Tämä tapahtui muutama vuosi sitten keväällä. Ja täyttä totta, tämä tiedoksi epäilijöille!
Kuulun paikkakuntamme erääseen luontoretkeilyjärjestöön. Muutama kevät sitten olimme suunnitelleet jälleen viikoloppuretkeä, kuten syksyisin ja keväisin aina teemme. Valitsimme kohteen ja minäkin ilmoitauduin sille mukaan. Kun lähtöpäivä koitti, niin säätiedotus olikin luvannut tuolle alueelle jatkuvaa sadetta.
Jo työpaikallani monet sanoivat, että teille tulee kurja viikonloppu rämpiessänne sateessa pitkin metsiä. Sanoin kaikille, että siellä ei sada vettä! Olin rukouksissa saanut sellaisen varmuuden Jumalalta, että matka taittuisi ihan kuivina. Vettä ei sataisi koko aikana, vaikka säätiedoitukset niin "lupailivatkin". Eräs rouva tuumasi, että kun asian sanon minä, niin hän uskoo, että Taivaan Isä ei anna tulla sadetta päällenne. (Tämä samainen rouva tuli myöhemmin uskoon naapurinsa sairasvuoteen äärellä. Saí olla johdattamassa tuon nuoren miehen myös uskoon ja uskovana tuo mies sitten muutman päivän perästä nukkui pois.)
Matka alkoi ja bussiin noustuamme alkoi tihuuttaa vettä. Sitä jatkui miltei koko bussimatkan ajan ja moni mukana olevistakin päivitteli, että eipä tullut kiva vaellusviikonloppu. Heillekin sanoin, että ei se sada vettä, kun aloitamme vaelluksen telttayöpymisellä. Siirryimme jossakin vaiheessa bussiata laivaan ja matka jatkui. Musta pilvet mulluilivat taivaanrannalla, vaan ne eivät nousseet päälle koko vaellusreissun aikana.
Useampaankin kertaan näytti siltä, että pilvet tulevat päälle, mutta joka ikinen kerta ne hajaantuivat kahtia tai useampaankin palaan. Monesti porukka hätäili, että kohta alkaa sataa, mutta aina rauhoittelin heitä, että Jumala on luvannut, että päällemme ei sada vettä. (Muutaman kilometrin päässä satoi välillä kaatamalla.)
Keväässä kun ollaan, niin ilmat vaihtelevat melkoiseti. Niinpä toisena telttayöpymisyönä lämpötila laski, kun tuuli tuuntyi. Yöllä kuului kun lumihiutaleita sateli hiljalleen telttojen katoille. Vaan se oli niin kuivaa, että pieni kopaus riitti sen pudottamaan pois, eikä se kastellut mitään. Vesisadettahan ei tullut. Lumesta ei Herra maininnut mitään.
Vaellusretki jatkui seuraavana päivänä etappiin, josta bussin oli määrä noutaa meidät takaisin koteihimme. Tuossa etapissa saimme makoisat saunan löylyt ja saunakaffeet. Isäntäväki odotteli märkää sakkia saapuvaksi metsän uumenista ja kovasti he ihmettelivät, kun yksikään varusteistamme ei ollut edes kostea saati märkä. Oli näet koko edellisyön sadellut vettä tuossa suunnassa.
Ihme se oli! Ja ihmeeksi jää! Tällainen on meidän Taivaallinen Isämme ja huolenpitäjämme. Oli ihanaa kuulla monien retkikaverien lausumana sanat, että on sinulla iso Jumala! Eräs mies tuumi, että hän ei ole aiemmin edes ajatellut uskonasioita, mutta sai nyt vahvan todistuksen Jumalan olemassa olemisesta tapauksen kautta.
Seuraavana päivänä työpaikallanikin ihmettelivät sitä, miten Herramme toimii. Kunnia yksin Jumalalle! Tällainen on Jumala - minun Herrani!
Kuulun paikkakuntamme erääseen luontoretkeilyjärjestöön. Muutama kevät sitten olimme suunnitelleet jälleen viikoloppuretkeä, kuten syksyisin ja keväisin aina teemme. Valitsimme kohteen ja minäkin ilmoitauduin sille mukaan. Kun lähtöpäivä koitti, niin säätiedotus olikin luvannut tuolle alueelle jatkuvaa sadetta.
Jo työpaikallani monet sanoivat, että teille tulee kurja viikonloppu rämpiessänne sateessa pitkin metsiä. Sanoin kaikille, että siellä ei sada vettä! Olin rukouksissa saanut sellaisen varmuuden Jumalalta, että matka taittuisi ihan kuivina. Vettä ei sataisi koko aikana, vaikka säätiedoitukset niin "lupailivatkin". Eräs rouva tuumasi, että kun asian sanon minä, niin hän uskoo, että Taivaan Isä ei anna tulla sadetta päällenne. (Tämä samainen rouva tuli myöhemmin uskoon naapurinsa sairasvuoteen äärellä. Saí olla johdattamassa tuon nuoren miehen myös uskoon ja uskovana tuo mies sitten muutman päivän perästä nukkui pois.)
Matka alkoi ja bussiin noustuamme alkoi tihuuttaa vettä. Sitä jatkui miltei koko bussimatkan ajan ja moni mukana olevistakin päivitteli, että eipä tullut kiva vaellusviikonloppu. Heillekin sanoin, että ei se sada vettä, kun aloitamme vaelluksen telttayöpymisellä. Siirryimme jossakin vaiheessa bussiata laivaan ja matka jatkui. Musta pilvet mulluilivat taivaanrannalla, vaan ne eivät nousseet päälle koko vaellusreissun aikana.
Useampaankin kertaan näytti siltä, että pilvet tulevat päälle, mutta joka ikinen kerta ne hajaantuivat kahtia tai useampaankin palaan. Monesti porukka hätäili, että kohta alkaa sataa, mutta aina rauhoittelin heitä, että Jumala on luvannut, että päällemme ei sada vettä. (Muutaman kilometrin päässä satoi välillä kaatamalla.)
Keväässä kun ollaan, niin ilmat vaihtelevat melkoiseti. Niinpä toisena telttayöpymisyönä lämpötila laski, kun tuuli tuuntyi. Yöllä kuului kun lumihiutaleita sateli hiljalleen telttojen katoille. Vaan se oli niin kuivaa, että pieni kopaus riitti sen pudottamaan pois, eikä se kastellut mitään. Vesisadettahan ei tullut. Lumesta ei Herra maininnut mitään.
Vaellusretki jatkui seuraavana päivänä etappiin, josta bussin oli määrä noutaa meidät takaisin koteihimme. Tuossa etapissa saimme makoisat saunan löylyt ja saunakaffeet. Isäntäväki odotteli märkää sakkia saapuvaksi metsän uumenista ja kovasti he ihmettelivät, kun yksikään varusteistamme ei ollut edes kostea saati märkä. Oli näet koko edellisyön sadellut vettä tuossa suunnassa.
Ihme se oli! Ja ihmeeksi jää! Tällainen on meidän Taivaallinen Isämme ja huolenpitäjämme. Oli ihanaa kuulla monien retkikaverien lausumana sanat, että on sinulla iso Jumala! Eräs mies tuumi, että hän ei ole aiemmin edes ajatellut uskonasioita, mutta sai nyt vahvan todistuksen Jumalan olemassa olemisesta tapauksen kautta.
Seuraavana päivänä työpaikallanikin ihmettelivät sitä, miten Herramme toimii. Kunnia yksin Jumalalle! Tällainen on Jumala - minun Herrani!
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Yöllä kuului kun lumihiutaleita sateli hiljalleen telttojen katoille."
Koko tarinasi vaikuttaa taas hihhulin tekstiltä, joka itse on niin vakuuttunut jumalien olemassa olosta, että keinolla millä hyvänsä (= valehtelu) haluaa että muutkin ryhtyisivät uskomaan mihin hänkin niin haluaa uskoa.
huuhaa mistä olet elämän saanut?
Tai kuka sen sulle lahjoitti?
Kun tuttuja lääkäreitä ja tiedemiehiäkin on, mutta kukaan ei ketään ,tai mitään eloon saa.
MEINAILEN,KUN TIEDE ON ÄÄRIMMÄISEN TAIDOLLINEN ,NIIN MIKSI ELÄMÄÄ EI SAADA AIKAAN IHMISVOIMIN.
Tapahtuma on täysin totta. Ei Jumalan nimessä tarvitse asioita valehdella ja keksiä utopioita. Ja mitä lumen putoamisen kuulumiseen tulee, niin sellaista sitä kuulee hiljaisessa luonnossa, kun nailonkankaisen teltan reunoille lunta satelee. Huomaa kaikesta, ettet harrasta luonnossa liikkumista, kun et kuule luonnon ääniäkään!
kirjoittamani parin lauseen perusteella kirjoitat: "Huomaa kaikesta, ettet harrasta luonnossa liikkumista, kun et kuule luonnon ääniäkään! "
Siis "kaikesta" huomaa.... Menit tuonkin asian suhteen metsään kuin säikähtänyt villisika.
kuka noin tyhämät aivot sulle "lahjoitti"?
Odotapa satakunta vuotta, niin elämää luo jo pennutkin alaluokilla.
Ei pitäisi keksiä omia tarinoita, kuten saa tekee.
vaiket vastannutkaan kysymykseen.
Sanopa yksikin nimi joka olis vaikka nyt kuolleen kärpäsen saanut eloo?
Eikä tunnu tohtoreita löytyvän ruumis huoneelle elämää antamaan.
Vaikka sinä aviopuolisosi kanssa rakastelet kuinka paljon,ett sinä elämää saa aikaan.
Tyhmyyteni on suurimmaksi osaa omaa ansiota, jos se sinua kiinnostaa, hiukan voisin tyhmyyttäni vähentää, vaan olen vielä tullut toimeen ,jopa itsenikin kanssa.
Ef. 2:2
joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa,
Mistä sinä "vai" tuollaisen asiayhteydestään irroitetun jakeen keksit laittaa tähän vastineeksi? Kuule hyvä ihminen. Mene sinäkin uskosta osattomien joukkoon ja ole siellä ihan tavallinen ihminen. Elämäsi todistaa Kristusta, kun kuljet kanssamatkaajiesi parissa nöyränä. He kyllä näkevät uskosi ja sitten kun aika tulee saa myös todistaa Herrasta.
nainen ja mies joutuivat auto-onnettomuuteen keskenään; se on tosi paha onnettomuus, mutta kuin ihmeen kaupalla, kumpikaan heistä ei ole loukkaantunut.
he ryömivät ulos autoistaan, nainen sanoo miehelle: " no niin, sinä olet mies, sepäs mielenkiintoista. ja, minä olen nainen, mikä sattuma.
ja vau, katso meidän autojamme, niistä ei ole mitään jäljellä, mutta me emme loukkaantuneet. tämä on ihme! tämän täytyy olla merkki jumalalta, että meidän kuului tavata näin
ja tutustua ja viettää yhdessä koko loppu ikämme.
mies vastaa: olen täysin samaa mieltä, tämän täytyy olla merkki jumalalta. ja nainen jatkaa:
ja katsopas tänne, tässä on toinen ihme!
autoni on täysin romuttunut, mutta tämä viinipullo ei mennyt rikki! olen varma, että jumala haluaa meidän juovan tämän viinin ja juhlivan sillä hyvää onneamme.
nainen ojentaa pullon miehelle, mies nyökkää myöntymisen merkiksi, avaa pullon ja juo siitä PUOLET ja ojentaa sitten pullon takaisin naiselle.
nainen ottaa sen ja laittaa korkin samantien kiinni ja ojentaa pullon takaisin miehelle.
mies kysyy: " etkö sinä aio ottaa yhtään "
johon nainen vastaa:
"e-en usko, taidan vain odottaa poliisia..."
laittaa mielipiteeni tähän...
itselläni on myös tuollaisia sielullisia kokemuksia..sillä sellaisia ne ovat..joskus sataa joskus ei...
itsekin olen ennustellut kaikenlaista ja aika usein ne pitävät paikkansa....ne kerrat kun tuppaa unohtumaan kun ne eivät pidä paikkaansa...
Jumalaa en kyllä niihin ole sotkenut....
kuinka monen usko on tärveltynyt kun sinun "jumalasi"ei olekkaan tiennyt miten käy.sillä olen varma että niinkin on käynyt ettei sanomasi asia ole pitänyt tarkalleen paikkaansa.
olisiko ollut niin kamalaa kastua...vai oliko matka sitä että katsotaan miten käy...sekin on hiukan epäilyttävää...oletko todellisessa uskossa vai sielullinen...johditko heitä synnintuntoon vai sellaiseen uskoon että ihminen voi uskollaan hallita jopa Jumalaa ja pelastua ilman katumusta ja synnintuntoa....
Ensiksikään kokemus ei ollut sielullinen vaan aivan luonnollinen tapahtuma tässä ajassa yli luonnollisen Jumalan antamana!
Toiseksi minä en ennustellut, enkä tee sitä vastakaan, sillä Jumalan Sana kieltää sen. Sanoin vain sen minkä sain varmuutena Herralta. Ja se toteutui prikulleen!
Minäkään en sotke Jumalaa mihinkään. Mutta Hänen suurista teoistansa minä kyllä kerron!
Kenenkään usko ei ole tärveltynyt! En nimittäin uskottele kenellekään mitään. Sen minkä saan varmuutena Herralta sen uskallan tuoda julki! Sellaista "sanomaa" jonka sanon itse omana mielipiteenäni en laitakaan Jumalan sanomaksi!
Ei tuolla vaelluksella tarvinnut kastua, koska Herra näytti suuruutensa. Mieti sitä, että olisit kolmatta vuorokautta märissä tai kosteissa vaatteissa vaeltamassa jossakin, olisiko se sinusta hauskaa? Siinä ei ollut yhtään epäilystä vaan sisäinen varmuus! Jos ei olisi ollut, niin olisin ollut hiljaa, sillä Herran nimessä minä en ala valehdella!
Olen sanut ottaa henkilökohtaisena Vapahtajanani Jeesuksen vastaan 13 vuotiaana! Uskossa olen edelleen ja tiedän, että Hän on seisova viimeisenä multien päällä. Totta kai jokaisessa ihmisessä on kolme "osiota", ruumis, sielu ja henki. En siis ole poikkeus - minullakin on sielun elämä, mutta se ei ole Jumalaa hallitseva vaan olen antanut senkin osion Hänen johdatettavakseen!
En yritä käännyttää ketään väkisin! Kunnioitan toista ihmistä persoonana ja hänen mielipiteitään. En voi myöskään johtaa ketään synnintuntoon. Sen tekee Pyhä Henki kirkastaen Kristusta.
Enkä minä missään tapauksessa hallitse Jumalaa, eikä kukaan niin kuvittelekaan tuttavapiirissäni. Mieluumminkin annan Jumalan hallita minua ja johdattaa. Sen Hän tekeekin lempeästi ja rakkaudellisesti.
Kyllä ihmisen on tehtävä omakohtainen ratkaisunsa ja parannus, jos hän mielii päästä taivaan porteista sisälle. Mutta tämän viestin voi viedä ihmisille siten, että esittää asian joko tiukkapipoisesti ja paatoksella tuomion hengessä (jolloin valtaosa ihmisistä lukitsee korvansa ja ei halua olla kanssasi enää missään tekemisissä) tai rakkaudellisesti samalta tasolta lähtien( jolloin monet haluavat itse keskustella asioista vapaehtoisesti ja mielellään). Pakkosyöttö on paha ja aiheuttaa vain vahinkoa Jumalan valtakunnan työssä!
Uskon, että kertomasi on totta, mutta haluaisin mielelläni kuulla lisää tuosta sisäisestä varmuudesta. Kuinka jotkut tietävät, mikä asia tai ajatus tulee varmasti Jumalalta ja mikä on omien toiveiden heijastumaa, omia ajatuksia ym.? Kuinka sinä tiedät sen varmasti?
Tämä asia koskettaa minua henkilökohtaisesti hyvin paljon juuri tällä hetkellä. Minulla on eräästä asiasta tällainen "sisäinen tunne", ja kun olen asiasta läheisimmille maininnut, saan osakseni ivallista hymähtelyä. Olen ollut määräaikaisissa töissä eräässä työpaikassa, mutta vakinaistamisen sijaan jouduin taas pois epämääräiseksi ajaksi, koska työvoimaa vähennettiin. Minulla on ollut jo vuosien ajan selvä tunne, että Jumala on valmistamassa minulle paikkaa kyseiseltä osastolta, eikä tämä tunne ole väistynyt rukouksista "huolimatta". Olen rukoillut, että tämä ajatus lähtisi pois, jos se ei ole Jumalalta. Tuntuu raskaalta odottaa näin epätodennäköistä asiaa ja kuunnella muiden pilkkaa tyyliin "siinähän sitten odottelet loppuelämäsi sitä työpaikkaa". Työ on heikosti arvostettua ja huonopalkkaista, joten kunnianhimo minua tuskin sinne ajaisi. Olen rukoillut sopivan työn löytymistä hyvin pitkään, ja nyt minulla on tämä muiden mielestä pakkomielle päällä. Kuinka voin VARMASTI tietää, että kyseessä ei tosiaan ole päähänpinttymä mielikuvituksessani, vaan Jumalan johdatusta? Jos siis suuntaisin elämäni ihan toisaalle, rikkoisinko Jumalan tahtoa? Tämä on todellinen tilanne, ei mikään vitsi.
Nöyränä sanon tämän Herran edessä! Silloin kun Herralle mainitsin tuosta kyseistä asiasta, niin samassa hetkessä täytti sisimpäni sellainen usko, että sanoipa kuka mitä hyvänsä tunsin, että tuo on varmaa! Siksi voin sanoa sen uskossa ollenkaan epäilemättä myös muille. Vastaavanlaisia tapauksia on omassa elämässäni sattunut muitakin!
Silloin vain täyttää valtava uskon varmuus, että näin käy, kun olen tuntemuksen tai tiedon saanut. On ilmeistä, että tällöin on vaikuttanut Uskonlahja (ainakin muutamien kokeneiden uskovien kanssa keskustellesani asiasta he ovat olleet sitä mieltä.)
Myös joskus olen saanut sanoa Tiedon sanoina asioita toiselle hänen tulevasta elämästään. Pari esimerkkiä: Eräässä rukoushetkessä oli muuan nuorehko perheen isä. Hän oli kipuillut pitkään sellaisen asian edessä, että Herra oli häntä kutsunut sananjulistajaksi koko toimisesti. En tiennyt hänestä mitään kuin sen, että hän oli siinä rukoushetkessä mukana. En itse muista mitä sanoja hänelle toin, mutta jälkikäteen hän kertoi, että minä olin tuonut hänelle Tiedon sanat ja tänä päivänä hän on saarnaajana.
Toinen tapaus oli, kun jo nyt Herran levossa oleva lähetyssaarnaaja, oli jossakin kokouksessa ja kokouksen jälkeen tervehdimme. Tiesin hänet jo kokeneeksi Herran elopelloilla. Siinä huomasin vain yhtäkkiä tervehtiessäni sanovani hänelle maan jonne Herra olisi hänet viemässä. Ei siis sinne minne hän itse oli suunnitellut palaavansa lomaltaan. Hämmästynyt oli ollut hänkin ja hiukan jopa epäuskoinen, mutta niin vain kävi, että lomansa lopulla hän oli menossa tuohon maahan, jonka Herra oli Tiedon sanojen kautta välittänyt!
Näistä asioista kerron todella Herran edessä nöyränä! En milloinkaan tuo mitään asiaa, jos minulta pyydetään. Herra kyllä tietää sen, josko joku tarvitsee Tiedon sanojen kautta ohjausta. En missään tapauksessa tahdo käyttää armolahjoja jonain "keppihevosena". Sitä paitsi se ei enää olisi "raitista sanomaa", vaan siihen olisi sekaantunut omia mielipiteitä ja ajatuksia.
Toivottavasti saat elämääsi täyden varmuuden Herralta! Siunausta sinulle!
ja ihmeellinen Jumala. Kunnia yksin Hänelle. Hän tietää tarpaamme ja toivomuksemme pieniä yksityis kohtia myöden. Ja myös vastaa näihin. Ylistys Koorkeimmalle ja siunausta polullesi.
No eipä sillä Jumalalla ole paljon hommia, kun joutaa sinun telttaasikin päivätolkulla vahtimaan. Minä kyllä keksisin sille paljon parempaa ja tärkeämpää tekemistä.
Tai no, mistäs sen tietää, jos se pitää sinun telttavahtinasi oloa maailman tärkeimpänä tehtävänä.
käynyt jos samalla alueella oleva helluntailainen maanviljelijä olisi rukoillut sadetta pelastaakseen sadon?
Kyllä mielestani ollaan uskossa hakoteillä jos
esinnäkin aletaan rukoilemaan joka pikkuasian takia ja toisekseen jos kuvitellaan että jumala
olisi manipuloitavissa.
mutta ehkä Jumalamme todella haluaa olla tänä päivänäkin sama Raamatun Jumala, jonka ei tarvitse olla Jumala salaa jossain, vaan hyvinkin näkyvissä, etsittävissä ja löydettävissä? Muistaakseni Raamatun eräs mielenkiintoisista alueista on ollut juuri se, että Hänelle on ollut erityisen tärkeää, että ihmiset tietäisivät Hänen olemassaolonsa, vielä uskoisivat Häneeen ja luottaisivatkin Hänen mahdollisuuksiinsa.