Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Helppoa tai ei, mutta en pidä itsestäni. Olen vaan kyllästynyt itseeni ja pahoinvointiin. Sanotaan ettei kuormaa anneta enempää kuin jaksaa kantaa, silti olen koko ajan ylikuormalla. Kun voimat loppuu, alkaa lopun odotus, aika moni uskovainen odottaa loppua. Välillä ihmetyttää jatkuva päähän potkiminen, ilman vaikeuksia ei tule kasvua, voiko kasvaa sisään päin? Hulluus on helpossa silloin kun menee ylitte, voimia muillekkin rikkonaisille.
Mitä jos ei pidä
Anonyymi-ap
1274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kiinnitä katseesi Jeesukseen, ja rukoile ihmisten puolesta joita annetaan sydämelle ja mieleen. Itse olen huomannut kun elämä murjoo ja itsekin tekee vääriä valintoja niin en silloin oikein osaa rakastaa itseäni. Mutta mitä enemmän suuntaan ajatukseni ulos itsestäni sitä enemmän Jumalan armo Kristuksessa valtaa alaa sisimmässäni. Se ei edes vaadi että tapaan ihmisiä vaan voin tehdä niin omassa yksinäisyydessäkin.
Tule Jeesuksen luo, tule auttajan luo. Näin laulamme.
Voisko jo helpottaa, olisko jo riittävästi nöyryytetty, saisko jo kärsimys hellittää.
Tjaa-a. Tiedän tunteen.
Itse voi opetella suojelemaan itseään ja karttamaan ihmisiä jotka ovat vahingoittaneet ja vahingoittavat. On ehkä pakko valita erakon elämä, pitää opetella elämään yksin itsensä kanssa.
Tämä on tietysti "syrjäytymistä", mutta parempi tämäkin kuin olla jatkuva, esim. erilaisten, henkistenkin pahoinpitelyjen uhri.
Pahoja ihmisiä ei pidä päästää lähelleen. Itsestäni on tullut tässä mielessä aggressiivinen itsepuolustaja. En enää suostu potkittuna lattianrakoon, - enkä ainakaan käännä toista poskeani! - vaan lyön takaisin.
"Kuormaa ei anneta enempää kuin minkä jaksaa kantaa." Monet kuormien kantajat ovat varmasti tulleet filosofoineeksi mielissään, että kuinkahan tuon "jaksamisen" oikein määrittelisi...
Joku helluntailaisten laulu väittää: "Ei pisaraakaan liikaa!" No, jotkut ovat noin onnekkaita, mutta on myös ihmisiä joiden "kärsimysten malja on jo ylivuotanut..." On vuotanut ja vuotaa.
Jos ihminen kuormineen on vielä elossa, tarkoittaako tämä, että hän on jaksanut kantaa kuormansa? Sanoisin, että ei välttämättä.
Fyysinen kunto voi vielä olla jonkinlainen, mutta sielu ja mieli kuin kuminauhoilla tukia antaen, huonosti kokoon liimattu savikippo, tai jotenkuten ehjältä näyttäväksi paikattu ja harsittu vanha palttoo.
Tämän kanssa saa sitten yrittää taiteilla, että kulkiessa pysyisi kasassa.
Hae apua. Masennus on kamalaa. Koettu on.
Ei auta, kun sataa koko ajan lisää niskaan. Tietysti voisi huumata itsensä lääkkeillä, mutta ei siinä ole mitään järkeä.
Ei oikeasti olekaan. Lääkehumala auttaa hetken mutta pitempään se vain siirtää ongelmia ja saattaa muuttaa ihmisen psyykettä lopullisesti. Se että kakkaa sataa ja sonta osuu tuulettimeen on muutettavissa. Joskus on vain repäistävä itsensä irti vanhoista kuvioista. Jos pahaa oloa tulee, syystä tai toisesta uskonyhteisöstä, niin ota taukoa. Jos taas työelämä tuottaa jatkuvaa pahoinvointia, ota loparit. Itselleni kävi niin että minut kiusattiin ja savustettiin ulos työpaikaltani mielenvikaisten toimesta. Ensimmäiset vuodet työttömänä oli hankalaa pitkän työuran jälkeen, mutta sittemmin elämä muuttui vain paremmaksi. Nykyään olen pitkäaikaistyötön ja vaikka olen sosiaalisesti surjäytynyt elän elämän parasta aikaa. Rahat ovat tiukassa kuukaudesta toiseen mutta siihenkin tottuu. Eläkeikää odotelessa, kiitollisena kiusaajilleni, sanoo Nimierkki
Voimia sinulle, en vaan jaksa enää vääntää, vanhuus eläke ikää odotellessa täälläkin.
Edelleen on vanha sanonta voimassa : jolle helluntailaisuus sopii, se hänet tekee onnelliseksi. Tämän olen todella kokenut. On rauha, tasapaino Jeesuksessa. Olen terve, kovakuntoinen ikäiseksi. On rahaa, osakkeita, ystäviä paljon, Keski- Euroopassakin. Myös hyviä uskomattomia tuttuja paljonkin. Elämä ei ole 5. asteen yhtälöä. Nej.
Kaikella on hintansa.
Ruotsalainen riistäjä.