Monesti uskovaisten kanssa keskustellessa, he ovat kysyneet, että miten voin olla ateisti, kun maailmassa on niin paljon Jumalan sormenjälkiä eli ihmeitä sun muita. Siitä olen kysynyt yleensä esim. että mitä ihmeitä sitten on?
Kysyn samaa täälläkin. Mitä ihmeitä tapahtuu maailmassa? Ja mitä nämä Jumalan merkit maailmassa ovat? Odotan tietenkin, että näille ihmeille ja merkeille olisi jokin parempi perustelu kuin "Naapurin Matti näki Jeesuksen!!!"
Kysyn samaa täälläkin. Mitä ihmeitä tapahtuu maailmassa? Ja mitä nämä Jumalan merkit maailmassa ovat? Odotan tietenkin, että näille ihmeille ja merkeille olisi jokin parempi perustelu kuin "Naapurin Matti näki Jeesuksen!!!"
Vastaukset 17
Vanhimmat
huomenta.
En kysy miten voit olla ateisti, vaan kysyn: miten voit olla olemassa?
Kaikki ihmeet ovat vain varjo olemassaolomme ihmeestä.
Simpanssille voit opettaa mikä on kolmio muttet phytagoraan lausetta.
Ihminen on vain utelias ja jos vastaukseen ei aivot riitä niin sitä helposti keksii sitten jonkun ratkaisun esim. jumala
Olen olemassa koska äitini synnytti minut.
Olin itse kirjottamassa täysin samaa vastausta :D
yksi ihme on tähtikuviot. Miten olisi sattumalta voinut tähdet järjestäytyä nin että muodostavat taivaalle selviä kuvioita?!
heh miettikääpäs sitä.
Ihme on myös tämä kahvikuppi, ja hengittäminen. Olisiko kukaan insinööri pystynyt suunnittelemaan kahvin täyteläisen ja pehmeän maun?
Miksi sinusta tuli juuri sinä? Miksi menit juuri äitisi kohtuun kasvamaan? Miksi et syntynyt jollekin uzbekistanilaiselle äidille?
kerrankin maistui aivan ihmeellisen hyvältä.:)
Kyllä jalostuksen myötä on kahvinkin maku parantunut, siihen on tarvittu insinööriä...kokeiluja, erehdyksiä, satojen vuosien jalostustyötä...
Mutta kaikki ainekset on annettu ilmaiseksi.
Mikä minä yleensä olen? Kaikki molekyylini ovat vaihtuneet elämäni aikana monesti. En ole sama kuin syntyessäni. Vain muistot ovat kopioituneet aivoissa uusiutuneisiin rakenteisiin. En ole Uzbekistanilainen samasta syystä kuin kivi joka on takapihalla, ei sijaitse Marokossa.
Eivät ne mitään kuvioita muodosta. Kuviot vatsepitettyjä. Tähdet ovat sattumanvaraisissa ryhmissä, josita ihmiset ovat sitten muodostaneet kuvioita ja antaneet niille nimet.
Samaan kuvioon liitetyt tähdet eivät ole edes samoilla etäisyyksillä eikä niillä ole todellisuudessa mitään tekemistä toistensa kanssa.
Helluntailaisten Netmissionissa on nyt vuoden ajan etsitty sellaista paranemisihmettä, jonka voisi todeta lääketieteen keinoin. Eipä ole löytynyt.
Ehdotettu on vaikkapa millaisia tapauksia, mutta tarkemmin tutkittaessa ne ovat munkin henkiinheräämistä Tiibetissä, kuvitellun neliraajahalvauksen toteaminen niskan nyrjähdykseksi, olemattoman silmämunan pulpahtaminen tai irtikatki olevan raajan kasvaminen uudelleen.
Tapauksia on kerrottu satoja, joista ryhmä tutkijoita on penkonut käsittääkseni 30-40 eniten todennäköistä tapausta. Lähemmin pengottaessa parantumiset ovat kuitenkin osoittautuneet höpöjutuiksi, sairautta ei ole ollutkaan tai sitten "parantunut" kieltäytyy keskustelemasta asiasta.
Luulisi, että ihmeparantumisten olemattomuus olisi selvää kaikkein piintyneimmillekin uskiksille. Mutta ei. Yksikin tunnettu vastavänkääjä esittää, että vain uskovaiset ja oikeassa hengessä olevat saattavat nähdä se katkenneen jalan tai ilmestyneen silmämunan. Kun ateisti katsoo, niin näkyykin vain tynkä ja tyhjä silmäkuoppa.
Tuollaisiin selityksiin turvautuvilla ihmisillä ei minun ymmärtääkseni ole kovinkaan vahva usko, jos he joutuvat puhumaan puuta heinää. Itselleensä he siinä joutuvat valehtelemaan, koska usko pohjautuu ihmeiden ja merkkien tapahtumiseen. Kun niitä ei oikeasti tapahdukaan, niin ei voi muuta kuin silti valehdella itselleen.
Tuo keskustelu ja yleensä tiedeaiheet Netmissionissa ovat olleet hyvin mielenkiintoista seurattavaa. Niistä ilmenee hyvin selvästi se, että uskovaiset (ja erityiesti helluntailaiset) eivät kunnioita tietoa ja oppimista niin paljon, että välittäisivät hankkia sitä edes jälkikasvulleen. Onhan tietysti helppoa osallistua putkimiehen koulutuksella psykologiaa käsittelevään keskusteluun, kun voi möläytellä mitä vain välittämättä heittojensa todenperäisyydestä tai edes järkevyydestä.
Ehkä se on tuo älyllinen epärehellisyys, mikä uskovissa eniten ärsyttää. Naama punaisena vängätään sinistä punaiseksi, koska tosiasian tunnustaminen veisi pohjan omilta uskomuksilta ja koko uskontorakenteelta.
Minusta ihme on se että olemme olemassa mutta sillä ei ole mitään tekemistä jumalan kanssa.
Noin yleisesti ottaen uskovaisilla on tapana tulkita hyvät asiat jumalan työksi ja negatiiviset saatanan temmelykseksi maailmassa.
Muutama saarnamies toki eroaa tästä jaosta. Kyse on kuitenkin mielestäni siitä että kuin olet tehnyt valintasi elämän "totuudesta", niin niiden lasien läpi sitten katsot maailmaa ja tulkitset tapahtumia.
Olin kerran uskovaisen kanssa katselemassa tähtitaivasta. Näytin hänelle muutaman planetaarisen sumun ja galaksin kaukoputkella. Siinä missä ne ovat minulle merkkejä siitä että ihminen ei ole mitenkään arvokkaampi kuin mikään muu osa elämää maailmankaikkeudessa, niin hänelle ne olivat merkkejä jumalan suuresta suunnitelmasta ihmisen vuoksi. Enempää asiasta ei kinattu mutta kyse on lähinnä näkökulmasta, mikä on ihme ja mikä ei? Mikä on totuus ja mikä ei? Mikä on osa jumalan suurta suunnitelmaa ja mikä ei?
Mitä ihmeitä sinä tarvitset todistamiseen?
Eikö se ole jo ihme, että elämme ja hengitämme ja olemme maailmankaikkeudessa kuin palapelissä, kaikki palat ovat tarkoitettu omille paikoilleen.
Jokaisella eliöllä, kasvilla ja planeetalla on ainutlaatuinen paikkansa juuri sopivasti ja tarkoin määritellysti.
Se on se suurin ihme.
Toki ihminen ei edes älyä tätä ihmeeksi, koska olemme rajallisia ajattelemaan muita ulottuvuuksia kuin missä olemme nyt.
Olemme myös sokeita näkemään, koska olemme luonnostamme epäluuloisia.
Henkimaailman näkemiseen tarvitaan näkökykyä, ei tavallista silmillä näkemistä, vaan tiettyä aaltopituutta tietyllä ulottuvuudella.
Henkimaailma on se Jumalan ulottuvuus.
Sen avautumiseen tarvitaan uskoa, herkkyyttä aistia.
Me kaikki olemme Jumalan merkkejä maailmassa.
Jumala on läsnä koko ajan meissä, ympäröivässä maailmassa, avaruudessa.
Ne ihmeet, joista kirjoitetaan ovat viestejä tästä ulottuvuudesta.
Olemme ja elämme rajallisesti fyysistä elämäämme täällä, mutta kuoltuamme meille avautuu se toinen ulottuvuus joko Jumalan luona valossa tai ikuisessa kadotuksessa, pimeydessä.
Minä olen käsittänyt tämän asian siten, että meille on kaikille on annettu Jumalan henki ja mahdollisuus yhteyteen Jumalan kanssa. Tämä yhteyden pitäminen on meidän vapaa valinta.
Joillekin se yhteys on luonnollista lapsuudesta saakka, toiset rypevät pohjamutia myöten, eivätkä ymmärrä sitä yhteyden voimaa eikä niitä kutsuja elämän varrella. Tavallaan suljemme pois sen luonnollisen yhteyden mielestämme.
Ja jos alamme pohtia näitä asioita, ensin vastustamme ja sitten pelkäämme ja tuomitsemme itsemme ja toisemme.
Emme hyväksy asiaa, jota emme näe konkreettisesti ja voi käsin koskettaa.
Mutta tavallaan ihmeitä ovat jo ne ihmiset, jotka ovat löytäneet sen yhteyden elämässään ja kokeneet uudestisyntymisen.
Minä en ikävä kyllä kuulu tähän joukkoon, mutta toivon että saisin kokea sen ihmeen ja yhteyden Jumalaan. Aika raskasta on ollut tämä kamppailu jatkuvien vastoinkäymistenkin kanssa.
Jos usko Jeesukseen tuo sen voiman elää, niin miksi en ottaisi sitä vastaan?
Tämä elämä on niin lyhyt sprintti, että kasvojen menettämistä ei kannata pelätä.
EIKÖ SE MUKA OLE IHME ETTÄ JOULUPUKKI KERKIÄÄ JAKAMAAN LAHJAT SAMAN VUOROKAUDEN AIKANA KAIKILLE MAAILMAN KILTEILLE LAPSILLE?
Totta puhut!!! Nyt heitän entisen maailmankuvani roskiin ja turvaudun Jeesukseen! Totisesti se on ihme!
EI TÄSSÄ MISTÄÄN JEESUKSESTA PUHUTTU. JEESUKSEN IHME TEOISTA EI OLE TODISTEITA, MUTTA JOULUPUKIN IHMETEOISTA ON TODISTEENA NUO LUKEMATTOMAT JOULULAHJAT.