Yhteiskuntarakenne ja puolueiden kannatus

Suomen autonomian historian perintönä meille jäi hyvin kahtiajakautunut yhteiskunta, lahtarit ja punikit. Se ei edelleen luokkayhteiskunta, joskaan ei enää aatelisten, papiston, talonpoikien ja rahvaan mukaisessa rivistössä. Teollistuminen johti jakoon porvariston ja työväenluokan välillä. Maaseudulla asui edelleen suuri määrä talonpoikia ja pienviljelijöitä, joiden määrän torppariuudistus ja evakkoväestön asuttaminen sodan jälkeen laajensi.

Tätä jakoa jatkui vielä sotien jälkeenkin aina 1980-luvulle asti. Pitkässä juoksussa maaseutuväestön määrä väheni pienviljelyn ensin hiipuessa ja sitten loppuessa. SMP:n kannatus hiipui samaa tahtia. Kepun kannatus lepäsi ns. talonpoikaisväestössä ja sen ympärille rakentuvissa maaseutukunnissa.

Jako kahtia oli vielä sotien jälkeisenä aikana niin suuri, että Suomessa oli jopa vasemmistoenemmistöinen eduskunta ja pääministerinä kommunisti. Työväenluokka oli siitä päätellen suuri. Ja se pysyi suhteellisen suurena 1980-luvulle asti. Sen jälkeen automatisaatio ja globalisaatio alkoivat purra. Työväenluokka alkoi huveta ja ennen sitä osittain keskiluokkaistua. Tehdasduunareissa oli väkeä, joka ansaitsi varsin hyvin ja jonka työpaikka oli melko varma ja asema siten vakiintunut. Koulutuksen myötä alkoi syntyä vähitellen uusi keskiluokkainen ryhmä, toimihenkilöt, asiantuntijat yms. Työväestön suhteellinen osuus pieneni ja se pienensi vasemmistopuolueiden kannatusta. Samalla Kokoomus viisaasti vasemmistolaistui ja haali riveihinsä uutta keskiluokkaa.

Työväestössä on tapahtunut suuria muutoksia, joista osa siis edellä kerrottuna. Yksi muutosvoima on ollut työsuhteen vakauden muuttuminen epävarmuudeksi. Työväenliikkeestä on vähin erin tullut prekariaattien ryhmä. He tekevät pätkätöitä, paskaduuneja ja elävät jatkuvassa epävarmuudessa, missä kysytään kahdeksasta neljään sijaan jatkuvaa joustavuutta ja päivystysvalmiutta. Tähän ryhmään rekrytoituu huonosti koulutettuja ja maahanmuuttajia (osin kielitaidon puutteen, osin osaamisvajeen vuoksi). Voisi arvella, että tässä olisi paljon potentiaalisia Vasemmistoliiton äänestäjiä. Vasemmistoliitto ei ole enää työväenpuolue vaan enemmänkin prekariaatin puolue. Demarit ovat jatkuvammassa työsuhteessa olevien alempaan keskiluokkaan itsensä mieltävien puolue.

Persut ovat luokkayhteiskuntanäkökulmasta katsoen kummajainen. Heidän edeltäjänsä SMP oli mitä suurimmassa määrin luokkapuolue, pienviljelijöiden edunvalvoja. Persut yrittää näyttää, että maahanmuuton rajoittamisessa olisi ratkaisu kaikkeen. He kosivat kaikkien muiden paitsi maahanmuuttajien ääniä korostamalla kansallismielisyyttä. Siinä on sama kaiku askelten kuin1930-luvun Euroopassa. Tunnetuin seurauksin.