Kiihdytämmeko hulluuden ajokaistalla riittämättömyyden kuiluun?

(”Onko maailma tullut hulluksi – vai oliko se hullu jo valmiiksi”. HS-toimittaja Tommi Nieminen kertasi historioitsija ja intellektuelli Eric Hobsbawmin |1 jaottelemia aikakausia, jotka päättyivät vuoteen 1991, kun Neuvostoliitto romahti)


[ … kansalainen Erkki pohdiskeli mökillään Saimaan rannalla miten tässä on näin käynyt, minulla on enemmän ja paljon enemmän kaikkea, niin, huolta aiheuttavaa – omaisuutta. Tulotkin ovat mukavat, pankissa rahaa ja lapsillekin on mietitty jättää suuret perinnöt, jottei heidän tarvitsisi tehdä niin paljon kuin me tehtiin …


… kansalainen Liisa mietiskeli huolestuneena, kun maahamme pyrkii muukalaisia, eihän he tänne kuulu, vaikka vaikeaa varmaan heilläkin. Me olemme rakentaneet itse tämän hyvinvoinnin pesäkkeen ja eikö meidän tulisi ensin huolehtia oma reviirimme |2 ja sen vähäosaisten toimeentulo, mielenterveys ja tarpeelliseksi tuntemisen ilo ja yhteisöllisyys?


Niin mitä nyt teemme, kysyy Liisa, kun meidän on vihdoin tunnustettava, ettemme ole yksin tällä Telluksella, joka elää itselleen ja se itse on enemmän kuin ihmiskunta? … ]




Maapallo kriisiytyy, kuumenee |3 ja meret muovittuvat rojusta |4, jota hylkäämme luontoon ja meriin rasittamaan elonkehää uhaksi itsellemme ja muulle biosfäärille. Mikä meitä vaivaa, sotaa – ihmiskatastrofoituja ympäristöpommeja – liikaa väkeä rakkauden hedelminä. Mistä aloitamme? Se riippuu puhtaasti siitä, missä valtiossa esitämme kysymyksen, siksi itsekkäästi me kaikkialla ajattelemme.




Helsingin Sanomat räväytti ja yllätti lukijansa – erinomainen kooste nykypäivään saakka
[”Uusi Uljaan Hullu Maailma” -ei sanatarkka lainaus ~ http://www.hs.fi/sunnuntai/a1469161453575 - ]


HS esittää tässä yllä olevassa linkissä yhtä mieliä avaavinta kirjoitustaan. Se tunnustaa lännenmiehen osallisuutta aikakautisiin ongelmiin, mutta myös niiden osin väkisin ratkaisuihin, jotka ovat luoneet uusia ongelmia ja ratkaisuja.

Teksti on niin sattuvaa, että se vihjaa jo valmiiksi rivien välistä elettävän aikakauden - reviirien uuspuolustamisen ja - muodostumisen aikakauden. Evoluutio |5 loi reviirit jo satoja miljoonia vuosia sitten. Nyt ne ovat ulosmurtautumassa pinnan läpi julkipuhumisen todellisuuteen.

Maailma ei ole tullut hulluksi, vaan se laskee ja imee informaatiovirtoihin yhä useammat ihmiset, ja näin langoilla langattomasti roikkuu yhä enemmän ja enemmän mielipiteen muodostajia. On syntynyt sekametelikeitos |6, jota voisi kutsua hulluksi ja vain siksi, että siinä on yhä vähemmän moniajokykyisiä ajattelijoita.

Olemme karsinoitumassa omiin kuoppiimme, joita voidaan kutsua reviirikompastuksiksi. Hetkinen, tuliko tässä torpattua tämä uusin ajanjakso, reviirikaipuu? Olemmeko elämänpelin lähtöruudussa jälleen? Ehkä, sillä periodien aallonpituus tuntuu lyhentyvän tai sitten elomme kellotaajuus käy jo ylikierroksilla, kun koko ajan pitäisi saada lisää ja nopeammin |7. Hulluus sekin, eikö, vai olemmeko hulluja jo valmiiksi? Kuinka kauan tätä näyttö- ja vertailutaloutta |8 täytyy vielä elää?