Minna Canth hoi, missä olet?
Olenpa tässä tarkkaillut hieman miesten ja naisten elämää - ihan vaivihkaa.
Luulen, että me miehet alamme kaivata omaa Minna Canthiamme pikkuhiljaa. Tämä miehen osa nimittäin alkaa käydä jo aika rankaksi. Sitä paitsi meidän nelikymppisten miesten talvisota pitäisi olla omien poikiemme puolustaminen naisten hirmuvallalta. Naiset saattavat olla nyt hieman pihalla (suurin osa heistä kyllä tietää mitä nyt tarkoitan).
Naiset ovat puolustaneet oikeuksiaan jo kovin pitkään. Maailmalla se on ihan hyvä ja tarpeellinen juttu, mutta mennääs hieman ajassa taaksepäin täällä koto-Suomessa.
Talvi- ja jatkosodan jälkeen isämme ja isoisämme palasivat sodasta (ne jotka palasivat). He olivat olleet vuosikausia helvetissä. Naiset eivät sinä aikana päässeet toki juurikaan, jos yhtään helpommalla, mutta nämä miehet, jotka rintamalta tulivat, olivat hyvin monella tapaa vammautuneita, monet heistä. Naiset olivat ottaneet vastuun ja ottivat vastuun arjen pyörittämisestä. He hoitivat isämme ja isoisämme kuntoon, he ottivat vastuun perheestä ja miehestä. Muistan aina kuinka isoisäni kutsui puolisoaan äiteeksi ja hän oli teollisuusneuvos ja aikaansaava, arvostettu mies. Sitten 70-luvulla katosivat miesopettajat kouluista ja poikia pidettiin riiviöinä päiväkodeissa. Miehen malli katosi tyystin....
Luulen, että pikkuhiljaa roolit kääntyivät Suomessa tosi radikaalisti.
Varsinkin Pohjanmaalla on puhuttu aina vahvoista naisista. On sanontoja joissa puhutaan, että mies on perheen pää, mutta nainen on se joka sitä päätä kääntää. Ja näinhän se oli. Ei ole enää. Sillä naiset eivät enää tarvitse edes sitä päätä, jota he kääntäisivät. He ovat nyt kokonaisia ja itsenäisiä.
Tänä päivänä naiset ihan oikeasti miettivät, että mihin sitä miestä nyt oikein tarvitaan. Monet ovat suomalaisen miehen suhteen jo niin epätoivoisia, että miettivät oikeasti, että seksinkin voi tänä päivänä hankkia ostamalla, ja että se on ihan ok. Sanot ehkä että miehet ovat toimineet näin jo pitkän aikaa. Vastaan sinulle: kyllä, mutta vain sellaiset miehet, jotka eivät seksiä muuten ole saaneet. Näillä naisilla olisi kyllä vientiä ja miehiä olisi jonossa parisuhteisiin tulossa, mutta nämä naisetpa eivät enää miestä kaipaa arkielämäänsä.
Itsekin olen törmännyt tähän tosiasiaan, että suomalaisella miehellä ei ole minkäänlaista keskustelukykyä, tai harvoilla on. Suomalaista miestä ei kiinnosta asiat ja näkökulmat mitkä suomalaista naista kiinnostavat. Suomalainen mies elää kilpailuyhteiskunnassa, jossa tärkeää on hieno asunto, hieno auto, hieno tietokone ja hienot lapset. Naisilla (onneksi) on vielä joitakin muitakin arvoja. Suomalainen mies on empaattinen silloin kun se on kolmen promillen humalassa - eipä juuri muuten. Suomalainen mies tyypillisesti ajattelee kuten pohjalaisessa vitsissä kerrotaan: vaimo valitti miehelleen, että miksi tämä ei koskaan sano rakastavansa häntä, johon mies tokaisee äksysti, jotta kerran oon sen alttarilla ilmoottanu, kerron kun tilanne muuttuu.
Ja voin kertoa teille lajitoverit: suomalainen nainen, ehkä se oma vaimosi jopa (joka muuten saattaa tällä hetkellä juuri miettiä, että milloin hän ilmoittaa sinulle avioerosta - siitä että yhtäkkiä lähtee tai heittää sinut pellolle) tuntee meitä miehiä kohtaan lähinnä sääliä, inhoa, ei arvosta meitä enää juuri mitenkään, tai sitten ei tunne yhtään mitään, ei välitä. Meitä ei enää juuri tarvita. Suomalainen nainen pärjää omillaan, lastensa kanssa, ja on elämässään tyytyväinen, mutta pärjätäänkö me? Näitä silmällä pitäen mielestäni on aika pieni juttu se, jos miehet tienaa rahaa hieman enemmän kuin naiset, sillä naisille se raha ei ole edes se "juttu".
No, nyt tarvisi miettiä mitä meidän pitäisi tehdä, jotta ei aivan jalkoihin jäätäisi. Tai miten meidän pitäisi tässä omassa talvisodassamme toimia, jotta meidän pojilla asiat edes olisi paremmin? Olisiko asiaa, että veisimme sen 10-vuotiaamme jääkiekkomatsin tai harkkojen sijasta joskus teatteriin tai konserttiin. Olisiko syytä miettiä Jonille vaikka jotain oikeasti hyvää kirjaa lahjaksi sen Playstationin sijaan. Olisiko syytä itse painua jonnekin kansalaisopiston kurssille ensisyksynä, vaikka sitten sinne puutöihin, sillä naiset kyllä arvostavat kädentaitojakin - ei meidän toki tarvi ämmiksi ryhtyä. Ylipäätään olisiko syytä hieman yrittää kohottaa tietojaan ja taitojaan ja sitä kautta itsetuntoaan. Sillä hyvää itsetuntoa naiset rakastavat. Ja hyvän itsetunnon kautta syntyy terveitä tasa-arvoisia parisuhteita. Me miehet ollaan oltu laiskoja. Koitetaas vähän ryhristäytyä...
Olenpa tässä tarkkaillut hieman miesten ja naisten elämää - ihan vaivihkaa.
Luulen, että me miehet alamme kaivata omaa Minna Canthiamme pikkuhiljaa. Tämä miehen osa nimittäin alkaa käydä jo aika rankaksi. Sitä paitsi meidän nelikymppisten miesten talvisota pitäisi olla omien poikiemme puolustaminen naisten hirmuvallalta. Naiset saattavat olla nyt hieman pihalla (suurin osa heistä kyllä tietää mitä nyt tarkoitan).
Naiset ovat puolustaneet oikeuksiaan jo kovin pitkään. Maailmalla se on ihan hyvä ja tarpeellinen juttu, mutta mennääs hieman ajassa taaksepäin täällä koto-Suomessa.
Talvi- ja jatkosodan jälkeen isämme ja isoisämme palasivat sodasta (ne jotka palasivat). He olivat olleet vuosikausia helvetissä. Naiset eivät sinä aikana päässeet toki juurikaan, jos yhtään helpommalla, mutta nämä miehet, jotka rintamalta tulivat, olivat hyvin monella tapaa vammautuneita, monet heistä. Naiset olivat ottaneet vastuun ja ottivat vastuun arjen pyörittämisestä. He hoitivat isämme ja isoisämme kuntoon, he ottivat vastuun perheestä ja miehestä. Muistan aina kuinka isoisäni kutsui puolisoaan äiteeksi ja hän oli teollisuusneuvos ja aikaansaava, arvostettu mies. Sitten 70-luvulla katosivat miesopettajat kouluista ja poikia pidettiin riiviöinä päiväkodeissa. Miehen malli katosi tyystin....
Luulen, että pikkuhiljaa roolit kääntyivät Suomessa tosi radikaalisti.
Varsinkin Pohjanmaalla on puhuttu aina vahvoista naisista. On sanontoja joissa puhutaan, että mies on perheen pää, mutta nainen on se joka sitä päätä kääntää. Ja näinhän se oli. Ei ole enää. Sillä naiset eivät enää tarvitse edes sitä päätä, jota he kääntäisivät. He ovat nyt kokonaisia ja itsenäisiä.
Tänä päivänä naiset ihan oikeasti miettivät, että mihin sitä miestä nyt oikein tarvitaan. Monet ovat suomalaisen miehen suhteen jo niin epätoivoisia, että miettivät oikeasti, että seksinkin voi tänä päivänä hankkia ostamalla, ja että se on ihan ok. Sanot ehkä että miehet ovat toimineet näin jo pitkän aikaa. Vastaan sinulle: kyllä, mutta vain sellaiset miehet, jotka eivät seksiä muuten ole saaneet. Näillä naisilla olisi kyllä vientiä ja miehiä olisi jonossa parisuhteisiin tulossa, mutta nämä naisetpa eivät enää miestä kaipaa arkielämäänsä.
Itsekin olen törmännyt tähän tosiasiaan, että suomalaisella miehellä ei ole minkäänlaista keskustelukykyä, tai harvoilla on. Suomalaista miestä ei kiinnosta asiat ja näkökulmat mitkä suomalaista naista kiinnostavat. Suomalainen mies elää kilpailuyhteiskunnassa, jossa tärkeää on hieno asunto, hieno auto, hieno tietokone ja hienot lapset. Naisilla (onneksi) on vielä joitakin muitakin arvoja. Suomalainen mies on empaattinen silloin kun se on kolmen promillen humalassa - eipä juuri muuten. Suomalainen mies tyypillisesti ajattelee kuten pohjalaisessa vitsissä kerrotaan: vaimo valitti miehelleen, että miksi tämä ei koskaan sano rakastavansa häntä, johon mies tokaisee äksysti, jotta kerran oon sen alttarilla ilmoottanu, kerron kun tilanne muuttuu.
Ja voin kertoa teille lajitoverit: suomalainen nainen, ehkä se oma vaimosi jopa (joka muuten saattaa tällä hetkellä juuri miettiä, että milloin hän ilmoittaa sinulle avioerosta - siitä että yhtäkkiä lähtee tai heittää sinut pellolle) tuntee meitä miehiä kohtaan lähinnä sääliä, inhoa, ei arvosta meitä enää juuri mitenkään, tai sitten ei tunne yhtään mitään, ei välitä. Meitä ei enää juuri tarvita. Suomalainen nainen pärjää omillaan, lastensa kanssa, ja on elämässään tyytyväinen, mutta pärjätäänkö me? Näitä silmällä pitäen mielestäni on aika pieni juttu se, jos miehet tienaa rahaa hieman enemmän kuin naiset, sillä naisille se raha ei ole edes se "juttu".
No, nyt tarvisi miettiä mitä meidän pitäisi tehdä, jotta ei aivan jalkoihin jäätäisi. Tai miten meidän pitäisi tässä omassa talvisodassamme toimia, jotta meidän pojilla asiat edes olisi paremmin? Olisiko asiaa, että veisimme sen 10-vuotiaamme jääkiekkomatsin tai harkkojen sijasta joskus teatteriin tai konserttiin. Olisiko syytä miettiä Jonille vaikka jotain oikeasti hyvää kirjaa lahjaksi sen Playstationin sijaan. Olisiko syytä itse painua jonnekin kansalaisopiston kurssille ensisyksynä, vaikka sitten sinne puutöihin, sillä naiset kyllä arvostavat kädentaitojakin - ei meidän toki tarvi ämmiksi ryhtyä. Ylipäätään olisiko syytä hieman yrittää kohottaa tietojaan ja taitojaan ja sitä kautta itsetuntoaan. Sillä hyvää itsetuntoa naiset rakastavat. Ja hyvän itsetunnon kautta syntyy terveitä tasa-arvoisia parisuhteita. Me miehet ollaan oltu laiskoja. Koitetaas vähän ryhristäytyä...
Vastaukset 1
Vanhimmat
on se ihme se juttu se