elä ainoastaan niistä leivänmurusista, joita oppineet jakelevat, vaan hän kaipaa jotakin muuta ja parempaa, sanaa, joka lähtee Jumalan suusta.'"

Timo Veijola artikkelissaan "Jumalan sana" teoksessa: Spiritualiteetin käsikirja (toim.). Kirjapaja 2003, s. 202-203.