Meidän kunnassa ei mene oikein hyvin

Viimeinen sammuttaa valot, lue:

Puolentoista vuoden ajan Merijärven kunta on pitänyt huolen kuntalaistensa polttoaineiden saannista. Polttoainebisnekseen lähtö oli kunnalle pakko. Markkinaehtoista yrittäjää ei löytynyt, ja kuntalaiset olivat kyllästyneet ajelemaan bensapumpulle Alavieskaan, Oulaisiin tai Kalajoelle.

Merijärven kunnanjohto toimi vastuullisesti. Kun huoltoaseman pyörittämiseen suostunut yrittäjä ei halunnut sitoa rahojaan polttoaineen hankkimiseen, kunta teki tarvittavat sopimukset öljy-yhtiön kanssa. Asiakkaiden maksamat vähittäishinnat määrää kunnansihteeri. Merijärvi on ainoa lajissaan. Missään muualla Suomessa kunta ei ole ottanut vastuulleen polttoaineiden myyntiä eikä missään muualla myynnistä vastaa kunnansihteeri.

Kuten moni muu Suomen kunta, myös Merijärvi on vuosien saatossa menettänyt asukkaitaan. Sen asukasluku oli parhaimmillaan 2 700 1930-luvun lopussa. Nykyään väkeä on noin 1 200. Väestöpohjan kutistumisen myötä eivät ainoastaan kärsi julkiset palvelut vaan myös normaalisti markkinaehtoisesti syntyvät peruspalvelut kuten huoltoasemat, kahvilat ja kioskit. Ikääntyvä syrjäseutu on monessa kohtaa Suomea kuin Merijärvi. Huoltosuhteet ovat väestön ikääntymisen myötä muuttumassa kasvukeskusten ulkopuolella kerrassaan mahdottomiksi.

Vuonna 2030 Pohjois-Pohjanmaalla on 15 kuntaa, joissa on sataa 15-64-vuotiasta asukasta kohti vähintään 60 yli 64-vuotiasta (Kaleva 13.12.). Voi olla, että monessa kunnassa paljon muutakin kuin bensanmyynti joudutaan vierittämään kunnantalon kontolle. Huoltosuhteen nopea muuttuminen on herättänyt harvinaisen vähän keskustelua saatikka huolta. 2030 on vain kahdenkymmenen vuoden päässä.

Maalaisjärjellä voi päätellä, että pohjoisen Suomen kunnista huomattava osa on silloin konkurssissa tai vähintäänkin sen partaalla. Muusta maasta puhumattakaan. Merijärven huoltoasemaongelmaa ei enää voi luonnehtia pelkäksi heikoksi signaaliksi tulevasta. Kyllä kyseessä on jo varsin vahva signaali, joka kertoo Suomen maaseudun rakennemuutoksen alkaneen. Niin ikävää kuin sen myöntäminen onkin, osa etenkin syrjäisestä maaseudusta on hyvää vauhtia liukumassa terminaalivaiheeseen, jonka lopussa, kuten kulunut sanonta kuuluu, viimeinen sammuttaa valot.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Viimeinen sammuttaa valot, lue:

Puolentoista vuoden ajan Merijärven kunta on pitänyt huolen kuntalaistensa polttoaineiden saannista. Polttoainebisnekseen lähtö oli kunnalle pakko. Markkinaehtoista yrittäjää ei löytynyt, ja kuntalaiset olivat kyllästyneet ajelemaan bensapumpulle Alavieskaan, Oulaisiin tai Kalajoelle.

Merijärven kunnanjohto toimi vastuullisesti. Kun huoltoaseman pyörittämiseen suostunut yrittäjä ei halunnut sitoa rahojaan polttoaineen hankkimiseen, kunta teki tarvittavat sopimukset öljy-yhtiön kanssa. Asiakkaiden maksamat vähittäishinnat määrää kunnansihteeri. Merijärvi on ainoa lajissaan. Missään muualla Suomessa kunta ei ole ottanut vastuulleen polttoaineiden myyntiä eikä missään muualla myynnistä vastaa kunnansihteeri.

Kuten moni muu Suomen kunta, myös Merijärvi on vuosien saatossa menettänyt asukkaitaan. Sen asukasluku oli parhaimmillaan 2 700 1930-luvun lopussa. Nykyään väkeä on noin 1 200. Väestöpohjan kutistumisen myötä eivät ainoastaan kärsi julkiset palvelut vaan myös normaalisti markkinaehtoisesti syntyvät peruspalvelut kuten huoltoasemat, kahvilat ja kioskit. Ikääntyvä syrjäseutu on monessa kohtaa Suomea kuin Merijärvi. Huoltosuhteet ovat väestön ikääntymisen myötä muuttumassa kasvukeskusten ulkopuolella kerrassaan mahdottomiksi.

Vuonna 2030 Pohjois-Pohjanmaalla on 15 kuntaa, joissa on sataa 15-64-vuotiasta asukasta kohti vähintään 60 yli 64-vuotiasta (Kaleva 13.12.). Voi olla, että monessa kunnassa paljon muutakin kuin bensanmyynti joudutaan vierittämään kunnantalon kontolle. Huoltosuhteen nopea muuttuminen on herättänyt harvinaisen vähän keskustelua saatikka huolta. 2030 on vain kahdenkymmenen vuoden päässä.

Maalaisjärjellä voi päätellä, että pohjoisen Suomen kunnista huomattava osa on silloin konkurssissa tai vähintäänkin sen partaalla. Muusta maasta puhumattakaan. Merijärven huoltoasemaongelmaa ei enää voi luonnehtia pelkäksi heikoksi signaaliksi tulevasta. Kyllä kyseessä on jo varsin vahva signaali, joka kertoo Suomen maaseudun rakennemuutoksen alkaneen. Niin ikävää kuin sen myöntäminen onkin, osa etenkin syrjäisestä maaseudusta on hyvää vauhtia liukumassa terminaalivaiheeseen, jonka lopussa, kuten kulunut sanonta kuuluu, viimeinen sammuttaa valot.

Uskomatonta, mutta katsopa tämä:
https://vaalit.yle.fi/kv2021/fi/regions/12/municipalities/483

Anonyymi00003 kirjoitti:

Uskomatonta, mutta katsopa tämä:
https://vaalit.yle.fi/kv2021/fi/regions/12/municipalities/483

Hämmästyttävä kunta. Toivo on mennyt.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Uskomatonta, mutta katsopa tämä:
https://vaalit.yle.fi/kv2021/fi/regions/12/municipalities/483

Merijärven kunnanvaltuustossa ei näytä olevan ainuttakaan Vihreän Liikken eustajaa, vaikka nykyaikana luonnonsuojelu on tärkein tehtävämme.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Merijärven kunnanvaltuustossa ei näytä olevan ainuttakaan Vihreän Liikken eustajaa, vaikka nykyaikana luonnonsuojelu on tärkein tehtävämme.

Ei näytä olevan Kokoomuksenkaan edustajia ainuttakaan. Kukahan siellä talousasiosta tuo valtuustoon ymmärrystä?

Anonyymi00003 kirjoitti:

Uskomatonta, mutta katsopa tämä:
https://vaalit.yle.fi/kv2021/fi/regions/12/municipalities/483

Sos.Dem. edustus näyttää puuttuvan tyystin Merijärven valtuustosta. Onko köyhien, lasten, vanhusten, pienituloisten, eläkeläisten ja työttömien eläminen vaikeutunut?

Olisimme ansainneet parempaa.